thumb|180px|Justinianuksen aikainen solidus-kolikko Justinianus I eli Justinianus Suuri (;Justinianuksen koko nimi käy ilmi vuoden 521 konsulikautta juhlivasta diptyykistä. Lisänimi Justinianus viittaa taas siihen, että Justinus I oli adoptoinut hänet. ); (11. toukokuuta 483 Tauresium – 13./14. marraskuuta 565) oli Itä-Rooman keisari 1. elokuuta 527–565.
Justinianuksesta käytetään joskus lempinimeä "viimeinen roomalainen", sillä hän oli viimeinen äidinkielenään latinaa puhunut illyrialainen keisari ja valloitti Rooman kaupungin.
Justinianuksen arvioidaan yleisesti kuuluvan myöhäisantiikin tai jopa koko keskiajan merkittävimpiin hallitsijoihin. Hänen merkittävimpänä saavutuksenaan pidetään Rooman lakien kokoelmaa Corpus Juris Civilis, joka oli tärkeä lakikokoelma Itä-Rooman keisarikunnalle vuosisatojen ajan ja joka loi pohjan useiden muiden Euroopan maiden lainsäädännölle.Michael H. Hart, s. 421, Justinianuksen hallituskauden aikana Bysantti valloitti takaisin menetettyjä alueita Afrikassa ja Italiassa. Hän myös aloitti suuren rakennusohjelman, jonka kuuluisin aikaansaannos oli Hagia Sofian kirkko Konstantinopolissa. Lisäksi hän piti suurena tavoitteenaan uskonnollisen yhtenäisyyden luomista, mutta epäonnistui siinä.
Justinianuksen kunnianhimoiset uudistukset ja valloitukset saivat myös aikaan kielteisiä seurauksia. Hän vainosi säälimättä uskonnollisia vähemmistöjä ja homoseksuaaleja, joiden hän ei katsonut noudattavan kristillistä seksuaalietiikkaa. Hänen mukaansa nimetty Justinianuksen rutto surmasi hänen valtakautensa myöhempinä vuosina kymmeniä miljoonia ihmisiä, mukaan lukien noin puolet Bysantin valtakunnan väestöstä, ollen yksi kaikkien aikojen pahimmista pandemioista. Justinianuksen kuoleman jälkeen valtakunta oli voimavarojensa rajoilla, tai ainakin näin hänen seuraajiensa propaganda väitti. Justinianus antoi myös sulkea Ateenan akatemian.
Justinianuksen hallituskaudesta tiedetään paljon etupäässä historioitsijoiden Prokopios ja Agathias ansiosta.
Nuoruus right|thumb|Osa Justinianuksen konsulivuotta juhlivaa diptyykkiä, josta käy ilmi Justinianuksen koko nimi "Flavius Petrus Sabbatius Justinianus".
Justinus, synnyinnimeltään Petrus Sabbatius, syntyi vaatimattomiin oloihin. Justinianuksen kotipaikka oli Tauresion eli Tauresium, joka sijaitsi latinankielisellä Illyrian alueella, nykyisen Skopjen lähistöllä (ent. Jugoslavia).Evans s. 96 Hänen varhaisista vuosistaan ei tiedetä muuten mitään.
Aikalaislähde Johannes Malalas kertoo Justinianuksen ulkonäöstä että hän oli muun muassa lyhyt, vaaleaihoinen, kiharatukkainen, pyöreäkasvoinen ja komea. Prokopios vertaa Justinianuksen ulkonäköä Domitianukseen, mutta tämä on luultavasti vain panettelua.Cambridge Ancient History s. 65
Justinianuksen eno Justinus, traakialainen oppimaton talonpoika, oli saapunut Konstantinopoliin jo 470-luvulla ja oli päässyt keisari Leon uuteen kaartiin, joka tunnettiin nimellä excubitores. Justinus oli pätevä sotilas ja eteni helposti urallaan. Vaurastuessaan hän kutsui sukulaisiaan pääkaupunkiin, heidän mukanaan tuli myös Justinuksen sisaren poika Petrus, jonka koulutuksen Justinus kustansi. Justinuksella ei ollut omia lapsia, minkä takia hän adoptoi pojan vuoteen 520 mennessä ja tämä otti uudeksi nimekseen Justinianus.
Keisari Anastasiuksen kuollessa vuonna 518 Justinus oli upseerina yhdessä keisarin palatsikaarteista.Evans s. 97 Anastasius ei ollut nimittänyt itselleen seuraajaa, vaikka hänellä oli kolmekin veljenpoikaa. Kronikoitsija Joannes Malalas kertoo miten Justinus I pääsi keisariksi. Korkea-arvoinen eunukki Amantius, joka ei itse olisi voinut päästä keisariksi, yritti saada tukea omalle ehdokkuudelleen. Amantius antoi Justinukselle rahaa, joilla hänen tuli lahjoa kaartin sotilaat. Justinus lahjoikin sotilaat, mutta ei kannattamaan Amantiusta vaan itseään.
