Varsova ( ) on Puolan pääkaupunki. Se sijaitsee Veikselin (puol. Wisła) varrella noin 370 kilometrin päässä Itämerestä. Vuonna 2024 Varsovassa asui arviolta 1,86 miljoonaa ihmistä, lähialueet huomioiden 3,27 miljoonaa asukasta. Varsova on Euroopan unionin kuudenneksi suurin kaupunki.
Toisen maailmansodan tuhojen jälkeisen uudelleenrakentamistyönsä vuosina 1949–1984 ansiosta Varsovan vanhakaupunki on päässyt vuonna 1980 UNESCOn Maailmanperintöluetteloon.
Maantiede Varsova sijaitsee Puolan keskiosissa Karpaattien vuoriston ja Itämeren välissä, Veikseljoen varrella vajaat 400 kilometriä rannikolta, sadan metrin korkeudella merenpinnasta. Kaupungin ympärillä leviää Masovian alanko.
Varsova sijaitsee Veiksel-joen varrella, noin 386 kilometriä Itämeren rannikkokaupungista Gdańskista kaakkoon. Se sijaitsee Varsovan tasangon keskellä, jäätikön muodostamalla altaalla, joka ulottuu 76–116 metrin korkeuteen merenpinnasta. Joki jakaa kaupungin oikeaan ja vasempaan rantaan, ja ulottuu noin 29 kilometriä pohjoisesta etelään ja 26 kilometriä idästä länteen. Joki on kaupungin kohdalla noin 1 190 metriä leveä, vaikka joenuomaa on keinotekoisesti kavennettu pengerryksellä kolmannekseen tästä leveydestä.
Historia Keskiaika, Masovian herttuakunta Varsova on Puolan historiassa varsin nuori kaupunki. Ensimmäiset asutuksen jäljet ovat 900-luvulta. Varsovan alkuperä on edelleen hämärän peitossa. Nykyisten kaupunkien rajojen sisällä tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat vahvistaneet Stare Bródnon olemassaolon, joka oli pieni kauppapaikka 900- ja 1000-luvun alkupuolelta. Sen toimintoja ottivat haltuunsa ensin Kamion (noin vuonna 1065) ja sitten Jazdow (ensimmäinen maininta vuodelta 1262). 1200-luvun lopulla Jazdow siirrettiin noin kolme kilometriä pohjoiseen Warszowa (Varsova) -nimiseen kylään, ja yhteisöä vahvistettiin linnoituksella. 1200-luvun lopulla Masovian herttuat rakensivat Jazdówista pohjoiseen, Veiksel-joen korkealle pengerrykselle tukikohdan nykyisen Varsovan Kuninkaanlinnan paikalle. Kuten useimmat Puolan keskiaikaiset kaupungit, se perustui ruutuasemakaavaan keskusaukion ympärillä ja kaupunkia suojaaviin muureihin. Vuodesta 1339 lähtien valta oli annettu voudille ja vuodesta 1376 kaupunginraadille 1300-luvun loppuun mennessä kasvavalla asutuksella oli turvanaan kaksi suojavallitusta.
Vuonna 1413 herttua Janusz I siirrätti Masovian herttuakunnan pääkaupungin virallisesti Czerskistä Varsovaan ja se alkoi kehittyä nopeammin. pienoiskuva|Varsovaa kuvaava kaiverrus 1500-luvun lopulta, jossa näkyy oikealla puolella Pyhän Johanneksen katedraali, Frans Hogenbergin julkaisemassa teoksessa Civitates orbis terrarum, n. 1586–1617.
1500–1600-luvut, Puola-Liettuan pääkaupunki Vuonna 1526 viimeinen Masovian herttua Janusz III kuoli ilman perillisiä, ja Varsova siirtyi Krakovassa asuvan Liettuan suuriruhtinas Sigismund I Vanhan alaisuuteen, jolle paikallinen sejm vannoi uskollisuuttaan syyskuussa 1526. Kätevän sijaintinsa ansiosta Varsova kehittyi nopeasti ja siitä tuli koko valtion johtava kaupunki.
