Oripää on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu ihmistä ja sen pinta-ala on km², josta km² on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km².
Oripään naapurikunnat ovat Loimaa, Pöytyä ja Säkylä. Aikaisempia naapurikuntia ovat olleet Alastaro, Loimaan kunta ja Yläne.
Paikkakunnalla sijaitsee yleisilmailijoiden käyttämä Oripään lentokenttä.
Oripään vaakunassa on punaisessa kentässä kultainen hevosen pää, jonka kaula jatkaa paaluna kilven alareunaan.
Kunta on lähes kokonaan Loimaan ja Pöytyän ympäröimä, lukuun ottamatta rajaa Säkylän kanssa kunnan eksklaavialueella.
Nimi Paikallisella murteella paikkakunnan nimi lausutaan kaksoiskonsonantilla (Orippää). Kyseinen muoto esiintyy muun muassa K-Market Orippään nimessä.
Historia oikea|pienoiskuva|Kartta Pöytyän, Yläneen ja Oripään kuntamuutoksista. Yläne ja Oripää erotettiin Pöytyästä omiksi kunnikseen vuonna 1869. Vuonna 1917 Auran asemanseutu liitettiin Prunkkalan kappelin kanssa Auran kunnaksi. Vuonna 1872 Marttilasta erotettu Karinainen liittyi Pöytyään 2005 ja Yläne 2009. Oripää on edelleen itsenäinen kunta.|272x272px Oripää kuului varhaisimpina aikoina hallinnollisesti Satakuntaan eli Kokemäenkartanon lääniin, mutta kirkollisesti varsinaissuomalaiseen Pöytyän pitäjään. Ensimmäinen asiakirjamaininta Oripäästä on vuodelta 1421 (muodossa Orihpae), jolloin pitäjässä oli viisi Turun piispan lampuotitilaa. Asutus oli harvaa verrattuna idässä sijaitsevaan Loimijoen laaksoon. Uuden ajan alussa Oripäässä oli vain kaksi kylää, Oripää ja Tanskila, ja niissä oli yhteensä 14 taloa. Nämä kuuluivat Loimaan pitäjän Niinijoen neljännekseen.Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 14–18. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. .
Uotilan entisen piispantilan isäntä rakennutti omalla kustannuksellaan Oripäähän ensimmäisen saarnahuoneen vuonna 1668. Oripää sai kappelin oikeudet vuonna 1778 ja tuli itsenäiseksi seurakunnaksi senaatin päätöksellä vuonna 1901. Ensimmäinen oma kirkkoherra saatiin kuitenkin vasta vuonna 1914.
Oripäässä oli 1900-luvun alussa noin 40 taloa, minkä lisäksi kutakin taloa kohti oli keskimäärin kaksi torppaa ja kaksi mäkitupa-aluetta. Asukasluku kohosi 1800-luvun lopulla 1 500 henkeen, ylitti 1920-luvulla 2 000:n rajan ja pysyi suhteellisen vakaana 1960-luvulle saakka. Tämän jälkeen maaltamuutto on vähentänyt väkilukua. Oripään ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1892 ja Makkarkoskelle perustettiin osuusmeijeri vuonna 1904.
Talvi- ja jatkosodassa kaatui yhteensä 49 oripääläistä. Sotien päätyttyä Oripäähän asutettiin Kurkijoen siirtoväkeä.Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
Maantiede Luonto Luonnonympäristöä Oripäässä hallitsee Säkylästä Mellilään johtava harjujakso, jonka alueella on muun muassa Oripään lentokenttä. Harjun kupeessa on Myllylähde. Muut osat kunnasta ovat Varsinais-Suomelle tyypillistä savitasankoa, jota moreeniselänteet rikkovat. Oripään alueelta alkunsa saavia jokia ovat Saaristomereen virtaava Aurajoki, Selkämereen laskevaan Eurajoen vesistöön kuuluva Yläneenjoki sekä Myllylähteestä alkunsa saava Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Loimijoen sivujoki Hanhijoki.
Oripään kirkonkylän pohjoispuolella, harjua pitkin kulkevan Huovintien varrella sijaitsee suuri siirtolohkare Teinikivi, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi jo vuonna 1940. Kivi oli tien varrella tärkeä maamerkki ja etappipaikka satojen vuosien ajan.
Aluerakenne Taajamat Vuoden 2017 lopussa Oripäässä oli 1 382 asukasta, joista 696 asui taajamassa, 670 haja-asutusalueilla ja 16:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Oripään taajama-aste on 51,0 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Oripään kirkonkylä.
