Tšetšenia, virallisesti Tšetšenian tasavalta, on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Kaukasiassa. Tšetšenian enemmistöväestö koostuu islaminuskoisista tšetšeeneistä. Tšetšenian johtajana toimii Ramzan Kadyrov. Historia
Nykyisen Tšetšenian alue on ollut asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Tšetšeenit kuuluvat nakh-kansoihin, joiden katsotaan asuttaneen Pohjois-Kaukasusta viimeistään ensimmäisellä vuosituhannella jaa. Kansan varhaishistoria tunnetaan heikosti kirjallisten lähteiden puutteen vuoksi.
Tšetšeenien perinteinen yhteiskunta perustui klaaneihin (teipit) ja paikalliseen itsehallintoon ilman keskitettyä valtiovaltaa. Islam levisi alueelle vähitellen keskiajalta alkaen ja vakiintui erityisesti 1700–1800-luvuilla osaksi tšetšeenien kulttuurista ja poliittista identiteettiä.
Venäjän keisarikunta valloitti Tšetšenian osana Pohjois-Kaukasuksen valloitusta 1800-luvulla. Alue liitettiin myöhemmin Neuvostoliittoon. Vuonna 1944 Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin määräsi tšetšeenit ja inguušit pakkosiirrettäviksi Keski-Aasiaan; karkotusten seurauksena kuoli merkittävä osa väestöstä. Kansat saivat palata kotiseuduilleen vuonna 1957.
Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 Tšetšenia julistautui itsenäiseksi, mutta Venäjän federaatio ei tunnustanut itsenäisyyttä. Tämä johti ensimmäiseen Tšetšenian sotaan (1994–1996), jonka jälkeen alue oli de facto -itsehallinnollinen mutta epävakaa. Vuonna 1999 Venäjä käynnisti toisen Tšetšenian sodan, jonka seurauksena alue palautui Venäjän hallintaan.
2000-luvulta lähtien Tšetšenia on ollut osa Venäjän federaatiota, ja sitä on johtanut Venäjän tukema paikallishallinto. Alueen nykyinen johtaja on Ramzan Kadyrov, jonka hallintoa on kuvattu autoritaariseksi.
Maantiede
Tšetšenia sijaitsee Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä. Tšetšenian rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri pohjoisessa, Dagestanin tasavalta idässä, itsenäinen Georgia etelässä ja Venäjän federaation Ingušian ja Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallat lännessä.
Maastonmuodoiltaan Tšetšenia voidaan jakaa kolmeen osaan: etelän vuoristoihin, keskialueen laaksoihin ja pohjoisen Nogai-aroon ja kukkuloihin. Vuoristoalueen korkein huippu on 4 493 metrin Tebulosmta. Vuorten rinteillä kasvaa sakeaa metsää, alarinteiden lajeja ovat pyökki, valkopyökki ja tammi, ylempänä kasvaa havumetsää ja vielä ylempänä on alppiniittyjä. Maan keskiosaa halkovat Terek- ja Sunža-jokien laaksot. Nogain aro on puoliaavikkoa.
Georgian vastainen raja kulkee korkealla Kaukasus-vuorilla.
Ilmasto vaihtelee maan eri osissa, mutta on kaikkialla perusluonteeltaan mantereinen. Groznyssä kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja, sadetta saadaan varsin tasaisesti 5–8 päivänä kuukaudesta ympäri vuoden. Vuorokauden alin lämpötila on pakkasella joulukuusta maaliskuuhun, tammikuussa se on keskimäärin -6,2 astetta. Lämpimintä on heinäkuussa, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on yli 30 astetta.Climatological Information: Geozny World Meteorological Organization WMO
Vuosia jatkunut sota aiheutti alueella ympäristöongelmia. Vahingoittuneesta infrastruktuurista on valunut öljyä ja viemärivettä, jotka ovat pilanneet monia jokia. Pommitusten kohteiksi joutuneista laboratorioista ja teollisuuslaitoksista pelättiin leviävän ympäristömyrkkyjä ja radioaktiivisia aineita. Aiemmin sankkoja metsiä on hakattu laittomasti ja hallitsemattomasti.
Talous Tšetšenian tuottama osuus Venäjän federaation vuoden 2010 bruttokansantuotteesta oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan yhteensä 69,68 miljardia ruplaa eli 0,19 % koko Venäjän BKT-kertymästä. Jokaista Tšetšenian tasavallan asukasta kohti osuus oli 54 910 ruplaa eli vain noin 1 345 euroa vuodelta 2010. Tämä on vain 21 prosenttia Venäjän keskimääräisestä lukemasta ja toiseksi alhaisin arvo Venäjän kaikista federaatiosubjekteista (heti naapuritasavalta Ingušian jälkeen). Alueen kyky tuottaa taloudellista hyvinvointia oli alueellisen BKT-arvon avulla kuvattuna siis venäläisittäinkin erittäin matala.
