Koski Tl (Tl. Koski, ”Turun läänin Koski”, ) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asui vuonna 2024 yhteensä ihmistä ja sen pinta-ala on km², josta km² on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km².
Kosken nykyiset naapurikunnat ovat Loimaa, Marttila, Pöytyä, Salo, Somero ja Ypäjä. Entisistä kunnista Kosken naapurikuntia ovat olleet aiemmin Kuusjoki, Mellilä ja Loimaan kunta.
Kunnan nimi 1300-luvulla Kosken alue oli osa Marttilan pitäjää, joka jakautui viiteen yökuntaan. Nykyistä Koskea vastasi Ylistaron yökunta. Yökunnan kantakyliä 1500-luvulla oli muun muassa Koski, josta muodostettiin Koskenkartano vuonna 1628. Vuonna 1647 Marttilan emäseurakunnan alaisuuteen perustettiin Ylistaron eli Kosken kappeli. Ylistaro nimestä luovuttiin 1650-luvulla ja kappeli sai nimekseen Kosken kappeli paikkakunnan keskuksena toimineen Kosken kartanon mukaan.
Kirjainyhdistelmä Tl viittaa entiseen Turun ja Porin lääniin erotukseksi toisesta, Hämeen läänissä sijainneesta Kosken kunnasta (Koski Hl, sittemmin Hämeenkoski, vuodesta 2016 osa Hollolaa). Kosken Hl kunnan nimenmuutoksesta ja Turun ja Porin läänin lakkauttamisesta huolimatta Kosken kunnanvaltuusto päätti 1990-luvulla pitää nimen entisellään. Kunta käyttää nimeä ”Kosken Tl kunta”., Kunnan virallinen nimi on Koski Tl.
Historia Kivikausi Koskelta on löytynyt merkkejä ihmisasutuksesta jo kivikaudelta. Löytöjä on tehty muun muassa Liipolasta, Tausanmäestä, Myllykylän Rantalasta, Jättälästä, Hevonlinnasta, Hongiston Siikarlasta, Katteluksen Ylijoelta, Halikkolasta, Tapalasta, Koivukylän Laurinpellosta, Tauselan pellolta ja Tauselannummelta. Löydöt ajoittuvat Suomusjärven kulttuurin aikaan, vuosiin 6500–4200 eaa. Väestö eli tuolloin metsästyksen, kalastuksen ja kasvien keräilyn avulla. Kun kivikauden asutus hävisi, alue oli pitkään asumatonta.
Keskiaika
Uutta asutusta Kosken alueelle saapui mahdollisesti 1200-luvun lopussa, mutta viimeistään 1300-luvulla. Alue kuului silloin Marttilan pitäjään. Pitäjä jakautui viiteen yökuntaan, joista yksi oli Ylistaron yökunta, joka vastaa nykyistä Koskea.
Halikkola (alun perin Halikkolainen), Hongisto, Koivukylä ja Patakoski mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa vuonna 1420, Myllykylä vuonna 1511, Tapala ja Jättälä vuonna 1513 ja Tuimala vuonna 1516.
Kosken vanhat kantakylät mainitaan Varsinais-Suomen ensimmäisessä maakirjassa vuodelta 1540. Alueella oli tuolloin 70 taloa. Kantakylät:
Harmaa (joka tunnettiin nimellä Haukanpyöli 1800-luvulle asti) Hongisto/Hongasto, joka on joidenkin lähteiden mukaan Kosken vanhin kylä Iso-Sorvasto Jättälä, alun perin Jättilä Kattelus, alun perin Kattilus Koivukylä Koski, josta muodostettiin kartano vuonna 1628 Liipola ja siihen vuonna 1680 liitetty Pyöli Myllykylä Partela Talola, joka on joidenkin lähteiden mukaan Kosken vanhin kylä Tapala Tausela, alun perin Tausala Tuimala Vähä-Sorvasto Värmälä
Vuoteen 1566 mennessä taloja oli 83, uusia tiloja oli saatu vanhoja pilkkomalla. Kasvua seurasi lamakausi, kun sadot pienenivät ilmaston muutoksen vuoksi, eivätkä ihmiset voineet maksaa verojaan. Myös Ruotsin 1550-luvulta 1650-luvulle käymät sodat, ruttotauti ja katovuodet rasittivat asukkaita monella tavalla.
Alueen asukasluvun arvioidaan 1500-luvulla olleen noin 400–550 ja vuonna 1610 noin 320–360.
1500-luvun alussa alueella sijaitsi Paimionjoen koskiin rakennettuja myllyjä Tuimalassa, Patakoskella ja Myllykylässä. Vuosisadan lopulla myös Sorvastolla oli mylly.
Koskenkartano perustettiin vuonna 1628, jolloin siellä alettiin pitää myös jumalanpalveluksia. Kartanon mylly rakennettiin vuonna 1643.
Koski muodosti kappeliseurakunnan Marttilan emäseurakunnan alaisuuteen vuonna 1647 nimellä Ylistaron eli Kosken kappeli. Kappelikirkko rakennettiin nykyisen hautausmaan paikalle. Kirkko todettiin liian pieneksi ja huonosti rakennetuksi ja uusi kirkko ja siihen kuulunut kellotapuli rakennettiin vuonna 1652. Ylistaro-nimestä luovuttiin 1650-luvulla ja kappeli sai nimekseen Kosken kappeli paikkakunnan keskuksen Kosken kartanon mukaan. Toinenkin kirkko jäi pieneksi ja seuraava kirkko valmistui vuonna 1679.
Katovuosina 1696–1697 yli 18 prosenttia asukkaista menehtyi.
1721–1869 pienoiskuva|Kosken kellotapuli vuodelta 1777 Hämeen Härkätien varressa. Vanhimmista asukasluvuista on voitu esittää vain epävarmoja arvioita, mutta vuodesta 1775 lähtien niistä pidettiin kirjaa. Koskelaisia oli silloin 1 012.
Vuonna 1777 kirkolle rakennettin uusi kellotapuli. Länsitornin teki rakennusmestari Mikael Piimänen.
Vuosina 1728–1837 Kosken kartanoa hallitsi aatelinen Armfeltin perhe.
Vuonna 1817 Koski sai neljännen kirkkonsa, sillä aiempi kirkko oli huonossa kunnossa. Uuden uusklassisen hirsikirkon luonnosteli Mikael Piimänen ja piirsi italialainen arkkitehti Charles Bassi.
Kosken ensimmäisen kirjaston perustivat Kosken ja Marttilan papit vuonna 1861.
Kosken väkiluku oli vuoden 1865 lopussa 2 242. Marraskuussa 1868 Marttilan pitäjänkokouksessa Koski ja Eura (Tarvasjoki) kertoivat haluavansa perustaa oman kunnallishallinnon. Hallintoa valmisteli komitea, johon kuului esimiehenä Kosken kappalainen Viktor Hellsten sekä jäsenet Israel Hemberg, Karl Gustaf Penttinen, Juho Simonpoika Ylimattila, Juho Mäkilä ja Henrik Nokkala. Komitean esitys hyväksyttiin Marttilan pitäjänkokouksessa 24. tammikuuta 1869, jota voidaan pitää Kosken kunnallishallinnon alkuna.
1869–1919
Vuonna 1869 Kosken kunta otti kirjaston hoidon seurakunnalta. Kirjasto sijaitsi aluksi kiertokoulun opettajan asunnossa, sittemmin kirkon sakaristossa ja vuodesta 1880 Talolan koululla.
1873 Marttila, Koski, Eura (Tarvasjoki) ja Karinainen päättivät yhteisessä kuntakokouksessa perustaa yhteisen säästöpankin. Marttilan, Kosken ja Karinaisten kunnat antoivat pankille pohjarahaston. Pankin toiminta alkoi elokuussa 1875. Samassa kuussa Talolan koulu aloitti toimintansa. Ensimmäisenä syksynä kansakouluun ilmoittautui 45 oppilasta. Vaikka koulua oli alun perin suunniteltu vain pojille, tyttöjä oli oppilaista lähes puolet.
Kosken nykyistä kirkkoa alettiin suunnitella vuonna 1884. Vuonna 1889 Kosken keskustaan Tuimalaan avattiin postiasema. Elokuussa 1889 Talolan koululla perustettiin Kosken Nuorisoseura. Perustamiskokouksen kutsuivat kokoon Heikki Liipola ja Edvard Penttinen.
Vuodesta 1893 lähtien Koskella vieraili kerran kuukaudessa kunnanlääkäri Marttilasta, myöhemmin Somerolta. Vuonna 1895 Koskelle perustettiin ensimmäinen työväenyhdistys, Kosken Kappelikunnan Työväenyhdistys.
Itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Koski Tl erotettiin vuonna 1901, mutta määräys astui voimaan vasta vuonna 1913. Vuonna 1902 Koskelle perustettiin Kosken T.l. Osuusmeijeri. Kosken ensimmäinen meijeri oli perustettu kartanolle 1870-luvulla, mutta 1890-luvun lopulla meijereitä oli viisi.
Nuorisoseura sai oman talon vuonna 1904. Nuortentuvaksi nimeämänsä talon piirsi Yrjö Liipola. Kyseessä oli Varsinais-Suomen ensimmäinen nuorisoseuran talo. Talo purettiin vuonna 1960. Talolan työväentaloa alettiin rakentaa vuonna 1907.
Vuonna 1915 Koskella alettiin miettiä oman säästöpankin perustamista. Marraskuussa 1916 23 miestä oli perustamassa T.l. Kosken Osuuskauppa -osuuskuntaa. Huhtikuussa 1917 osuuskuntaan kuului suurin osa koskelaisista. Osuuskaupan konttorissa alkoi toimia pankki eli osuuskassa lokakuussa 1918. Säästöpankki alkoi toimia joulukuussa 1918.
1920–1999 Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain mukaan 7–13-vuotiaat lapsista tuli oppivelvollisia. Seuraavana vuonna toimintansa aloittivat Sorvaston, Tapolan ja Hongiston alakoulut, Harmaan alakoulu avattiin alkuvuonna 1923. Myöhemmin aloittivat myös Satopään koulu, Verhon alakoulu, Palojoen koulu, Pennin koulu ja Patakosken kiertävä alakoulu.
Kosken nykyinen kirkko valmistui vuonna 1935 ja sen edeltäjä purettiin vuonna 1937, kun Muinaistieteellinen toimikunta oli ensin tutkinut sen.
1930-luvulle asti tulipalojen sammutus oli Koskella omatoimisuuden varassa, mutta vuonna 1933 asetetun palolain seurauksesta toiminta alkoi järjestäytyä. Kosken Tl Vapaaehtoisen Palokunnan perustamiskokous pidettiin keväällä 1937. Palokaluston kuljettamista varten hankittiin kuorma-auto vuonna 1939.
Kosken asukasluku oli suurimmillaan 4 266 vuonna 1949.
Kosken koululaitos oli laajimmillaan 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin kunnassa toimi yhteiskoulu, kansalaiskoulu ja yhdeksän kansakoulua (Talola, Sorvasto, Harmaa, Hongisto, Patakoski, Satopää, Kangas, Verho ja Tapala).
Kunnan yhdeksi suurimmaksi työllistäjäksi nousi vuonna 1949 Talolaan perustettu Laaksosen pukimo, joka valmisti pukuja ja takkeja kotimaan markkinoille. Parhaimmillaan sillä oli yli 40 työntekijää. Muita isoja työllistäjiä 1950–1970-luvuilla olivat sahat ja meijeri. Kosken ensimmäinen teollisuusalue perustettiin Mellilän tien varteen. Ensimmäisenä siellä aloitti Kosken Auto ja Lava, joka työllisti kymmeniä henkilöitä. Vuonna 1979 perustettiin 50 henkilöä työllistänyt Trional Oy, joka valmisti karjatalouslaitteita. Vuonna 1989 Kosken Auto ja Lava fuusioitiin Trionaliin.
2000– Koskella asuu vuonna 2025 henkilöä.
Maantiede Ympäristö ja luonto pienoiskuva|Patakoski Paimionjoessa. Kosken myllyranta myllynraunioineen on kunnostettu nähtävyydeksi EU-hankkeena. Luonnonmaisema Koskella koostuu kalliosydämisten moreenimäkien rikkomasta savitasangosta. Vaihtelua siihen tuovat kallioperän murroksia seurailevat jokilaaksot, sekä kaksi harjujaksoa.
Kosken suurin vesistö on Paimionjoki, joka halkaisee kunnan suurin piirtein puoliksi virraten kunnan keskikohdalta idästä länteen. Sen varrella kunnan kaikki vanhat kylät sijaitsevat melko säännönmukaisesti joen kahden puolen siten, että kylien vanhat asutuspaikat ovat joen rannassa ja kylät ulottuvat siitä pitkinä ja kapeina pohjoiseen/pohjoisluoteeseen ja etelään/kaakkoon. Pellot keskittyvät nykyäänkin enimmäkseen joen ympärille levittyvälle savimaaperäiselle peltoaukealle, kun eteläiset ja pohjoiset osat ovat enemmän metsien hallitsemaa harjumaastoa.
Kappelin ja myöhemmän kunnan nimeen aiheen antaneista Paimionjoen koskista suurin on Patakoski Kosken keskustaajaman itälaidalla Patakosken kylän yläpuolella. Siitä vähän yläjuoksulle päin Koskenkartanon luona on pienempi Karjakoski. Koskia on yksi vielä kauempana yläjuoksulla Sorvaston kylän kohdalla ja yksi alajuoksulla Myllykylän kohdalla lähellä kunnan länsirajaa. Kaikki kosket juoksevat vapaana, mutta niissä on jäljellä myllyjen ja sahalaitosten voimanlähteeksi käytettyjen rakenteiden jäänteitä. Lähes koko kunta kuuluu Paimionjoen valuma-alueeseen, mutta aivan pohjoisimmat osat kuuluvat Loimijoen sivujoen Niinijoen valuma-alueeseen ja Kosken eteläosiin ulottuu Halikonjoen vesistöön kuuluvan Kuusjoen sivuhaara Viepjoki.
Pohjoisessa Kosken alueelle ulottuu Säkylän–Mellilän harjujakso, jota pitkin kulkee historiallinen Huovintie. Harjun laajentumana Koskella on Hevonlinnanharju, jolla sijaitsee laskujoeton pieni Hevonlinnanjärvi. Etelässä, Kiikalan, Kuusjoen ja Someron suunnasta Koskelle ulottuu toinen harjujakso, jonka kupeessa on Kosken suurin järvi, Paimionjoen vesistöön kuuluva Liipolanjärvi.
Suurimpia soita Koskella ovat kunnan pohjoiskärkeä Pirttiniemennokan rajapaikalla koskettava Loimaan Eksyssuo ja pääosin Someron puolella sijaitseva Reksuo idässä, jotka molemmat kuuluvat Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Pohjoisessa Loimaan, aiemmin Mellilän rajalla, Hevonlinnanharjun kupeessa on Linturahka, josta suuri osa on turvetuotannon käytössä.
Suomen ensimmäinen todistettu kattohaikaran pesintä tapahtui Koskella vuonna 2015.
Aluerakenne Kylät Kyliä ovat Halikkola, Harmaa, Hongisto, Iso-Sorvasto, Jättälä, Kattelus, Koivukylä, Koski, Liipola, Myllykylä, Partela, Patakoski, Penninkulma, Talola, Tapala, Tausela, Tuimala, Vähä-Sorvasto ja Värmälä.
Taajamat Vuoden 2017 lopussa Koskella oli 2 359 asukasta, joista 1 252 asui taajamassa, 1 092 haja-asutusalueilla ja 15:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kosken taajama-aste on 53,4 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Kosken Tl kirkonkylä.