Piikkiön rautatieasema (, ) on rantaradalla Kaarinan kaupungin Piikkiön taajamassa sijaitseva rautatieliikennepaikka. Siihen aikaisemmin kuuluneen vuonna 1898 rakennetun asemarakennuksen on suunnitellut Bruno Granholm. Asema sijaitsee 10 kilometrin päässä Paimion rautatieasemalta ja 13 kilometrin päässä Kupittaan rautatieasemalta.
Piikkiön rautatieasema avattiin yleiselle liikenteelle 1. marraskuuta 1899. Aseman toiminta kesti henkilöliikenteessä yli 80 vuotta, kunnes 25. toukokuuta 1979 henkilöliikenne asemalla lakkautettiin. Ratapihan kauko-ohjauksen valmistuttua vuonna 1995 asema muutettiin kokonaan miehittämättömäksi. Piikkiön rautatieasema on enää tavaraliikenteen käytössä (jonkin verran puunkuormausta) sekä junakohtauspaikkana. Rautatieliikenteen ohjaus hoidetaan keskitetysti Helsingin kautta. Säännöllistä henkilöliikennettä asemalla ei enää ole. Joulukuusta 2016 lähtien asemarakennus on ollut yksityisomistuksessa.
Historiaa Piikkiön rautatieliikennepaikan alkuvaiheet Vuodesta 1876 lähtien Turusta pääsi rautateitse Tampereen ja Hämeenlinnan kautta Helsinkiin. Helsinkiin kuitenkin kaivattiin nopeampaa yhteyttä, joten Helsingin ja Turun johdolla käynnistettiin Rantaratahanke ja keväällä 1886 asiaa ajamaan perustettiin komitea. Piikkiön kuntakokous katsoi asian olevan tärkeä myös Piikkiölle, kun yksityiset kansalaiset olivat pyytäneet kunnan tukea ja esittäneet kannatusta rautatielle. Kuntakokous asetti asiaa ajamaan kolmihenkisen komitean, johon kuuluivat Wiurilan isäntä August Armfelt, kanttori H. H. Hjerpe ja K. Kylänpää. Asiaan kuitenkin palattiin vasta kolmen vuoden kuluttua, jolloin Tuorlan isäntä Alfred Michael von Haartman ajoi rautatien perustamista ja korosti sen merkitystä. Kuntakokous oli rautatien rakentamisen kannalla ja päätti, että kunta avustaa maan lunastuksessa korkeintaan 50 penniltä jokaista äänivaltaista kuntalaista kohden. Radanvarren asukkaiden keskuudessa innostus uudesta liikenneyhteydestä nousi. Nimimerkki ”Palkollinen” kirjoittaa Aura-lehdessä:
Radan lopullinen rakentamispäätös tehtiin vuoden 1894 valtiopäivillä. Päätöksen hyväksyi myöhemmin Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija Venäjän keisarikunnan tsaari Nikolai II ja päätti samalla keskustelut radan linjauksesta. Kuntakokous oli kannattanut linjausta, jota rata nykyäänkin pääsääntöisesti noudattaa.
Paimiossa Vistan kestikievarissa pidettiin vuonna 1895 kokous, jossa kunnilla ja yksityisillä oli mahdollisuus esittää toiveita radan sijoittamisen suhteen. Rakentamistyöt aloitettiin Turun päässä helmikuussa 1897. Rataa ja asemaa varten valtio lunasti maata kuntalaisilta (Pukkilan kartanolta esimerkiksi viisi hehtaaria 9 550 markan hintaan). Maata lunastettiin lisää toukokuussa 1915 Hadvalasta, Seppälän ja Mattilan maatilojen mailta hehtaarin kokoiselta alueelta.
Aseman rakentaminen ja avaaminen Piikkiön rautatieasema päätettiin sijoittaa 300 metrin päähän kirkon eteläpuolelle, keskelle viljavaa peltoaluetta. Radan rinnalla kulki vanha Turun ja Salon välinen maantie (myöhemmin valtatie 1), jonka varteen asutus oli keskittynyt. Piirustukset kaikkiin Rantaradan vanhoihin varsinaissuomalaisiin asemiin toimitti Valtion Rautateiden pääarkkitehti Bruno Granholm. Piirustukset olivat tuolloin käytettyjä niin sanottuja tyyppipiirustuksia, joita käytettiin useissa kohteissa. Tämän vuoksi Paimion asema oli alkuperäisessä muodossaan samanlainen kuin Piikkiönkin asema.
Piikkiöön suunniteltiin alun perin matkustajamäärien mukaan V-luokan asemarakennusta, mutta asemarakennus toteutettiin lopulta IV-luokan piirustusten mukaisesti. Piikkiö oli kuitenkin nimellisesti V-luokan asema vuoteen 1956 asti, jolloin V-luokan asemapäällikön virat muutettiin IV-luokan asemapäällikön viroiksi.
Asemarakennusta rakennettiin vuosina 1898–1899. Itse radan rakentaminen oli maaston vuoksi hankalaa. Kiskotus tehtiin 9 metriä pitkillä Bolckow, Vaughan -yrityksen kiskoilla (metripaino 30 kg). Kiskotustöiden edistyttyä Turusta Piikkiön asemalle pidettiin Piikkiön kansakoululla 19. syyskuuta 1899 kiskottajille (”rautaroikalle”) juhlatilaisuus. Samana päivänä ratatöiden palkanmaksaja (”kasööri”) teki palkanmaksumatkansa ensimmäistä kertaa junalla Turusta Piikkiöön.
Piikkiön liikennepaikan ratapiha on aina ollut kolmiraiteinen (pääraide ja kaksi läpiajettavaa sivuraidetta), ja asemarakennuksen edessä oli asetinlaite, jolla liikennettä ohjattiin. Ratapihan itäpäätyyn rakennettiin vaihdekoju, länsipäätyyn lämmitettävä resiinavaja.
Aseman toiminta vuosisadan vaihteessa Rantaradan valmistuttua Piikkiön kunta anoi yhdessä Paimion ja Halikon kanssa oikeutta avata rata väliaikaisesti paikallisliikenteeseen alkuvuodesta 1899. Rautatien hallinto ei kuitenkaan puoltanut anomusta, koska piti radan kiskotusta vielä puutteellisena. Radan ja aseman virallista käyttöönottoa saatiinkin odottaa loppuvuoteen, sillä vielä elokuussa 1899 asemalla tehtiin muuraus- ja lattianasennustöitä.
thumb|Kuvassa asemapäällikkö Robert Kokkola. Etualalla näkyvässä asemakyltissä paikannimi myös kyrillisillä kirjaimilla Пийккие. Kuva on siis otettu sortokaudella vuosien 1907–1917 välissä, koska tuolloin muiden kuin kaupunkiasemien nimissä tuli ensin olla aseman nimi suomeksi ja sen jälkeen venäjäksi. thumb|Kuvassa asemapäällikkö Robert Kokkola perheineen aseman vanhan sisäänkäynnin edessä 1910-luvulla. 1920-luvun muutostöissä tämän sisäänkäynnin paikkaa muutettiin.
Ennen radan avaamista yleiselle liikenteelle arvovaltainen kutsuvierasjoukko ajoi lauantaina 28. lokakuuta 1899 juhlajunassa reitin Karjaalta Turkuun. Uuden Suomettaren kirjeenvaihtaja kertoo Karjaan rautatieasemalta liikkeelle lähteneestä kutsuvierasjoukosta seuraavasti:
Uusi Aura -lehden toimittaja kirjoittaa:
Sanomia Turusta -lehden toimittaja kirjoittaa myös päivän tapahtumista:
Myös Piikkiön asemalla seurue siis pysähtyi tarkastaen aseman ja laiturilla hurraavat piikkiöläiset.
Yleinen liikenne radalla alkoi marraskuun alussa 1899. Turun ja Karjaan välillä kulki molempiin suuntiin kaksi vuoroa, posti- ja sekajuna. Vuonna 1900 aloitti paikallisjuna Saloon. Piikkiön asemalle muutti vuonna 1898 2. luokan postitoimisto, joka oli aiemmin ollut Piikkiön kansakoululla. Senaatti oli jo vuonna 1866 määrännyt, että III-V luokan asemien oli korvauksetta osoitettava valtiolle sovelias huoneisto postia varten ja asemapäälliköiden huolehdittava postiasioiden hoidosta. Korvaukset ylimääräisestä työstä olivat pienet, eivätkä Piikkiön asemapäälliköt aina välittäneet toimenkuvasta.
Paimion sisaraseman tavoin Piikkiön rautatieasema vajosi pehmeään maaperään pian rakentamisen jälkeen, ja rakennusta jouduttiin siksi nostamaan toista metriä vajoamisen vuoksi. Asemalla sijainnut lennätinlaite asetettiin tammikuussa 1900 myös yksityisten käyttöön Rautatiehallituksen määräyksestä.
Vuoden 1899 lopulla Piikkiön asemalta lähti yli 3 600 matkustajaa. Helsinki–Karjaa-radan valmistuttua vuonna 1903 liikenne vilkastui entisestään, esimerkiksi vuonna 1904 kaikista tuloista yli 60 % tuotti henkilöliikenne. Vuonna 1911 Piikkiön asemalta lähti yli 25 000 matkustajaa ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin asemalla myytiin matkalippuja keskimäärin 37 000 kappaletta. Suurin osa näistä oli Turkuun matkustavia työläisiä. Matkustajamäärät olivat alusta alkaen niin suuria, että rautatieasemalle hankittiin kestikievarin pitäjän Isak Kumlanderin toimesta puhelin, jotta asiakkaat voisivat tilata häneltä kyytejä.
Vuosisadan alkupuoli
thumb|right|Piikkiön rautatiaseman asemakonttori ja sen kolme virkailijaa. Kuva otettu noin 1920-1930-luvulla. thumb|left|Kuukausilippu Turusta Piikkiöön vuodelta 1939. Lipun omisti Yrjö Nikulainen, joka toimi Piikkiön aseman sähköttäjänä vuosina 1916–1920.
Radan ja aseman valmistuminen ei näkynyt välittömästi Piikkiön kehittymisenä. Vasta 1920-luvulle tultaessa Piikkiön ydinkeskusta alkoi muodostua rautatieaseman ympärille. Piikkiöläisten arkikielessä alettiin puhua asemanseudusta keskustan osana ja sinne perustettiin useita kauppoja, etupäässä sekatavaraliikkeitä. Hadvalantielle rakennettiin meijeri ja osuuskauppa ja Asematien päähän rakennettiin kestikievari. Elinkeinorakenteen muutoksen lisäksi väestönkasvu ”asemanseudulla” oli huomattavasti nopeampaa verrattuna koko Piikkiön väestönlisäykseen.
Tavaraliikenne kuljetti Piikkiöstä maitoa, viljaa, perunoita, metsä-, maatalous- ja karjatuotteita ja tiiliä Kokolahden tiilitehtaasta, joka tuotti vuodessa 10 000 tiiltä. Vuonna 1931 lähtevien tavaroiden rahtikirjoja kirjattiin yli 6 000 kappaletta, mikä vastasi noin 5 000 tonnia saapuvaa rahtia. Piikkiöön tuotiin 1900-luvun alkupuolella pääasiallisesti rehua, lannoitteita ja sekalaista kauppatavaraa.
thumb|right|Piikkiön rautatieasema ja ratapihalla sijainnut Rautatiekirjakauppa. Kaupasta sai ostaa myös matkaoppaita rautateillä matkustamiseen.
1900-luvun alussa asemalaiturin Turun päästä rakennettiin Turun Osuuskaupan tehtaalle kapearaiteinen rillirata, joka korvattiin vuonna 1947 leveäraiteisella radalla. Uusi 364 metriä pitkä rata teki vanhan rilliradan tarpeettomaksi. Uusi yksityisraide erkani ratapihan Turun puoleisesta päädystä ja vei Hadvalantielle asti. Raiteen päässä oli ympäriajovaihteet. Välilaituri asemalle rakennettiin vuonna 1902. Rautatieaseman tontilla sijaitsi vuosina 1923-1929 myös pieni kioskirakennus, Rautatiekirjakauppa Oy. Asemarakennusta laajennettiin vuonna 1922. Laajennustöiden yhteydessä asemarakennusta vastapäätä, radan toiselle puolelle valmistui lämmitettävä tavaramakasiini lastauslaiturilla.
Asemarakennuksen toimenkuvan laajentuminen Piikkiön eräänlaiseksi hermokeskukseksi vaati myös henkilökuntaa. Vuoden 1931 Rautatiehakemistossa aseman toiminnasta ja henkilökunnasta kirjoitetaan:
Sotien jälkeinen aika
Vuonna 1947 valmistui makasiinin lisärakennus, jotka purettiin 1980-luvun alussa. Vuonna 1947 Piikkiön asemalla sattui myös sen historian yksi ensimmäisistä suurista junaonnettomuuksista, kun tavarajunasta tippui metallipalkki kiskoille aiheuttaen junan suistumisen kiskoiltaan ja sen neljän junanvaunun tuhoutumisen aseman edustalla.
thumb|right|Piikkiön rautatieasema 1970-luvulla. Asemalla oli 1950-luvulla peräti kahdeksan työntekijää, koska Paimiossa sijainneen Kevolan laiturivaihteen asemamiehen toimi siirrettiin Piikkiön asemalle. Asemarakennuksessa suoritettiin muutostöitä ja -korjauksia vuosina 1950 ja 1952. Vuonna 1966 laivaelementtejä ja hyttejä valmistavan Naviren kanssa solmittiin sopimus entisen Osuuskaupan raiteen käytöstä. Teollisuusraiteelta lähti runsaasti muun muassa laivojen lastiluukkujen kuljetuksia Turkuun. Piikkiön rautatieaseman päässä Turun puolella oli vielä 1990-luvulla puolipuomilaitos nimeltään Navire. Naviren myötä Piikkiöön entisten kappaletavarakuljetusten lisäksi tuli myös raskasta vaunukuormaliikennettä. Tavaramakasiinin länsipäädyssä oli kuormaussilta metalliromulle, puru- ja hakevaunuille, vastapäätä asemarakennusta oli vielä 1980-luvun lopussa raskaiden kuormien käsittelyä varten pukkinosturi kiinteällä alustalla.
Vuoden 1963 Rautatiehakemiston mukaan Piikkiössä oli tuolloin asemapäällikön lisäksi vain kaksi asemamiestä. Aseman toiminnasta kirjoitetaan:
thumb|right|Piikkiön ratapihan pahin onnettomuus sattui 7. lokakuuta 1966. Ratapihan pahin onnettomuus sattui 7. lokakuuta 1966, jolloin rekka ajoi tasoristeyksessä junan eteen. Junan ensimmäinen moottorivaunu kääntyi poikittain ja välivaunu suistui kiskoilta. Veturin ja auton miehistöt loukkaantuivat.