International Criminal Police Organization eli Interpol on kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Interpolin keskuspaikka sijaitsee Lyonissa, Ranskassa. Se toimii jäsenvaltioidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskusrekisteri. Interpolissa on yhteensä 196 jäsenvaltiota.
Organisaation virallinen nimi on ICPO–Interpol. ICPO lyhenne tarkoittaa kansainvälistä rikospoliisiorganisaatiota (engl. International Criminal Police Organization). Sana Interpol tulee sanoista kansainvälinen poliisi. Suomi on kuulunut Interpoliin vuodesta 1928.
Tehtävät Interpolin tehtävänä on tarjota laajaa tukea kansallisille rikospoliiseille kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi. Interpolin tehtävät jakautuvat neljään kansainvälisen rikollisuuden alalajin ympärille. Järjestön maailmanlaajuisiin ohjelmiin kuuluvat terrorismin torjunta, tietotekniikkarikollisuus, järjestäytynyt rikollisuus sekä talousrikollisuus ja korruptiontorjunta. Näiden sisällä Interpol tutkii terrorismia, ihmiskauppaa, laitonta siirtolaisuutta, moottoriajoneuvojen varkauksia, taidevarkauksia, rahanpesua, väärennöksiä ja huumekauppaa.
Interpol tarjoaa toimialueidensa sisällä tukea ja palveluita jäsenvaltiolle, ja sillä on 19 poliisitietokanta, jossa on tietoja rikoksista ja rikollisista, kuten nimitietoja, sormenjälkiä ja dataa varastetuista passeista. Interpolin kautta saa myös tukea rikostekniikkaan, tietojen analysointiin ja karkulaisten etsimiseen.
Organisaatio thumb|Interpolin päämaja Lyonissa. Interpolin päivittäisestä toiminnasta vastaa pääsihteeristö, jonka johdossa on pääsihteeri. Pääsihteerin toimikausi on viisi vuotta, ja hänet nimittää järjestön yleiskokous. Yleiskokous on Interpolin keskeisin päätöksentekoelin, ja siihen kuuluu delegaatti jokaisesta jäsenvaltiosta. Interpolin toimeenpanevassa komitea valvoo ja yleiskokouksen tekemien päätösten toimeenpanoa sekä pääsihteerin työtä. Komiteassa on 13 jäsentä, ja yleiskokous valitsee sen vuosittaisessa kokouksessaan. Interpolin pääsihteerinä on vuodesta 2014 toiminut Jürgen Stock, joka valittiin toiselle toimikaudella 2019. Yleiskokousta ja toimeenpanevaa komiteata puolestaan johtaa Ahmed Naser Al-Raisi, joka valittiin 2021 nelivuotiselle kaudelle.
Jokaisessa jäsnevaltiossa on kansallinen Interpol-toimisto, jonka kautta kansalliset poliisivoimat ottaa yhteyttä järjestön pääsihteeristöön tai muiden maiden poliiseihin. Interpol luottaa toiminnassaan laajoihin viestintäverkostoihin ja joka vuosi viestintähenkilökunnan kautta kulkee miljoonia viestejä arabiaksi, englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi, jotka ovat järjestön viralliset kielet. Interpol otti vuonna 1992 käyttöön hakumahdollisuuden, jolla kansalliset toimistot voivat etsiä tietokannoista tarvitsemiaan tietoja.
Historia Kansainvälinen rikospoliisikomissio Ajatus Interpolista syntyi vuonna 1914 Monacossa kansainvälisessä rikospoliisien kongressissa. 24 maan viranomaisia kokoontui Monacoon keskustelemaan pidätysprosesseista, tunnistustekniikoista ja keskitetyn rikollisrekisterin ylläpidosta.
Interpolin edeltäjä Kansainvälinen rikospoliisikomissio ICPC perustettiin 1923. Aiemmin samana vuonna Wienissä 20 maan edustajat olivat kokoontuneet lisääntyneen kansainvälisen rikollisuuden takia. ICPC:n pääkonttori sijoitettiin Wieniin, ja sen johtajaksi valittiin Wienin poliisin johtaja Johann Schober.
Järjestön tärkeimpiä asioita 1930-luvun alussa olivat rahaväärennökset, rikosrekisteri ja passiväärennökset. Vuonna 1935 avattiin ensimmäinen yksisuuntainen radioverkkoyhteys viestintään, joka oli itsenäinen järjestelmä vain kansallisten rikospoliisien käyttöön. Vuonna 1938 natsit saivat organisaation johtoon itävaltalaisen poliitikon ja poliisin Michael Skublin, jolloin useat maat lopettivat osallistumisen organisaation toimintaan. Organisaatio oli täysin natsihallinnon kontrollissa 1940-luvun alusta, ja päämaja siirrettiin Berliiniin. Toinen maailmansota lakkautti lopulta kokonaan järjestön toiminnan.
Sodan jälkeen Belgia ehdotti päämajan siirtämistä Pariisiin, ja nimeä Interpol käytettiin ensimmäisen kerran. Johtoryhmä ja puheenjohtaja valittiin myös demokraattisesti. Sodan jälkeen Interpol julkaisi värikoodatut tiedoksiannot etsintäkuulutetuista. ICPC:n toiminta joutui kuitenkin käynnistymään lähes tyhjiltä, sillä ennen sotaa kerätyt tallenteet olivat tuhoutuneet.
Uusi perussääntö: Interpol ICPC laajeni vuodesta 1946 vuoteen 1955. Sodan jälkeen sillä oli ollut 19 jäsenvaltiota, mutta vuonna 1955 niitä oli jo 55. Järjestö hyväksyi vuonna 1956 uuden perussäännön, jolloin sen nimi muutettiin Kansainväliseksi rikospoliisijärjestöksi (International Criminal Police Organization) eli Interpoliksi.
ICPC oli ollut alkujaan varsin eurooppalainen organisaatio, ja esimerkiksi Yhdysvallat oli liittynyt siihen vasta 1938. Monet muutkin ei-europpalaiset valtiot pysyivät pitkään järlestön ulkopuolella.
Interpolin tehokkuus alkoi kehittyä erityisesti ranskalaisen Jean Népoten pääsihteerikaudella 1963–1978. 1970-luvulla sitä alettiin pitää kansainvälisenä järjestönä ja se alkoi tehdä myös sopimuksia muiden järjestöjen kanssa. Yhdistyneet kansakunnatkin otti saman kannan. YK oli vuodesta 1947 asti luonnehtinut Interpolin kansalaisjärjestöksi, jolla ei ole niin vahvaa asemaa kuin kansainvälisellä järjestöllä. Interpolissa oli 1980-luvun puolivälissä jo 125 jäsenvaltiota.
Interpolia uudistettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena. Tuolloin perustettiin poliisipalveluille oma toimeenpaneva johtaja, joka valvoo useita direktoraatteja.
Kansainvälinen tiedoksiantojärjestelmä Heti toisen maailmansodan jälkeen puhuttiin punaisesta listasta, mikä tarkoittaa, että tietoa rikollisista ja etsittävistä henkilöistä jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja tieto luokitellaan värikoodeilla. Värikoodeja käyttää myös YK:n turvallisuusneuvosto ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Vuonna 2016 oli lähes 20 000 tiedoksiantoa. Väri ja tyyppiTietoMäärä 2016PunainenEtsitään luovutettavaksi oikeuteen tai kansainväliseen tuomioistuimeen. Pidätysmääräys olemassa.12 878SininenHenkilöä etsitään tai tietoa tarvitaan.4 129VihreäVaroitus henkilön rikollisesta toiminnasta, uhkaa yleistä turvallisuutta.930KeltainenKadonnut henkilö tai häntä ei tavoiteta.2 675MustaTuntematon vainaja tai lisätietoa tarvitaan.123OranssiVaroitus tapahtumasta, henkilöstä tai kohteesta, joka uhkaa henkeä tai omaisuutta.48PurppuraTarvitaan tietoa rikollisten toimintatavoista, kohteista, laitteista tai piilopaikoista.106Interpol ja YK turvallisuusneuvostoYK sanktioita koskeva erikoistiedoksianto 33 Interpolin sivuilla on julkisesti nähtävissä punaiset ja keltaiset tiedoksiannot. Punainen lista on nähtävissä Interpolin hakukoneessa.
Tietokannat Interpol harjoittaa tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Tietokannat ovat edellytys tietojenvaihtoon. Useimmat tiedot Interpolin tietokannoista on saatavilla jatkuvasti, poikkeuksena ballistisen tiedon IBIN-tietokanta.
Henkilötieto Tiedoksiannot Tiedoksiannot otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja ne ovat sen tunnetuin muoto. Rikollisten punainen lista on avoimesti luettavissa verkossa.
Interpolin järjestelmä koskee ilmoituksia, joissa henkilöt ovat paossa, heitä epäillään rikoksesta tai he liittyvät suoritettavaan rikostutkintaan. Rekisterissä ovat myös henkilöt, joihin sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita. Luettelossa on myös kadonneita henkilöitä ja vainajia.
Lasten hyväksikäyttö ja uhrit Interpolilla on tietokanta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva kuvatietokanta. Sen pohjalta tehdään kuvavertailua ohjelmistoilla hyväksikäyttäjistä ja uhreista. Tavoitteena on etsiä, paikantaa ja pidättää syylliset sekä tunnistaa uhrit.
Jäsenvaltiot Interpolin jäsenenä on yhteensä 195 jäsenvaltiota.
Johtajat Pääsihteerit Pääsihteeri Virka-aika Valtio Oskar Dressler 1923–1946 Louis Ducloux 1946–1951 Marcel Sicot 1951–1963 Jean Népote 1963–1978 André Bossard 1978–1985 Raymond Kendall 1985–2000 Ronald Noble 2000–2014 Jürgen Stock 2014–
Puheenjohtajat Presidentti Virka-aika Valtio Johann Schober 1923–1932 Franz Brandl 1932–1934 Eugen Seydel 1934–1935 Michael Skubl 1935–1938 Otto Steinhäusl 1938–1940 Reinhard Heydrich 1940–1942 Arthur Nebe 1942–1943 Ernst Kaltenbrunner 1943–1945 Florent Louwage 1945–1956 Agostinho Lourenço 1956–1960 Joe Jackson 1960–1963 Fjalar Jarva 1963–1964 Firmin Franssen 1964–1968 Paul Dickopf 1968–1972 William Leonard Higgitt 1972–1976 Carl Persson 1976–1980 Jolly Bugarin 1980–1984 John Simpson 1984–1988 Ivan Barbot 1988–1992 Norman Inkster 1992–1994 Björn Eriksson 1994–1996 Toshinori Kanemoto 1996–2000 Jesús Espigares Mira 2000–2004 Jackie Selebi 2004–2008 Arturo Herrera Verdugo 2008 (vt.) Khoo Boon Hui 2008–2012 Mireille Ballestrazzi 2012–2016 Meng Hongwei 2016–2018 Kim Jong Yang 2018–2021 Ahmed Naser Al-Raisi 2021–
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Interpolin kotisivut
Luokka:Poliisitoimi Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Yhdistyneiden kansakuntien tarkkailijajäsenet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit