Thrash metal

Thrash metal on metallimusiikin tyylilaji, joka sai alkunsa 1980-luvun alussa. Sen tärkein edeltäjä brittiläisen heavy metalin uusi aalto, jonka tekniseen ulosantiin ja vahvoihin kitaravalleihin yhdistettiin hardcore punkin energisyys ja nopeus. Näin siitä kehittyi musiikin tyylisuuntaus, jolle ovat ominaisia nopea tempo ja raskaat kitarariffit. Suosituimmillaan thrash metal oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa.

Ensimmäisiä thrash metaliksi luokiteltavia yhtyeitä olivat 1980-luvun alun black metal -yhtyeet, kuten Venom, Mercyful Fate, Bathory ja Hellhammer. Tyylilaji kehittyi nykyiseen muotoonsa lähinnä Yhdysvalloissa ja Saksassa. Huomattava vaikutus oli varsinkin ”thrash metalin neljäksi suureksi” nimitetyillä Anthraxilla, Megadethilla, Metallicalla ja Slayerillä, jotka kaikki toimivat Kaliforniassa.

Historia

Tausta

pienois|vasen|Motörheadin nopeatempoinen ja suoraviivainen musiikki innoitti ensimmäisiä thrash metal -yhtyeitä.

Heavy metal syntyi 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, mutta rhythm and bluesin vaikutus kuului yhä selkeänä varhaisten metalliyhtyeiden musiikissa. 1970-luvun lopulla ilmaantui kuitenkin Saxonin, Def Leppardin ja Iron Maidenin kaltaisia yhtyeitä, joiden myötä heavy metal kehittyi omaleimaiseksi musiikinlajiksi. Suosituimmillaan metallimusiikki oli 1980-luvulla, jolloin se jakaantui kaupallisemmaksi pop- tai glam metaliksi sekä hyökkäävämmäksi speed- ja thrash metaliksi. Jälkimmäiselle oli ominaista kielteinen suhtautuminen popvaikutteiseen valtavirran metallimusiikkiin ja puhdasoppisuutta korostava asenne.Kahn-Harris 2007, s. 2. Thrash metal eriytyi 1980-luvun alussa hardcore punkista ja brittiläisen heavy metalin uudesta aallosta. Suuri vaikutus oli varsinkin brittiyhtye Motörheadilla ja sen albumilla Ace of Spades (1980).McIver 2006, s. 57.

Äärimetallin varhaisista edustajista merkittävin oli brittiläinen Venom.Kahn-Harris 2007, s. 2–3. Joel McIver (2006) pitää yhtyeen kappaletta ”Witching Hour” (1981) ensimmäisenä thrash metal -kappaleena, sillä siinä esiintyi ensimmäistä kertaa lajityypille ominainen nopeatempoinen rumpukomppi, jossa virveliä lyödään kaksi kertaa useammin kuin perinteisissä rock- ja heavy metal -kompeissa. Vastaavaa komppia oli tosin jo aiemmin käytetty hardcore punkissa laajasti,McIver 2006, s. 51–52. mutta Venomin tuotannossa se yhdistyi heavy metalille ominaiseen tuplabasarivyörytykseen, hyökkäviin voimasointuihin ja kitarariffeihin sekä yliluonnollisiin sanoituksiin.Salmenpohja 2000, s. 42–43; McIver 2006, s. 51–52. Myös tanskalainen Mercyful Fate, ruotsalainen Bathory ja sveitsiläinen Hellhammer innoittivat thrash metalia. Ne ”äänittivät pelottavia, vihaisia albumeja, jotka yhdistivät paholaismaisen kuvaston kengännauhabudjettiin luoden synkän, viimeistelemättömän äänimaailman.”McIver 2006, s. 53, 56.

Hardcore-yhtyeiltä thrash metal omaksui äärimmäisen nopeat tempot ja tee se itse -estetiikan. Dischargen ja Black Flagin kaltaiset yhtyeet olivat niille tärkeitä esikuvia.Kahn-Harris 2007, s. 3. Kun valtavirran heavy metal oli 1980-luvulla popvaikutteista ja kaupallista, kehitti thrash metal metallimusiikkia yhä hyökkäävämpään ja teknisesti haastavampaan suuntaan. Suuntauksen merkittävimmät yhtyeet olivat pohjoisamerikkalaisia ja saksalaisia.Patterson 2013, s. 66.

Läpimurto ja vakiintuminen

pienois|oikea|Metallica vuonna 2017.

Suosituinta thrash metal oli Yhdysvalloissa, missä lajityypin epäkaupallisuus ja kotikutoisuus vetosivat suurkaupunkien nuorisoon. San Franciscon ja Oaklandin ympäristöön syntyi elinvoimainen thrash metal -alakulttuuri.Kahn-Harris 2007, s. 102. Tyylilajin tekivät suosituksi ”thrashin neljä suurta” eli Anthrax, Megadeth, Metallica ja Slayer.Walser 1993, s. 14. Metallican Kill ’Em All ja Slayerin Show No Mercy (kumpikin 1983) veivät metallimusiikkia yhä nopeampaan ja hyökkäävämpään suuntaan. Metallican kiihtyviin tempoihin vaikutti rumpali Lars Ulrichin taipumus hermoilla konserteissa, mikä sai hänet soittamaan sovittua nopeammin.McIver 2006, s. 61. Muita merkittäviä San Franciscon ympäristön thrash-yhtyeitä olivat Exodus, Vio-lence, Testament ja Death Angel. Alakulttuurilla ei missään vaiheessa ollut merkittävää julkaisu- tai fanzine-toimintaa, vaan sen suosio rakentui paikallisten yhtyeiden ja niiden konsertoinnin ympärille.Kahn-Harris 2007, s. 103.

Uudella lajityypillä ei aluksi ollut vakiintunutta nimeä. Varhaiset thrash-yhtyeet kutsuivat usein musiikkiaan speed metaliksi (’vauhtihevi’) tai power metaliksi (’voimahevi’) sen nopeatempoisuuden ja kiihkeyden vuoksi.McIver 2006, s. 58. Tuottaja Brian Slagel on arvellut jonkun sanfranciscolaisen keksineen sanaparin thrash metal joskus vuosien 1982–1983 tienoilla.McIver 2006, s. 59. Painetussa muodossa se esiintyi todennäköisesti ensimmäistä kertaa Kerrangissa alkuvuodesta 1984, kun lehdessä arvosteltiin Anthraxin ja Exciterin musiikkia. Englannin sana thrash on suomeksi ’piestä’, ’rökittää’, ’antaa selkään’.thrash. Sanakirja.fi, Kielikone Oy 2023. Viitattu 26.2.2023. Britannian rocklehdistössä lajityyppiin suhtauduttiin aluksi pilkallisesti.McIver 2006, s. 58–59.

Thrash metalista eriytyi 1980-luvun mittaan muita äärimetallin suuntauksia. Yhdysvaltalaiset Death ja Possessed kehittivät death metaliksi kutsutun tyylin, jossa sävellykset ovat perinteistä metallimusiikkia monimutkaisempia, tempot erittäin nopeita ja laulu matalaa murinaa. Samoin ilmaantui thrash ja black metalia yhdistelleitä yhtyeitä, joiden sanoituksissa käsiteltiin saatananpalvontaa ja rienattiin kristinuskoa. Saksassa suuntauksen merkittäviä yhtyeitä olivat Sodom, Kreator ja Destruction, Brasiliassa vaikutusvaltaisimpia olivat Sepultura, Sarcófago ja Vulcano. Power metalilla tarkoitetaan nykyään nopeatempoista ja melodista metallimusiikkia, joka sekoittaa thrash-vaikutteita perinteiseen heavy metaliin. Sen tunnettuja edustajia ovat Helloween, Iced Earth ja Gamma Ray.Mciver 2006, s. 58; Kahn-Harris 2007, s. 22. Speed- ja thrash metalia käytetään tutkimuskirjallisuudessa yleensä synonyymeinä.Kahn-Harris 2007, s. 2, 31.

Moni thrash-yhtye sai 1980-luvun jälkipuoliskolla levytyssopimuksen isolta levy-yhtiöltä. Seuraavan vuosikymmenen alussa thrash saavutti suurta kaupallista menestystä ja löi itsensä läpi metallimusiikin valtavirrassa.Walser 1993, s. 15. Metallicasta tuli eräs Yhdysvaltain suosituimmista yhtyeistä, ja myös Megadeth ylsi huomattavaan levymyyntiin. Metallican Metallica (1991) saavutti Billboardin listan kärkisijan,Chart History: Metallica. Billboard. Viitattu 26.2.2023. Megadethin Countdown to Extinction (1992) pääsi sijalle 2Chart History: Megadeth. Billboard. Viitattu 26.2.2023. ja sekä AnthraxinChart History: Anthrax. Billboard. Viitattu 26.2.2023. että Slayerin albumit 10 suosituimman joukkoon.Chart History: Slayer. Billboard. Viitattu 26.2.2023. Lisäksi TestamentChart History: Testament. Billboard. Viitattu 26.2.2023. ja Sepultura saavuttivat sijoja top 100 -listalla.Chart History: Sepultura (17.11.2021 arkistoitu versio). Billboard. Viitattu 26.2.2023.

Suosion lasku

pienois|vasen|Slayer vuonna 2007.

