Ramones oli New Yorkissa vuonna 1974 perustettu yhdysvaltalainen punk rock -yhtye. Ramones tunnetaan yhdysvaltalaisen punk rockin pioneerina. Yhtyeen musiikki oli humoristista ja yksinkertaista, ja se oli 1970-luvulla punkin merkittävimpiä edelläkävijöitä. Yhtye ei noussut kotimaassaan suureen suosioon, mutta oli suosittu Euroopassa, varsinkin Britanniassa. Vaikka yhtye ei koskaan saavuttanut merkittävää kaupallista menestystä, heitä arvostetaan nykyään erittäin merkittävänä punk-yhtyeenä.
Ramonesin jäsenet käyttivät kaikki sukunimenään Ramonea, vaikka he eivät olleet sukua. Nimeä inspiroi Paul McCartney, joka kirjautui hotelleihin Paul Ramon -salanimellä. Ramones kiersi maailmaa lähes taukoamatta 22 vuoden ajan, esitti 2 263 konserttia, ja levytti neljätoista studioalbumia. Vuonna 1996 Lollapalooza-festivaalikiertueelle osallistumisen jälkeen, yhtye soitti jäähyväiskonsertin Los Angelesissa ja hajosi.
Vuoteen 2014 mennessä kaikki neljä yhtyeen alkuperäistä jäsentä - laulaja Joey Ramone, kitaristi Johnny Ramone, basisti Dee Dee Ramone ja rumpali Tommy Ramone - olivat kuolleet. Ramonesin kokoonpanossa tapahtui uran aikana useita muutoksia. Joey ja Johnny Ramone olivat ainoat pysyvät jäsenet. Tommy jätti yhtyeen vuonna 1978 tehdäkseen uran levytuotannossa. Tilalle tuli Marky Ramone, jonka tilalle tuli Richie Ramone vuonna 1983. Richien lähdön jälkeen vuonna 1987 Elvis Ramone soitti rumpuja väliaikaisesti, kunnes Marky palasi yhtyeeseen. Dee Dee lähti yhtyeestä kaksi vuotta myöhemmin. Vuodesta 1989 yhtyeen hajoamiseen saakka Ramonesin muodostivat Joey, Johnny, Marky ja basisti C. J. Ramone.
Ramones sai suuren yleisön arvostuksen vasta hajoamisensa jälkeen. Vuonna 2004 Ramones sijoittui Rolling Stone -lehden 100 kaikkien aikojen suurimman artistin listalla sijalle 26 ja VH1:n vuoden 2012 ohjelmassa 100 Greatest Artists of Hard Rock sijalle 17. Vuonna 2002 Spin valitsi Ramonesin kaikkien aikojen toiseksi suurimmaksi bändiksi, edellään vain The Beatles. Maaliskuussa 2002 alkuperäiset neljä jäsentä ja Marky Ramone valittiin Rock and Roll Hall of Fameen ensimmäisenä kelpoisuusvuotenaan. Vuonna 2011 yhtye palkittiin Grammy Lifetime Achievement Award -palkinnolla.
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat esimerkiksi ”Blitzkrieg Bop”, ”Rock ’n’ Roll High School”, ”Rockaway Beach”, ”The KKK Took My Baby Away”, ”Sheena Is a Punk Rocker”, ”Bonzo Goes to Bitburg”, ”Somebody Put Something in My Drink” ja ”Pet Sematary”.
Historiaa
Alkuvaiheet (1974–1975)
Ramonesin alkuperäiset jäsenet asuivat New Yorkin Queensissa keskiluokkaisessa Forest Hillsin kaupunginosassa. John Cummings ja Thomas Erdelyi soittivat molemmat lukiolaisyhtyeessä Tangerine Puppets vuosina 1965–1967. He ystävystyivät Douglas Colvinin kanssa, joka oli hiljattain muuttanut kaupunkiin Saksasta, ja Jeff Hymanin kanssa, joka lauloi vuonna 1972 perustetussa glam rock -yhtyeessä Sniper.McNeil and McCain (1996), pp. 181, 496.
Ramones alkoi muotoutua vuoden 1974 alussa, kun Cummings ja Colvin kutsuivat Hymanin liittymään uuteen yhtyeeseensä. Colvin halusi soittaa kitaraa ja laulaa, Cummings soitti myös kitaraa ja Hyman soitti rumpuja. Heidän ystävänsä Ritchie Sternin oli tarkoitus soittaa bassoa. Kuitenkin vain muutaman harjoituksen jälkeen kävi selväksi, ettei Stern ei osannut soittaa bassoa, joten hän lähti ja yhtye oli aluksi trio. Colvin vaihtoi kitarasta bassoon, jolloin Cummingsista tuli ainoa kitaristi. Colvin keksi ensimmäisenä Ramone -nimen ja alkoi kutsua itseään itseään Dee Dee Ramoneksi. Ajatuksen nimeen hän sai Paul McCartneyn tavasta käyttää hotelleihin kirjautuessaan salanimeä Paul Ramon The Beatlesin alkuaikoina.Melnick and Meyer (2003), p. 32.Sandford (2006), p. 11. Dee Dee sai muutkin jäsenet ottamaan saman sukunimen ja keksi nimetä yhtyeen Ramonesiksi. Hymanista ja Cummingsista tulivat Joey ja Johnny Ramone.
Yhtyeen ystävä Monte A. Melnick (heidän tuleva kiertuemanagerinsa) järjesti heille harjoittelutilan työpaikaltaan Manhattan's Performance Studiosilta. Johnnyn entisestä soittokaverista Erdelyistä tuli yhtyeen manageri. Muutaman kuukauden jälkeen Dee Dee huomasi, ettei osannut laulaa ja soittaa bassoa yhtä aikaa. Erdelyin rohkaisemana Joeysta tuli yhtyeen uusi laulaja. Dee Dee jatkoi kuitenkin aloittamalla jokaisen kappaleen kuuluisalla huudollaan ”1-2-3-4!”. Ramones esiintyi julkisesti ensimmäistä kertaa 30. maaliskuuta 1974 Performance Studiosilla.
Joey huomasi, ettei osannut laulaa ja soittaa rumpuja samanaikaisesti, ja jätti rumpalin tehtävän. Etsiessään uutta rumpalia Erdelyi istui usein rumpujen taakse ja esitteli vaadittua soittotapaa rumpaliehdokkaille. Kävi ilmi, että hän pystyi rummuttamaan yhtyeen musiikkia paremmin kuin kukaan muu, ja hän liittyi yhtyeeseen Tommy Ramonena.Melnick and Meyer (2003), p. 33. Esiintymisasuikseen yhtye valitsi nahkatakit, risaiset farkut, t-paidan sekä tennistossut.
Esikuvina Ramonesilla olivat perinteiset rock-yhtyeet kuten The Beatles, Buddy Holly & The Crickets ja Beach Boys, amerikkalaiset 60-luvun purukumipop-yhtyeet sekä protopunk-yhtyeet kuten New York Dolls ja The Stooges. Perustamisaikoihin populaarimusiikin maailmaa hallitsivat vielä kunnianhimoiset progressiivista rockia soittavat yhtyeet. Ramones oli mahdollisesti tärkein yhdysvaltalainen yhtye, joka teki punk-musiikkia suosituksi.
Ramonesin kappaleet olivat erittäin nopeita ja lyhyitä; useimmat olivat ohi alle kahdessa minuutissa. Yhtye aloitti uransa CBGB-klubilla Manhattanin Boweryssa sekä Max's Kansas Cityssa, joissa aloittelivat uraansa samaan aikaan muun muassa Television, Blondie, Patti Smith, Johnny Thunders & The Heartbreakers, The Cramps ja The Dictators. Yhtyeen esiintymiset kestivät alkuaikoina keskimäärin 20 minuutista puoleen tuntiin.
Ramones keräsi paljon huomiota esiintymisillään, ja sai levytyssopimuksen Sire Recordsilta Seymour Steinin ja Craig Leonin vaikutuksesta loppuvuonna 1975.Melnick and Meyer (2003), p. 101. Steinin vaimo Linda Stein ryhtyi yhtyeen manageriksi yhdessä Danny Fieldsin kanssa.Bessman (1993), p. 211.
Punk-kulttuurin keulilla (1976–1977)
Ramones äänitti debyyttialbuminsa Ramones helmikuussa 1976. Kappaleet merkittiin koko yhtyeen nimiin ja jokainen jäsen osallistui kirjoittamiseen. Suuren osan kappaleista kuitenkin kirjoitti Dee Dee. Albumin tuotti Sire Recordsin Craig Leon, sekä Tommy toimi apulaistuottajana. Albumi äänitettiin erittäin pienellä 6 400 dollarin budjetilla, ja se julkaistiin huhtikuussa.Schnider (2007), pp. 543–44. Ikonisen levynkannen valokuvan otti Punk-lehden valokuvaaja Roberta Bayley.Bessman (1993), pp. 48, 50; Miles, Scott, and Morgan (2005), p. 136. Punk -lehdellä oli suuri merkitys yhdysvaltalaisessa punk-kulttuurissa. Albumin ilmestymiskuussa lehti julkaisi kolmannessa numerossaan kansikuvajutun Ramonesista.Taylor (2003), pp. 16–17.
Ramonesin debyyttialbumi sai ristiriitaisia arvioita kriitikoilta.Quoted in Bessman (1993), p. 55.Quoted in Bessman (1993), p. 56. Levy-yhtiön suurista odotuksista huolimatta debyyttialbumi ei menestynyt kaupallisesti, se saavutti Billboardin albumilistalla vain 111. sijan. Albumilta julkaistut kaksi singleä ”Blitzkrieg Bop” ja ”I Wanna Be Your Boyfriend” eivät nousseet listalle.
Ramonesin ensimmäinen suuri esiintyminen New Yorkin ulkopuolella oli kesäkuussa Ohion Youngstownissa, jossa Dead Boysin jäsenet olivat paikalla ja ystävystyivät yhtyeen kanssa.Ramone and Kofman (2000), p. 77. Yhtye halusi lähteä Englantiin, jossa he vaikuttivat olevan suositumpia kuin kotimaassaan. Linda Steinin järjestämä esiintyminen The Roundhouse -klubilla Lontoossa 4. heinäkuuta 1976 oli suuri menestys ja vaikutti suuresti brittiläiseen punk-kulttuuriin. Yleisön joukossa olivat muun muassa The Clashin jäsenet. T. Rexin Marc Bolan oli läsnä Roundhousessa ja hänet kutsuttiin lavalle. Roundhousen konsertin jälkeisenä iltana yhtye kävi englantilaisella klubilla, jossa he tapasivat Sex Pistolsin ja The Clashin jäsenet. Ramones konsertoi myös onnistuneesti seuraavassa kuussa Roxy Theatressa Los Angelesissa, joka vaikutti kalifornialaiseen punk-kulttuurin. Ramonesista tuli yhä suositumpi esiintyjä. Toronton konsertti syyskuussa antoi vaikutteita jälleen uudelle nousevalle punk-kulttuurille.
pienois|pysty|Johnny Ramone vuonna 1977.
Yhtyeen seuraavat kaksi albumia, Leave Home ja Rocket to Russia, julkaistiin vuonna 1977. Tommy Ramone ja Tony Bongiovi tuottivat molemmat albumit. Leave Home saavutti vielä vähemmän listamenestystä kuin Ramones. Leave Homen ”Pinhead” -kappaleesta tuli yksi yhtyeen tunnuskappaleista. Leave Home sisälsi myös nopeatempoisen coverin alun perin Joe Jonesin äänittämästä kappaleesta ”California Sun”, jonka kirjoittivat Henry Glover ja Morris Levy, tosin Ramonesin versio perustui The Rivierasin levytykseen. Rocket to Russia oli yhtyeen tähän mennessä menestynein albumi, ja nousi Billboard 200 -listalla sijalle 49. Albumilla oli myös ensimmäinen singlehitti ”Sheena Is a Punk Rocker”, joka nousi Billboard-listalla vain sijalle 81. Toinen single ”Rockaway Beach” saavutti sijan 66, joka jäi Ramonesin korkeimmaksi singlelistasijoitukseksi Yhdysvalloissa.
Ensimmäisen Euroopan-kiertueensa aikana, Ramones konsertoi Suomessa ensimmäistä kertaa toukokuussa 1977. Yhtye esiintyi peräkkäisinä päivinä Kulttuuritalolla Helsingissä ja Teknillinen opistossa Tampereella. Yhtyeen toi Suomeen Epe Helenius. Kummassakin konsertissa yhtyettä lämmittelivät Kontravirtanen, Dogs ja Motelli. Helsingissä paikalla olivat muun muassa tulevat punk-muusikot Tumppi Varonen, Pete Malmi ja Andy McCoy. Kulttuuritalon yleisö innostui rikkomaan salin penkkirivejä, jonka johdosta Ramones sai pitkäaikaisen porttikiellon Kulttuuritalolle. Tampereella yleisön joukossa olivat muun muassa Eppu Normaalin jäsenet. Seuraavan vuoden 1978 syyskuussa yhtye esiintyi Työväentalolla Helsingissä. Ramones sai Suomen-vierailunsa avulla vankan suosion Suomessa heti uransa alussa.
Uudenvuodenaattona 1977 Ramones nauhoitti Lontoossa Rainbow Theatressa livealbumin It's Alive, joka julkaistiin huhtikuussa 1979.Stim (2006), p. 221.
Siirtymäkausi (1978–1983)
Kiertämiseen väsynyt Tommy Ramone jätti yhtyeen alkuvuodesta 1978. Hän jatkoi Ramonesin tuottajana syntymänimelään Tommy Erdelyi. Hänen tilalleen yhtyeeseen liittyi Marc Bell eli Marky Ramone, joka oli aiemmin soittanut yhtyeissä Dust, Wayne County & the Electric Chairs ja Richard Hell & the Voidoids. Myöhemmin samana vuonna yhtye julkaisi neljännen studioalbuminsa Road to Ruin. Tommyn ja Ed Stasiumin yhdessä tuottama albumi päivitti hieman Ramonesin musiikkia; akustisen kitaroiden, useiden balladien sekä ensimmäistä kertaa yli kolme minuuttia pitkien kappaleiden avulla. Se ei noussut Billboard Top 100 -listalle. Albumin kappaleista ”I Wanna Be Sedated” julkaistiin singlenä ja se kuitenkin nousi yhdeksi yhtyeen tunnetuimmista kappaleista.