Helsingin Sanomat (lyh. HS) on suomalainen linjaltaan liberaali sanomalehti. Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana on toiminut vuodesta 2023 alkaen Erja Yläjärvi. Lehti ilmestyy seitsemänä päivänä viikossa. Helsingin Sanomat on tällä hetkellä Suomen suurin sanomalehti ja Pohjoismaiden suurin päivälehti.
Helsingin Sanomat perustettiin vuonna 1889 nimellä Päivälehti, joka kiellettiin vuonna 1904 lehden suhtautuessa myönteisesti venäläisen kenraalikuvernöörin murhaan. Neljä päivää sulkemisisensa jälkeen lehti alkoi ilmestyä uudella nimellä. Vuosina 1904–1932 sanomalehti oli liberaalien puolueiden kuten nuorsuomalaisten ja tämän seuraajan edistyspuolueen äänenkannattaja. Vuoden 1932 jälkeen sanomalehti on ollut puoluepoliittisesti sitoutumaton.
Lehden julkaisija on Sanoma-konserniin kuuluva Sanoma Media Finland, joka hallitsee Suomen mediamarkkinoita. Helsingin Sanomien kokonaislevikki kääntyi nousuun 25 vuoden pysähtyneisyyden jälkeen vuonna 2017. Painetun lehden tilausten tasaista laskua on kompensoitu verkkotilausten nopealla kasvulla. Vuonna 2019 painetun lehden levikki oli 203 456 ja kokonaislevikki 339 437. Päivittäisiä lukijoita sillä on keskimäärin 688 000.
Lehden liitteenä ilmestyy kuukausittain aikakauslehtimäinen Kuukausiliite. Levikintarkastuksen mukaan Kuukausiliitteellä on keskimäärin 867 000 lukijaa eli enemmän kuin varsinaisella lehdellä.
Historia Päivälehti Lehti perustettiin nimellä Päivälehti vuonna 1889 alun perin nuorsuomalaisten äänenkannattajaksi. Lehden perustajia olivat muun muassa Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 16. marraskuuta 1889, mutta säännöllinen ilmestyminen kuusi kertaa viikossa alkoi vasta vuoden 1890 alkupuolella. Vuonna 1894 päivälehteläisten ”nuorten” piirissä perustettiin nuorsuomalainen puolue.
Helsingin Sanomat aloittaa nuorsuomalaisten päälehtenä
Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo keväällä 1903 Bobrikov oli karkottanut lehden perustajan Eero Erkon maasta yhdessä muiden johtavien perustuslaillisten kanssa. Päivälehden suurimat saamamiehet perustivat Helsingin Uuden Kirjapaino Oy:n, joka osti Päivälehden kirjapainon omaisuuksineen. Uuden lehden, Helsingin Sanomien taakse perustettiin kirjapainon sisaryhtiö Sanoma Oy (sittemmin Sanoma News, nyk. Sanoma Media Finland), joka kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin.
Edeltäjänsä lailla Helsingin Sanomien kirjoitustapa ei ollut painoviranomaisten mieleen, ja lehti sai vuoden 1905 aikana 14 painoestettä ja vähän ennen suurlakkoa kuukauden kiellon julkaista yksityisiä ilmoituksia. Lehden taustaryhmä kuului suurlakon voittajiin, mutta poliittisen paineen paineen heikentyminen antoi nuorsuomalaisen puolueen sisäiselle, perustuslaillisuuden ja yhteiskunnallisten uudistuspyrkimysten väliselle jännittelle tilaisuuden nousta selvemmin näkyviin. Helsingin Sanomat oli puolueen päälehtenä keskeinen osa puolueen sisäistä taistelua.
Puolueen järjestörakenteen heikkoudesta johtuen puolueen siivet pyrkivät hallitsemaan lehteä ja päälehden kannanotoilla oli maakuntalehtiä ohjaava vaikutus. Kesäkuuhun 1906 saakka päätoimittajana oli puolueen oikeistosiipeen kuuulunut Heikki Renvall. Häntä seurasi vasemmistosiipeen kuulunut Severi Nuormaa ja 1908 Eero Erkko, joka kuului puolueen vasemmiston johtajiin. Kesän 1906 jälkeen lehden linjaa muovasivat Erkko, K. J. Ståhlberg ja vasemmistosiipeen vielä kuulunut E. N. Setälä. Oikeistosiipi ei saanut ääntään kuuluviin ja perusti lehdekseen Suomalaisen Kansan. Tämän lakattua Helsingin Sanomien asema puolueen päälehtenä oli kiistaton ja lehden keskeiset vaikuttajat olivat johtavia miehiä myös puolueessa. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä.
Itsenäisyyden alussa edistyspuolueen päälehdeksi
Vuosien 1917–1918 murroksessa lehden piiri muodosti keskeisen osan tasavaltalaista rintamaa ja oli edistyspuolueen perustajien ydinjoukko. Nuorsuomalaisten päälehdestä tuli ilman suuria eleitä edistyspuolueen päälehti. Edistyspuolue pyrki asettamaan lehden linjaa valvovan elimen, mutta Sanoma Oy:n johto ei siihen suostunut. Suurlehdeksi noussut lehti ei voinut olla puolueen ohjauksessa, mutta koska Eero Erkko ja hänen seuraajansa päätoimittajana W. W. Tuomioja ja muut lehden piirin keskeiset jäsenet kuuluivat edistyspuolueen johtoon, oli ongelmia lähinnä vain puolueen sisäisiin painotuksiin liittyvissä detaljikysymyksissä.
Erkolle lehti oli puolueen päälehden ohella myös kulttuuri-ja uutislehti. Erkon luottomiehen Rudolf Holstin maailmansodan aikana toimittama ulkomaanosasto oli tärkeänä tekijänä nostamassa levikkiä sotauutisilla ja -kommenteilla. 1920-luvun alussa lehteen alkoi tulla lisää viihdeaineistoa ja yhä useammat uutiset kertoivat urheilusta. 1920-luvun loppuun mennessä lehti päihitti levikissä selvästi aiemmin tasaväkiset Hufvudstadsbladetin ja Uuden Suomen. Helsingin Sanomien uutistekstien kirjasintyyppi muuttui fraktuurasta antiikvaksi 1. maaliskuuta 1925. Lehden ilmoitukset oli ladottu antiikvalla jo aiemmin. Lehteen kirjoittivat myös K. J. Ståhlberg ja Heikki Ritavuori.
Eljas Erkon kausi (1927–1938)
Eero Erkon kuoltua päätoimittajuus jaettiin W. W. Tuomiojan ja Eeron vanhimman pojan, Eljas Erkon kesken. Eljas Erkko vastasi ulkomaista, taloudesta ja ilmoituksista, Tuomioja politiikasta. Eljas Erkko osti äitinsä avustuksella lehden entisen taloudenhoitajan leskeltä tämän yhtiöltä saamat osakkeet ja sai taloudellisen vallan lehdestä. Ainoa päätoimittaja hänestä tuli Tuomiojan erottua keväällä 1931.
Eljas Erkko pani toimeen journalistisia uudistuksia, kuten lisääntyvän viihdeaineksen sekä houkuttelevammin toimitetut uutissivut. Lisäksi Erkko panosti pikkuilmoituksiin. Lehden erottautuminen kilpailijoista perustui menestykseen pääkaupungissa ja erityisesti sen työväestön keskuudessa. Helsingin Sanomat tarjosi Suomen Sosialidemokraaattiin verrattuna enemmän uutisia ja viihdettä. Lehti vetosi selvästi Uutta Suomea paremmin vasemmistoa äänestäviin työläisiin.
Erkko pyrki rakentamaan lehdestä kaupallisesti menestyvää tuotetta. Edistyspuolue pyrki pitämään Erkon, ja siten lehden, lähellä puoluetta. Varsinainen sitoutuneisuus oli kuitenkin Erkon käsissä. Helsingin Sanomien asema puolueen äänenkannattajana jatkui niin kauan kuin Eljas Erkko oli aktiivisesti mukana politiikassa. Lehden irtaantuminen puolueesta alkoi prosessina 1920-luvun lopulla, kun Erkko ryhtyi toteuttamaan journalisista, taloudellisia ja poliittisia tavoitteitaan. Puoluepoliittisesti sitoutumattoman lehdestä teki lopulta vasta Erkon luopuminen yhteiskunnallisista luottamustehtävistään sekä pitkän ajan kuluessa tapahtunut puolueen merkityksen väheneminen. Eljas Erkon aikana Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina puolueen hajoamiseen vuonna 1951 saakka.
Eljas Erkon aikana lehti lähetti vakituisen kirjeenvaihtajan 1930-luvlla ensin Lontooseen ja vuosikymmenen lopulla Berliiniin. Erkko solmi yhteyksiä ulkomaisiin uutistoimistoihin ja suurlehtiin sekä ymmärsi urheilun vetovoiman. Lehden iltapainoksen, Ilta-Sanomien, perustaminen oli Erkon nopea veto Mäntsälän kapinan päivänä talvella 1932. Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riittäisi sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen.
Eljas Erkon loppukausi toimittiin 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa omaksuttujen suuntaviivojen mukaan. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan Cajanderin hallituksen ulkoministeriksi, ja uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto.
