Hanna Emilia Kaikkonen (15. tammikuuta 1981 Helsinki – 18. lokakuuta 2025 Helsinki) oli suomalainen juristi ja asianajaja, joka oli erikoistunut avustamaan vakavien rikosten uhreja.
Kaikkonen opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, mistä valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 2008. Opiskeluaikanaan hän muun muassa johti tiedekuntansa opiskelijoiden yhdistystä Pykälä ry:tä sekä oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.
Kaikkonen oli Suomen ensimmäisiä ihmiskaupan uhrien avustamiseen erikoistuneita juristeja, ja hän edusti uhreja Suomen ensimmäisessä tapauksessa, jossa annettiin tuomio ihmiskaupasta pakkotyönä. Myöhemmissä tapauksissa oli kyse muun muassa hyväksikäytöstä marjanpoiminnassa ja kausityössä, rakennustyömailla, siivousalalla, ravintoloissa ja lahkomaisissa yhteisöissä. Hän avusti myös seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita ihmiskaupan uhreja.
Kaikkonen piti velvollisuutenaan auttaa rikosten uhreja silloinkin, kun rikosnimike oli täysin uusi, oikeuskäytäntö oli puutteellista ja kun oli vaikeaa tunnistaa ja auttaa uhreja. Ilman Kaikkosta moni ihmiskaupan uhri olisi jäänyt vaille apua.
Kaikkonen myös koulutti ihmisiä, jotka olisivat sitten työnsä kautta tekemisissä ihmiskaupan uhrien kanssa. Näitä olivat tuomarit, syyttäjät, poliisit ja omat kollegat.
Kaikkonen kuoli Terhokodissa nopeasti edenneeseen syöpään loppuvuodesta 2025.
Tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon vuonna 2025 voittanut Paavo Teittinen on omistanut voittoisan kirjansa Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (Gummerus 2025) Kaikkoselle.
Opinnäyte
Lähteet
Luokka:Suomalaiset asianajajat Luokka:Vuonna 1981 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet