Kälviä

thumb|275px|Kälviän keskustaa. pienoiskuva|275x275px|Kälviän kruununmakasiini. Kälviä () on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaahan kuuluvassa Kokkolan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä Perämeren rannalla. Kälviän, Lohtajan ja Ullavan valtuustot päättivät kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa 3. joulukuuta 2007, ja liitos astui voimaan 1. tammikuuta 2009. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola.http://www.kuntaliitosselvitys.kokkola.fi/ Kälviä oli yksikielisesti suomenkielinen kunta ja siellä asui ennen kunnan lakkautusta ihmistä, ja sen pinta-ala oli  km², josta  km² oli merialueita ja  km² sisävesiä. Väestötiheys oli asukasta/km². Kälviän naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkautusta Halsua, Kannus, Kaustinen, Kokkola, Kruunupyy, Lestijärvi, Lohtaja, Toholampi ja Ullava. Entisiä naapurikuntia olivat Kruunupyyhyn vuonna 1969 liitetty Alaveteli ja Kokkolaan vuonna 1977 liitetty Kaarlela.

Historia Vanhimmat merkit Ullavan ja Kälviän alueen asutuksesta palautuvat mesoliittiseen aikaan esikeraamisen kulttuurin vaiheeseen. Pyyntiväestöä oli asettunut jo sen merenlahden rannoille, josta myöhemmin kehittyi Ullavanjärvi. Pyyntiväestoä näyttää liikkuneen seudulla koko kivi -ja pronssikauden ajan eli noin kuuden tuhannen vuoden ajan. Kälviän alueelta on löydetty kivikautisia kodanpohjia ja asuinpainanteita. Tällaisia kohteita on löydetty esimerkiksi Pahaportaanrämeen ja Miekkakaaran alueilta, ja asuinpaikat on ajoitettu tyypillisen ja myöhäisen kampakeramiikan ajalle. Muinaisella merenrannalla sijainneita pyyntikulttuurien asuinpaikkoja tunnetaan niinkin alhaalta kuin 40 metrin korkeudelta, mikä vastaisi ajallisesti pronssikauden alkua noin 1500–1300 eaa. Sen sijaan tunnetaan joukko kiviröykkiöitä, jotka liittyvät näiden vaiheiden rannankorkeuksiin. Tunnettujen vastineiden perusteella voidaan olettaa, että pronssikauden ja varhaisen rautakauden rannikolle (40–25 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella) keskittynyttä asutusta on ollut täällä kuten koko Pohjanlahden Suomen puolen rannikolla. Rautakauden myöhemmästä asutuksesta ei ole tietoja lainkaan. Ähtävän, Uudenkaarlepyyn ja Lohtajan löydöt antavat kuitenkin aiheen oletukseen harvasta, ajoittaisesta ja paikallisesti rajoittuneesta asutuksesta, jonka vaikutus on ulottunut sisämaahan. Kälviän alueelta, esimerkiksi Välikylästä, Hillistä ja Kerisalonkankaalta on löydetty runsaasti kivikaudelta peräisin olevia esineitä, kuten talttoja, nuolenkärkiä ja nuijakiviä. Merenranta oli Välikylän-Rimpilän seudulla kivikauden lopulla noin 2500-1800 eaa. Pysyvä asutus lienee syntynyt Kälviälle jo keskiajalla, sillä useissa naapuripitäjissäkin oli silloin jo vankka asutus.

pienoiskuva|275x275px|Kälviän kirkko, etualalla kellotapuli. Kälviän emäpitäjä oli Kaarlela. Kälviä muodostettiin Kaarlelan kappeliseurakunnaksi mahdollisesti vuoden 1467 vaiheilla, jolloin Kaarlela erotettiin Pietarsaaresta. Kälviän seurakunta itsenäistyi vuonna 1639 silloisesta Kaarlelan seurakunnasta ja Kälviän ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1640. Ensimmäisen kirkon esineistöstä on tuskin mitään jäljellä, sillä venäläiset ryöstivät kirkon isonvihan aikana 1714-1715. Samalle paikalle rakennettiin vuonna 1765 toinen kirkko, ensimmäisen käytyä huonokuntoiseksi ja ahtaaksi. Rakennustöitä johti kirkonrakentaja Jaakko Suonperä. Kirkko sai nimekseen Pyhän kolminaisuuden kirkko. Ullavasta tuli Kälviän kappeliseurakunta vuonna 1797 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1904. Odert W. Renellin suunnittelema nykyinen Kälviän kirkko on vuodelta 1905.