Senaatti, armeija ja kansa julistivat Justinuksen uudeksi keisariksi 10. heinäkuuta vuonna 518. Justinus antoi sisarenpojalleen heti arvonimen comes. Historioitsija Prokopios väittää että Justinus oli miltei lukutaidoton ja että erinomaisen koulutuksen saaneella Justinianuksella oli todellinen valta heti alusta alkaen. Heti Justinuksen noustua keisariksi Justinianus heittäytyi innolla politiikan syövereihin. Kolme kuukautta Justinus I:n noustua valtaan Justinianus kirjoitti jo paaville kärsimättömän kirjeen, jossa hän vaati tätä saapumaan Konstantinopoliin. Justinianuksen asema Justinuksen seuraajana ei kuitenkaan ollut täysin selvä.Evans s. 98
Seuraavien vuosien aikana Justinianuksen arvovalta kasvoi suunnattomasti. Prokopioksen mukaan Justinianus oli sekaantunut vuonna 520 konsuli Vitalianuksen murhaan. Vitalianus oli myös magister militum praesentalis, pääkaupungin tärkein sotilaskomentaja. Tämän jälkeen Justinus I nimitti Justinianuksen uudeksi magister militum praesentalikseksi. Justinianus nimitettiin myös vuoden 521 konsuliksi. Justinianus järjesti konsulivuotenaan suurenmoiset kilpa-ajot, mitkä kasvattivat hänen suosiotaan entisestään.
Puoliso Theodora right|thumb|Keisarinna Theodoran kuva Ravennan St. Vitalen kirkossa sijaitsevassa mosaiikissa.
Vuonna 522 Justinianus tapasi tulevan vaimonsa Theodoran. Justinianus oli jo lähes 40-vuotias ja Theodora oli häntä paljon nuorempi. Suurin osa Theodoraa koskevista tiedoista on peräisin historioitsija Prokopioksen "Anekdotasta". Tässä kirjassa historioitsija purkaa vihaansa keisarinnaa kohtaan. Prokopioksen kuvauksessa Theodora manipuloi heikkotahtoista miestään.
Theodora oli ammatiltaan näyttelijätär. Tuohon aikaan näyttelijöitä ei arvostettu ja heidät laskettiin prostituoituihin. Justinianus ei olisi itse asiassa voinut mennä Theodoran kanssaan naimisiin, ellei keisari Justinus olisi itse säätänyt lakia, joka mahdollisti korkeasäätyisten ja näyttelijättärien väliset avioliitot. Theodoran isä oli toiminut hippodromissa "vihreän puolueen" karhujen kesyttäjänä. Theodora alkoi vihata vihreitä, koska he eivät olleet auttaneet hänen äitiään isän kuoltua. Theodora oli tästä lähtien, samoin kuten Justinianuskin, sinisten kannattaja.Evans s. 99-100
Ei tiedetä, miten Justinianus ja Theodora kohtasivat, mutta ilmeisesti Justinianus rakastui Theodoraan. Eräässä myöhemmin säätämässään laissa hän sanoi, että avioliitto syntyy yhteisestä kiintymyksestä ja se ei tarvitse lisäkseen myötäjäisiä. Justinianus korotti Theodoran patriisiksi.Evans s. 100 Suurin uhka Justinianuksen ja Theodoran liitolle oli Justinianuksen täti, leskikeisarinna Euphemia, joka ei voinut sietää Theodoraa. Euphemia kuoli kuitenkin vuonna 524 ja vuonna 525 Justinianus ja Theodora menivät naimisiin.
Vuonna 527 keisarinna Theodora sai arvonimen Augusta. Kuten Justinianuksen suku aikaisemmin, myös Theodoran suku sai jakaa hänen uudesta arvostaan saaman hyödyn. Theodoran sisaret naitettiin korkeasäätyisiin perheisiin. Theodoran ja myös Justinianuksen tausta aiheutti paljon vastustusta pääkaupungissa. Justinianuksen ja Theodoran hovissa etiketti nousi entistä tärkeämpään rooliin. Prokopios kertoo muutaman tarinan, kuinka Theodora nöyryytti yläluokkaan kuuluneita henkilöitä. Theodora käyttikin hovietikettiä pitääkseen kiinni uudesta asemastaan.Evans s. 101–102
Keisarinna Theodora oli monofysitismin kannattaja. Monofysitismi oli tuomittu harhaoppina Khalkedonin kirkolliskokouksessa jo vuonna 451. Justinianus kannatti enonsa tapaan Khalkedonin kokouksen päätöksiä. Theodora ei pitänyt monofysitismiään salassa ja pariskunta riiteli usein uskonnollisista asioista. Toisaalta valtakunnan monofysitistien uskollisuus keisaria kohtaan pysyi lujana kun he tiesivät keisarinnan olevan monofysitisti.Evans s. 102–103
Keisari Prokopioksen mukaan Justinianuksella oli todellinen valta jo ennen Justinuksen kuolemaa. Vuonna 525 hän sai caesarin arvonimen. Justinus I antoi kruunata Justinianuksen kanssahallitsijakseen ja keisariksi arvonimellä augustus ja Theodoran keisarinnaksi 4. huhtikuuta 527. Neljä kuukautta myöhemmin Justinus kuoli ja Justinianuksesta tuli yksinvaltias.
Justinianuksen uudistukset right|thumb|Justinianus ja hänen hovinsa kuvattuna San Vitalen mosaiikissa.
Verotuksen uudistaminen Rahoittaakseen kaikki haluamansa uudistukset Justinianus antoi Johannes Kappadokialaiselle tehtäväksi uudistaa valtakunnan verotusta. Johanneksen johdolla byrokratiaa karsittiin ja uusia veroja säädettiin. Verotus iski niin aristokratiaan kuin talonpoikiin.
Osa uudistuksista oli suorastaan haitallisia. Johannes ajoi läpi uudistuksen joka rajoitti keisarillista postilaitosta. Tämä sai seurauksia. Talonpojat olivat aikaisemmin pystyneet myymään viljaansa postilaitokselle, joka tarvitsi ruokaa hevosille. Nyt talonpojat eivät pystyneet myymään viljaansa, koska viljan kuljetus maitse oli yleensä erittäin kallista. Johanneksen yritykset karsia sotapäällikkö Belisariuksen vandaaleja vastaan suunnatun sotaretken menoja oli myös kostautua. Laivaston muonaan kuuluva leipä ei ollut tarpeeksi hyvin paistettua ja se pilaantui matkan aikana. Viisisataa sotilasta kuoli syötyä pilaantunutta ruokaa. Kova verotus ajoi talonpoikia ulos kodeistaan. Suuri osa heistä muutti Konstantinopoliin. Historioitsija Johannes Lyydialainen kertoo Johannes Kappadokialaisen päästäneen lauman villipetoja, eli veronkerääjiä Lyydian kimppuun. Pian Johannes olikin valtakunnan vihatuin mies.Evans s. 195
Valtakunnan itäosissa kreikka syrjäytti latinan hallintokielenä.
Lainsäädännön uudistukset
Justinianus antoi kirjoittaa uudestaan vanhat roomalaiset lait Tribonianuksen johdolla. Codex Iustinianus valmistui 8. huhtikuuta 529 ja viikkoa myöhemmin se syrjäytti kaikki vanhat lait tuomiostuimissa kautta valtakunnan. Vuonna 530 alettiin koota vanhojen lakimiesten teksteistä yhtenäinen Digesta. Kolmas lakeihin liittyvä kirja oli Institutiones, joka oli tarkoitettu oppikirjaksi lakia opiskeleville. Nämä kolme teosta tunnetaan nimellä Corpus iuris civilis.
Justinianus ja uskonto Justinianus kannatti enonsa Justinus I:n tapaan Khalkedonin kirkolliskokouksen päätöksiä. Keisarinna Theodora oli kuitenkin monofysitismin kannattaja. Justinuksen hallituskauden alussa monofysiitteja sorrettiin, mutta Justinianus suosi neuvotteluja Theodoran kannustamana.Evans s. 110–111
Vuoteen 527 mennessä monofysitistit olivat jakaantuneet kahteen leiriin, Severuksen johtamiin maltillisiin ja niin sanottuihin julianisteihin, jotka kannattivat jyrkempää monofysitismin muotoa. Julianisteilla oli suuri kannatus kansan joukossa.Evans s. 183
Vuonna 531 monofysiittien delegaatio saapui Konstantinopoliin jossa Theodora ja Justinianus ottivat heidät vastaan. Monofysiitteja varten keisari antoi rakennuttaa jopa oman kirkon pääkaupunkiin. Justinianus yritti saada aikaan dialogin khalkedonilaisten ja monofysiittien välillä. Vuonna 532 hän järjesti kokouksen johon osallistui munkkeja kummastakin leiristä. Kokous ei kuitenkaan johtanut mihinkään ja vuonna 536 Severus ja muita monofysiittien johtajia saapui Justinianuksen pyynnöstä pääkaupunkiin. Monofysiitit tapasivat Konstantinopolin uuden patriarkan Anthimuksen. Severus edusti monofysitismin maltillista suuntausta ja osapuolet pääsivät pian sopuun. Severus sai myös paavi Johannes II:n hyväksymään monofysitisteille mieluisan muutoksen Khalkedonin uskontunnustukseen. Severuksen kannatus Egyptissä oli kuitenkin laskussa. Vuonna 536 paavi Agapetus I saapui Konstantinopoliin. Justinianus ja Agapetus puhuivat kummatkin äidinkielenään latinaa ja paavi sai helposti Justininuksen takaisin khalkedonilaisten puolelle. Justinianus erotti Anthimuksen ja nimitti tämän sijaan patriarkaksi erään Pauluksen. Severus ja Anthimus karkotettiin pääkaupungista ja Serverus kuoli pian tämän jälkeen. Hänen seuraajakseen monofysiittien johtajaksi nousi Theodosius, joka oli valittu Aleksandrian patriarkaksi.