Reino Vihtori ”Repe” Helismaa, vuoteen 1934 Helenius, (12. heinäkuuta 1913 Helsinki – 21. tammikuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen sanoittaja, säveltäjä, kuplettilaulaja, viihdetaiteilija, elokuvanäyttelijä ja käsikirjoittaja. Erityisesti hänet muistetaan yhteistyöstään Toivo Kärjen, Tapio Rautavaaran ja Esa Pakarisen kanssa. Helismaa teki noin viisituhatta sanoitusta, joista 1 500 levytettiin. Hän oli tuotteliaimpia suomalaisia sanoittajia yhdessä Sauvo Puhtilan, Vexi Salmen ja Juha Vainion kanssa. Hän teki myös muun muassa radiokuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia (muun muassa ensimmäiset Pekka ja Pätkä -elokuvat) ja näytelmiä.
Helismaa oli 1950-luvun alusta lähtien hedelmällisessä yhteistyössä säveltäjä Toivo Kärjen kanssa. Tapio Rautavaara levytti monet Helismaan sanoittamista kappaleista, tosin monet tunnetuimmat vasta 1960-luvulla. Useat Rautavaaran kappaleina pidetyt Helismaan sanoitukset on ensimmäisen kerran levyttänyt joku muu, esimerkiksi Matti Louhivuori (Kulkurin iltatähti, Reppu ja reissumies) ja Kauko Käyhkö (Lapin jenkka). Helismaan sanoituksia ovat vuosien varrella levyttäneet myös muun muassa Olavi Virta, Esa Pakarinen, Henry Theel ja Eemeli.
Helismaa teki elämänsä aikana kahdeksan näytelmää, kymmenen revyytä, 104 radiohupailua, 32 elokuvakäsikirjoitusta ja noin 5 000 laulutekstiä. Helismaa käytti oman nimensä lisäksi salanimiä Orvokki Itä (samaa nimeä käytti myös Toivo Kärki), Aarne Lohimies, Rainer Kisko, Väinö Karras, Jukka Roine ja Rauni Kouta. Tunnetuimpia Helismaan sanoittamia kappaleita ovat ”Hopeinen kuu”, ”Kulkuri ja joutsen”, ”Meksikon pikajuna”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Reissumies ja kissa”, ”Sinun silmiesi tähden” sekä ”Suudelmin suljetut kirjeet”.
Elämä ja ura Lapsuus ja nuoruus Reino Vihtori Helenius syntyi Helsingissä 12. heinäkuuta 1913 Maria (o.s. Manninen) ja Vihtori Heleniukselle. Hän oli Ullanlinnassa asuneen kahdeksanhenkisen perheen pojista nuorin. Isä Vihtori oli ammatiltaan puuseppä. Hän kuoli Suomen sisällissodan aikaan huhtikuussa 1918, kun hänet ammuttiin kadulla vaikkei ollut sotimassa eikä edes aseistettu. Perhe lähti pakoon Laukaaseen, jossa Maria-äidillä oli sukulaisia. Samana vuonna he muuttivat Lahteen äidin veljen Augustin luo. Reino kävi Lahdessa neljä vuotta kansakoulua sekä Lahden Lyseossa keskikoulun. Vuonna 1931 hän suoritti armeijan lentokonekorjaajana Viipurissa. Näihin aikoihin hän kiinnostui huumoripitoisista kupleteista ja osti haitarin.
Konelatojaksi ja Helismaaksi thumb|left|190px|Varsinaiselta ammatiltaan Helismaa oli konelatoja.
Päästyään armeijasta Reino työskenteli aluksi lautatarhalla ja myöhemmin sähköyhtiössä mittarinlukijana. Vuonna 1935 hän aloitti enonsa Augustin omistaman kirjapainon konelatojana, aluksi harjoittelijana. 1930-luvulla hän oli myös jonkin aikaa Lahden sosialidemokraattien nuoriso-osastossa ja työskenteli myös pankin vahtimestarina.
Tuona aikana oli tapana muuttaa sukunimi suomalaiseksi. Niin teki myös Reino Helenius, joka päätti vuonna 1934 vaihtaa nimensä Helismaaksi. Helismaa meni naimisiin lahtelaisen Lempi Turusen (29.5.1915–4.7.1983) kanssa 13. syyskuuta 1936. Pariskunta muutti Viipuriin, josta Helismaa sai vakituisen työpaikan Karjalan kirjapainossa.
Vuonna 1937 Helismaat saivat ensimmäisen lapsensa, Arto-pojan. Tytär Satu syntyi vuotta myöhemmin vuonna 1938.
Konelatojana ansaitut rahat eivät kuitenkaan riittäneet, joten Helismaan piti löytää myös jokin toinen ansiotulo. Hän rupesi kirjoittamaan Lukemista kaikille ja Seikkailujen maailma -lehtiin nimimerkeillä Rudi Halla, Masa Palo ja Eemil Arsa. Lisäksi hän alkoi esiintyä erilaisissa tilaisuuksissa kitaransa kanssa. Rahat riittivät lopulta viipurilaisen omakotitalotontin varaamiseen 1939. Viipurissa Helismaa tutustui jo silloin näyttelijöinä ja muusikkoina tunnettuihin Masa Niemeen ja Kale Teuroseen, joiden kanssa hän esitti ohjelmaa paikallisten kirjaltajien juhlissa ja iltamissa.Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: Reino Helismaa: jätkäpoika ja runoilija, s. 41. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1994.
