Juha Iisakki Mieto (s. 20. marraskuuta 1949 Kurikka) on suomalainen maastohiihtäjä, viestihiihdon olympiavoittaja ja Suomen Keskustan kansanedustaja vuosina 2007–2011.
Yhdeksän arvokisamitalia hiihdossa voittanut Mieto ei saavuttanut henkilökohtaista kultamitalia olympia- tai MM-tasolla, mutta hopealle hän sijoittui henkilökohtaisilla matkoilla kolmesti. Mieto koki kuuluisimman tappionsa Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin kilpailussa 1980 Ruotsin Thomas Wassbergille yhden sadasosasekunnin erolla. Hiihdon maailmancupin Mieto voitti kahdesti. Miedon urheiluseura oli Kurikan Ryhti.
Urheilu-uransa lopetettuaan Mieto pysyi julkisuudessa muun muassa tv-ohjelmissa, mainoksissa ja pr-töissä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Mieto oli Vaasan vaalipiirin ääniharava ja nousi eduskuntaan. Hän putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa eikä onnistunut palaamaan eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa. Mieto oli Kurikan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 2013–2017.
Miedon hiihtäjäpatsas Legenda paljastettiin Kurikan keskustassa 26. syyskuuta 2020.
Lapsuus ja nuoruus Juha Mieto syntyi 20. marraskuuta 1949 perheensä esikoiseksi Kurikan Pitkämönkylässä. Perheeseen kuuluivat äiti Saima ja isä Aarne, pikkusisar Kaisa ja pikkuveli Heikki. Kaisa Miedosta tuli 1980-luvulla kansallisen tason hiihtäjä, joka voitti kaksi viestihiihdon Suomen-mestaruutta.Jussila 2000, s. 20–21.
Mieto vietti hyvin liikunnallisen lapsuuden. Hän alkoi auttaa isäänsä metsätöissä ja pellolla jo kahdeksanvuotiaana. Hiihdosta Mieto kiinnostui alle kouluikäisenä, liittyi Kurikan Ryhtiin ja alkoi kouluikäisenä osallistua hiihtokilpailuihin. Hän ei lasten kisoissa vielä taistellut voitoista, mutta kilpaili hyvin ahkerasti ja osallistui viikonloppuleireille.Pouta 2019, s. 9–23.
Ensimmäisissä nuorten SM-hiihdoissaan Lahdessa 16-vuotias Mieto sijoittui 19:nneksi.Pouta 2019, s. 30–31. Ensimmäisen kilpailumatkansa ulkomaille Mieto teki Itävallan Murauhun 17-vuotiaiden epävirallisiin nuorten EM-hiihtoihin, missä hän sijoittui parhaana suomalaisena kuudenneksi. Seuraavan talven virallisissa nuorten EM-hiihdoissa Ranskan Les Roussesissa Mieto sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa neljänneksi ja sai pronssia Suomen viestijoukkueessa. Seuraavana talvena viimeisissä nuorten EM-kisoissaan Mieto jäi kahden kaatumisen vuoksi 16. sijalle.Pouta 2019, s. 24–27.
Hiihdon lisäksi Mieto harrasti nuoruudessaan muitakin urheilulajeja, etenkin suunnistusta, pesäpalloa, lentopalloa, keskimatkan juoksua ja moukarinheittoa. Hän voitti muun muassa moukarinheitossa useita piirinmestaruuksia, juoksuviesteissä SM-pronssia ja lentopallossa kaksi nuorisoseurojen Suomen-mestaruutta. Mieto oli aktiivinen suunnistaja. Hän osallistui suunnistuksen Jukolan viestiin 19 kertaa Kurikan Ryhdin joukkueessa.Pouta 2019, s. 34–36.
Käytyään kansakoulun loppuun Mieto ei mennyt oppikouluun vaan aloitti työt setänsä puusepänverstaassa.Pouta 2019, s. 32. Asevelvollisuutensa Mieto suoritti Kainuun prikaatin urheilujoukoissa vuosina 1969–1970 ja yleni kersantiksi.Pouta 2019, s. 39.
Armeijan jälkeen Mieto aloitti työt Kurikan kaupungin palveluksessa urheiluohjaajan apulaisena. Puolipäivätyö antoi hänelle mahdollisuuden panostaa päätoimisesti urheiluun. Mieto oli kaupungin palveluksessa yhtäjaksoisesti 17 vuoden ajan.Pouta 2019, s. 47–48.
Urheilu-ura Kilpailut
Mieto valittiin vuonna 1970 olympiavalmennettavien ryhmään vuoden 1972 Sapporon talviolympialaisia varten.Pouta 2019, s. 48. Miedon ensimmäinen päävalmentaja oli Arto Tiainen. Mieto harjoitteli paljon Itävallan Ramsaussa korkean paikan leirillä.Pouta 2019, s. 52–55.
Mieto kilpaili Suomen joukkueessa Sapporon olympialaisten esikisoissa 1971 ja sijoittui päämatkallaan 15 kilometrin hiihdossa kuudenneksi.Pouta 2019, s. 58–59.
Sapporon olympialaisissa 1972 Mieto sijoittui ensimmäisessä olympialähdössään 15 kilometrin hiihdossa neljänneksi vain 0,06 sekunnin erolla pronssiin ja kahden sekunnin erolla hopeaan. Viestissä Suomen joukkue sijoittui viidenneksi ja Mieto hiihti osuutensa nopeimman ajan.Pouta 2019, s. 64–66.
Falunin MM-hiihdoissa 1974 Mieto käytti vielä puusuksia, kun jotkut muut huippuhiihtäjät olivat jo siirtyneet lasikuitusuksiin. 30 kilometrin hiihdossa Mieto otti hopeamitalin lasikuitusuksia käyttäneen Thomas Magnussonin jälkeen. Miedon paras suksipari oli lisäksi vahingossa tärveltynyt edellisenä päivänä niitä voideltaessa. 15 kilometrillä Mieto oli neljäs, mutta epäonnistui 50 kilometrin kilpailussa pieleen menneen voitelun vuoksi. Saman kevään Holmenkollenin kilpailuista alkaen myös Mieto hiihti lasikuitusuksilla, ensin Kneisslen ja seuraavasta syksystä alkaen Fischerin suksilla. Pari vuotta myöhemmin hän vaihtoi suomalaisiin Järvisiin ja 1980-luvulla takaisin Fischerin suksiin.Pouta 2019, s. 68–76.
Mieto sijoittui historian ensimmäisessä hiihdon maailmancupissa 1974–1975 toiseksi Norjan Ivar Formon jälkeen. Mieto voitti maailmancupin kokonaiskilpailun vuosina 1975–1976 ja 1979–1980.Pouta 2019, s. 81.
Innsbruckin talviolympialaisissa 1976 Mieto otti avausmatkallaan 30 kilometrillä neljännen sijan, mutta jäi parhaalla matkallaan 15 kilometrillä kymmenenneksi. Viestissä Mieto saavutti uransa ainoan arvokisakultamitalin, kun Suomi voitti. Mieto hiihti toisen osuuden ja nosti hiihdollaan Suomen selvään johtoon.Pouta 2019, s. 89–90.
pienoiskuva|vasen|pysty|Juha Mieto Holmenkollenilla vuonna 1978. Lahden MM-kisoissa 1978 Mieto hiihti kaikki matkat. Hän sijoittui 30 kilometrillä seitsemänneksi, mikä oli kaikille pettymys. 15 kilometrillä Mieto sijoittui lipsuvilla suksilla pronssille vain viisi sekuntia kultamitalista jääneenä. Viestissä Mieto hiihti kaikkein nopeimman yksityisajan ja Suomi sijoittui Ruotsin jälkeen hopealle. 50 kilometrin kilpailussa Suomen voitelu epäonnistui, ja Mieto luovutti ja jättäytyi toiseksi viimeiseksi.Pouta 2019, s. 99–101.
Lake Placidin olympialaisissa 1980 Mieto aloitti sijoittumalla 30 kilometrillä seitsemänneksi. 15 kilometrin kilpailussa Mieto menetti kultamitalin Ruotsin Thomas Wassbergille vain yhden sadasosasekunnin erolla. Mieto ei suostunut ruotsalaisten ehdotukseen antaa Wassbergin kultamitalista puolet Miedolle. Olympialaisten jälkeen Kansainvälinen hiihtoliitto luopui sadasosasekuntien käytöstä. Mieto ei pitänyt ajatusta hyvänä, sillä urheilijat on laitettava paremmuusjärjestykseen. Viestikilpailussa Mieto toi ankkurina Suomen olympiapronssille. Mieto sai vielä 50 kilometrin hiihdossa hopeaa.Pouta 2019, s. 109–111.
Oslon MM-hiihdoissa 1982 Mieto kurotti maaliviivalla Suomelle pronssia viestihiihdossa, joskin myös selvästi neljänneksi jääneelle Itä-Saksan joukkueelle annettiin pronssimitalit. 15 kilometrin hiihdossa Mieto sijoittui kuudenneksi ja 30 kilometrillä viidenneksi. 50 kilometrin kilpailun Mieto keskeytti huonojen suksien vuoksi. Näissä kisoissa nähtiin ensimmäiset luistelutyylillä hiihtäneet kilpailijat. Mieto päätti, ettei itse harjoittelisi uutta tyyliä. Hän kuitenkin myöhemmin opetteli senkin ja voitti sillä kansallisia kilpailuja.Pouta 2019, s. 119–124.
Viimeisissä olympiakisoissaan Sarajevossa 1984 Mieto sijoittui neljänneksi 15 kilometrin hiihdossa, vaikka hän hiihti ainoana kärkimiehenä vielä perinteisellä tyylillä eikä luistellen. Viestistä Mieto sai pronssia Suomen joukkueen toisen osuuden hiihtäjänä. Hän sijoittui vielä 30 kilometrillä kahdeksanneksi ja 50 kilometrillä kymmenenneksi.Pouta 2019, s. 125–126.
Seefeldin MM-kisoissa 1985 luistelutyyliä ei Miedon toiveista huolimatta ollut kielletty. Mieto hiihti kisoissa vain yhden matkan ja jäi kauas kärjestä.Pouta 2019, s. 128.
Seefeld jäi Miedon kansainvälisen huippuhiihtäjän uran viimeiseksi arvokisaksi. Mieto hiihti uransa aikana 20 henkilökohtaista olympia- ja MM-kilpailua ja seitsemän viestikilpailua. Hän voitti kaikkiaan yhdeksän arvokisamitalia.Pouta 2019, s. 129. Yhdeksännentoista ja viimeisen Suomen-mestaruutensa Mieto voitti talvella 1985.Pouta 2019, s. 131. SM-hopeita ja -pronsseja Mieto voitti urallaan neljä kumpaakin.Jussila 2000, s. 58–59.
Vuoden 1985 jälkeen Mieto ei enää kuulunut maajoukkueeseen vaan jatkoi kilpahiihtoa kansallisella tasolla.Pouta 2019, s. 132. Viimeisen kilpailunsa Mieto hiihti talvella 1990.Pouta 2019, s. 139.
Mieto kilpaili aina poikkeuksellisen ahkerasti, ja hänen uransa ajoittui vuosiin, jolloin Suomessa ja Ruotsissa järjestettiin hiihtokilpailuja talvisin lähes päivittäin. Mieto itse arvelee hiihtäneensä koko 20-vuotisen uransa aikana yli 1300 kilpailua, joista yleisessä sarjassa keskimäärin yli 50 kilpailua kaudessa. Kaudella 1975–1976 Mieto hiihti peräti 76 kilpailua.
Harjoittelu Uransa aikana Mieto valmensi pääasiassa itse itseään. Voimaharjoittelunaan maatalon poikana kasvanut Mieto käytti peruskuntokaudella läpi uransa metsä- ja maataloustöitä. Hän luotti valmentautumisessaan suuriin kilometrimääriin ja arvosteli ”tieteellistä valmennusta”, jossa perusasioista tehtiin ”tieteellisiä ja monimutkaisia”. Mieto kertoi pitävänsä kaiken perustana harjoituksen ja levon oikeaa suhdetta. Hän korosti myös psyyken, kuten paineensietokyvyn ja itsensä hallitsemiskyvyn, olennaista merkitystä valmentautumisessa.Jussila 2000, s. 35–48.
Miedon harjoitteluun kuuluivat viikoittaiset hapenottoharjoitukset sekä noin 70 kilometrin mittaiset hiihtolenkit.Pouta 2019, s. 52–53. Hän harjoitteli myös juoksemalla talvisin villasukat jalassaan.Pouta 2019, s. 84–85. Vuodesta 1972 alkaen Mieto kävi harjoittelemassa joka syksy yksinään Muonion Jerismajalla.Pouta 2019, s. 95.
Mitat ja ominaisuudet Miedon kilpailupaino vaihteli 95 ja 105 kilogramman välillä. Hänet mitattiin 25-vuotiaana 197 senttimetrin pituiseksi. Miedon lepopulssi on ollut alimmillaan 27 ja maksimisyke nuorena tehdyssä testissä 170, mikä on melko matala arvo. Hänen hemoglobiiniarvonsa on ollut noin 170. Miedon adrenaliinituotanto oli poikkeuksellisen korkea. Cooperin testissä Mieto juoksi 20-vuotiaana tuloksen 4 060 metriä.Pouta 2019, s. 50–51. 5 000 metriä hän on juossut aikaan 15.03 minuuttia.
Miedon maksimaalinen hapenottokyky on yli 7,4 litraa minuutissa, mikä on mahdollisesti korkein hiihtäjälle koskaan mitattu lukema. Hänen suhteellinen hapenottokykynsä oli vain 77 millilitraa kilogrammaa kohden minuutissa, mikä johtuu hänen suuresta koostaan.
Työura hiihtouran jälkeen Kilpahiihtäjän uransa jälkeen Mieto on näyttäytynyt usein erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa puhumassa tai markkinoimassa erilaisia tuotteita. Hän kiersi kahdeksan vuoden ajan Keskon markkinointitilaisuuksissa. Hän on esiintynyt televisiomainoksissa ja näytellyt sekä toiminut muun muassa juontajana, isäntänä ja selostajana. Hänestä tuli Kurikan Urheiluliike Oy:n osakas, mutta yritys velkaantui ja meni nurin.Pouta 2019, s. 135–149.
Poliittinen ura Mieto oli Suomen Keskustan ehdokkaana maaliskuun 2007 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiirissä. Häntä olivat ehdokkaakseen kosiskelleet myös kokoomus ja perussuomalaiset. Mieto nousi eduskuntaan 13 768 äänellä. Miedon vaalityötä oli tukenut muun muassa 5 000 eurolla Kehittyvien maakuntien Suomi ry, josta nousi vaalien jälkeen kohu.Pouta 2019, s. 165–173.
Mieto käytti täysistunnossa neljän vuoden aikana 284 puheenvuoroa ja lausui ne leveällä pohjalaisella murteellaan. Hän puhui usein koululiikunnan ja muun liikunnan puolesta. Hän pyrki myös saamaan pikavipit kielletyiksi. Mieto oli jäsenenä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa ja tulevaisuusvaliokunnassa.Pouta 2019, s. 177.
Mieto oli ehdolla myös eduskuntavaaleissa 2011, mutta 3 907 ääntä eivät riittäneet läpimenoon. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Mieto oli jälleen ehdokkaana Vaasan vaalipiirissä, mutta 2 971 äänen saalis ei riittänyt valituksi tulemiseen.
Mieto oli Kurikan kaupunginvaltuuston jäsen 2013–2017 keskustan edustajana. Hän oli kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja. Hän putosi valtuustosta vuoden 2017 vaaleissa.
Tunnustuksia Opetusministeriö myönsi Miedolle Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2007.