Kylät Oripään kyliä ja kulmakuntia ovat Myllykylä, Latva, Maanpää, Makkarkoski, Oripää ja Tanskila sekä Säkylän ja Loimaan alueiden väliin jäävä Oripään eksklaavi Juvankoski.
Väestö Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Liikenne ja infrastruktuuri Oripään kautta kulkee Auran ja Huittisten välinen kantatie 41, joka oli aiemmin osa Turun ja Tampereen välistä valtatietä 9. Kantatiestä erkanevat kirkonkylässä seututiet Loimaalle ja Yläneelle. Oripäästä kulkee Turkuun TLO:n linja-auto arkisin kolmesti, pyhäpäivisin ja lauantaisin kerran päivässä.http://www.tlo.fi/assets/pdf/syksy_12/aura_%20talvi_13_14.pdf Lähin rautatieasema sijaitsee Toijala–Turku-radalla Loimaalla ja lähin kaupallisen liikenteen lentoasema on Turun lentoasema.
Etäisyyksiä Oripäästä 23px Helsinki 170 km 23px Huittinen 35 km 23px Loimaa 22 km 23px Pori 90 km 23px Rauma 85 km 23px Tampere 110 km 23px Turku 55 km 23px Uusikaupunki 89 km
Kulttuuri Murre Oripään alueella puhutun kielen perustana on Ala-Satakunnan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Ala-Satakunnan murretta puhutaan paikallisin variaatioin Kokemäen ja Huittisten emäpitäjien alueella.
Kulttuuriympäristö pienoiskuva|268x268px|Kivinen pitäjänmakasiini vuodelta 1915, nykyään kotiseutumuseo. pienoiskuva|265x265px|Suojeluskuntalaisten muistomerkki vuodelta 1932 seututien 210 varrella. Oripään alueella on kolme valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä: Oripään kirkko vuodelta 1821 sekä Varkaantien ja Huovintien historialliset tiet, jotka risteävät Oripään kirkolla.
Oripään kirkonkylästä Loimaalle vievän tien varrella lähellä lentokenttää sijaitsee vuonna 1932 paljastettu kansalaissodassa surmattujen, rintamalle matkalla olleiden suojeluskuntalaisten muistomerkki. Muistomerkin edustalla oleva aukio oli 1930-luvulla monien Isänmaallisen kansanliikkeen mielenosoitusten pitopaikka.
Oripäässä lähes koko ikänsä asuneen taiteilija Viljo Syrjämän ateljeekoti Villa Ville on Syrjämän itse perheelleen rakentama taiteilijakoti, jonka omistaa nykyään Oripään kunta. Talo itsessään on taideteos, jonka esikuvana on ollut italialainen San Marcon luostari. Syrjämän piti lähteä opiskelemaan Italiaan, mutta sota esti hänen lähtönsä. Pula-aikana rakennetussa talossa on oivallisia kierrätysratkaisuja. Talossa on esillä mittava kokoelma Viljo Syrjämän ja hänen puolisonsa Kaisu Syrjämän taidetta. Kohde on avoinna kesäsunnuntaisin ja tilauksesta ryhmille ympäri vuoden.
Tapahtumat Vanhoillislestadiolaisuuden suviseurat on järjestetty Oripäässä vuonna 2009.
Ruokakulttuuri Oripään pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla klimppivelli.Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 27. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Uskonto Vuoden 2018 aluejaon mukaan Oripäässä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Pöytyän seurakunta Oripään kirkkoalue Seurakunta toimii myös Pöytyän kunnan alueella.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Oripään alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus.
Entiset seurakunnat Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Liedon kunnan nykyisellä alueella: Oripään seurakunta (liitetty Pöytyän seurakuntaan 2017)
Tunnettuja asukkaita Harri Holkeri (1937–2011), valtioneuvos, pääministeri, syntynyt Oripäässä Usko Kemppi (1907–1994), säveltäjä, syntynyt Oripäässä Ritva Kinnunen (s. 1937), iskelmälaulaja, syntynyt Oripäässä Lauri Murtomaa (1899–1955), kansanedustaja ja ministeri, syntynyt Oripäässä Annika Saarikko (s. 1983), kansanedustaja ja ministeri, syntynyt Oripäässä Viljo Syrjämä (1914–1976), taidemaalari, kuvanveistäjä, graafikko, asunut lähes koko ikänsä Oripäässä
Lähteet
Kirjallisuutta Luukkonen, Sanna: Pieni, mutta vahva. Oripään kunnan 150-vuotishistoria. Oripään kunta ja Edita 2019. Aiheesta muualla
Oripään kunnan kotisivut Tilastokeskus: Oripään avainluvut Osuusliike Oripään kuvat Arjenhistoria.fi -palvelussa
Karttoja
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit