Lestijärvi on Keski-Pohjanmaan maakunnassa sijaitseva Suomen kunta. Lestijärvellä oli asukasta. Lestijärvi on väkiluvultaan Manner-Suomen pienin kunta. Lestijärven pinta-ala on km², josta km² on maata ja km² sisävesialueita. Se on harvaan asuttu kunta ja yksi Suomen pahimmista muuttotappioalueista; vuonna 2007 Lestijärven väkiluku väheni peräti neljä prosenttia. Lestijärven naapurikunnat ovat Halsua, Kinnula, Kokkola, Perho, Reisjärvi, Sievi ja Toholampi.
Lestijärvi kuuluu yhtenä Kaustisen seutukunnan kunnista seutukunnan kuntia yhdistävään nopeaan valokuituverkkoon.
Kuntaa johtaa kunnanvaltuusto, jossa johtavassa asemassa on Suomen Keskusta. Kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi kaudelle 2025–2029 valittiin Sirpa Parkkila.Ylen Tulospalve kunta -ja aluevaalit 2025
Lestijärvi | Tulospalvelu | Kuntavaalit 2025 | YleKunnanvaltuuston järjestäytymiskokouksen 12.6.2025 pöytäkirja;
Dynasty tietopalvelu : Lestijärven kunta
Nimi Lestijärven nimen alkuperälle on esitetty kolme teoriaa. Suosituimman teorian mukaan nimi perustuu vanhaan ruotsin kielen sanaan bläster (rautahytti), joka rannikon malminetsijöiden käytössä muuttui muotoon blest ja suomalaistui myöhemmin muotoon lesti. Vaihtoehtoisesti merkityksenä on pidetty vanhaa suomen kielen vala-sanaa tai saamelaisperäistä lehtoon tai lehteen viittaavaa kantasanaa. Myöhemmin lesti on tarkoittanut myös tervamittaa. Alueen vanhin tunnetut asutus- ja hallintonimi oli lyhyesti Lesti, joka laajeni myöhemmin kuvailevampaan mutooon Lestijärfvi asutuksen keskittyessä järven rantamille.
Historia Lestijärveltä tunnetaan runsaat parikymmentä kivikautista löytöä, joista osa kuuluu Suomusjärven kulttuurin piiriin. Asutus ei ollut vielä tuolloin pysyvää. Kampakeraamisen kulttuurin ajalla asumisen ja elämisen taso nousi, mutta tämän ajan lopulla Lestijoen laakso näyttää menettäneen asutuksensa lähes tyystin. Tilanne jatkui samankaltaisena myös pronssi- ja rautakaudella. Lestijoen laaksossa lienevät ennen historiallista aikaa samoilleet vain saamelaiset ja heidän verottajansa. Lestijärvi pysyi pitkään asumattomana, jämsäläisten omistamana erämaana.
Vanhan tarinan mukaan kahdesti valtaistuimelta syösty Ruotsin kuningas Kaarle VIII Knuutinpoika piileskeli juonittelevia sisäpoliittisia vastustajiaan Lestijärven seuduilla. Hänen kerrotaanpa suomalaisten saattelemana kulkeneen Lestijärveltä Pietarsaareen ja ihmetelleen seudun asumattomuutta. Eipä matkan varrelta löytynyt edes yhtä ainoata kirkkoa. Kuitenkin taru kertoo hämäläisten eränkävijöitten rakentamasta pienestä uhrikirkosta, jossa Neitsyt Maria kuvan edessä sytytettiin kynttilä ja anottiin pyyntionnea.
