pienoiskuva|oikea|Kauppakatua Lapuan keskustassa. Lapua () on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kaupungissa asuu asukasta. Kunnan pinta-ala on km², josta km² on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km². Lapuan naapurikunnat ovat Alajärvi, Kauhava, Kuortane, Lappajärvi ja Seinäjoki. Entisiä naapurikuntia ovat Seinäjokeen liitetyt Nurmo ja Ylistaro ja Kauhavaan liitetty Ylihärmä.
Lapua tunnetaan kenties parhaiten Lapuan liikkeestä, Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksestä (1976) ja körttiläisyydestä. Lapua on Suomen pienin kaupunki, jossa on piispanistuin ja tuomiokirkko. Lapualaisia ministereitä ovat olleet Kustaa Tiitu, Jalo Lahdensuo, Niilo Kosola, Orvokki Kangas ja Suomen ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäki. Myös olympiatason urheilijat kuten Harri Koskela, Tapio Korjus ja Mikko Huhtala ovat tehneet kaupunkia tunnetuksi. Lapuan Virkiän naisten superpesisjoukkue on voittanut pesäpallon Suomen mestaruuden 11 kertaa, saanut SM-hopeaa kuudesti ja pronssia seitsemästi.
Nykyään kaupunki tunnetaan myös rikkaasta kulttuurielämästään. Kulttuuri sai oman talonsa, kun entinen Lapuan Patruunatehtaan rakennus remontoitiin kaupungin kulttuurikeskukseksi. Paikka tunnetaan nykyään nimellä Kulttuurikeskus Vanha Paukku, ja siellä sijaitsevat muun muassa Lapuan Musiikkiopisto, kaupunginkirjasto, Lapuan Kansalaisopisto, Teatteri Lapua, Lapuan Taidemuseo, Lapuanliikkeen museo, Lapuan Patruunatehtaan museo, Patruunagalleria, Pyhälahden Valokuvaamomuseo, Pohjanmaan Valokuvakeskus ja elokuvateatteri Bio Marilyn.
Vanhassa Paukussa järjestetään vuosittain mm. musiikkitapahtuma Vanhan Paukun Festivaali sekä Vanhan Paukun Filosofiapäivät. Lisäksi paikkakunnalla järjestetään vuosittain mm. Lapuan Päivän juhla, Ritafest-rockfestivaali ja joka toinen vuosi kansainvälinen urkumusiikkitapahtuma Lapuan Urkufestivaalit.
Tunnettuja Lapualla syntyneitä kulttuurihenkilöitä ovat muun muassa taiteilija Teemu Mäki, Miljoonasade-yhtyeen perustaja: muusikko Heikki Salo, murrekirjailija Harri Harju, edesmennyt näyttelijä Esko Nikkari ja tanssija Jukka Haapalainen.
Lapualla ilmestyy paikallislehti Lapuan Sanomat.
Nimi Lapuan nimi on kehittynyt vuosisatojen aikana suullisesta saamelais- tai henkilönnimitaustasta lähtien. Paikannimen vanhin tunnettu kirjallinen mutoo on vuodelta 1375 peräisin oleva Lappabi, ja sillä tarkoitettiin Lapuanjoen suussaa sijainnutta Leppo-nimistä kylää. Myöhemmin ruotsalaisissa asiakirjoissa käytettiin muotoja kuten Lapo, Lapw ja Lapå. Viljo Nissilän tulkinan mukaan nimi on syntynyt historiallisen eränkäynnin ja saamelaisasutuksen pohjalta suomalais-ruotsalaisena hybridimuotona sanaparista Lappa å (Lappajoki), joka mukautui suomen kieleen -ua-johtimen myötä asuun Lapua vuoden 1600 paikkeilla. Henkilönimitulkinnan mukaan Lepon kylän nimi pohjautuu johonkin keskiaikaiseen henkilönnimeen (kuten Labbe tai Lave) ja levisi asutuksen nimeksi suomalaisasutuksen siirtyessä alueelle 1300-luvulta alkaen. Hallinnollisesti nimi vakiintui kirkkopitäjän myötä ja ruotsinkielisenä nimenä on säilynyt historiallinen muoto Lappo.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 137
Historia Esihistoria ja asutuksen muodostuminen Vielä kivikauden kampakeraamisen kulttuurin kaudella Itämeren vedenpinta oli 56–58 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammalla. Tällöin Lapua sijaitsi aivan merenrannan tuntumassa, missä edellytykset ihmisasutukselle olivat otollisimmat. Lapualla onkin tehty runsaasti kivikautisia löytöjä, muun muassa 14 asuinpaikkaa kampakeraamisen kulttuurin kaudelta. Myöhemminkin esihistoriallisella ajalla Lapuan sijainti oli edullinen. Seutu sijaitsi koiravaljakkoreitin varrella, joka johti Laatokan Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle ja edelleen Oulujoen suulle.
Varhain 1300-luvulla alkoi pysyvä asutus levitä myös Lapuanjokilaaksoon. Asukkaita tuli muun muassa Ylä-Satakunnan Suur-Sastamalan asutuskeskuksesta, josta oli pohjoiseen hyvät maa- ja vesiyhteydet. Pohjanmaan asutuksen painopiste muodostui alkuvaiheissa Kyrönjoen alajuoksulle. Meren läheisyyteen asutusta houkutteli nimenomaan luonnonantimiltaan rikas Merenkurkun alue. Alueella oli tuolloin jonkin verran lappalaisia, jotka pitivät seutua eräalueenaan.
Isokylästä kirkkopitäjäksi (1400–1500-luku) Kyrönjoen varressa Kyrönmaassa alettiin asutuksen laajetessa 1400-luvulla hankkia uusia erä- ja niittyalueita idästä, Lapuanjoen varrelta. Edullisin asuinpaikka löytyi kohdasta, jossa Nurmonjoki yhtyy Lapuanjokeen. Samalla paikalla on Lapuan nykyinen keskustakin. Paikkaa alettiin pian nimittää Isokyläksi. Muista kylistä 1400-luvulla tunnettiin vain Haapakoski, joka sijaitsee hieman ylempänä Lapuanjoen varrella. Jokien yhtymäkohdassa oleva Isokylä oli liikenteellisesti keskeinen paikka. Siinä oli myös helppoa hyödyntää seudun rikkaita kalavesiä. Jokivarsilta alkoivat edelleen laajat eräalueet, joissa oli runsaasti riistaa. Vuoden 1413 vaiheilla Lapualla oli noin 10 taloa. Metsästys ja kalastus säilyivät tärkeinä elinkeinoina aina 1600-luvulle saakka.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 138
1500-luvun puolivälissä, jolloin Lapualla oli noin 70 taloa, asutus alkoi hitaasti levittäytyä Isostakylästä yhä etäisimmille alueille. Uusista kylistä Tiistenjoki ja Kauhajärvi alkoivat saada myös pysyvää asutusta. 1555 Kustaa Vaasa antoi Mikael Andreas ‑nimiselle henkilölle valtakirjan papinvirkaan Lapuan kappeliseurakunnassa. Tämännimistä pappia ei liene kuitenkaan koskaan Lapualle saapunut. Tapahtuma oli kuitenkin merkittävä, sillä tämän jälkeen Lapua alkoi yhä enemmän irtaantua emäalueestaan Kyrön suurpitäjästä. Perimätieto kertoo, että näihin aikoihin Lapualle oli jo rakennettu oma kirkko. Itsenäinen kirkkopitäjä Lapuasta tuli 1581. Vakinaisesti seudulla asuva pappi oli saatu jo viisi vuotta aikaisemmin. 1590-luvun alussa Lapuasta tuli itsenäinen hallintopitäjä ja paikallisesti tärkeät omat käräjät pidettiin joulukuussa 1590. Kun Kauhava vuonna 1608 liitettiin Lapuaan, Suur-Lapuaan kuuluivat Kauhavan, Härmän, Kuortaneen, Nurmon ja Töysän kappelit.
Karjanhoitoa, tervanpolttoa ja maanviljelyä (1500–1700-luku) Maanviljelyyn oli otettu 1500- ja 1600-luvulla vasta kapeita kaistaleita Lapuanjoen varrelta. Peltoviljelyä haittasivat kuitenkin usein toistuvat tulvat. Liiallisen kosteuden vaivaamat alueet pidettiinkin tavallisesti laitumina, jolloin myös karjanhoito oli kannattavaa. Toistuvien tulvien ja hallan verottaessa talonpoikien toimeentuloa tarjosi tervanpoltto tärkeitä lisätuloja. Tervan myynnin myötä siirryttiin jo rahatalouden piiriin. Metsä oli arvokasta ja sen käyttöoikeuksien selvittämiseksi jouduttiin pitämään lukuisia rajakäyntejä. Samalla pitäjä sai rajansa ja myös kylien rajat alkoivat hahmottua.
Lapuanjoki oli tervan vientiväylä. Terva kuljetettiin Uuteenkaarlepyyhyn, jonne myös oli tapana maksaa verot. Merireitin ansiosta syntyi kiinteä yhteys Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan. Oli tavallista, että lapualaiset kääntyivät ongelmissa suoraan kuninkaan puoleen, ohi paikallisten viranomaisten. Uudenkaarlepyyn kaupungin perustamisen jälkeen 1560-luvulla tuli ajankohtaiseksi tien rakentaminen Uudestakaarlepyyssä sisämaahan Ruovedelle, jonne Uudenkaarlepyn kauppa näyttää ulottuneen. Lapualaiset määrättiin rakentamaan taival Lapualta Ruovedelle. Tehtävä tuntui turhalta. Pitäjäläisille vesistötiet olivat tärkeämpiä. Vuonna 1695 tie Ruovedelle oli pääosin valmis. 1600-luvulla Lapualta oli maantieyhteys myös Ilmajoelle.
Metsästys ja kalastus saivat väistyä maanviljelyn tieltä 1700-luvulla. Suonraivauksessa ja kuivaustöissä työtä tuntui olevan loputtomasti. Vuosisadan puolivälin jälkeen toteutettu isojako paransi maanomistusoloja, mikä innosti kovaan työhön. Erityisesti vuosisadan lopussa perustetut lukuisat torpat lisäsivät tilojen määrää huomattavasti. Myös asukasluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1590 Lapualla oli 530 asukasta, vuonna 1680 595 ja vuonna 1793 jo 2 438. Viljelykasveista ruis ja ohra olivat suosituimpia, myös herne tunnettiin. Perunaa alettiin viljellä vasta 1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla tuli viljelykseen kaura.
Sotien ja joukkoliikkeiden aika (1800–1900-luku)
Vuonna 1808 Lapua joutui Suomen sodan (1808–1809) yhdeksi taistelunäyttämöksi. Carl Johan Adlercreutz ja Georg Carl von Döbeln saivat Lapualla arvokkaan voiton venäläisistä, joka tunnetaan nykyisin Lapuan taisteluna (14. heinäkuuta 1808). Suomen kenttäarmeija ei kyennyt kuitenkaan käyttämään voittoa hyväkseen.
Lapuanjokivarsi oli tunnettu puukkojunkkareistaan. Rajuun elämänmenoon tuli taitekohta 1800-luvun alkupuolella, kun Lapuan kappalaiseksi apulaiseksi nimettiin Niilo Kustaa Malmberg. Tämä palavahenkinen saarnamies siisti väestön tapoja huomattavasti. Hän oli myös keskeisesti vaikuttamassa siihen, että herännäisyydestä tuli myöhemmin merkittävä hengellinen liike. Malmberg edisti myös ansiokkaasti paikallisia kouluoloja. 1838 hän tarjoutui pitämään kiertokoulua. Tehtävä oli jo sinällään raskas ja epäkiitollinen. Malmbergin työtä Lapualla jatkoivat muun muassa Justiina Rautakorpi, Arvi Logren ja Malmbergin poika Wilhelm Malmivaara. Lapuan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1869. Maakunnan ja koko pohjoisen Suomen ensimmäisen maaseutuoppikoulun avajaisjuhla pidettiin Lapualla 1904. Laajaa huomiota saanut kansanopistokokeilu alkoi 1890 ja kansallisen sivistyspyrkimyksen osoituksena 1892 perustettiin Lapuan Nuorisoseura. Sisälähetysseura Herättäjä perustettiin Lapualla vuonna 1912. Suomen ensimmäinen kristillinen kansanopisto aloitti toimintansa Lapuan Karhunmäessä 1913.
Vuosina 1881–1930 pääasiassa Pohjois-Amerikkaan muutti peräti 5 306 lapualaista. Muuttoliike hidasti kunnan väkiluvun kasvua merkitsevästi, sillä 1880 Lapualla oli enää vain 9 115 asukasta. Matkaan uskallettiin lähteä näin runsain joukoin muun muassa siksi, että seudun asukkailla oli kohtalaisen paljon tietoa ulkomaista. Kauppamatkojen ohella oli käyty sotaretkillä muun muassa Baltiassa ja Saksassa.pienoiskuva|169x169px|Lapuan tuomiokirkko
Jo nuijasodan (1596–1597) ajoilta periytyvä lapualaisten poliittinen aktiivisuus nousi jälleen esille 1900-luvun alussa. Vuodesta 1915 alkaen Lapua toimi tärkeänä jääkärietappina, jonka kautta jääkärit kulkivat Ruotsiin ja edelleen Saksaan. Kommunismin vastainen Lapuan Liike (1929–1932) sai puolestaan nimensä Lapualla 23. marraskuuta – 24. marraskuuta 1929 tapahtuneesta kommunistinuorten punaisten paitojen repimisestä ja tästä alkunsa saaneesta lapualaisjohtoisesta oikeistoradikaalista toiminnasta. Lapualla perustettiin 1930 Suomen Lukko ‑niminen järjestö, joka ei kuitenkaan päässyt yksimielisyyteen toimintaperusteista. Sen suoraa toimintaa kannattaneet jäsenet perustivat lapualaisen maanviljelijän Vihtori Kosolan johdolla vielä saman vuoden aikana Lapuan Liike ‑nimisen järjestön. 7. heinäkuuta 1930 lapuanliike järjesti suurimman mielenosoituksen, mitä Suomessa oli nähty: yli 12 000 miehen ns. talonpoikaismarssin Helsinkiin. Liike sai aluksi laajaa kannatusta, mutta vähitellen sen kovat otteet, muun muassa muilutukset, vieroittivat siitä monia. Lapuan liike lakkautettiin Mäntsälän kapinan 27. helmikuuta – 3. maaliskuuta 1932 jälkeen.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 139
Kehitys kaupungiksi (1900–) thumb|Lapua Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.
Jo 1800-luvun lopulla Lapuan kirkonkylä muistutti kookkaine talonpoikaistaloineen pientä kaupunkia. Lisäksi se sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla, rautatieliikenne oli alkanut jo vuonna 1885. Lapuan asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuoliskolla varsin tasaisesti, 1900-luvun alussa Lapuaa alettiin puuhata myös taajaväkiseksi yhdyskunnaksi, mikä toteutuikin vuonna 1915. Vuonna 1960 Lapualla oli jo 16 282 asukasta. Vuonna 1964 Lapuasta tuli yksi Suomen ensimmäisistä paitsi pikkukaupunkimaisen keskustaajaman, myös laajan haja-asutusalueen käsittäneistä kauppaloista. Maatalousnäyttelyt on järjestetty Lapualla vuosina 1938, 1948 ja 1968.