Malmi (Helsinki)

pienois|Malmin peruspiiri (Ylä-Malmi, Ala-Malmi, Tattariharju, Malmin lentokenttä, Tapaninvainio ja Tapanila)

Malmi () on Helsingin kaupunginosa ja peruspiiri.

Malmin kaupunginosa koostuu seuraavista osa-alueista: Ylä-Malmi (6 582 asukasta 31.12.2024), Ala-Malmi (7 279 as.), Pihlajamäki (7 515 as.), Tattariharju (7 as., 31.12.2021), Malmin lentokenttä (2 133 as.) ja Pihlajisto (2 826 as.). Yhteensä tällä alueella on noin 26 300 asukasta.

Malmin peruspiiri on rajattu kaupunginosasta poikkeavasti niin, että siihen eivät kuulu Pihlajamäki ja Pihlajisto (jotka kuuluvat Latokartanon peruspiiriin), mutta kylläkin Tapanila ja Tapaninvainio (jotka yhdessä muodostavat Tapaninkylän kaupunginosan). Peruspiirissä asukkaita on yhteensä 30 653 (31.12.2024) ja työtä alue tarjoaa 11 831 hengelle (31.12.2022).

Kaupunginosan läpi kulkee päärata. Malmin rautatieasema on tärkeä asema lukuisten vaihtoyhteyksien ja läheisyydessä asuvan suuren ihmismäärän ansiosta. Rautatie jakaa Malmin ydinalueen Ylä-Malmiin ja Ala-Malmiin. Malmintori on alueen keskus.

1930-luvulla perustettu Helsingin entinen päälentoasema sijaitsi Malmilla. Viime vuosikymmeninään Helsinki-Malmin lentoasema oli yleisilmailun ja viranomaisten, muun muassa Suomen rajavartiolaitoksen käytössä. Malmin kiitotie suljettiin maaliskuussa 2021 ja lentoliikenne kentältä päättyi.

Liikenneyhteydet ja palvelut Malmi on Koillis-Helsingin aluekeskuksena tärkeä liikenteellinen solmukohta. Malmin rautatieasema sijaitsee Keravan kaupunkiradan varressa, ja asemalle on tiheää lähijunaliikennettä Helsingin keskustasta. Malmilla pysähtyvät junat K ja T, sekä kehäradan junat I ja P. I-juna tarjoaa Malmilta yhteyden Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja P-juna tarjoaa vastaavan yhteyden keskustaan.

Malmi on myös useiden bussilinjojen tärkeä solmukohta. Malmin terminaalialueilta on bussiyhteydet mm. Töölöön, Alppilaan, Itäkeskukseen, Kontulaan, Vuosaareen sekä Herttoniemeen ja seutuliikenteen linjoilla Runkolinja 560:lla Paloheinään ja Myyrmäkeen sekä Aviapoliksen asemalle linjalla 561. Lisäksi Malmia palvelevat pienkalustolla liikennöitävät paikallislinjat 603, 701, 702, 703, 705.

Juna-aseman molemmin puolin sijaitsee liikkeitä ja kauppoja. Ylä-Malmin puolella sijaitseva Kauppakeskus Malmintori on yhdessä Kauppakeskus Malmin Novan ja lähiliikenneterminaalin kanssa koko Koillis-Helsingin aluekeskus.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Malmin seurakunta on yli 60 000 jäsenineen Helsingin suurin ja Jyväskylän seurakunnan jälkeen koko Suomen toiseksi suurin seurakunta, ja sen alue kattaa koko Koillis-Helsingin. Malmilla on ollut vuodesta 1894 lähtien Helsingin seurakuntien käyttämä Malmin hautausmaa. Malmin alueella sijaitsevat myös Malmin sairaala ja monien sote-alan järjestöjen kuten Kehitysvammaliiton toimitilat.

Historia Malmi kuului Helsingin maalaiskunnan suurimpiin ja vanhimpiin kyliin, ja se oli kunnan hallinnollinen keskus. Kylän liepeillä olevalla nummella oli suuri, Ruotsin vallan ajalta periytynyt ”malmi” eli sotaväen harjoitus- ja leirialue ennen Malmin hautausmaan perustamista. Ruotsin vallan aikana sotaväen käytössä ollut harjoitusalue oli palvellut samaa tarkoitusta myös autonomian ajalla 1800-luvulla, mutta menettänyt kuitenkin merkityksensä, kun armeija oli siirtänyt harjoitusalueensa muualle 1800-luvun puolivälissä.

Kylän maat jakaantuivat jo 1500-luvulla usean talonpoikaistalon kesken, ja isonjaon aikana 1770-luvulla kylä jaettiin kaikkiaan kahdeksaan maakirjataloon, jotka tulivat myöhemmin pirstotuiksi moniin pikkutiloihin. Malminkylän kautta kulkeva Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie valmistui vuonna 1862. Aluksi sotilaskäyttöön tarkoitettu Malmin pysäkki perustettiin rautatien ja Helsingistä Tuusulaan kulkevan maantien risteykseen vuonna 1871, minkä jälkeen sen ympäristöön alkoi muodostua pientä esikaupunkiasutusta. Tämä asutus lisääntyi vähitellen palstoituksen myötä, ensin hitaasti 1900-luvun alkuun saakka ja siitä lähtien nopeammin. 1910-luvulla perustettiin Malminkylän keskiosaan Sunnuntaipalstat-niminen, alueen muusta asutuksesta erillinen asutusryhmä. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 181. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970.

Malminkylä julistettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi vuonna 1908 ja yhdistettiin Tapaninkylän taajaväkisen yhdyskunnan kanssa Malmi-Tapanilan yhdyskunnaksi vuonna 1915. Asukasmäärän kasvu jatkui 1920- ja 1930-luvuilla uusien asuntotonttien lohkomisen myötä. Yhdyskunnalle kehittyi jo varhain oma tieverkosto ja eri teillä oli jo 1930-luvulla omat nimensä paikallista osoitetarvetta varten. Malmilla oli paljon teollisuutta jo 1910-luvulla, muun muassa ajokalutehdas, puutavaraliike, kalasäilyketehdas, kalkkihiekkatiilitehdas, väritehdas ja maatalouskonetehdas.

Malmin ja sen ympäristön maastossa on monin paikoin nähtävissä ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin suojaksi rakennettuja linnoitteita (Krepost Sveaborg). Linnoitteita löytyy Pihlajamäestä, Kivikosta, Sepänmäestä, Nallenmäestä, Kotitienmäestä ja Ormusmäestä, jonka varustukset ovat suojeluarvoltaan merkittävimmät. Stiina-Liisa Pirkkamaa: Malmi, maineikas kautta aikojen, s. 87. Helsinki: Malmi-Seura ry, Helsingin kaupunginosayhdistysten Liitto ja Helsingin kaupunki, 1989. .

Elokuussa 1917 Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuusto kokoontui Malmin kunnantalolle käsittelemään työttömyyskysymystä. Kunnantalon ympärille kerääntyi työläisiä vaatimaan töitä ja palkankorotuksia. Työläiset piirittivät valtuutetut rakennuksen sisään, ja kunnantalo uhattiin polttaa painostuskeinona. Kunnantalon piiritys vaikeutti yhteistoimintaa väestöryhmien välillä, sillä piiritykseen liittyi myös pitäjän poliisin nöyryyttäminen. Piirityksen jälkeen poliisit vietiin kunnantalon portaille ja pakotettiin irtisanoutumaan viroistaan. Tämän jälkeen työväen miliisi otti haltuunsa Malmin poliisiaseman ja kunnan järjestyksenpidon.

Malmin terveystalo aloitti toimintansa 8. elokuuta 1940. Se oli kunnan omistama kaksikerroksinen rakennus, jossa oli terveydenhoitoon tarkoitettuja tiloja. Rockefeller-säätiö maksoi osan sen rakennuskustannuksista. Jalmari Peltosen piirtämä funkisrakennus on nyt nuorisotalona.

Osaksi Helsinkiä 1946 Malmi liitettiin osaksi Helsinkiä vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa. Kaupunginosa jaettiin Ala-Malmin, Ylä-Malmin, Malmin lentokentän, Kivikon ja Pihlajamäen osa-alueisiin vuonna 1959. Asemakaavoja vahvistettiin alueittain vuodesta 1960 lähtien. Pihlajamäestä erotettiin uudeksi osa-alueeksi Pihlajisto vuonna 1969. Malmin kirkko on rakennettu pitäjän entisen kunnantalon paikalle, siksi kadunnimi Kunnantie.

Liitosalueiden kehitys osana Helsinkiä oli vuosikymmeniä hyvin hidasta niin, että Malmi säilyi hyvin maaseutumaisena aina 1970-luvulle asti. Esimerkiksi pientaloasukkaiden vedensaanti oli vesipostien varassa, tiet hiekkapintaisia ja mutkaisia ja ränsistyneiden talojen pihoilla oli autonromuja. Malmin mielikuvaa heikensivät ”pimeän viinan” myyjät sekä 1940-luvulta 1960-luvulle Tattarisuon ja nykyisen Alppikylän sorakuoppiin leiriytyneet romanit, niin sanotut Malmin mustalaiset. Vasta 1970-luvun alussa Malmia, Tapanilaa, Pukinmäkeä ja Puistolaa alettiin kohentaa MaTaPuPu-nimellä tunnetussa osayleiskaavassa.

Malmin asukkaista suuri osa kävi töissä radanvarren tehtaissa tai junalla kauempana Helsingissä. Tehtaiden lisäksi Malmin asemanseutu oli maanviljelyskaupan alalla merkittävä: siellä oli paljon sekä Hankkijan, SMK:n että ruotsinkielisen Labor-maatalousosuuskunnan toimintaa.

Malmi oli Pitäjänmäen rautatieaseman jälkeen Suomen vilkkain lähtevän rahtitavaran asema, kunnes vuonna 1976 se lakkautettiin ja kaikki pistoraiteet purettiin uuden aluekeskusrakentamisen tieltä. Maatalouskauppa ja teollisuus oli alueelta jo hiipunut.

Nopea kasvu 1980-luvulla 1980-luvulla Malmista alettiin rakentaa koillisen Helsingin aluekeskusta Itäkeskuksesta saaduin kokemuksin. Malmin rautatieasema uudistui tavara-asemasta lähijunaliikenteen käyttöön, ja sen ympäristö alkoi kehittyä uuden Ala-Malmin torin alueelle A&P Ostoparatiisin, arkkitehtuuristaan palkitun postitalon, sen pylväikköä toistavan Malmitalon, sosiaaliviraston, pakolaiskeskuksen ja Malmin uimahallin myötä. Ylä-Malmin puolella Malmin sairaalaa laajennettiin ja viereen nousi uusi terveysasema. Uusi Malmin kirkko vihittiin käyttöön jo 1981. Ylä-Malmin torille avattiin marraskuussa 1987 Ostoparatiisin kanssa kilpaillut S-ryhmän Malmintori-kauppakeskus. Radanvarteen tehtiin myös toimistotiloja monille sosiaali- ja terveysalan järjestöille sekä muun muassa Granlund- ja Mercantile-yhtiöille, joista jälkimmäinen kiinteistö on nyt poliisin ja Maahanmuuttoviraston palvelupisteen käytössä.

1980-luvun asuntorakentamisen myötä Malmin asukasluku lähes kaksinkertaistui vajaasta kuudesta tuhannesta lähes 12 tuhanteen, ja väestö alkoi keskiluokkaistua ja myös kansainvälistyä satojen vietnamilaispakolaisten myötä. Aiempien yksittäisten kerrostalojen lisäksi Malmin keskustaan nousivat jo 1970-luvun lopulla ensimmäiset isommat kerrostaloryhmät, kuten Vilppulantien ja Teerisuontien kulman 4–5-kerroksiset talot 1980-luvulla tehdyt postmodernistiset talot olivat usein niitä matalampia, 2–3-kerroksisia, ja monet niistä toivat arkkitehdeilleen palkintoja. Vähitellen alettiin tehdä korkeampiakin: Kirkonkyläntien ja Malminkaaren kulmaan nousivat 2020-luvun alkuvuosina alueen kauimmas näkyvät maamerkit, 16-kerroksiset Malmin kaksoistornit.

Helsingin kaupungin 2030-luvulle kaavailtuihin suunnitelmiin kuuluvat muun muassa Viikin–Malmin pikaraitiotien rakentaminen ja suljetun lentokentän alueelle rakennettava asuinalue 25 000 uudelle asukkaalle, mikä kaksinkertaistaisi Malmin väkimäärän.

Malmin nimestä Malmin nimi esiintyy vanhoissa asiakirjoissa muodoissa Malm (1543), Malmby (1551), Malme (1589), Malmsby (1590) ja Malmn (1592). Nimi on sama kuin Uudenmaan ruotsalaismurteissa esiintyvä, tasaista ja hiekkaista metsämaata tarkoittava sana malm. Sanalla on tarkoitettu etenkin ympäristöään korkeammalla olevaa metsäistä somerikkoa, kuten soraharjua. Sana on ollut Helsingin pitäjän alueella yleinen päätellen 1700-luvun nimistä, kuten Keimolan Tappermalmen, Voutilan–Viinikkalan Mottmalmen, Tikkurilan–Hakkilan Haxmalm ja Länsisalmen Brändmalm ja Sandmalm. Suomalaiset vastineet Malmi ja Malminkylä tulivat käyttöön 1800-luvun lopulla. Helsingin kadunnimet, s. 22. Malminkylän vanhoista maatiloista ovat kadunnimistössä säilyneet Paavolantie (Påvals), Pietiläntie (Pehrs), Vilppulantie (Filpus), Yrjölänkuja (Örjans) ja Örskinkuja (Örskis). Ormusmäki-nimen (ruots. Ormusbacka) alkuperäinen muoto on Orrmossebacken (suom. Teerisuonmäki). Helsingin kadunnimet, s. 183–184.

Tunnettuja malmilaisia Taneli Eskola, valokuvaaja Kari Huhtamo, kuvanveistäjä Eero Huovinen, emerituspiispa Aili Järvelä, muusikko Anna-Mari Kähärä, muusikko Aarne Laurila, kirjallisuustutkija ja Malmi-seuran aktiivi Erik Lindström, muusikko Victor Lång, tilanomistaja ja hevosjalostaja Mauno Mannelin, valokuvaaja Marja Packalén, näyttelijä Albert Petrelius, arkkitehti Elias Salonen, näyttelijä Suvi-Anne Siimes, poliitikko ja järjestöjohtaja Lauri Silvennoinen, arkkitehti Martti Silvennoinen, radiotoimittaja K. H. Wiik, toimittaja ja poliitikkoManninen, Antti: Kenen kadulla asut?, s. 302-303. Helsingin Sanomat, Helsinki 2009.

Kuvia

Huomautukset

Lähteet

Aiheesta muualla

Malmi-Seura Malmin Kartta (helsinginkartta.fi) Helsinki alueittain (2011). Malmin peruspiiri PDF:n sivuilla 138-139. Tilastotietoa Malmin peruspiiristä (pdf) Malmi-sivut Helsingin yliopiston lakkautetulla MaTaPuPu-kansalaishistoriasivustolla, Internet Archive 7.9.2011.

* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit