Uralilaiset kielet muodostavat kielikunnan, johon kuuluvia kieliä nykyään puhutaan laajalla alueella kahden puolen Ural-vuoristoa ja Euroopassa. Uralilaisia kieliä on yli 30 ja niiden puhujia noin 20,7 miljoonaa. Niitä puhuvat uralilaiset kansat. Myös suomen kieli kuuluu uralilaisen kielikunnan itämerensuomalaiseen haaraan. Muita uralilaiseen kielikuntaan kuuluvia valtiokieliä ovat viron kieli ja unkarin kieli. Muut uralilaiset kielet ovat vähemmistökieliä, joista suurinta osaa puhutaan Venäjällä. Uralilaisia kieliä tutkiva kielitieteen haara on fennougristiikka.
Joskus nimitykset ”uralilaiset kielet” ja ”suomalais-ugrilaiset kielet” ovat synonyymeja, joilla tarkoitetaan koko kielikuntaa.Suomalais-ugrilaiset kielet ja niiden puhujat viitattu 27.4.2009
Levinneisyys 600px|border
Kielikunnan päähaarat ja niihin kuuluvat kielet
thumb|200px|right|Uralilaisten kielten perinteinen sukupuu Otto Donnerin mukaan (+ samojedi) Perinteisen käsityksen mukainen uralilaisten kielten sukupuu perustuu muun muassa M. A. Castrénin ja Otto Donnerin esittämiin näkemyksiin. Tässä sukupuussa uralilaisen kantakielen ja kielikunnan yleisesti hyväksyttyjen nykyisten päähaarojen eli saamen, itämerensuomen, mordvan, marin, permin, unkarin, mansin, hantin ja samojedinSalminen, Tapani 2002: Problems in the taxonomy of the Uralic languages in the light of modern comparative studies. Лингвистический беспредел: сборник статей к 70-летию А. И. Кузнецовой. Москва: Издательство Московского университета, 2002. 44–55. https://web.archive.org/web/20181012090517/http://www.helsinki.fi/~tasalmin/kuzn.html välillä oletetaan olleen suuri joukko välikantakieliä, joita ovat suomalais-ugrilainen välikantakieli, suomalais-permiläinen välikantakieli, suomalais-volgalainen välikantakieli, volgalainen välikantakieli, suomalais-saamelainen välikantakieli, kantaugri, kantaobinugri. Uusin tutkimus kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi joko kaikkien tai joidenkin välikantakielten olemassaolon.
thumb|right|200px|Uralilaisten kielten lattea sukupuu eli kampamalli Tapani Salmisen mukaan. thumb|right|200px|Uralilaisten kielten sukupuu Ulla-Maija Kulosen mukaan. thumb|right|200px|Uralilaisten kielten sukupuu äännetason perusteella Jaakko Häkkisen mukaan. Vanha oletus uralilaisten kielten kahtiajaosta suomalais-ugrilaisiin kieliin (pääasiassa Uralin länsipuolella, poikkeuksena läntisessä Siperiassa puhuttavat obinugrilaiset kielet) ja samojedikieliin (pääasiassa Uralin itäpuolella, tundranenetsi myös Euroopan puolella aina Kaninin niemimaalle asti) perustuu lähinnä siihen havaintoon, että samojedi jakaa selvästi vähiten yhteisiä sanoja muiden kielihaarojen kanssa. Vaikka joitain äännetason piirteitäkin on ehdotettu vanhan kahtiajaon tueksiSammallahti, Pekka 1998: Historical phonology of the Uralic Languages. The Uralic languages. (toim. Sinor, Denis). Brill, Leiden., on ehdotusta myös arvosteltu ja esitetty toisenlainen tulkinta, jossa äännetason perusteella pikemminkin samojedi- ja ugrilaiskielet palautuisivat yhteiseen kantakieleenHäkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossa. Pro gradu -työ, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071746. Äännetasolta ei siis löydy selvää tukea vanhalle kahtiajaolle, ja pelkkä sanaston lukumääräero voi selittyä niinkin, että samojedi olisi vaihtanut sanastoaan suuremmassa mitassa kuin läntisemmät kielihaarat. Tästä syystä useimmat tutkijat ovat nykyisin sitä mieltä, että samojedikielten ja suomalais-ugrilaisten kielten välinen etäisyys ei ole niin suuri kuin on aikaisemmin oletettu ja että kielikunnan jako samojedilaiseen ja suomalais-ugrilaiseen päähaaraan on kyseenalainen. Muun muassa Riho Grünthalin vuonna 2021 esittämän näkemyksen mukaan samojedikielten eriytyminen muista uralilaisista kielestä olisi tapahtunut vain vähän ennen kuin muut uralilaiset kielet alkoivat eriytyä toisistaan ja myöhemmät uralilaisten kielten päähaarojen kantakielet alkoivat kukin erikseen ottaa vastaan lainasanoja indoiranilaisista kielistä noin 4 200–3 900 vuotta sitten.
Ehkä parhaiten perusteltu välikantakielitaso on suomalais-permiläinen kantakieli (joka olisi saamen, itämerensuomen, mordvan, marin ja permin yhteinen kantakieli), koska sille on esitetty sekä sanastollistaMichalove, Peter A 2002: The Classification of the Uralic Languages: Lexical Evidence from Finno-Ugric. – Finnisch-Ugrische Forschungen 57. että äännetason tukea.
Suomalais-volgalainen välikantakieli (joka olisi saamen, itämerensuomen, mordvan ja marin yhteinen kantakieli) ja volgalainen välikantakieli (joka olisi mordvan ja marin yhteinen kantakieli) ovat nykyään yleisesti hylättyjä ainakin suomalaisten tutkijoiden keskuudessa.
Kiistanalainen on myös suomalais-saamelainen välikantakieli, jonka olemassaoloa Pekka Sammallahti ja Ulla-Maija Kulonen ovat kannattaneet ja Terho ItkonenItkonen, Terho 1997: Reflections on Pre-Uralic and the ’Saami-Finnic protolanguage’. – Finnisch-Ugrische Forschungen 54 vastustanut.
Kantaugrin ja kantaobinugrin olemassaoloa ovat kannattaneet László HontiHonti, László 1998: Ugrilainen kantakieli – erheellinen vai reaalinen hypoteesi? Oekeeta asijoo. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagenarii. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 228, Helsinki. ja Ulla-Maija Kulonen sekä vastustanut Tapani Salminen.
Tapani Salmisen esittämässä latteassa sukupuussa eli kampamallissa kiistattomien alimman tason kantakielten (kantasaame, kantasuomi, kantamordva ja niin edelleen) ja kantauralin väliin ei mallinnettaisi mitään välikantakielitasoja. Ulla-Maija Kulosen niin sanottu sukupensas-malliKulonen, Ulla-Maija 2002: Kielitiede ja Suomen väestön juuret. (Toim. Riho Grünthal) Ennen, muinoin: miten menneisyyttämme tutkitaan. Tietolipas 180. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/hum/kulonen102-116.pdf edustaa kompromissiratkaisua vanhan monitasoisen sukupuun ja liiasta latteudesta syytetyn kampamaisen sukupuun välillä, sillä siinä hyväksytään neljä perinteisen mallin seitsemästä välikantakielestä, jotka ovat suomalais-permiläinen kantakieli, suomalais-saamelainen kantakieli, kantaugri ja kantaobinugri. Jaakko Häkkisen mallissa hyväksyttiin alun perin viisi välikantakieltä, mutta ryhmittely poikkesi melkoisesti perinteisestä, sillä Häkkisen mallissa olivat obinugrilaisen ja suomalais-permiläisen kantakielen lisäksi myös ugrilais-samojedilainen, marilais-permiläinen ja suomalais-mordvalainen kantakieli. Häkkisen mallin uudemmassa versiossa kantauralin oletetaan jakautuneen kolmeen kantakieleen: länsiuralilaiseen (kantasaame, kantasuomi ja mordva), keskiuralilaiseen (mari ja kantapermi) ja itäuralilaiseen (kantaugri ja kantasamojedi). Alemman tason välikantakielinä mainitaan myös mordvalais-suomalainen ja mansilais-unkarilainen kantakieli.
Vanhoja nimityksiä voidaan edelleen käyttää viittaamaan maantieteellisesti määriteltyihin kieliryhmiin, ilman että oletetaan näille yhteistä kantakieltä. Niinpä voidaan puhua suomalais-ugrilaisista, suomalais-permiläisistä, suomalais-volgalaisista, volgalaisista, suomalais-saamelaisista, ugrilaisista ja obinugrilaisista kielistä silloin kun on tarpeen erottaa nämä kielikunnan kokonaisuudesta.
Kielen ja murteen välinen ero on uralilaisissa kielissä hyvin epäselvä, kuten muissakin kielissä. Usein erottelu perustuu pikemminkin poliittisiin ja historiallisiin syihin sekä vakiintuneen kirjakielen olemassaoloon kuin kielimuotojen keskinäiseen ymmärrettävyyteen. Hanti ja mansi on perinteisesti katsottu yhtenäisiksi kieliksi. Kumpikin näistä on todellisuudessa kuitenkin ryhmä kieliä, joiden puhujat jakavat yhteisen kansallisen identiteetin. Hantin kieli jakaantuu kolmeen tai jopa viiteen kielimuotoon, jotka eivät ole keskenään erityisen ymmärrettäviä. Mansin kieli jakautuu neljään kielimuotoon. Venäjällä komipermjakkia pidetään komista erillisenä kielenä, mutta länsimaissa tätä näkemystä ei tavallisesti hyväksytä. Saamea on aikaisemmin pidetty yhtenä kielenä, mutta nykyisin jako yhdeksään elävään ja kahteen kuolleeseen saamelaiskieleen on vakiintunut. Lyydiä voidaan pitää joko yhtenä karjalan kielen päämurteista tai itsenäisenä kielenä. Inkeroisen asema karjalasta tai suomesta erillisenä kielenä on vakiintunut vasta viime vuosikymmeninä. Tuoreimpia esimerkkejä halusta nostaa aikaisemmin murteena pidetty kielimuoto itsenäiseksi kieleksi ovat meänkielen ja kveenin asemasta käydyt keskustelut Ruotsissa ja Norjassa.
Seuraavassa luettelossa uralilaiset kielet ja niiden murteet on lajiteltu yhdeksään täysin kiistattomana pidettyyn ryhmään siten, että sulkeissa ovat näiden kielten vanhentuneet nimityksetMultiTree: A Digital Library of Language Relationships. http://multitree.org/searchLinguasphere. http://www.linguasphere.info/lcontao/tl_files/pdf/master/OL-SITE%201999-2000%20MASTER%20ONE%20Sectors%204-Zones%2040-44.pdf.
1. Samojedikielet Pohjoissamojedilaiset kielet Enetsin kieli (jeniseinsamojedi; ks. enetsit) tundraenetsin murre metsäenetsin murre Nenetsin kieli (jurakki; ks. nenetsit) tundranenetsin murre metsänenetsin murre Nganasanin kieli (tavgi; ks. nganasanit) Avamin murre Vadejevin eli Hatangan murre Juratsin kieli (kuollut 1800-luvullaTapani Salminen: Uralic (Finno-Ugrian) languages https://web.archive.org/web/20181009155358/http://www.helsinki.fi/~tasalmin/fu.html; ks. juratsit) Eteläsamojedilaiset kielet Selkupin kieli (ostjakkisamojedi; ks. selkupit) Tazin murre Tymin murre Ketin murre Kamassin kieli (viimeinen puhuja kuollut 1989; ks. kamassit) Matorin kieli (kuollut 1800-luvulla; ks. matorit) 2. Unkarin kieli (madjaari; ks. unkarilaiset) unkarin länsimurteet Tonavan murteet unkarin etelämurteet Tiszan murteet unkarin luoteismurteet unkarin koillismurteet Keski-Transylvanian murteet Itä-Transylvanian eli Székely-murteet (ks. székelyt) Csángó-murteet (ks. csángót) 3. Hantin kieli (ostjakki, todellisuudessa useita eri kieliä; ks. hantit) pohjoishanti Keski-Obin eli Šerkalin murre Kazymin murre Berjozovon eli Šuryškaryn murre Uralin eli Obdorin murre etelähanti (kuollut 1900-luvulla) Irtyšin murre itähanti Vahin-Vasjuganin murre Surgutin murre Salymin murre 4. Mansin kieli (voguli, todellisuudessa useita eri kieliä; ks. mansit) pohjoismansi Sosvan murre Sygvan murre Ylä-Lozvan murre etelämansi (kuollut 1900-luvulla) Tavdan murre itämansi Ala-Kondan murre Keski-Kondan murre Ylä-Kondan murre länsimansi (kuollut 1900-luvulla) Ala-Lozvan murre Keski-Lozvan murre Pelymin murre Vagimin murre 5. Permiläiset kielet Komin kieli (syrjääni; ks. komit) komisyrjääni Ižman murre (ks. ižmalaiset) Syktyvkarin murre Keski-Sysolan murre Ylä-Sysolan murre Petšoran murre (ks. petšoralaiset) Luzan-Letkan murre (ks. luzalaiset) Ala-Vytšegdan murre Ylä-Vytšegdan murre Vymin murre Udoran murre (ks. udoralaiset) komipermjakki (ks. komipermjakit) komipermjakin pohjoismurre komipermjakin etelämurre Zjuzdinin murre (ks. Zjuzdinin komit) Jazvan murre (ks. Jazvan komit) Udmurtin kieli (votjakki; ks. udmurtit) udmurtin pohjoismurteet Sarapulin murre Glazovin murre Slobodskoin murre besermanin murre (ks. besermanit) udmurtin etelämurteet Ufan murre Jelabugan murre Uržymin murre Malmyžin murre 6. Marin kieli (tšeremissi; ks. marit) niittymari Morkin-Sernurin murre Joškar-Olan murre Volžskin murre itämarin murre vuorimari Jaranskin murre Kozmodemjanskin murre 7. Mordvalaiset kielet (ks. mordvalaiset) Ersän kieli Kozlovin murre Alatyrin murre Suran eli Šugurovon murre Staryje Turdakin eli Tašton-Murzan murre Drakinon murre Mokšan kieli Spasskin murre Krasnoslobodskin-Temnikovin murre Insarin murre 8. Saamelaiskielet (ks. saamelaiset) Länsisaamelaiset kielet Eteläsaame (ks. eteläsaamelaiset) Luulajansaame (ks. luulajansaamelaiset) Piitimensaame (ks. piitimensaamelaiset) Pohjoissaame (ks. pohjoissaamelaiset) ruijansaamen murre tornionsaamen murre merisaamen murre (ks. merisaamelaiset)