Vuonna 1939 Helismaa joutui kuitenkin lähtemään ylimääräisiin sotaharjoituksiin. Talvisota alkoi marraskuussa, ja Helismaa komennettiin ilmatorjuntaan. Sota loppui vuoden 1940 maaliskuussa ja Helismaa kotiutui toukokuussa. Viipuri menetettiin Neuvostoliitolle, joten Helismaa menetti kotinsa ja työpaikkansa. Edessä oli muutto takaisin Lahteen, jossa Helismaa sai työpaikan ravintolan vahtimestarina. Pian pariskunta kuitenkin muutti Helsinkiin, kun Helismaa sai työpaikan konelatojana Maalaiskuntien Liiton kirjapainossa; häntä pidettiinkin erittäin nopeana latojana.
Kirjoittaja Talvisota oli päättynyt, ja Helismaa ryhtyi kirjoittamaan novelleja ja pakinoita Isku-nimiseen lehteen, jota hän Olavi Kanervan kanssa päätoimitti. Kesällä alkoi kuitenkin jatkosota ja miehiä tarvittiin rintamalla. Tällä kertaa Helismaa joutui etulinjaan. Pian hänen taitonsa riimittelijänä ja laulajana huomattiin, ja hänet siirrettiin viihdytysjoukkoihin. Sota päättyi 1944 ja Helismaa palasi takaisin kirjapainoon. Sota oli kuitenkin väsyttänyt häntä ja hän haaveili tavallisesta perhe-elämästä. Esiintymiset rajoittuivat lähinnä kirjapainon omiin juhliin.
Vuonna 1945 Helismaan perheeseen syntyi poika Markku, joka myöhemmin tuli tunnetuksi toimittajana. Samaan aikaan Helismaat perustivat kotinsa silloisen Helsingin maalaiskunnan Puistolaan, joka kuitenkin jo vuoden 1946 alussa liitettiin Helsinkiin.
Maaliskuussa 1948 Helismaa pestattiin sosialidemokraattisen ammattiyhdistysmiehen Janne Hakulisen johtaman Työväen Ohjelmapalvelun (TOP) palkkalistoille. Toimiston periaatteena oli välittää ohjelmaa ja esiintyjiä lähinnä sosialidemokraattien eri puolilla maata järjestämiin tilaisuuksiin ja sen kaartissa oli etupäässä helsinkiläisiä taiteilijoita, Helismaan ohella muiden muassa näyttelijä ja laulaja Lulu Paasipuro. Taiteilija suoritti toimistolle esiintymisistään välityspalkkion, mutta sai pitää esiintymispalkkionsa itse.
Työskentely TOP:ssa ei ollut Helismaalle poliittinen pesti, vaan hän oli siellä vapaana taiteilijana, joka oli tilattavissa esiintymään vaikkapa Rovaniemelle. Toisaalta hän kirjoitti revyytekstejä ja kisällilauluja sosialidemokraattisille kisälliryhmille ja SDP:n puoluetoimiston tarpeisiin. Samalla kuitenkin myös kansandemokraattien ohjelmatoimisto Ohjelmatyö kääntyi teksti- ja aihepulassaan Helismaan puoleen. Helismaa esiintyi muun muassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomitun SDP:n vahvimman miehen Väinö Tannerin vapautumisen kunniaksi järjestetyssä juhlassa elokuussa 1948.Pennanen & Mutkala, 1994, s. 90–92.
Ensimmäiset levytykset ja tutustuminen Kärkeen ja Rautavaaraan pienoiskuva|oikea|Toivo Kärki ja Reino Helismaa työpöydän ääressä.
Tapio Rautavaaraan Helismaa tutustui Puistolan työväentalolla. He olivat kuulleet toisistaan jo sodan aikaan, sillä he olivat taistelleet samassa rykmentissä, JR 4:ssä, mutta eivät olleet vielä tuolloin tavanneet. Rautavaara oli kutsuttu esiintymään Puistolan työväentalolle, jolloin hän huomasi Reino Helismaan istuneen eturivissä. Rautavaaran kertoman mukaan Helismaa tuli näyttämön puolelle, paiskasi Rautavaaran kanssa kättä ja sanoi: ”Mä olen sitten se Helismaa.”
Tapio Rautavaara muisteli ensitapaamistaan Helismaan kanssa Peter von Baghin haastattelussa vuonna 1978:Timo Kalevi Forss: Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä, s. 47–48. Helsinki: Like Kustannus, 2021. Helismaa tuli tunnetuksi sodan jälkeen esittämällä J. Alfred Tannerin kupletteja. Ensimmäinen levytys tehtiin vuonna 1947 Rautavaaran kanssa kappaleella ”Yhteinen Susannamme”. Vuonna 1948 Helismaa levytti yksinään J. Alfred Tannerin kappaleita, muun muassa ”Kekkerit Mäkelän kanatarhassa” ja ”Nujulan talkoopolkka”. Muutamia viikkoja sen jälkeen, kun Rautavaara vuonna 1949 jätti päivätyönsä Osuustukkukaupassa, Helismaa sanoutui irti Työväen Ohjelmapalvelusta ja miehet muodostivat kiertueparin "Iloiset trubaduurit".Pennanen & Mutkala, 1994, s. 92.