Kälviän pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla jääränpääryt, jossa on lampaanlihaa ja perunaa.

Maantiede Kälviä käsittää pitkulaisen alueen, joka ulottuu Perämeren rannalta luoteis-kaakkoissuuntaisesti noin 70 kilometriä sisämaahan. Leveimmillään lounaasta koilliseen entisen kunnan alue on noin 20 kilometriä. Maasto nousee rannikolta sisämaahan melko tasaisesti siten, että se saavuttaa kaakossa Lestijärven rajalla runsaan 100 metrin korkeuden merenpinnasta. Kälviän keskeinen vesistö on noin 35 kilometrin pituinen Kälviänjoki, joka alkaa kahtena päähaarana, pohjoispuolisena Vähäjokena ja eteläpuolisena Isojokena, entisen kunnan keskivaiheilta. Haarat yhtyvät kymmenkunnan kilometrin päässä merestä. Itäisin osa kaakossa sijaitsevasta Ullavanjärvestä ja pääosa vuosina 1962–1965 rakennetusta, Halsuan rajalla sijaitsevasta Venetjoen tekojärvestä kuuluivat Kälviään.Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 230–236. Helsinki: WSOY, 1971.

Vuoteen 1997 saakka Kälviä kuului Vaasan lääniin ja sen jälkeen vuoteen 2009 Länsi-Suomen lääniin.

Entisen Kälviän kunnan alueella sijaitsee luonnonsuojelualue Kotkanneva.

Aluerakenne Kylät Kälviällä on useita kyliä ja kyliksi miellettyjä asutuskeskittymiä: Hilli, Honkimaa, Jatkojoki, Jokikylä, Karhulahti, Kleemola, Kälviä, Miekkoja, Nissi, Passoja, Peitso, Peltokorpi, Porkola, Riippa (Kälviä), Rimpilä, Rita, Ruotsalo, Vuolle ja Välikylä.

Liikenne pienoiskuva|275x275px|Kälviän lakkautettu rautatieasema. Kälviän kautta kulkevat Vaasan ja Oulun välinen valtatie 8, Kokkolan ja Kajaanin välinen valtatie 28 sekä Seinäjoki–Oulu-rata. Kaakkoisosan poikki kulkee Kauhavan ja Ylivieskan välinen kantatie 63.

Kälviän rautatieasema avattiin rataosan valmistuttua vuonna 1886, mutta lakkautettiin henkilöliikenteen loppuessa vuonna 1990. Aseman tavaramakasiini tuhoutui tulipalossa vuonna 1999. Nykyisin lähin rautatieasema on Kokkolassa.Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 150. Helsinki: Karttakeskus. 2010. Etäisyyksiä Kälviältä Kajaani 230 km Kokkola 15 km Oulu 180 km Vaasa 135 km Ylivieska 60 km

Palvelut ja koulutus Kälviällä toimivia kouluja ovat Marttilan ala-aste, Kirkonkylän ala-aste, Peltokorven ala-aste, Ruotsalon ala-aste ja Lucina Hagmanin yläaste (jonka yhteydessä oli aiemmin myös vuosina 1992–2016 lukio).

Kälviällä toimii myös Keski-Pohjanmaan kansanopisto.

Kulttuuri Tapahtumat Herättäjäjuhlat järjestettiin Kälviällä vuonna 1996. Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Kälviällä vuonna 2010.

Uskonto 1700-luvulla Kälviällä syntyi erikssonilaisuudeksi kutsuttu separatistinen liike kirkkoherra Erik Esseviuksen poikien, Jaakko ja Eerik Erikssonin, toimesta. Erikinpojat vaikuttivat Kälviällä vuosina 1722–1733 ja heidän kirkkokriittinen ja henkilökohtaista uskoa korostanut liike perustui radikaalipietismiin. Veljekset joutuivat toiminnastaan käräjille ja heidät tuomittiin maanpakoon vuonna 1733.

Herätysliikkeet Kälviä kuuluu luterilaisten herätysliikkeiden perinteiseen kohtaamisalueeseen. Alueella ovat vaikuttaneet tasaisesti sekä herännäisyys että evankelinen herätysliike, mutta kumpikaan ei leimallisesti. Ensimmäisenä Kälviän saavutti herännäisyys vuoden 1850 jälkeen Alavetelistä ja Kaarlelasta käsin. Ridankylän Herrosessa pidettiin suuria maakunnallisia seuroja. Kirkkoherrana vuosina 1858–1883 toiminut Lars Magnus Castren johti herätystä. Herännäisyys oli Kälviällä vahvimmillaan 1800-luvun lopulla, heiketen siten herännäishenkisen papiston puuttuessa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä pidettiin kuitenkin joitain seuroja. Vuonna 1926 papiksi tuli Hille Sipilä, jonka herännäishenkistä työtä jatkoivat seurakunnan papit vuosina 1932–1936. Vuodesta 1959 lähtien toiminta on ollut säännöllisempää. Tuolloin kirkkoherraksi tuli Pentti Pyy, ja samana syksynä perustettiin Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosasto.

Evankelinen herätysliike saavutti Kälviän vuonna 1880. Liikkellä tosin oli ollut edustajia jo seurakunnan papistossa Adolf Fredrik Molinin (1858–1861) ja Knut Emil Sonckin (1869–1878) kautta. Evankeliumiyhdistyksen maallikkosaarnaajat ja kirjakauppiaat liikkuivat Kälviällä aktiivisesti 1880– ja 1890-luvuilla. 1900-luvun alussa evankelisia oli sekä kirkonkylällä että Peitson kylällä. Juho Torpan muuttaessa paikkakunnalle liikkeen toiminta säännöllistyi. Sotien jälkeen vuonna 1948 evankelinen toiminta aktivoitui erityisesti Vuolteen kylän nuorisossa. 1990-luvun alussa evankelisiin kuului noin 160 jäsentä.

Lestadiolainen herätys liike saavutti Kälviän vuonna 1882, mutta liike sai vain yksittäisiä kannattajia. Ennen sotia Kälviällä vieraili puhujia Keski-Pohjanmaan alueelta, mutta seuraväkimäärä lisääntyi sotien jälkeen erityisesti Honkiperällä, Vuolteella ja Passojalla. Nykyisin liikettä edustaa erityisesti vanhoillislestadiolainen haara, jonka piirissä toimii vuonna 1964 perustettu Ullavan ja Kälviän rauhanyhdistys. Ullavasta käsin toimivaan yhdistykseen kuuluu joitain kymmeniä jäseniä.

Kansanlähetyksen työ alkoi Kälviällä 1970-luvun lopulla. Vuonna 1987 Kälviälle perustettiin Kansanläheytksen vastuuryhmä. 1990-luvulle mennessä kansanlähetyksen aktiivisia toimijoita oli kymmeniä ja liike järjesti säännöllisesti lähetystyön tukemisen ohella seura-, raamattupiiri- ja rukouspiiritoimintaa.

Liikunta ja urheilu Järjestäytynyt urheilutoiminta alkoi Kälviällä 1900-luvulla. Ensimmäiset urheiluseurat olivat Kälviän Tarmo (1909) sekä Ruotsalon Voimankoitto (1913). Kälviä kuului vuodesta 1913 lähtien SVUL:n Kokkolan piirikuntaan.

Tunnettuja kälviäläisiä Vilho Ebeling, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsen Viljo Elomaa, ampuja Lucina Hagman, opettaja ja kansanedustaja Raimo Kero, laulaja Kauno Kleemola, poliitikko Matti Korkiala, tangokuningas, iskelmälaulaja Kari Lehtola, Kälviän nimismies 1967–73 Viljo Mikkola, säveltäjä ja kirkkomuusikko Viljo Mäntysaari, kauppaneuvos Matti Näsi, kotieläintieteen professori Jaakko Pernu, kuvataiteilija Odert W. Renell, arkkitehti Esa Riippa, taidegraafikko Juho Siirilä, opettaja ja valtiopäivämies Väinö Siirilä, näytelmäkirjailija Lars Sonck, arkkitehti Asser Stenbäck, lääkäri ja poliitikko Ilkka Uusitalo, diplomaatti Jere Lahti, pääjohtaja, vuorineuvos

Lähteet

Aiheesta muualla

* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit