Keijo Erik ”Keke” Rosberg (s. 6. joulukuuta 1948 Solna, Ruotsi) on suomalainen entinen autourheilija ja Formula 1:n ensimmäinen suomalainen maailmanmestari.
Rosberg nousi Formula 1 -sarjaan kaudeksi 1978 Formula 2 -sarjasta. Hänen ensimmäiset neljä kauttaan autourheilun kuninkuusluokassa eivät vielä tuoneet menestystä joskin kaudella 1980 hän saavutti yhden kolmossijan. Päästyään Williams-talliin Rosberg voitti maailmanmestaruuden kaudella 1982. Hän ajoi sen jälkeen vielä neljän kauden ajan Formula 1:ssä kunnes lopetti ja siirtyi urheilu- ja vakioautoluokkiin.
Rosberg tunnettiin hyvin aggressiivisesta ajotyylistään, johon kuuluivat esimerkiksi sivuluisut ja radan reunakiveysten yli ajaminen.Erola 2009, s. 73, 83–84.
Rosberg päätti ajouransa kauteen 1995 ja keskittyi sen jälkeen oman Team Rosberg -tallinsa johtamiseen. Hän on toiminut myös poikansa Nico Rosbergin sekä suomalaisten Formula 1 -kuljettajien managerina. Myös Nico Rosberg on Formula 1 -maailmanmestari.
Varhainen elämä Keijo Erik Rosberg syntyi perheensä esikoisena 6. joulukuuta 1948 Solnassa, Tukholman naapurikaupungissa Ruotsissa. Hänen isänsä, haminalainen Lars Rosberg oli hakeutunut Tukholmaan sodan jälkeen opiskelemaan eläinlääketiedettä. Siellä hän tapasi haminalaisen Lea Lautalan ja pariskunta avioitui. Myöhemmin Suomessa Keijolle syntyi kaksi pikkusiskoa, Seija ja Jaana.Erola 2009, s. 20–28.
Vuosi Keijon syntymästä perhe muutti Suomeen, kun Lars Rosberg sai töitä Lapinjärveltä kunnaneläinlääkärinä. Perhe oli suomenkielinen, vaikka kunta oli enimmäkseen ruotsinkielinen. Kaksi vuotta myöhemmin perhe muutti Haminaan ja sen jälkeen Ouluun, missä Keijo kävi Tuiran kansakoulun. Vuonna 1962 perhe muutti Iisalmeen. Lukiota käydessään Rosberg sairastui vakavaan aivokalvontulehdukseen. Hän pääsi ylioppilaaksi Iisalmen lyseosta keväällä 1968. Hän ilmoittautui hammaslääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin mutta ei lukenut kesän aikana ja reputti kokeen.
Kilpa-ajajan ura Karting thumb|Rosberg 17-vuotiaana karting-autossa Bembölen radalla vuonna 1966. Rosbergin vanhemmat alkoivat Haminassa asuessaan harrastaa kumpikin aktiivisesti autourheilua. Lars Rosberg kilpaili Jyväskylän suurajoissa ja tavoitteli osallistumisoikeutta Monte Carlon ralliin. Keijo ryhtyi ajamaan isäänsä seuraten go-kart-autoa eli mikroautoa tai kartingia perheen asuessa Oulussa. Täytettyään 16 vuotta Rosberg sai moottoripyöräajokortin ja kilpailuoikeuden mikroautojen Formula K -luokkaan. Isä toimi Rosbergin autonkuljettajana, huoltajana ja mekaanikkona tämän kilpaillessa SM-sarjassa. Ensimmäisen kilpailuvoittonsa Rosberg saavutti Kouvolassa, ja ensimmäisellä kaudellaan hän sai pronssia SM-sarjassa. Suomen mestaruuden ja Pohjoismaiden mestaruuden Formula K:ssa Rosberg voitti vuonna 1966. Saman vuoden joulukuussa hän sai ajokortin. Rosberg voitti Suomen mestaruuden jälleen vuonna 1967. Hän kilpaili paljon myös Ruotsissa ja elokuussa 1968 myös ensi kertaa EM-sarjassa.Erola 2009, s. 21–29.
Lokakuussa 1968 Rosberg aloitti varusmiespalveluksensa Karjalan Jääkäripataljoonassa Kontiorannassa ja yleni alikersantiksi. Hän pyrki uudelleen hammaslääketieteelliseen ja saikin kokeen ensimmäisestä osasta maksimipisteet mutta myöhästyi toisesta osasta viidellä minuutilla nukuttuaan pommiin. Asepalveluksen jälkeen Rosberg meni töihin ohjelmoijaksi Nokia Elektroniikalle Helsinkiin. Hän osti ensimmäisen autonsa, käytetyn Ford Mustangin.Erola 2009, s. 29–31.
Rosberg jatkoi kilpailemista Keski-Euroopassa kesällä 1970. Hän sijoittui Sveitsin EM-osakilpailussa ja Ranskan MM-finaalissa viidenneksi. Keväällä 1971 Rosberg meni naimisiin Pirjo Rauhamaan kanssa ja muutti Helsingin Lauttasaareen ja myöhemmin Vantaalle. Hän jatkoi ajamista Suomen Formula K -maajoukkueessa EM-sarjassa. Keväästä 1971 alkaen hän kirjoitti kolumneja turkulaiseen Auto Sport -lehteen, ja myöhemmin vuonna 1973 vakituisesti Vauhdin Maailmaan.Erola 2009, s. 31–33, 39.
Formula Vee ja Super Vee pienoiskuva|Kartingista Keke siirtyi Formula Vee -luokkaan 1972. Rosberg maalautti Lincolnilta ostamansa Veemaxin siniseksi ja sai numerokseen 25. Keväällä 1972 Rosberg siirtyi kartingista Formula Vee -luokkaan. Kilpa-autokseen hän osti vuoden vanhan Veemaxin. Rosbergin kanssa ajaneet ovat muistelleet nuoren Rosbergin antaneen itsestään ammattimaisen vaikutelman esimerkiksi suhtautumisessaan sponsoreihin ja itsestään tiedottamiseen. Rosberg sijoittui kesän SM-sarjassa kolmanneksi ja voitti VW Maljan. Vuonna 1972 Rosberg alkoi käyttää kutsumanimeä ”Keke”.Erola 2009, s. 33–38. Hän arveli sen olevan helpommin ihmisten muistettavissa ja lausuttavissa muilla kielillä kuin ”Keijo”.
Menestys Formula Vee -luokassa sai Rosbergin ensi kertaa pohtimaan julkisesti kilpa-autoilijan ammattilaisuraa. Kaudella 1973 hän voitti kaikki kotimaiset Formula Vee -lähdöt ja joitain myös Euroopassa. Hän voitti kauden lopuksi Formula Vee -luokan Euroopan mestaruuden, Pohjoismaiden mestaruuden ja Suomen mestaruuden. Hän jätti siviilityönsä ja ryhtyi kokopäivätoimiseksi autourheilijaksi. Hän liittyi itävaltalaisen Kurt Bergmannin Kaimann Racing Team -talliin.Erola 2009, s. 38–43.
Kauden 1974 kaksi ensimmäistä kilpailuaan ylemmässä Super Vee -luokassa Rosberg joutui keskeyttämään. Ensimmäisen voittonsa hän ajoi kesäkuussa Österreichringillä. Rosbergin lähettämät kilpailuraportit julkaistiin aina Vauhdin Maailma -lehdessä seuraavan viikon tiistaina. Hän ajoi kesällä myös Formula Veen SM-sarjaa, missä hän jäi kakkoseksi. Super Vee -sarjassa Rosberg oli kolmas. Ylempiin luokkiin hän ei vielä päässyt, koska hänellä ei ollut riittävästi sponsorirahaa takanaan. Super Veessä Rosbergia sponsoroivat Finnair, Canon ja Sunoco.Erola 2009, s. 47–51.
Toisella Super Vee -kaudellaan vuonna 1975 Rosberg ajoi Uwes Mode Racing -tallissa. Hän voitti Castrol GTX Trophyn ja Saksan mestaruuden. Euroopan mestaruussarjassa Gold Pokalissa hän sijoittui neljänneksi. Syksyllä hän ajoi yhden Super Vee -kilpailun Yhdysvalloissa.Erola 2009, s. 51–56.
Formula 2 Kaudeksi 1976 Rosberg pääsi Formula 2 -sarjassa ajavaan Team Obermoser Jörg -talliin. Ensimmäinen kausi toiseksi ylimmällä formulatasolla alkoi kolaroinneilla ja ulosajoilla. Myöhemmin kauden kuluessa Rosberg alkoi saavuttaa pistesijoja, ja hän sijoittui lopulta viidellä pisteellä EM-sarjan kymmenenneksi. Vuodenvaihteen jälkeen Rosberg ajoi Formula Pacificin viiden kilpailun Tasman-sarjan Uudessa-Seelannissa ja voitti sen ylivoimaisesti.Erola 2009, s. 58–65.
thumb|Keke Rosberg Gilles Villeneuven takana Formula Atlantic -sarjan Edmontonin-kilpailussa 1977. Toisella Formula 2 -kaudellaan 1977 Rosberg ajoi Fred Opert Racing -tallissa. Sopimukseen kuului 26 kilpailua neljässä eri sarjassa. Ensimmäisen F2-kilpailuvoittonsa hän otti Formula Atlantic -sarjan kilpailussa Kanadassa. Hän voitti kauden aikana myös ensimmäisen F2:n EM-sarjan kilpailunsa. Rosberg sijoittui lopulta Atlantic-sarjassa neljänneksi ja EM-sarjassa kuudenneksi.Erola 2009, s. 65–71.
Rosberg pääsi joulukuussa 1977 koeajamaan japanilaisen Formula 1 -talli Kojiman autoa. Hänen oli tarkoitus ajaa sillä seuraavan vuoden F1-kauden toinen kilpailu Brasiliassa. Talli ei kuitenkaan osallistunut kilpailuun, sillä sen toinen auto oli romuttunut testikaudella. Testiensä jälkeen Rosberg voitti Uudessa-Seelannissa jälleen Tasman-sarjan.Erola 2009, s. 70–73.
Vuonna 1978 Rosberg ajoi jo lähes täyden kauden F1-sarjassa. Hän jatkoi kuitenkin myös Formula 2:ssa ja ajoi koko vuoden aikana näissä kahdessa luokassa yhteensä 41 kilpailua. Hän sijoittui Atlantic-sarjassa toiseksi ja Euroopan sarjassa viidenneksi vaikka ajoi jälkimmäisessä vain puolet kilpailuista.Erola 2009, s. 79, 84.
Formula 1 Kaudet 1978–1981 Vuonna Rosberg sai tilaisuuden kilpailla Formula 1 -sarjassa, kun Theodore-talli palkkasi hänet kuljettajakseen. Talli ei ollut sarjan parhaita eikä taistellut voitoista. Rosberg selvisi ensimmäisessä kilpailussaan Etelä-Afrikassa karsinnoista ja lähti kilpailuun 24. lähtöruudusta mutta joutui keskeyttämään polttoainevuotoon. Kauden kuluessa hän kilpaili myös ATS-tallin autolla. Kauden merkittävin suoritus oli MM-sarjan ulkopuolisena kilpailuna ajetun BRDC International Trophyn voitto sateisella Silverstonen radalla. Vaikka kilpailu oli MM-sarjan ulkopuolinen, sen osallistujalistalla oli F1:n kuljettajien parhaimmistoa.
Rosbergilla ei ollut sopimusta F1-kauden 1979 alussa, joten hän ajoi keväällä muutaman F2-kilpailun ja teki sitten sopimuksen Pohjois-Amerikan Can-Am-sarjaa ajavan Newman–Freeman-tallin kanssa. Vaikka hän saikin F1-tallipaikan kesken kautta, hän ajoi silti Can-Am-sarjan loppuun ja menetti mestaruuden vasta viimeisissä kilpailuissa.Erola 2009, s. 85–91.
pienoiskuva|Rosberg Imolan varikolla Wolf-tallin kanssa vuonna 1979. Kauden puolivälin tienoilla Rosberg liittyi Wolf-talliin entisen maailmanmestarin James Huntin tilalle. Vauhti oli ajoittain lupaavaa, ja Alankomaissa hän oli harjoitusten 8:s. Paras kilpailusijoitus oli Ranskassa ajettu yhdeksäs sija.
Kaudeksi Rosberg sai paikan Fittipaldi-tallista, jonka ykköskuljettajana ajoi kaksinkertainen maailmanmestari Emerson Fittipaldi. Argentiinassa Rosberg oli harjoitusten 13. nopein. Itse kilpailussa hän ohitti yksi toisensa jälkeen edellä olevia autoja nousten kolmanneksi, ja vaikka hänen täytyi käydä varikolla polttoainetta tankkauttamassa, piti hän silti paikkansa maaliin asti. Näin hänestä tuli ensimmäinen suomalainen Formula 1:n palkintokorokkeella. Rosberg ajoi hyvin myös jatkossa, ja hän oli selvästi tallikaveriaan Fittipaldia nopeampi. Tallin autojen suorituskyky oli kuitenkin hiipunut suhteessa kilpailijoihin, eikä Rosberg ajanut enää kuin kerran MM-pisteille kauden aikana. Hän oli silti MM-sarjan 10:s.
Toisella kaudellaan Fittipaldilla Rosberg oli tallin ykköskuljettaja, kun Emerson Fittipaldi oli lopettanut ajamisen. Kausi oli pettymys. Auto oli sarjan heikoimpia, ja usein Rosbergin osana oli karsiutuminen tai keskeytys mekaaniseen vikaan. Hän olisi halunnut siirtyä tallista muualle, mutta Fittipaldi ei suostunut purkamaan sopimusta. Hänellä oli sopimus tallin kanssa vuoden 1982 loppuun, mutta hänen onnistui irrottautua tallista kauden 1981 lopussa vedoten maksamattomiin palkkoihin.Erola 2009, s. 104–113.
Kausi 1982 Kaudeksi Rosberg pääsi Williamsille, jossa hänellä oli ensi kertaa urallaan mahdollisuus taistella maailmanmestaruudesta. Ensimmäisessä Etelä-Afrikassa ajetussa kilpailussa hän oli viides, mutta seuraava kilpailu Brasiliassa päättyi toiseen sijaan. Rosberg ehdittiin kertaalleen hylätä sääntöjen vastaisen vesitankin vuoksi, mutta hylkäys kumottiin pian ja Rosberg sai pitää sijansa. Hän oli toinen myös Long Beachin kisassa ja siirtyi selvään MM-johtoon.
Runsas viikko Long Beachin kilpailun jälkeen tuli tieto, että Brasilian kilpailun protestit oli käsitelty ja Rosberg sekä kisan voittanut Nelson Piquet oli hylätty. Muutamat tallit olivat tehneet protestin Piquetä ja Rosbergiä vastaan sääntöjenvastaisista vesitankeista. Rosberg menetti MM-johdon lisäksi Brasilian palkintorahat. Hylkäyksistä johtuen Williams ja useat muut tallit päättivät boikotoida seuraavaa, San Marinon, osakilpailua. Kilpailun odotettiin menettävän MM-arvonsa, mutta niin ei käynyt.
Seuraavassa kilpailussa Belgiassa Rosbergista tuli ensimmäinen suomalainen, joka on johtanut Formula 1:n MM-osakilpailua. Maalissa Rosberg oli toinen tehtyään kierroksella ohituksen yhteydessä pienen virheen, jonka seurauksena John Watson pääsi hänen ohitseen voittoon. Monacossa Rosberg keskeytti omaan ajovirheeseen, Detroitissa hän oli neljäs ja Kanadassa auton vaihteisto hajosi noin 20 kierrosta ennen maalia. Hollannin GP:n kolmannella sijallaan hän nousi MM-pisteissä kolmanneksi.
Rosbergin suorituksia alettiin kauden edetessä arvostaa myös Suomen lehdistössä, joka oli aikaisemmin lähinnä piikitellyt häntä.
thumb|Rosberg Williamsissaan Britannian GP:ssä maailmanmestaruusvuonnaan 1982.