Parkano on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kaupungissa asuu ihmistä, ja sen pinta-ala on km2, josta km2 on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km2.
Parkanon naapurikuntia ovat Ikaalinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Kurikka ja Ylöjärvi. Entisiä naapurikuntia ovat silloiseen Ikaalisten kauppalaan vuonna 1972 liitetty Ikaalisten maalaiskunta, Kurikkaan vuonna 2016 liitetty Jalasjärvi ja Ylöjärveen vuonna 2009 liitetty Kuru.
Parkano sijaitsee Pirkanmaan, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien rajalla, valtateiden 3 ja 23 risteyksessä sekä Tampere–Seinäjoki-radan varrella. Kaupungin keskustasta seitsemän kilometrin päässä sijaitsee Parkanon rautatieasema. Suurin osa Parkanon kaupallisista palveluista on siirtynyt Kolmoskeskuksen alueelle valtatie 3:n varrelle. Kaupungintalo, terveyskeskus, kirkko, hautausmaa ja peruspalvelut sijaitsevat vanhassa keskustassa Parkanontien varrella. Parkano on tunnettu kone-, metalli- ja puuteollisuudestaan.
Historia alt=Parkanon kirkko|pienoiskuva|280x280px|Parkanon kirkko ja kellotapuli. alt=Parkanon sankarihaudat, kuvattu 2012|pienoiskuva|280x280px|Parkanon hautausmaan sankarihautoja Suur-Ikaalisten pitäjä perustettiin vuonna 1641. Parkanosta muodostettiin itsenäinen seurakunta ja samalla kunta 1. toukokuuta 1867. Kauppalaksi Parkano muuttui 1. tammikuuta 1972 ja kaupungiksi 1. tammikuuta 1977. Kihniö erosi Parkanosta vuoden 1920 alussa, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta.
Parkano on ollut osa Ikaalisten emäpitäjää n. 1640–1867 (pitäjään kuuluivat mm. Ikaalinen, Parkano, Kankaanpää, Kihniö, Jämijärvi, Karvia ja Honkajoki) ja sitä ennen osa Kyrön muinaispitäjää, jonka keskus oli Hämeenkyrö-Viljakkala. Laajan pitäjän hallinnan vaikeus johti ennen pitkää pitäjän hajautumiseen.
Parkano mainitaan asutettuna Kustaa Vaasan ajalta peräisin olevassa maakirjassa vuodelta 1540. Nimi esiintyy muodossa Parckana. Parkana-muotoon nimi kirjoitettiin vuosina 1553–1630, mutta vuodesta 1656 asti nimi on esiintynyt nykyisessä muodossaan. Kansantarinan mukaan nimi tulee parkatusta männystä (parkkamänty), joka oli paikassa nimeltään Haaparo. Siellä Kirkkojärvestä laskeva joki yhtyy Viinikanjokeen. Puu oli erämiesten kohtaamispaikka.
Perimätiedon mukaan Parkanossa lappalaisasutus on jatkunut varsin myöhäisille ajoille,Gustaf Retzius: Finska kranier, s. 149–150. lappalaisväestön sulautuessa vähitellen valtaväestöön. Lappalaishistoriasta kertovat Parkanon seudulla edelleen monet paikannimet.
Keskiajalla Parkano oli Kyrön suurpitäjän pohjoisin kylä ja Linnanjärvelle perustettu Linna koko Satakunnan maakunnan pohjoisin talo vielä uuden ajan alussa. Pysyvä asutus seudulle tuli pääasiassa etelän suunnasta, mutta joitakin asukkaita tuli idästä savolaisten suuren asutusvirran myötä. 1600-luvun lopun nälkävuosina Parkano menetti noin neljäsosan väestöstään, jonka määräksi on arvioitu noin 200 henkeä. Paljon suurempi väestönmenetys koettiin vuonna 1868, jolloin jouduttiin hautaamaan yli 750 nälkään menehtynyttä pitäjän asukasta.
Vuonna 1796 Ikaalisten pitäjänapulaisen asuinpaikaksi määrättiin Parkano, jonne rakennettiin oma saarnahuone muutamaa vuotta myöhemmin. Parkanosta tuli Ikaalisten kappeli vuonna 1841 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1867. Kunnallishallinto alkoi Parkanossa jo varhain, kun pitäjässä päätettiin vuonna 1866 perustaa kunnallishallitus ja -lautakunta. Parkanon kunnanvaltuusto aloitti toimintansa uuden kunnallislain nojalla vuonna 1919. Ensimmäinen parkanolainen kansanedustaja oli maanviljelijä Ivar Alanen (kok.), joka oli eduskunnan jäsenenä vuodet 1917–1922.
Juhannuspäivänä 1928 salama iski Parkanon kirkon kellotapuliin ja siitä edelleen itse kirkkoon kesken konfirmaatiojumalanpalveluksen. Ääriään myöten täydessä kirkossa syntyi pakokauhu, jossa yksi ihminen sai surmansa välittömästi ja kolme kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin. Loukkaantuneita oli useita kymmeniä. Rankkasade sammutti kuitenkin palonalun. Onnettomuuden muistomerkki sijaitsee Parkanon kirkkomaalla.
Jatkosodan jälkeen Parkanoon asutettiin Kaukolan siirtoväkeä.Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
Parkano oli pinta-alaltaan Turun ja Porin läänin suurin kunta vuoden 1993 alkuun saakka. Tällöin Parkanon ja Ikaalisten kaupungit sekä Hämeenkyrön, Kihniön, Mouhijärven ja Viljakkalan kunnat siirrettiin valtioneuvoston päätöksellä Hämeen lääniin.Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 55. Helsinki: Otava, 1993. . Läänin kannalta vaihdoksella ei ollut kovin suurta merkitystä, koska vanhat läänit lakkautettiin syyskuun alussa 1997.Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1998, s. 42. Helsinki: Otava, 1997. . Edellä mainittujen kuntien sijoittumisen myöhemmin perustettuun Pirkanmaan maakuntaan vaihdos sen sijaan vaikutti.
Maantiede Parkano sijaitsee Satakunnan, Pirkanmaan ja Pohjanmaan välisellä vedenjakajaseudulla, mikä vuoksi maisemakuva on melko karu. Leimaa-antavia ovat laajat metsät ja suot, paikoin kallioiset moreenimäet ja -selänteet, pohjois-eteläsuuntaiset harjujaksot sekä pienet koskiset joki- ja järvireitit. Kaupungin pohjoisosassa kulkee Suomenselkä. Pääosa Parkanon alueesta kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kyrösjärven reittiin, mutta länsiosastaan osittain Karvianjoen ja pohjoisosastaan Kyrönjokeen laskevan Jalasjoen vesialueeseen. Parkanon korkein maastonkohta on 201 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Alkkianvuori lähellä Karvian rajaa, matalin (87 m mpy.) sijaitsee Vääräjoen laaksossa Ikaalisten rajalla.Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 89–95. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. .
Luontokohteet Kaidatvedet on retkeily- ja kalastusalue 10 kilometrin päässä Parkanon kaupungin keskustasta. Kaidatvedet kuuluvat Natura 2000 -ohjelmaan. Järviketjun rannat ovat kallioisia ja jylhiä. Maisemalautta Vesipääsky risteilee Kaidoillavesillä. Alkkianvuori nousee 201 metrin korkeuteen meren pinnan yläpuolelle. Erikoisuutena ovat jääkauden jälkeisistä meri- ja järvivaiheista kertovat rantakivikot. Aluetta hoitaa Metsähallitus ja Järvi-Suomen Luontopalvelut. Alkkianvuori sijaitsee Kuivasjärvellä valtatie 3 länsipuolella. Häädetkeidas muodostuu rämesoista sekä luonnonmetsistä, josta noin kolmasosa on suojeltu luonnonpuistona. Häädetkeidas sijaitsee seututien 274 varrella Parkanon ja Karvian rajalla. Seitsemisen kansallispuisto on sijaitsee Ylöjärven Länsi-Aureessa ja Ikaalisten rajamailla. Siellä on merkittyjä reittejä ja luontopolkuja. Seitsemisen luontokeskus tarjoaa majoitusta kansallispuiston ulkoilu- ja retkeilymaastojen välittömässä läheisyydessä. Seitsemisen kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 ja sitä hoitaa Metsähallitus. Parkanon keskustasta sinne on matkaa vajaa 33 km seututien 332 (Parkano–Kuru) kautta. Paroonin taival -niminen vaellusreitti kulkee Parkanosta Aurejärven kautta Seitsemisen kansallispuistoon.
Aluerakenne Kaupunginosat alt=Parkanon vesitorni|pienoiskuva|280x280px|Teräksinen vesitorni pystytettiin Pahkalan kaupunginosaan 1970. Vesitorni on 40 metriä korkea ja vetoisuus 600 kuutiota. Vuoden 2010 suoritetun Parkanon rakennetun ympäristön inventoinnin mukaisesti Parkanossa on kahdeksan kaupunginosaa. Keskustan kaupunginosa on kaupungin keskellä sijaitsevan harjanteen alue ja muut kaupunginosat sijoittuvat sen ympärille.
Kaupunginosa Nro Selitys Keskusta1Satakunnankadun ja Keskuskadun ympäristö Kairokoski / Haapanen2Käenmäentien ympäristö Viinikka3Aureentien ympäristö, Viinikkajoen itäpuoli Kallio4Parkanontien ympäristö Pappilankosken eteläpuolella, Heinosentien ja Niementien ympäristöPahkala5Kirkkojärven eteläpuoli Vatusentien ja valtatie 3 Vaasantie välissä, Tehtaantien ympäristöVatunen6Kirkkojärven länsipuoli, Vatusentien ja Vanhantalontien ympäristö Pentti7Kirkkojärven pohjoispuoli, Pentintien, Riihihalmeentien, ja Kiveläntien ympäristö Kissakivi8Valtatien 23 Porintie ja Valtatie 3 Tampereentie välissä, Kissakivenkadun ja Tampereenkadun ympäristö Haukkala9(ei luetteloitu 2010 inventoinnissa) Taajamarakenteen ulkopuolella olevia kohteita ovat Vuorijoki (Vuorijoen alue Karviantien ympäristössä), Riuttasjärvi (Uudenasemantien ja Riuttasjärven ympäristö) ja Parkanon asema (Uudenasemantien ja Parkanon rautatieaseman ympäristö).
Kylät Parkanon kyliä ovat Alaskylä, Aurejärvi (Aure), Jaakkolankylä, Jokiharju, Kairokoski, Kirjaskylä, Kovesjoki, Kuivasjärvi, Lamminkoski, Lapinneva, Linnankylä, Pihlajankylä, Raivala, Sydänmaa, Vahojärvi, Viitalankylä, Vuorijärvi ja Yliskylä.
Taajamat Vuoden 2017 lopussa Parkanossa oli 6 562 asukasta, joista 4 369 asui taajamassa, 2 128 haja-asutusalueilla ja 65:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Parkanon taajama-aste on 67,2 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Parkanon keskustaajama.
