Jim Morrison

James Douglas ”Jim” Morrison () oli yhdysvaltalainen rocklaulaja ja runoilija. Hän tuli tunnetuksi The Doors -yhtyeen laulajana ja keulahahmona.

Nuorena Morrison muutti perheensä mukana usein, kunnes asettui Kaliforniaan opiskelemaan elokuvantekoa. Los Angelesissa hän perusti vuonna 1965 rockyhtye Doorsin, jonka laulusolisti ja yksi lauluntekijöistä hänestä tuli. Yhtye julkaisi useita menestysalbumeja vuosina 1967–1971, ja Morrisonista tuli kuuluisa rocktähti.

Morrison pyrki vastustamaan auktoriteetteja ja järjestystä niin runoudessaan kuin esiintymisissäänkin. Lopulta Morrisonin provokatiiviset lavaesiintymiset johtivat siihen, että hänet tuomittiin rivoista puheista ja itsensä paljastamisesta vankeuteen. Tuomion valitusprosessin aikana Morrison muutti Pariisiin, missä hän kuoli heinäkuussa 1971. Morrisonin kuoleman jälkeen hänen ympärilleen on syntynyt voimakas henkilökultti.

Elämä Varhaisvuodet James Douglas Morrison syntyi Melbournessa Floridassa 8. joulukuuta 1943. Isä George Stephen Morrison oli kotoisin Georgian osavaltiosta ja varttunut Floridassa, ja äiti Clara Clarken suku oli kotoisin Wisconsinista. Jimille syntyi pikkusisko ja pikkuveli.Sugerman & Hopkins 2005, s. 28–35.

Isä Steve oli laivastoupseeri, ja perhe muutti toistuvasti osavaltiosta toiseen. Ensimmäiset kolme vuottaan Jim asui äitinsä kanssa Meksikonlahden rannalla Clearwaterissa, kun isä oli Tyynellämerellä lentotukialuksella. Sen jälkeen perhe asui Washingtonissa ja Albuquerquessa New Mexicossa. Kun Jim oli seitsenvuotias, perhe muutti takaisin Washingtoniin, ja kun isä lähetettiin komennukselle Korean sotaan, äiti ja lapset muuttivat Los Angelesin lähelle Claremontiin. Sieltä he muuttivat takaisin Albuquerqueen, missä Jim kävi seitsemättä ja kahdeksatta luokkaa 1955–1957. Jimin yhdeksäs kotikaupunki oli Alameda Kaliforniassa, minne perhe muutti syyskuussa 1957.

Opinnot Morrisonit muuttivat talvella 1958–1959 Alexandriaan Virginiaan ylemmän keskiluokan asuinalueelle.Sugerman & Hopkins 2005, s. 40. Jim valmistui siellä high schoolista. Oppilaana hän oli hyvä mutta kapinallinen. Opiskelutoveriensa joukosta hän erottui härskeillä jutuillaan ja auktoriteetteja vastustavalla käyttäytymisellään, mikä teki hänestä myös suositun. Koulussa hänen keskiarvonsa oli kiitettävä, hän sai kunniamainintoja ja hänen älykkyysosamääräkseen mitattiin 149. Hän luki ahkerasti filosofiaa, runoutta, historiaa ja beat-kirjallisuutta.Sugerman & Hopkins 2005, s. 44–46. Jim piti päiväkirjaa, johon hän kirjoitti havaintojaan, ajatuksiaan ja muualla näkemiään tekstikatkelmia. Hän kirjoitti vuosi vuodelta enemmän omia runojaan ja näki itsensä romanttisen, kärsivän ja surumielisen runoilijan kuvassa. Osa hänen tuolloin kirjoittamistaan säkeistä päätyi myöhemmin The Doorsin sanoituksiin. Hän kertoi tyttöystävälleen Tandylle haluavansa kirjailijaksi. Kirjoittamisen lisäksi hän myös maalasi öljyväreillä.Sugerman & Hopkins 2005, s. 47–50. Hänen suosikkimusiikkiaan olivat musta blues ja spirituaalit.Sugerman & Hopkins 2005, s. 54. Niin Jimin vanhemmat kuin hänen tyttöystävänsäkin olivat huolissaan Jimin katkeruudesta, pakkomielteistä, karkeasta kielenkäytöstä, likaisuudesta ja uhkaavasta käytöksestä.Sugerman & Hopkins 2005, s. 56.

High schoolin viimeisenä vuonna Jimin vanhemmat ilmoittivat hänet floridalaiseen St. Petersburg Junior Collegeen ja päättivät, että hän asuisi Clearwaterissa isovanhempiensa luona.Sugerman & Hopkins 2005, s. 55. Morrison aloitti Floridassa collegessa 1961. Opiskelunsa ohella hän lausui runoja paikallisessa kahvilassa. Morrison sai ensimmäisenä vuonna yhden A:n (korkein arvosana), kaksi B:tä, yhden C:n ja yhden D:n.Sugerman & Hopkins 2005, s. 61. Seuraavana syksynä Morrison jatkoi opintojaan Floridan osavaltionyliopistossa. Häiritsevästi käyttäytynyt Morrison ajettiin ulos kampuksensa kimppakämpästä kolmessa kuukaudessa, ja hän muutti asumaan vuokralle asuntovaunuun. Kevätlukukaudella hän osallistui filosofian ja psykologian kursseille, jotka vaikuttivat häneen paljon. Morrisonin kurssitoverit ja opettajat ovat kertoneet Morrisonin tehneen heihin suuren vaikutuksen ihmisluonteen ymmärryksellään.Sugerman & Hopkins 2005, s. 68–69.

thumb|Jim isänsä seurassa tammikuussa 1964 Morrison liftasi lukuvuoden loputtua Tallahasseesta Kaliforniaan ystävänsä Bryanin kanssa.Sugerman & Hopkins 2005, s. 71. Sieltä hänen vanhempansa kuitenkin lennättivät hänet takaisin Floridaan kesälukukaudeksi. Sen aikana Morrison kirjoitti pitkän tutkielman taidemaalari Hieronymus Boschista. Hän opiskeli myös teatteria luodakseen pohjaa tuleville elokuvaopinnoilleen Kaliforniassa. Syyslukukaudella Morrison keskittyi lähinnä hauskanpitoon ja joutui pidätetyksikin. Hänen hyvät arvosanansa tekivät hänen opettajistaan kuitenkin myötämielisiä, eikä pidätys haitannut hänen opintojaan.Sugerman & Hopkins 2005, s. 73–75.

Morrison muutti lopulta Kaliforniaan tammikuussa 1964 ja aloitti elokuvaopinnot Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.Sugerman & Hopkins 2005, s. 77–78.Jim Morrison Biography. Encyclopedia of World Biography. Viitattu 23.8.2015. Hän kiinnostui William Blaken runoudesta ja jatkoi filosofi Friedrich Nietzschen lukemista. Samalla hän alkoi kokeilla LSD:tä ja muita huumeita. Hän seurusteli muiden kirjatoukkien kanssa ja suunnitteli opiskelijatoverinsa Dennis Jacobin kanssa perustavansa William Blaken keksimän ja Aldous Huxleyn käyttämän lauseen pohjalta nimetyn yhtyeen ”The Doors: Open and Closed”.Sugerman & Hopkins 2005, s. 82. Elokuvaopintojensa alkeiskurssin harjoitustyönään Morrison oli mukana tekemässä elokuvaa, jossa alaston mies ja nainen matkivat rakasteluasentoja. Työn seurauksena opettajat leimasivat Morrisonin häiriköksi ja sijoittivat hänet erityiseen ongelmaopiskelijoiden ryhmään.Sugerman & Hopkins 2005, s. 86–87. Morrisonin erikoinen oppilastyö kevätlukukauden 1965 lopussa herätti opettajissa hämmennystä, ja se sai vain välttävän arvosanan (D). Morrison otti hylkäämisen raskaasti, ei käynyt noutamassa tutkintotodistustaan ja erosi koko elokuvakoulusta.Sugerman & Hopkins 2005, s. 91–93.

Siirtyminen musiikkiuralle Päätettyään lopettaa opiskelun Morrison harkitsi muuttoa New Yorkiin. Hän jäi kuitenkin Kaliforniaan ja muutti Los Angelesin Venicen kaupunginosaan muiden taiteilijoiden ja hippien joukkoon. Hän ilmoittautui yliopiston kursseille vain välttääkseen armeijan kutsunnat. Venicessa Morrison käytti aikaansa kirjoittamiseen ja LSD:hen. Hän kuvaili kirjoituksissaan sitä, kuinka hän kuuli mielessään rockmusiikkia ja kirjoitti runojaan sopimaan siihen: ”Luulen että musiikki itse asiassa tuli mieleeni ensin, ja sitten kirjoitin sanat sopimaan melodiaan, jonkinlaiseen soundiin. – – monet kerrat kävi niin, että loppujen lopuksi minulla oli vain sanat enkä enää muistanutkaan melodiaa.” Näitä varhaisia, tummasävyisiä sanoituksia olivat muun muassa ”Hello, I Love You”, ”End of the Night”, ”Soul Kitchen” ja ”People Are Strange”, jotka The Doors levytti myöhemmin.Sugerman & Hopkins 2005, s. 100–103. Aiemmin tukevahko Morrison laihtui näihin aikoihin 15 kiloa ja kasvatti pitkät hiukset.Sugerman & Hopkins 2005, s. 108–109.

The Doors thumb|The Doors, Morrison oikealla. Alkuvaiheet 1965–1966 Morrison piti opiskelutoverinsa, kosketinsoittaja Ray Manzarekin musiikista ja kävi tämän yhtyeen konserteissa. Kesäkuussa 1965 Morrison oli mukana yhtyeen keikalla kitaristin sijaisena; soittotaidoton Morrison vain seisoi lavalla kitara kädessään, jotta yhtye olisi täysimiehinen ja saisi esiintymispalkkionsa.Sugerman & Hopkins 2005, s. 94–95. Kun Morrison ja Manzarek tapasivat sattumalta elokuussa Venicen hiekkarannalla, Morrison lausui toverilleen runojaan.Sugerman & Hopkins 2005, s. 104–105. Morrisonin runous teki vaikutuksen Manzarekiin, ja he perustivat The Doors -yhtyeen yhdessä kitaristi Robby Kriegerin ja rumpali John Densmoren kanssa. Yhtyeen nimi oli Morrisonin idea, jonka hän sai William Blaken runosta ja siitä nimensä ottaneesta Aldous Huxleyn teoksesta Tajunnan ovet (The Doors of Perception).When You’re Strange, Daniel Nester, Poetry Foundation 19.10.2011Crisafulli 1995, s. 16. Morrison muutti Manzarekin luokse, ja he alkoivat tehdä lauluja kaksistaan ennen kuin Krieger ja Densmore olivat liittyneet yhtyeeseen.Sugerman & Hopkins 2005, s. 107–108. Samoihin aikoihin Morrison tapasi 18-vuotiaan Pamela Coursonin, josta tuli hänen naisystävänsä.Sugerman & Hopkins 2005, s. 110–111.

Morrisonista tuli Doorsin laulusolisti, mutta ensimmäisillä keikoilla Manzarek vielä lauloi useimmat kappaleet.Sugerman & Hopkins 2005, s. 117. Alkuaikoina Morrison ei ottanut kontaktia yleisöönsä, mutta ajan myötä hänen esiintymisensä muuttuivat näyttäviksi, seksuaalissävytteisiksi ja provosoiviksi. Morrison teki lähes kaikki sävellykset, mutta tulot sovittiin jaettavan tasan jäsenten kesken.Sugerman & Hopkins 2005, s. 125.

Toukokuussa 1966 Morrison määrättiin kutsuntoihin, mutta hänen onnistui vakuuttaa lääkärit sopimattomuudestaan armeijaan. Levy-yhtiö Columbia ei ollut yhtyeestä enää kiinnostunut ja vapautti heidät keväällä sopimuksesta ennen ensimmäistäkään levytystä. Samalla viikolla yhtye sai potkut vakioesiintymispaikastaan, mutta sai pian sen jälkeen paremman sopimuksen Whisky a Go Go -klubille. Yhtye sai Morrisonin viinan- ja huumehuuruisten lavasekoilujen sekä liian äänekkään soittamisen johdosta useasti potkut, mutta omistaja otti sen aina takaisin.Sugerman & Hopkins 2005, s. 126–129.

Morrisonin huumeiden käyttö kiihtyi vuoden 1966 aikana. Hänen pieni vuokra-asuntonsa oli kannabissiementen ja ruotien täyttämä, ja hän saattoi käyttää LSD:tä jo päivittäin. Doorsin muut jäsenet käyttivät huumeita paljon kohtuullisemmin ja sen sijaan mietiskelivät tunnetun gurun Maharishin johdolla, mistä Morrison ei ollut kiinnostunut.Sugerman & Hopkins 2005, s. 140–141. Eräänä iltana, kun Morrison oli ottanut runsaasti LSD:tä, hän lauloi Whisky-klubilla kappaleeseen ”The End” uudet ja niin suorasukaisen oidipaaliset sanat isäntappamisineen ja äidinnaimisineen, että klubin omistaja heitti Doorsin lopullisesti ulos.Sugerman & Hopkins 2005, s. 142–148. Palattuaan New Yorkista esiintymismatkalta syyskuussa 1966 Morrison muutti yhteen Pamela Coursonin kanssa Laurel Canyoniin.Sugerman & Hopkins 2005, s. 153.

Nousu suosioon 1967–1968 The Doors sai levytyssopimuksen Elektralta ja levytti esikoisalbuminsa, joka julkaistiin tammikuussa 1967.Sugerman & Hopkins 2005, s. 149, 156. Levyn julkaisun yhteydessä julkaistuun biografiaan Morrison kuvaili itseään:Sugerman & Hopkins 2005, s. 154–155. Hän mainitsi myös suosikkiyhtyeikseen The Beach Boysin, The Kinksin ja Loven sekä kertoi ihailevansa Frank Sinatraa ja Elvistä.Sugerman & Hopkins 2005, s. 155–156. Tunnettu rock-kriitikko Richard Goldstein kehui Doorsia toistuvasti ja kutsui Morrisonia ”seksikkääksi samaaniksi”. Single ”Light My Fire” nousi listaykköseksi heinäkuussa 1967.Sugerman & Hopkins 2005, s. 170. Kappale on lähes kokonaan Robby Kriegerin tekemä, ja Morrison kirjoitti vain pienen osan sen sanoista.Sugerman & Hopkins 2005, s. 157.

Morrison suhtautui vakavasti haastatteluihinsa ja antoikin toimittajille paljon kirjoitettavaa syvällisillä selityksillään siitä, mihin Doors pyrki musiikillaan. Hän selvitti ennen jokaista konserttia, keitä kirjoittajia yleisössä oli ja mikä heidän lukijakuntansa oli. Hän valmistautui huolellisesti myös valokuvaussessioihinsa. Parturilleen hän näytti malliksi Aleksanteri Suuren patsaasta otettua valokuvaa.Sugerman & Hopkins 2005, s. 190–191.

Vuonna 1967 Morrison alkoi ottaa sanoituksissaan, kuten lauluissa ”The Unknown Soldier” ja ”Five to One”, kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.Sugerman & Hopkins 2005, s. 194–199. Hän lopetti hallusinogeenien käytön ja ryyppäsi entistä enemmän. Juopuneena Morrisonin lavaesiintymiset olivat epätasaisia.Sugerman & Hopkins 2005, s. 200–201.