Vuonna 1569 Lublinin unionin aatelisparlamentti sejm äänesti kaupungin pääpaikakseen, ja vuodesta 1573 lähtien kuninkaanvaalit pidettiin siellä. Ensimmäinen pysyvä silta rakennettiin Veiksel-joen yli vuonna 1573.
Vuonna 1596 (lähteet antavat myös vuosiluvut 1594 ja 1609 sekä 1611) kuningas Sigismund III Vaasa siirsi Wavelin linnan tulipalon jälkeen hovinsa, hallintonsa ja uuden kahden tasavallan Puola-Liettuan pääkaupungin lopullisesti Krakovasta Varsovaan. Kuninkaan syyt olivat käytännölliset: Varsova oli Krakovaa lähempänä hänen kotimaataan Ruotsia, mutta myös keskemmällä kauas itään ulottunutta suurvaltaa. Näin kaupunki koki jälleen vaurauden ajan. Vaikutusvaltaiset henkilöt rakensivat asuntoja Varsovaan, ja sen ympäristölle syntyi autonomisia siirtokuntia.
Tämä kasvu osoittautui lyhytaikaiseksi, sillä Ruotsin hyökkäysota vuosina 1655–1656 tuhosi kukoistavan kaupungin. Kaupunki oli kolme kertaa piiritettynä ja kolme kertaa Ruotsin ja Transilvanian joukot valloittivat ja ryöstivät sen. Ruotsin sotajoukot eli Pohjan sodan aikainen "Ruotsalainen vedenpaisumus" tuhosi ja tyhjensi kaupungin kulttuuriaarteista vuosina 1655–1660. Hyökkääjät veivät suuren määrän arvokkaita taideteoksia, kirjoja, maalauksia, seinävaatteita ja muita historiallisia esineitä. Tämän jälkeen seurasi Varsovan taantumiskausi.
Vuonna 1683 Juhana III Sobieski mursi joukkoineen Suuressa Turkin sodassa osmanien Wienin piirityksen. Juhana III Sobieskin valinnan kuninkaaksi jälkeen Varsova palasi entiseen taloudelliseen ja kulttuurilliseen loistoonsa.
1700-luku, Puolan valistuksen pääkaupunki pienoiskuva|Varsova vuoden 1573 jälkeen. Puolan perimyssota vuosina 1733–1738 toi Varsovaan mukanaan talouden rappeutumisen ja ruttoepidemioita. 1700-luvun alkupuolella tapahtunut teollisuustuotannon, pankkien ja muiden yritysten kehitys loi vankan taloudellisen pohjan useille varhaisille kaupunkisuunnittelun hankkeille. Vuonna 1740 Stanisław Konarski perusti rikkaiden aatelisten lapsille tarkoitetun, sisäoppilaitosluonteisen yläkoulu Collegium Nobilium Scholarum Piarumin piaristi-veljeskunnan tuella ja aloitti laaja-alaisen koulutusjärjestelmän uudistuksen. Vuonna 1747 Załuskin piispa-veljekset avasivat Puolan ensimmäisen julkisen kirjaston, jossa oli yksi Euroopan suurimmista kirjakokoelmista. Ensimmäinen valtion tukema maallinen yliopisto Szkoła Rycerska (Ritarikoulu eli Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa ja Tasavallan aatelisjoukkojen akatemia) avattiin vuonna 1765, ja vuonna 1773 Kansallisen koulutuksen komitea aloitti toimintansa kaupungissa. Myös teatteri ja lukuisat kirjapainot kukoistivat. pienoiskuva|Varsovan kartta vuodelta 1772, Rizzi Zannoni, Plan de Varsovie. Osa Puolan suurimittakaavaisen (1:629 000) kartan "Carte de la Pologne" 24 lehdestä koostuvaa atlasta, joka julkaistiin Pariisissa vuonna 1772. pienoiskuva|Varsovan Cracowin esikaupunki, Bernardo Bellotto (Krakowskie Przedmieście od strony Bramy Krakowskiej), 1767–1768. pienoiskuva|Varsovan vanhakaupunki Pragan esikaupungista nähtynä, Bernardo Bellotto 1770. pienoiskuva|Varsovan Nove Miasto (Uusi kaupunki), Bernardo Bellotto 1778.Vuosina 1764–1772 Varsovan historian toinen "kulta-aika" osui samaan aikaan viimeisen Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin hallituskauden kanssa. Dynaamisesti kasvava kaupunki laajeni ja siitä tuli moderni kaupunkiorganismi. Samalla siitä tuli kiistaton maan poliittisen, taloudellisen, kaupallisen ja teollisen elämän keskus sekä Puolan valistuksen pääkaupunki. Puolan kansallisteatterin perusti kuningas Stanislaus Poniatowski vuonna 1765.
Vuonna 1791 Puolan parlamentti eli sejm hyväksyi perustuslain ensimmäisenä Euroopassa ja toisena maailmassa. Huhtikuun 18. päivänä 1791 hyväksyttiin kauan odotettu laki: se myönsi porvareille kansalaisoikeudet, yhdisti kaupungin yhdeksi hallinnolliseksi yksiköksi, lakkautti hallintoalueet, jakoi kaupungit piireihin ja antoi laajat valtuudet paikallisviranomaisille. Uusi laki rekisteröitiin kaupunginkirjoihin 21. huhtikuuta 1791. Vuodesta 1991, eli tämän tapahtuman 200-vuotispäivän jälkeen, Varsovan paikallishallinto on juhlinut Varsovan päivää 21. huhtikuuta. Varsovalla oli tärkeä rooli Puolan poliittisen uudestisyntymisen pyrkimyksissä Puolan ensimmäisen jaon jälkeen Itävallan, Preussin ja Venäjän välillä vuonna 1772, kun parlamentaarinen perustuslaki julistettiin kaupungissa 3. toukokuuta 1791.
Voittoisa Targowican liittovaltio, joka johti nelivuotisen parlamentin työn tuhoutumiseen, Puolan toinen jako vuonna 1793 ja vaikea taloudellinen tilanne eivät kaikki onnistuneet tukahduttamaan Varsovan pyrkimystä vapauteen. Vuonna 1794 Tadeusz Koṡciuszkon nosti kapina Puolan jakajia vastaan. Voitettuaan Racławicen taistelun suutari Jan Kiliński ja teurastaja Józef Sierakowski johtivat Varsovan porvarien voittoisaa hyökkäystä pääkaupungissa sijaitsevia venäläisiä joukkoja vastaan. Kościuszkon johtama kansannousu murskattiin raa'asti; vuonna 1794 Venäjän armeija teurasti oikean rannan Pragan esikaupungin väestön. Sitä seurannut Puolan kolmas jako Venäjän, Preussin ja Itävallan välillä teki Varsovasta Etelä-Preussin provinssikaupungin ja vuonna 1795 Puola katosi Euroopan kartoilta 123 vuodeksi. Masovian osa Varsova mukaan lukien joutui preussilaisten haltuun, ja kaupungista tuli maakuntakeskus. pienoiskuva|Varsovan Arsenaalin eli asevaraston valtaus, Marcin Zaleski 1831. Varsova säilyi Puola-Liettuan pääkaupunkina aina vuoteen 1795 asti, jolloin siitä tuli Puolan jaoissa osa Preussin kuningaskuntaa, kunnes Napoleon I:n armeija valtasi kaupungin vuonna 1806. Varsovasta tuli vuonna 1806 Tylżan rauhansopimuksen jälkeen vuonna 1807 Ranskasta riippuvaisen Varsovan herttuakunnan pääkaupunki. Kaupungista tuli jälleen vilkas poliittisen ja kulttuurielämän keskus. Napoleonin armeijan tappio Waterloon taistelussa kesäkuussa 1815 kuitenkin lopetti itsenäisyystoiveet ja merkitsi myös herttuakunnan loppua. pienoiskuva|Varsovan panoraama kuvattuna Kuninkaanlinnan tornista, Konrad Brandel 1873. Keskellä Kierbedźin ensimmäinen Veiksel-joen ylittävä teräs-silta rakennettiin vuosina 1859–1864, Pragan esikaupunki taustalla. pienoiskuva|Varsovan vanhankaupungin aukio (Rynek Starego Miasta) noin vuosina 1882–1888.
1800-luku, Kongressi-Puolan pääkaupunki pienoiskuva|Varsova, Ulica Marszałkowska n. 1900-luvun vaihteessa. pienoiskuva|Varsovan Filharmonian talo ennen vuotta 1906, arkkitehti Karol Kozłowski 1900–1901. Kun Wienin kongressin päätöksellä vuonna 1815 perustettiin Venäjän keisarikunnan alaisuudessa oleva Puolan kuningaskunta eli Kongressi-Puola, Varsova tuli sen pääkaupungiksi. Se oli lähes valtiollinen, poliittisesti riippuvainen Venäjästä, mutta onnistui säilyttämään huomattavan autonomian vielä joitakin vuosia. Vuonna 1816 keisari Aleksanteri I:n asetuksella perustettiin Varsovan kuninkaallinen yliopisto, jossa oli viisi tiedekuntaa – teologia, oikeustiede, lääketiede, filosofia, luonnontieteet ja kuvataide.Marraskuussa 1830 ja tammikuussa 1863 tapahtui aseellisia kansannousuja Venäjän hallintoa vastaan. Tammikuun 1869 Venäjän-vastaisen kansannousun kukistamisen jälkeen, Puola liitettiin kiinteämmin Venäjän imperiumin alaisuuteen ja säilyi siinä aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1864 viimeiset kuningaskunnan autonomian symbolit poistettiin. Koulut ja hallinto venäläistettiin kokonaan. Näistä epäsuotuisista poliittisista olosuhteista huolimatta kaupungin kehitys jatkui ja sen teollinen potentiaali kasvoi jatkuvasti. 1800-luvun puoliväliin mennessä tekstiili-, metalli- ja parkitsemisteollisuus olivat vakiintuneet ja kaupungista oli tullut mantereenlaajuisen rautatieverkon keskus.
Varsovasta tuli Venäjän keisarikunnan "Veikselinmaan" provinssikaupunki. Venäläistämiskauden alettua varsovalaiset hylkäsivät kansallisen politiikan ja siirtyivät "positivismin" kauteen, jonka tavoitteena oli säilyttää puolalainen kulttuuri hinnalla millä hyvänsä.
Kaupungin liikenneyhteydet ja infrastruktuuri kehittyivät 1800-luvun loppupuolella voimakkaasti. Vuosina 1840–1848 rakennettiin rautatie, joka yhdisti Varsovan ja Wienin. Vuonna 1864 otettiin käyttöön ensimmäinen pysyvä silta Veikselin yli. Vuosina 1851–1886 rakennettiin viemäri- ja vesijohtoverkosto ja vuonna 1881 asennettiin ensimmäinen puhelinkeskus. Vuonna 1882 ensimmäiset hevosvetoiset raitiovaunut ilmestyivät kaduille. Vuonna 1907 ilmestyivät Varsovaan sähköraitiovaunut. Vuonna 1897 Varsovassa oli 626 000 asukasta, ja se oli Venäjän keisarikunnan suurin kaupunki Pietarin ja Moskovan jälkeen.
1900-luku