Tšetšenian tärkein luonnonvara on öljy. Öljyvarat ovat paljolti venäläisen Rosneftin hallussa. Tuotanto oli 800 000 tonnia vuonna 2011. Vuonna 2012 maa ilmoitti kutsuvansa azerbaidžanilaiset etsimään uusia öljylähteitä hiipuvien tilalle.
Maamiinat haittaavat maa- ja metsätaloutta. Vuonna 2012 aloitettiin miinanraivaus, jonka tavoitteena on puhdistaa 500 peltoja ja 8 000 hehtaaria talousmetsää. Raivaus etenee hitaasti. Ennen sotaa vihannesten viljely kasvihuoneissa oli tärkeä tulonlähde, mutta infrastruktuuria tuhoutui sodassa.
Ennen vuonna 1994 alkanutta sotaa Groznyin Severnin lentokenttä oli Kaukasuksen suurin. Ensimmäinen kansainvälinen lento 15 vuoden tauon jälkeen lähti sieltä 2009 vieden pyhiinvaeltajia Saudi-Arabiaan.
Myös rautatiet vaurioituivat sodassa, mutta ensimmäinen juna viiden vuoden tauon jälkeen kulki Groznyistä Moskovaan vuonna 2004. Junamatka kesti tuolloin 48 tuntia.
Väestö Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen asukasluku oli 1 268 989. Alueen asukastiheys oli 81,1 as./km². Väestö asuu yhä pääosin kylissä sekä maaseudulla, kaupunkilaisia oli väestöstä vain 34,9 %. Väestönkasvu on nopeaa, ja väestö on keskimäärin yksi nuorimpia Venäjällä.
Suurimmat kaupungit, kylät ja muut piirikeskukset Tšetšeniassa on kaikkiaan viisi kaupunkia. Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kaupungit ja yli 10 000 asukkaan suurkylät ovat nimeltään (kylien asukaslukuna on ohessa esitetty kylän maalaiskunnan väkiluku): Groznyi (271 573 as.), Ẋalxa-Marta (Urus-Martan, 49 070 as.), Şela (Šali, 47 708 as.), Gümse (Gudermes, 45 631 as.), Orga (Argun, 29 525 as.), Kurtšaloi (Курчалой, kylä, 22 723 as.), Atšhoi-Martan (Ачхой-Мартан, kylä, 20 172 as.), Šelkovskaja (Шелковская, kylä, 11 112 as.), Sernovodskoje (Серноводское, kylä, 10 805 as.) ja Znamenskoje (Знаменское, kylä, 10 286 as.). Tätä pienempiä Tšetšenian piirikeskuksia ovat Himoi (kylä, Химой, 309 as.), Itum-Kale (kylä, 1 068 as.), Naurskaja (stanitsa Наурская, 9 050 as.), Nožai-Jurt (kylä, Ножай-Юрт, 6 744 as.), Šatoi (Шатой, 2 953 as.) ja Vedeno (kylä, Ведено, 3 186 as.).
Etnisyys pienoiskuva|270x270px|Ahmat Kadyrovin moskeija Groznyissa on yksi Euroopan suurimmista, 10 000 rukoilijan moskeijoista. Suurin osa tšetšeeneistä on uskoltaan sunni-muslimeja, johon kansa kääntyi 1500–1700-luvuilla. Tšetšenia on hyvin muslimivaltainen maa ja siellä on tällä hetkellä yksi Euroopan suurimmista moskeijoista. Neuvostoliiton loppuvaiheissa maassa oli 23 % venäläisiä (269 000 vuonna 1989). Suurin osa venäläisväestöstä on paennut maasta sotien vuoksi ja 2000-luvulla venäläisten määrä on ollut noin 20 000–40 000.
Kielet Viralliset kielet ovat tšetšeeni ja venäjä. Tšetšeenin kieli kuuluu pohjois-keskiseen kaukasialaiseen kieliryhmään, jonka sukulaiskieliä ovat inguuši ja batsb.
Kulttuuri Koska tšetšeenin kirjoittaminen yleistyi vasta 1900-luvun alussa, kirjallinen perinne on säilynyt suullisena kansantaruissa. Tšetšenialainen runoilija Ruslan Akhtakhanov julkaisi isänmaallisia runoja ja toimi professorina Moskovassa. Hänet surmattiin vuonna 2011.
Ruokavalioon kuuluu paljon lampaanlihaa ja vihanneksia.
Nyrkkeily, ratsastus ja paini ovat perinteisiä urheilulajeja.
Hallinnollinen jako
pienoiskuva|270px|Tšetšenian paikallishallinnollinen jako Tšetšenia on jaettu Venäjän muiden federaatiosubjektien tapaan paikallishallinnon ylemmällä tasolla kaupunkipiirikuntiin (gorodskoi okrug) ja kunnallispiireihin (raion). Kaupunkipiirikuntia on kolme ja piirejä viisitoista. Nämä on lueteltu alla ja kullekin on kerrottu asukasluku vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan.
Argunin kaupunkipiirikunta (Organ kaupunkipiirikunta) (29 525 as.) Atšhoi-Martanin piiri (Ачхой-Мартановский район, 78 505 as.) Groznyin kaupunkipiirikunta (271 573 as.) Groznyin piiri (Грозненский район, 118 347 as.) Gundemesin kaupunkipiirikunta (eli Gümsen kaupunkipiirikunta) (45 631 as.) Gudermesin piiri (Gümsen piiri; Гудермесский район, 78 108 as.) Itum-Kalen piiri (Итум-Калинский район, 5 483 as.) Kurtšaloin piiri (Курчалоевский район, 114 039 as.) Nadteretšnin piiri (Надтеречный район, 55 782 as.) Naurskajan piiri (Наурский район, 54 752 as.) Nožai-Jurtin piiri (Ножай-Юртовский район, 49 445 as.) Sunžen piiri (Сунженский район, 20 989 as.) Šalin piiri (Şelan piiri; Шалинский район, 115 970 as.) Šaroin piiri (Шаройский район, 3 094 as.) Šatoin piiri (Шатойский район, tai Шатоевский, 16 812 as.) Šelkovskajan piiri (Шелковской район, 53 548 as.) Urus-Martanin piiri (Ẋalxa-Martan piiri; Урус-Мартановский район, 120 585 as.) Vedenon piiri (Веденский район, 36 801 as.)
Vuonna 2012 perustettiin Galantšožin ja Tšeberlojevskin piirit, mutta niiden rajoja ei ole vahvistettu.
Politiikka Tšetšenian päämiehenä vuodesta 2007 on toiminut Ramzan Kadyrov. Vuoteen 2011, virkanimi oli presidentti, nykyisin "johtaja". Vuonna 2010 voimaan tullut laki rajaa presidentti-nimikkeen käytön vain federaation presidentille. Vuoteen 2023, kaikki Venäjän tasavallat olivat vaihtaneet päämiestensä tittelin. Kadyrov kannatti uutta lakia julkisesti ja totesi muun muassa, että "Venäjällä vain yhdellä valtiomiehellä on oikeus kutsua itseään presidentiksi".pienoiskuva|270px|Tšetšenian ja Kaukasuksen kartta. Tšetšenia on Venäjän federaation tasavalta, sen perustuslaki astui voimaan 2. huhtikuuta 2003, 23. maaliskuuta järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Yli 70 prosenttia Tšetšenian asukkaista kannattaa pysymistä osana Venäjän federaatiota, myös Venäjää arvostelevien tahojen järjestämissä kyselyissä.
Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Ahmad Kadyrov, entinen separatistinen sotapäällikkö, jonka separatistit tuomitsivat petturiksi. Kadyrov sai 83 % äänistä kansainvälisesti tarkkaillussa vaalissa 5. lokakuuta 2003. Kaikki eivät hyväksyneet vaalin tulosta, ja syyttivät Venäjän armeijan sotilaita äänestäjien pelottelusta ja vaaliuurnien väärentämisestä. Hänellä ei myöskään ollut merkittäviä vastaehdokkaita. Kadyrov murhattiin pommilla 9. toukokuuta 2004 Groznyin stadionilla voitonpäivän juhlallisuuksien yhteydessä. Iskussa sai surmansa yhteensä 12 henkeä ja 56 loukkaantui. Kadyrovia vastaan oli tehty tusina murhayritystä jo aiemmin. pienoiskuva|270x270px|Tšetšenian johtaja, Ramzan Kadyrov. Uusi presidentinvaali suoritettiin 29. elokuuta 2004. Alu Alhanov, entinen sisäministeri sai 74 % äänistä 85,2 % äänestysaktiivisuudella. Alhanov oli Kremlin tukema ehdokas. Tarkkailijat, mukaan lukien Yhdysvaltain sisäministeriö ja Helsinki-ryhmä kritisoivat merkittävän vastaehdokkaan, liikemies Malik Saidullajevin ehdokkuuden epäämistä korkeimmassa oikeudessa. Vaalia valvoivat IVY ja Saudi-Arabia, länsimaiset tarkkailijat eivät osallistuneet kutsusta huolimatta. Alu Alhanov siirrettiin Moskovaan varaoikeusministeriksi 15. helmikuuta 2007, jolloin Ramzan Kadyrov siirtyi hoitamaan tointa.