Yhteisillä kiertueillaan Helismaa ja Rautavaara keskustelivat paljon runoudesta. Helismaalle oli aluksi yllätys, että myös Rautavaara, keihäänheittäjä, oli kiinnostunut lyriikasta. Vauhtiin päästyään miehet huomasivat, että heillä oli useita yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Molempien suosikkirunoilijoita olivat Eino Leino, Johan Ludvig Runeberg, Yrjö Jylhä, Kaarlo Sarkia ja Heikki Asunta. Suomennoksina he lukivat myös maailmanrunoutta; esimerkiksi Omar Khaijam oli kummallekin tuttu. Sekä Helismaalla että Rautavaaralla oli kiertueillaan mukanaan kirjoja, joista valittiin iltamissa esitettäviä runoja.Lasse Erola: Tapsa: Tapio Rautavaaran elämä, s. 210. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2012.
Heti alussa "Iloisia trubaduureja" täydennettiin harmonikansoittajalla, jota tarvittiin paitsi säestämään laulajia, myös soittamaan iltamatilaisuuden päättäneet tanssit. Säestäjät vaihtuivat usein, ja eräässä vaiheessa tehtävässä oli Lasse Pihlajamaa, kunnes syksyllä 1949 vakituiseksi säestäjäksi löytyi suurelle yleisölle silloin vielä täysin tuntematon Esa Pakarinen. Pakarisen nimeä ei aluksi mainittu Helismaan ja Rautavaaran kiertueilmoituksissa lainkaan, mutta pian hänen koomikonlahjansa alkoivat näkyä muun muassa hänen kehittämiensä roolihahmojen Severi Suhosen ja Impi Umpilammen muodossa.Pennanen & Mutkala, 1994, s. 100.
Jo ennen sotia mainetta saavuttanut säveltäjä Toivo Kärki oli saanut jatkosodan aikana käsiinsä Olavi Paavolaisen toimittaman rintamamiesten runoantologian "Täältä jostakin", jossa hänen huomiotaan oli herättänyt hänelle täysin tuntemattoman alikersantti Reino Helismaan runo ”Unta ja totta”. Sodan päätyttyä Kärki otti yhteyttä Helismaahan. Kärki tunsi heti löytäneensä sukulaissielun; Helismaa oli impulsiivinen henkilö, joka suorastaan pulppusi ideoita.Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 95. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. Heistä tuli työkavereita, ja menestyksekäs yhteistyö jatkui aina Helismaan kuolemaan saakka. Heidän ensimmäisenä yhteisenä kappaleenaan syntyi vuonna 1948 ”Suutarin tyttären pihalla”, jonka Helismaa esitti. Vihjailevan sanoituksensa takia kappale oli kaksitoista vuotta esityskiellossa.Pennanen & Mutkala, 1994, s. 49. ”Suutarin tyttären pihalla” oli Helismaan ensimmäinen levytetty sanoitus.Jukka Pennasen ja Kyösti Mutkalan kirjoittamaan Helismaan elämäkertaan liittyvän diskografian mukaan Helismaan ensimmäinen levytetty sanoitus olisi ollut Henry Theelin levyttämä valssi "Muistatko". Kappaletta ei kuitenkaan ole sanoittanut Helismaa, vaan Lauri Jauhiainen. Kärki 2015, s. 211
Sotien jälkeen Helismaa esiintyi erityisesti myös Tapio Rautavaaran ja Esa Pakarisen kanssa, mutta Rautavaara sanoutui irti kiertueporukasta syksyllä 1950. Rautavaara perusteli lähtemistään sillä, että isolla porukalla palkkiorahat pitää jakaa eikä kenellekään jää juuri mitään. Rautavaaran lähtö porukasta oli Helismaalle aluksi kova paikka, mutta myöhemmin hän myönsi Rautavaaran tehneen oikean ratkaisun.Peter von Bagh: Repe – Sirpaleita Reino Helismaan elämästä (1979) Samoihin aikoihin Toivo Kärjen yhteistyö hänen siihenastisen pääasiallisen sanoittajansa Lauri Jauhiaisen kanssa katkesi erimielisyyksiin. Jauhiainen katsoi, että hänelläkin on oikeus säveltämiseen, ja alkoi tarjota töitään kilpaileville levy-yhtiöille. Tästä Kärki suuttui ja antoi saman tien Jauhiaiselle lopputilin. Ennen Jauhiaista Kärjen kappaleita olivat tekstittäneet Kerttu Mustonen ja Helena Eeva. Molemmat olivat erittäin taitavia sanoittajia, mutta he eivät kuitenkaan olleet pysyneet Kärjen nopeassa tahdissa.Pennanen & Mutkala, 1994, s. 110.