Kasvaneen suosion myötä monet thrash-yhtyeet alkoivat 1990-luvun alussa viedä musiikkiaan kaupallisempaan suuntaan.Moynihan & Søderlind 1998, s. 26; McIver 2006, s. 211. Neljästä suuresta vain Slayer pysyi uskollisena alkuperäiselle imagolleen ja tyylilleen. Samaan aikaan synkän ja alakuloisen metallimusiikin, kuten death ja doom metalin, suosio kasvoi, kun taas perinteinen rehvakas ja humoristinen rock-musiikki oli menettänyt suosiotaan.McIver 2006, s. 211. Thrash metalin suosio kääntyi laskuunMoynihan & Søderlind 1998, s. 26. ja Yhdysvallat menetti vähitellen asemansa metallimusiikin tärkeimpänä maana, kun eri puolilla maailmaa syntyi omintakeisia alakulttuureja ja äärimetallin tyylikirjo laajeni.Kahn-Harris 2007, s. 105. San Franciscon seudun omaleimainen thrash-kulttuuri ja -musiikkityyli katosivat. Saksa sen sijaan on vielä 2000-luvullakin pysynyt äärimetallin tärkeänä markkina-alueena.Kahn-Harris 2007, s. 116.

Suomessa

pienois|oikea|Stone vuonna 2013.

Suomalaisista thrash metal -yhtyeistä merkittävin ja parhaiten tunnettu on Stone. Varsinkin yhtyeen kahta ensimmäistä albumia Stone (1988) ja No Anaesthesia! (1989) pidetään merkittävimpinä Suomen thrash metalin uranuurtajajulkaisuina. Stone hajosi virallisesti vuonna 1992, ja sen jäseniä liittyi myöhemmin muihin yhtyeisiin, kuten Suburban Tribe, Amorphis ja Children of Bodom. Stonen musiikkia on kuitenkin julkaistu uudelleen ja yhtye on jatkanut satunnaista konsertointia aina 2000-luvulle saakka.

Erityisesti 1980-luvun lopulla Pohjois-Suomessa thrash metal oli suosittua ja paikallisesti esiintyviä yhtyeitä oli runsaasti. Jotkut yhtyeet, kuten Airdash ja A.R.G., levyttivät suurille levy-yhtiöille, mutta esimerkiksi Crematory, Mengele (myöhemmin nimillä Insomnia ja Wengele), Maple Cross, National Napalm Syndicate ja Sacred Crucifix olivat merkittäviä paikallisia vaikuttajia Oulun läänin ja Etelä-Lapin alueella.

Suomalaiset thrash metal -yhtyeet toimivat kuitenkin lähinnä harrastepohjalta ja alkuaikojen julkaisut olivat lähes poikkeuksetta omakustanteita. Thrash metal oli monille soittajille lähinnä tapa viettää aikaa ystävien keskuudessa ja demonauhojen kansainvälinen vaihto keino pitää yhteyttä samanhenkisten ihmisten kanssa.

Ominaispiirteet Metallimusiikin tärkein soitin on sähkökitara, jonka säröinen ja äänekäs soittotapa ilmaisee voimaa, kiihkeyttä ja ponnistelua.Kahn-Harris 2007, s. 31–32. Tyypillisen thrash metal -kappaleen rungon muodostavat nopea rumpukomppi sekä yhden tai kahden kielen kitarariffi, jossa hyödynnetään palm mute -tekniikkaa ja voimasointuja.McIver 2006, s. 51. Sävellykset koostuvat perättäisistä riffeistä ja melodian merkitys on pieni. Useimmin käytetyt sävellajit ovat fryyginen ja lokrinen, joiden avulla kappaleeseen luodaan synkkä ja uhkaava tunnelma.Kahn-Harris 2007, s. 31. Usein kitara viritetään alavireeseen, jolloin soitto kuulostaa raskaammalta. Useimmin käytetty tahtilaji on 4/4 ja tempot ovat nopeita.Kahn-Harris 2007, s. 32–33.

Laulu on säröistä ja epämelodista. Monet 1980-luvun thrash-yhtyeet käsittelivät sanoituksissaan Saatanaa ja okkultismia. Toisaalta esimerkiksi Anthraxin John Bush ja Metallican Kirk Hammett pitivät saatanallisia sanoituksia epä-älyllisinä, mielikuvituksettomina ja tahattoman koomisina. Nykyään kristinuskon vastaisuus on pitkälti kadonnut thrash metalista.McIver 2006, s. 55. Black- ja thrash metalin erotti myös se, että varhaiset black metal -yhtyeet olivat amatöörimäisiä soittajia kun taas thrash metal oli teknisesti haastavaa musiikkia ja sävellykset monimutkaisia.McIver 2006, s. 56.

Alarekisterin kitarariffien päälle soitetaan tyypillisesti tilutussooloja. Sanoituksissa ilmaistaan tyypillisesti nihilistisiä näkökulmia. Aiheet käsittelevät usein yhteiskunnallisia ongelmia, ja sanastossa hyödynnetään väkivaltaista kuvastoa. Type O Negativen keulahahmo Peter Steele on kuvaillut thrash metalia ”urbaaniksi tuhomusiikiksi” ja ”rapin kalpeakasvoiseksi serkuksi”. Osa thrash-yhtyeistä – tunnetuimpana Anthrax – alkoikin 1990-luvulla yhdistellä musiikkiinsa hip hopin aineksia ja räpättyä laulua.

Häilyvät genrerajat

Death metal