Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta. Perunan vihreät osat ovat myrkyllisiä.
Lajike ja vähäisemmässä määrin myös kasvuolosuhteet ja viljelytekniikka määräävät perunan keittotyypin eli sen, kuinka paljon perunassa on tärkkelystä ja kuinka voimakkaiksi solujen väliset kemialliset sidokset muodostuvat. Pieni tärkkelyspitoisuus ja tiiviit solujen väliset sidokset tuottavat kiinteän keittotyypin, suuri tärkkelyspitoisuus ja löyhät sidokset taas aiheuttavat jauhoisuutta. Jos peruna sisältää liian vähän tärkkelystä, siitä tulee vetinen.
Etymologia ja nimitykset eri kielissä Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, . Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terre samoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.Anne Paalo: Peruna. Historiaa: Miten peruna sai nimensä. Rakennusalan Kustantajat RAK, Kirjakas Ky, 2000. s. 15 Ruotsissa ensimmäiset perunat viljeltiin 1600-luvulla Uppsalan linnan puutarhassa maaomenina. Perunan ruotsinkielistä nimeä potatis käytti ensimmäistä kertaa Jonas Alströmer ja se perustuu juureksen englanninkielisen nimen monikkoon potatoes.Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen, 2002, WSOY, 2003. s. 392
Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia. Italian kielessä patata tarkoittaa perunaa.
Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufolo, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.
Vanhan ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|upright|Peruna. Kasvutapa ja lehdet Peruna on monivuotinen, pystyvartinen tai köynnöstävä ruohokasvi, joka kehittää lukuisia tärkkelyspitoisia maanalaisia mukuloita. Sen noin metrin korkuiseksi kasvava mehevähkö varsi on toisinaan nelisärmäinen.
Perunan vuorottaiset lehdet jakautuvat lyhyisiin lehtiruoteihin ja suurehkoon lehtilapaan. Parilehdykkäisesti jakautunut lehtilapa on 10–30 senttimetriä pitkä ja 5–15 senttimetriä leveä. Vastakkaiset tai vuorottaiset lehdykät ovat vaihtelevan kokoisia ja muotoisia ja ainakin jonkin verran karvaisia. Suuremmat lehdykät ovat puikeita tai pitkänpyöreitä, 2–10 senttimetriä pitkiä ja 1–6 senttimetriä leveitä, teräväkärkisiä ja herttatyvisiä, pienemmät puikeita tai pyöreitä, tylppäkärkisempiä ja noin 2–15 millimetriä leveitä.
Ravintona käytettävät perunan mukulat kasvavat maan alla. Niiden kuori on useimmiten ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen.
Kukat ja hedelmät Perunan kukat kasvavat viuhkomaisissa kukinnoissa. Karvaiset kukintovarret ovat 5–15 senttimetrin mittaisia; kukkaperät ovat myös karvaisia ja noin 0,3–3,5 senttimetriä pitkiä.
Perunan kukat ovat säteittäisiä ja viisiteräisiä; kehälehtikiehkura on kaksinkertainen. Kellomaisen, viisilohkoisen verhiön halkaisija on 1,5–2 senttimetriä. Verhiön liuskat ovat teräviä tai suippokärkisiä. Terälehdet ovat valkoisia tai sinisiä; 3,5–4 senttimetrin levyinen teriö on kaksi kertaa niin pitkä kuin verhiö. Keltaiset ponnet ovat erillisiä, pystyjä ja huokoisia.
Peruna on lajikkeesta riippuen joko ristipölytteinen tai itsepölytteinenTeemu Teeri . Perunoita kasvatetaan pääasiassa mukuloista, joten pölyttyminen ei ole viljelyn kannalta merkityksellistä.
Perunan hedelmä on kellertävänvihreä, kaksilohkoinen ja runsaasti siemeniä sisältävä marja, joka ei solaniinipitoisuutensa vuoksi sovellu ihmisravinnoksi.
Lajikkeet ja jalostus thumb|Kuvassa eri perunalajikkeita. Lajikkeet eroavat toisistaan paitsi rakenteen ja maun, myös värin, koon ja muodon suhteen.
Käyttötarkoituksen mukaan erilaisia perunoita ovat elintarvikkeena käytettävä ruokaperuna (mukaan lukien varhaisperuna), perunavalmisteiden raaka-aineena käytettävä ruokateollisuusperuna, elintarvike- ja paperiteollisuuden käyttämä tärkkelysperuna sekä viljelyyn tarkoitettu siemenperuna.
Perunaa voidaan lisätä siemenistä, tai suvuttomasti, jolloin siemenperunasta kasvaneet kasvit ovat geeneiltään emoperunan klooneja. Perunasta on jalostettu tuhansia lajikkeita. Esimerkiksi Suomessa perunanviljelypaikkakunta Tyrnävällä käytetään noin 40 perunalajiketta. Suomen viljellyimmät ruokaperunalajikkeet vuonna 2022 olivat Annabelle, Melody, Solit, Afra, Colomba, Gala, Marabel, Lady Claire, Sunita ja Innovator.
Ruokaperunalajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Ne soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kiinteissä perunoissa on vähän tärkkelystä, ne pysyvät keitettäessä hyvin ehjinä, joten ne sopivat keittämiseen ja salaatteihin. Jauhoisissa perunoissa on paljon tärkkelystä, ja ne soveltuvat parhaiten uuniperunoiksi tai muusiin. Yleisperunat ovat monikäyttöisiä.
Viljely thumb|Perunain idätystä Kirkkosaaren Anttilassa Pielavedellä 1928. Perunan viljely aloitetaan idättämällä edellisen vuoden sadosta varastoituja siemenperunoita. Ne istutetaan kun maan lämpötila on vähintään +8 astetta. Taimet mullataan, kun varret ovat 15 cm korkeita. Talveksi varastoitavat perunat korjataan, kun perunanvarret menettävät ryhtinsä syksyllä.
Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella, ja sato korjataan viimeistään syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.
Siemenperunan ja perunan siementen tuonti Suomeen on kielletty.
Tuotanto eri maissa Suomessa tuotetaan perunaa noin 19 650 peltohehtaarilla vuonna 2022. Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kg
Suurimmat perunantuottajamaat 2005(1 000 kg)FAO: Kiina 73 036 500 Venäjä 36 400 000 Intia 25 000 000 Ukraina 19 480 000 Yhdysvallat 19 111 030 Saksa 11 157 500 Puola 11 009 930 Valko-Venäjä 8 185 000 Alankomaat 6 835 985 Ranska 6 347 000 Yhdistynyt kuningaskunta 6 300 000 Kanada 4 850 000 Iran 4 200 000 Turkki 4 170 000 Romania 3 985 000 Bangladesh 3 908 000 Peru 3 200 000 Brasilia 2 950 000 Japani 2 900 000 Belgia 2 653 949
Tuholaisia Perunanviljelyssä on enemmän ongelmia kasvitaudeista kuin tuholaisista; kasvin myrkyllisyys suojaa sitä monilta tuholaisilta. Vaarallisimmista tuholaisista pitää Suomessa tehdä ilmoitus Ruokavirastoon. Näitä ovat koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata), keltaperuna-ankeroinen (Globodera rostochiensis) ja valkoperuna-ankeroinen (Globodera pallida).
Perhoslajeista perunalla elävät ainakin: pääkallokiitäjä (Acherontia atropos, Suomessa satunnainen harhailija) vaelluskatkoyökkönen (Agrotis ipsilon, Suomessa satunnainen harhailija) gammayökkönen (Autographa gamma) Helcystogramma convolvuli (ei Suomessa) varsiyökkönen (Hydraecia micacea) Keiferia lycopersicella (ei Suomessa) rantatarhayökkönen (Lacanobia oleracea) Loxura atymnus (ei Suomessa) Manduca quinquemaculata (ei Suomessa) tupakkakiitäjä (Manduca sexta, ei Suomessa) Phthorimaea operculella (ei Suomessa) Scrobipalpa aptatella (ei Suomessa) Symmetrischema tangolias (ei Suomessa)
Perunalla esiintyvät kirvalajit ovat Acyrthosiphon malvae, Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis frangulae, Aphis gossypii, Aphis nasturtii, Aphis solanella (ei Suomessa), Aphis spiraecola (ei Suomessa), koisokirva (Aulacorthum solani), Brachycaudus helichrysi, Macrosiphum euphorbiae, Myzus antirrhinii (ei Suomessa), Myzus ascalonicus, Myzus ornatus, Myzus persicae, Neomyzus circumflexus, Pemphigus-suvun lajit, Pseudomegoura magnoliae (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa), Rhopalosiphum rufiabdominale, Smynthurodes betae sekä Uroleucon compositae (ei Suomessa).
Tauteja Suomessa perunasyöpä, tummarengasmätä ja vaalearengasmätä ovat kasvitauteja, joiden leviäminen Suomeen pyritään estämään. Havainnoista pitää ilmoittaa Ruokavirastoon.
Näiden lisäksi perunan merkittäviä tauteja ovat perunarutto, perunarupi, perunaseitti ja eräät virustaudit. Harmaahilse Kuivamätä Kuorirokko (Spongospora subterranea) Känsärupi Lehtipolte Maltokaarivirus Märkämätä Perunarupi Perunarutto (Phytophthora infestans) Perunaseitti (Rhizoctonia solani) Perunasyöpä Punasilmätauti Rengasmätä Ruskolaikkuisuus Sydänmätä Tyvimätä Varsikuolio Y-virus
Ravintona Ravintoarvot
Peruna on suomalaisten tärkein C-vitamiinin lähde. Sata grammaa vastanostettua perunaa sisältää 20 milligrammaa C-vitamiinia, mutta C-vitamiinipitoisuus laskee varastoinnin aikana lopulta alle kymmeneen milligrammaan. Perunasta häviää kypsennyksen yhteydessä vielä 21–33 % (höyrytys), 33–63 % (uunissa tai pannulla paistaminen) tai 61–88 % (keittäminen).
Peruna sisältää runsaasti kaliumia ja magnesiumia sekä jonkin verran myös rautaa ja kuitua. Paistetussa perunassa on myös runsaasti folaattia. Keitetyssä sitä on huomattavasti vähemmän, koska folaatti liukenee keitinveteen.Combs, s. 355–379
Perunan proteiini sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemaa yhdeksää välttämätöntä aminohappoa. Perunan proteiinipitoisuus on kuitenkin niin pieni, että tarvittaisiin yli kaksi kiloa kypsää perunaa, jos välttämättömät aminohapot pitäisi saada yksinomaan perunasta.
Peruna sisältää noin 10–15 % tärkkelystä. Perunan glykeeminen indeksi riippuu lajikkeesta. Kypsennetyn perunan glykeeminen indeksi laskee 30–40 prosenttia, jos perunan annetaan jäähtyä kylmäksi. Jäähdytetyn perunan uudelleenlämmittäminen laskee vielä entisestään sen glykeemistä indeksiä, mutta laskun suuruus riippuu siitä, mikä lajike on kyseessä.
Kulutus Suomalainen söi keskimäärin 400 grammaa perunaa päivässä vuonna 1950, mutta enää 180 grammaa vuonna 2023. Perunan kulutuksen väheneminen johtui ennen kaikkea siitä, että riisi ja pasta ovat korvanneet perunaa.
Perunoita syödään eniten Pohjanmaalla, ja vähiten Etelä- sekä Itä-Suomessa. Miehet syövät perunaa suhteessa useammin kuin naiset. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsalaiset söivät perunoita 2000-luvun alkupuolella 84 kiloa henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus oli miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomeen verrattuna. Kaukoidässä ja Afrikassa perunankulutus on huomattavasti lisääntynyt.
Perunaruokien ja -tuotteiden valmistus Perunaa syödään esimerkiksi keitettyinä, paistettuina, friteerattuna sekä muhennoksena. Jauhoisimmat perunalajikkeet suositellaan höyrytettäviksi, koska ne hajoaisivat keitettäessä.
Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi, perunalastuiksi eli sipseiksi, perunajauhoksi ja pikaperunamuhennokseksi. Perunan kokonaiskulutuksesta 23 prosenttia muodostuu Suomessa teollisista perunajalosteista.
Ympäristövaikutukset