Lestijärvi mainitaan ensimmäisen kerran Jämsän erämaaluettelossa. Pääsyynä asutuksen myöhäsyntyisyyteen oli jämsäläisten sinnikäs yritys pitää kiinni vanhoista oikeuksistaan erämaa-alueisiinsa. Vielä 1564 jämsäläisten tiedetään iskeneen rajusti yhteen Kalajoen latvoille asettuneiden savolaisten kanssa. Ainoastaan yksi savolainen oli vuoteen 1565 mennessä uskaltanut rakentaa pirttinsä Lestijärven rannalle, vaikka savolaisten asutusliikkeen ylimpänä suojelijana oli itse kuningas Kustaa Vaasa, joka oli julistanut asumattomat erämaat ”Jumalan, kuninkaan ja Ruotsin kruunun omiksi”.
Savolaisten uudisasukkaiden ohella Lestijärvellä asui kaksi saamelaisperhettä päämiehinään Lauri Lappalainen ja Heikki Laurinpoika Lappalainen. Vuoteen 1568 mennessä Lestijärvelle muutti neljä savolaista kaskiviljelijää. Savolaiset olivat kuitenkin hyvin liikkuvaa väkeä, joista ei juuri pysyviä veronmaksajia tullut. Parhaiten Lestijärvellä näyttävät viihtyneen seudun alkuperäiset asukkaat eli saamelaiset.
Lestijärvi kuului kirkollisesti ja hallinnollisesti Lohtajaan. 1578 alettiin rakentaa Lestijärven lounaisrannalle pientä kappelia.
Kappelin rakentamiselle ei ollut väestöllisiä edellytyksiä. Sen pystyttäminen saattoi liittyä yleiseen pakanuuden vastaiseen taisteluun, jonka käynnisti Pohjanmaan rovasti Jaakko Geet.
Luterilaisen kirkon ja rovasti Jaakko Geetin pakanuuden vastaiseen taisteluun liittyi myös noitien ja paholaisten palvojien saattaminen vastuuseen. Johtivathan noidat tempuillaan ihmisiä iankaikkiseen kadotukseen. Pätevimmät noidat olivat saamelaisia, joista kuuluisin oli lestijärveläinen Heikki Lappalainen. Häntä oli syytetty käräjillä noituudesta useamman kerran. Vuoden 1585 käräjillä Lohtajan kirkonkyläläinen Juho Niilonpoika Junttila ja kannuskyläläinen Juho Holsti kertoivat Junttilan vaimon Elsan palkanneen Heikki Lappalaisen surmaamaan taikakeinoillaan oman tyttärensä Pirjetta Pietarintyttären, jonka isäpuoli Juho Niilonpoika oli. Lappalainen tunnusti tehneessä joitakin paholaisen konsteja ja koska hänen todistettiin ennenkin käyttäneen noitarumpuaan, oikeus langetti kuolemantuomion mestaamalla. Noidan kymmenen markan arvoinen irtaimisto meni kruunulle.
Karun ja hallaisen Lestijärven mailla oli vuonna 1608 yhdeksän taloa. Suurimmillaan taloluku oli neljätoista, mutta isovihan alkaessa 1710 oli taloluku jälleen yhdeksän. Asukasluku oli sangen vaatimaton, noin 70–80 henkeä, mikä saadaan kertomalla taloluku kahdeksalla. Suurvaltakauden rasitusten, nälkävuosien ja isovihan vuoksi Lestijärvi oli eittämättä koko ajan Suur-Lohtajan köyhin. Kuningatar Kristiina palkitsi yhden kolmikymmenvuotisen sodan maineikkaimmista päälliköistä, Kustaa Evertinpoika Hornin, 68 1/6 manttaalin suuruisella lahjoituksessa 1652. Lestijärven kyläkunnan kaikki kymmenen taloa kuuluivat läänitykseen. Verojen perinnässä oli puutteen vuoksi toisinaan suuriakin vaikeuksia. Pohjanmaan maaherra Didrik Wrangel af Adinal totesi vuonna 1676, että Lestijärveltä ei voitu kahteentoista vuoteen periä minkäänlaisia veroja. Kaarle XI toimeenpaneman ison reduktion ansiosta Lestijärvenkin tilat palautuivat samanaikaisesti kruunulle.
1700-luvulla Lestijärven kasvu oli edelleen vaatimatonta. Pientä kasvua Lestijärvellä tapahtui 1747 halkomisasetuksen sallima talojen halkominen. 1700-luvulla puolessa välin alkanut tervanpoltto toi Lestijärven asukkaille miltei ainoan rahanhankintakeinon. Valtiovalta ryhtyikin rajoittamaan tervanpolttoa 1700-luvulla pelätessään metsien peräti loppuvan, mutta määräyksiä ei noudatettu. Tervanpoltto kannatti itse asiassa varsin huonosti ja jarrutti jossakin määrin maanviljelyn ja karjanhoidon kehitystä.
1500-luvulla rakennettu kirkko oli 1827 mennessä rapistunut niin pahoin, että kyläläiset päättivät rakentaa uuden kirkon. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa kaustislaisen Heikki Kuorikosken johdolla. Uusi kirkko valmistui Lapinmäenkankaalle 23. syyskuuta 1827. Kirkko korjattiin perusteellisesti jo 1901, jolloin muun muassa kellotorni muutettiin länsipäähän. Vanhan kirkon paikalle pystytettiin muistokivi 1956. Lestijärvestä tuli Toholammin kappeli keisarillisella käskykirjeellä 9. huhtikuuta 1859. Lestijärvellä oli tuolloin kuutisensataa asukasta. Päätös astui voimaan vasta 1885, kun Lohtajan rovasti Keckmanin leski kuoli. Pitkän matkan aiheuttamat hankaluudet mm. aviokuulutukset piti hakea Toholammilta, sekä papinmaksut kirkkoherralle herättivät lestiläisissä halun itsenäistyä. Senaatti määräsi 6. lokakuuta 1906 Lestijärven kappeliseurakunnasta muodostettavaksi kirkkoherrakunnan. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin 15. joulukuuta 1912 kappalainen pastori Sola.
Tervanpolton merkitys oli vielä 1800-luvun alkupuolella melko suuri Lestijärvellä. Kaikki muut Suur-Lohtajan kylät halusivat lopettaa tervanpolton, koska heillä ei ollut enää metsiä siihen tarkoitukseen. Tammikuussa 1840 annetulla kuvernöörin päätöksellä tervaveroa vastaan tapahtuva tervanpoltto kruununmetsistä loppui vähitellen. Erityisen vaikeata määräyksen noudattaminen oli lestiläisille, rangaistiin käräjillä useasti metsän haaskauksesta. Suuret kato- ja nälkävuodet vaikeuttivat jo ennestään vähävaraista Lestijärven elämää. Pitäjän kokous teki 11. marraskuuta 1867 anomuksen keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri II:lle saada muuttaa pois johonkin Venäjän eteläosaan. Samalla lestijärveläiset kieltäytyivät vastaanottamasta kuvernöörin tarjoamaa lainaa, koska vain muutamat harvat talolliset joutuisivat vastaamaan siitä pääosan asukkaista ollessa varattomia. Kirkonkokous päätti 30. marraskuuta 1880 perustaa Lestijärvelle kiertokoulun, jos kuvernöörinvirasto sallisi käyttää kunnan osuuden viinaverorahoista koulun ylläpitoon. Kun viinaverorahoja ei saatukaan käyttöön, lykkäytyi kiertokoulun perustaminen vuoteen 1884, jolloin päätettiin kouluajaksi vuodessa neljä kuukautta. Kiertokoulu toimi vuoteen 1924. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä 1895.
Lestijärveläisten lukumäärä oli ylittänyt tuhannen asukkaan rajan 1907. Voimakkaasta siirtolaisuudesta johtuen todellinen asukasluku jäi kuitenkin reilusti alle tuhannen, esimerkiksi 1893–1912 ”rapakon taakse” lähti Lestijärveltä 282 henkeä. Asukasluku kasvoi tasaisesti koko 1900-luvun alun, 1960-luvulla kunnan asukasmäärä oli yli 1 700. Tämän jälkeen väestö alkoi vähentyä voimakkaasti. Maaltamuutto ja Kanalan kylän liittäminen Halsuaan vähensivät asukasluvun 1970-luvun loppuun mennessä runsaaseen tuhanteen. 1980-luvulla kunnan asukasluku kasvoi hieman, mutta kääntyi kuitenkin laskuun ja 2011 kunnan väkimäärä oli 857.
Maantiede Luonto Lestijärvi on kunta, jonka maisemia hallitsevat Lestijärvi, erämaiset metsät harjumuodostumineen ja laajat nevat.
Kallioperä on pääasiassa granodioriittia. Yleisimmät maalajit ovat moreeni ja turve. Savea on eniten Syrin kylän alueella. Kuntaa kaakko-luodesuunnassa halkovan harjujakson yhteydessä on laajoja hiekkakankaita. Pinnanmuodoiltaan Lestijärvi on Etelä-Pohjanmaan lakeuden ja Keski-Suomen mäkimaaston vaihettumisvyöhykettä. Maasto on loivasti kumpuilevaa. Korkeimmat kohoumat Kalliomaa ja Syrinharju kohoavat yli 180 metrin korkeuteen.
Kunnan pinta-alasta 60 prosenttia on suota. Suurimpia on soita ovat muun muassa Karhulammin-, Linjasalmen- ja Jarkonneva. Isoneva määrättiin vuonna 1985 soidensuojelualueeksi, ja Kivineva kuuluu Toholammin ja Reisjärven puolelle ulottuvaan soidensuojelualueeseen. Vapo Oy:n tarkoituksena on ollut aloittaa turpeentuotanto kirkonkylän läheisyydeltä olevalta Teerinevalta. Tuotantoa ei ole kuitenkaan aloitettu kuntalaisten vastustuksen takia.
Lestijärvi on vedenjakajaseutua, josta vedet virtaavat useaan eri vesistöön. Pääosa lukuisista lammista ja järvistä laskee 90 kilometriä pitkän Lestijoen kautta Pohjanlahteen. Kunnan nimikkojärvi Lestijärvi on Keski-Pohjanmaan suurin järvi ja valittiin vuonna 2011 Keski-Pohjanmaan maakuntajärveksi. Järvi on karikkoinen, saarinen ja matala. Muita järviä ovat muun muassa Lehtosenjärvi, josta laskee Lehtosenjoki Lestijärveen, sekä Iso-Lemmistö, Kivestönjärvi ja Valkeinen.
Aluerakenne Taajamat pienoiskuva|Kunnanvirasto, myös paikallisten keskuudessa nimeltään "Järvilinna". alt=Lestijärveä kalasatamasta päin kuvattuna|pienoiskuva|Lestijärveä kalasatamasta päin kuvattuna Vuoden 2017 lopussa Lestijärvellä oli 789 asukasta, joista 290 asui taajamassa, 495 haja-asutusalueilla ja 4:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lestijärven taajama-aste on 36,9 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Lestijärven kirkonkylä.
Kylät Kirkonkylä Kiiskilä/Niemi Mattila Syri Tikka Tuikka Yli-Lesti Änäkkälä
Väestö
Lestijärven asukasluku on yhteensä asukasta. Vuoden 2024 alusta Lestijärvi on ollut Manner-Suomen pienin kunta. Lestijärven asukasluku laski tasaisesti 1970-luvun puoliväliin saakka ja pysyi tämän jälkeen tasaisesti noin 1 100 asukkaan tuntumassa aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Tämän jälkeen Lestijärven asukasluku on laskenut tasaisesti. Lestijärvellä ei ole toteutettu kuntaliitoksia. Oheisessa kuvaajassa on esitetty Lestijärven väestönkehitys vuosittain vuodesta 1972 lähtien. Käytetty kuntajako vastaa nykyisin voimassa oleva jakoa.