Väestö Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Hallinto ja politiikka alt=|pienoiskuva|280x280px|Parkanon kaupungintalo Kuntaliitosselvitys Parkano on aloittanut kuntaliitosselvityksen Kankaanpään ja Jämijärven kanssa. Kankaanpäässä, Jämijärvellä ja Parkanossa järjestettiin marraskuussa 2011 mielipidekysely kuntaliitoksesta. Vain 38 % vastasi kyselyyn. Vastanneista 65 % Parkanossa vastusti ja 17 % kannatti ja 17 % ei osannut sanoa kantaansa. Uuden kaupungin nimivaihtoehtoja ovat Niinisalo, Hämeenmetsä, Pohjankangas, Hämeenkangas ja Kyrönkangas. Kuntalaisille järjestettiin mahdollisuus ehdottaa uutta nimeä muodostettavalle kaupungille. Ajateltu kuntaliitos on nyttemmin jäädytetty Parkanon jättäydyttyä sen ulkopuolelle viime hetkillä ennen lopullista asian viemistä valtioneuvostoon. Keskeisenä syynä pidettiin kuntaministeriön kantaa olla antamatta sitoumusta siitä mihin maakuntaan uusi kunta sijoittuu. Kolmen kunnan kesken oli tehty kirjallinen sopimus, että uusi kaupunkikokonaisuus hakee Pirkanmaan liiton jäsenyyttä ja kaupunginjohtaja tulee Kankaanpään kaupunginjohtajasta.
Kunnan-, kauppalan- ja kaupunginjohtajat Parkano sai ensimmäisen kunnanjohtajansa vuonna 1961.
Väinö Toivanen 1961–1984 Matti Linna 1984–1997 Tarmo Aarnio 1997 aloitti vt. kaupunginjohtajana Tarmo Aarnio 1998–2000 Kari Karjalainen 2000–2006 Jarkko Malmberg 2006–2013 Jari Heiniluoma 2013–2022 Aki Viitasaari 2022–
Talous ja elinkeinot Tilaston mukaan työttömyysaste on syyskuun lopusta 2017 syyskuun loppuun 2018 alentunut koko maassa 1,7 prosenttia ja tullut alas kaikissa 12 suurimmassa kaupungeissa. Parkanossa työttömyyden laskua oli yli 40 prosenttia. Vuoden 2018 syyskuun lopussa Parkanossa oli työttömänä 6,5 %.
Parkanon kaupungin vuoden 2018 tuloslaskelma toteutui huomattavasti alkuperäistä talousarviota parempana. Tulos oli lähes 1,7 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Myös lainakanta laski.
Yritystoiminta alt=|pienoiskuva|280x280px|Aureskosken Jalostetehdas ilmakuvassa Parkanon yrittäjillä on noin 200 jäsenyritystä. Seuraavassa luettelossa on Parkanon suurimpia yrityksiä (henkilöstön määrä suluissa):
Kolmostien Terveys Oy, Pihlajalinna-konsernin ja Parkanon kaupungin yhteisyritys (?) Kopar Oy, metallialan vientiyritys (62, 2017) FennoSteel Oy, metallialan vientiyritys (76, 2017) TM-Rauta Oy, terästukkuliike (17, 2023) Aureskosken Jalostetehdas Oy Tammisto Yhtiöt, puunjalostuksen vientiyritys (noin 40, 2019) Suomen Tekojää Oy, jäähdytys-, ilmanvaihto ja lämpöpumppuratkaisujen vientiyritys (22, 2018) Sähkösuomilammi Oy, sähköasennusyritys (36, 2017) Siparila Oy, puuvalmisteet (?, 2023)
Liikenne ja infrastruktuuri pienoiskuva|Parkanon rautatieasema|alt=|354x354px pienoiskuva|Lapinnevan rautatieasema|alt=|280x280px Parkanosta on kehittynyt tärkeä liikenteen solmukohta. Se sijaitsee valtatie 3 (Helsinki-Tampere-Vaasa) ja valtatie 23 (Pori-Jyväskylä-Joensuu) risteyksessä sekä pääradan (Tampere–Seinäjoki) varrella. Sen lisäksi Parkanosta erkautuu seututie 332 (Parkano-Kuru) ja seututie 274 (Parkano-Karvia).