Sotienjälkeinen aika
Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat Helsingin Sanomille pitkän kasvun aikaa. Vuonna 1954 siitä tuli Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Lehteä yli kaksi vuosikymmentä johtaneen Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 päätoimitus uudistettiin: entisen yhden päätoimittajan tilalle tulivat vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa. Vuonna 1967 Sanomain ammattikoulun yhteyteen perustettiin oma toimittajakoulu. Lehteä painettiin toimituksen vieressä Ludviginkadulla vuoteen 1977 asti. Tuolloin painatus koki teknisen vallankumouksen, kun Sanomalan painolaitos vihittiin käyttöön Vantaan Martinlaaksossa. Lehden sivut siirrettiin Ludviginkadulta Sanomalaan sähköisesti radiolinkin kautta.
Suuruuden vuodet pienois|Sanomala, sanomalehtipaino Vantaan Martinlaaksossa. Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Ajanjakson tunnettuihin toimittajiin kuuluivat muiden muassa teatteri- ja televisioarvostelija Jukka Kajava ja musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo sekä lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen. 1980-luvun taitteessa Helsingin Sanomat ja eräät muut päivälehdet alkoivat haluta televisio-ohjelmia ennakkokatseltaviksi, jotta ne voitaisiin siihen asti käytetyn jälkikäteisarvioinnin sijasta arvostella jo saman aamun lehdessä, mutta monet Yleisradion toimitukset olivat ”Kajava-kauhussaan” toista mieltä. Osa lehdistöstäkin piti tätä tarpeettomana, mutta tapa jäi kuitenkin käyttöön.
Seuraavien vuosikymmenten aikana lehteen perustettiin kaksi liitettä. Vuonna 1983 aloitti ilmestymisensä pitkiä aikakauslehtimäisiä artikkeleita sisältävä, kiiltävälle paperille painettu Kuukausiliite. Viihteellisempi, nuorekkaalle lukijakunnalle tarkoitettu viikkoliite Nyt alkoi ilmestyä 1995. Vuonna 1989 lehden rakenne uudistui, kun se jaettiin neljään osaan elokuun alusta lähtien. 16. marraskuuta ilmestyneestä 100-vuotisjuhlanumerosta lähtien ne on nimetty A-, B-, C- ja D-osiksi. Lehden internet-versio avattiin vuonna 1996 nimellä Verkkoliite. Verkkopalvelun nimi ja verkko-osoite (www.helsinginsanomat.fi) muuttuivat muotoon HS.fi vuonna 2006.HS.fi:n historiakooste, multimedia
Vuosituhannen vaihduttua
Vuonna 2005 perustettiin Helsingin Sanomat Oy, joka sulautui takaisin emoyhtiöönsä Sanoma News Oy:hyn 2009. Vuonna 2005 Helsingin Sanomat osti Radio Helsingin.
Sunnuntain 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen Nato-jäsenyyttä.
Vuonna 2007 Aatos Erkko toivoi Helsingin Sanomien jatkavan ”liberaalilla linjallaan”. Samalla hän ilmoitti, ettei puutu lehden toimitukseen.Helsingin Sanomat 1.4.2008, s. A5.
Uudistusten aikaa Marraskuussa 2011 Helsingin Sanomien ja Nelosen uutistoimitoimitukset yhdistyivät.
Huhtikuussa 2012 Helsingin Sanomat otti ensimmäisenä suomalaisena mediatalona tarjontaan mukaan lehden ja tablettitietokoneen yhteistilauksen. Marraskuussa 2012 lehden internet-sivuille pystytettiin maksumuuri. Ilmaiseksi saa lukea viisi uutista viikossa ja etusivua.
Sanoman hallitus päätti 31. heinäkuuta 2012, että lehti siirtyy tabloidikokoon tiistaista 8. tammikuuta 2013 alkaen. Tuotantoteknisistä syistä muutosta edeltävänä maanantaina lehteä ei julkaistu, joten sunnuntain, loppiaisen 6. tammikuuta lehti jäi viimeiseksi broadsheet-kokoiseksi.Helsingin Sanomien suuri lehtiuudistus toteutuu tammikuussa, hs.fi, uutiset, viitattu 31.7.2012 Loppuvuodesta 2012 ilmoitettiin myös lehden englanninkielisen verkkojulkaisun lopettamisesta.
Toukokuussa 2013 Mikael Pentikäinen erotettiin vastaavan päätoimittajan tehtävästä. Potkuja perusteltiin luottamuspulalla. Väliaikaiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin Riikka Venäläinen. Syyskuussa 2013 Kaius Niemi aloitti lehden vastaavana päätoimittajana. Syksyllä 2013 Helsingin Sanomat myi Radio Helsingin. Vuonna 2013 lehden levikki oli 313 062 ja sunnuntailevikki 352 541.