thumb|upright|Lennonjohtotorni Schipholin lentoasemalla, Hollannissa thumb|upright|Helsinki-Vantaan lennonjohtotorni thumb|Oulun lentoaseman lennonjohtotorni Lennonjohto eli lennonvarmistus tarkoittaa kaikkia niitä maanpäällisiä palveluja, joita on järjestetty ilmaliikenteen sujumiseksi turvallisesti ja joustavasti.
Lennonjohto alueittain Aluelennonjohto, jonka vastuualueena on lentotiedotusalue (, lyh. FIR, 1950-luvulle lennonvarmistusalue, Flight Safety Region, FSR), tai osa siitä. Suomessa aluelennonjohtopalvelujen antamista varten Suomessa toimi aikaisemmin kaksi aluelennonjohtokeskusta: Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskus, joka sijaitsi Tampereella, ja Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskus Rovaniemellä. Vielä aiemmassa vaiheessa keskuksia oli tätäkin useampia (edellisten ohella Vaasa, Jyväskylä, Kemi). Vuonna 2010 nämä lakkautettiin ja tilalle perustettiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle Suomen aluelennonjohto, jonka toimialueena on koko Suomi. Lähestymislennonjohto vastaa lentoliikenteestä lähestymisalueella (, lyh. TMA). Erillinen lähestymislennonjohto on Suomessa vain vilkkaammilla lentoasemilla, kuten Helsinki-Vantaalla ja ilmavoimien tukikohdissa. Pienemmillä lentoasemilla lähestymislennonjohtopalvelusta vastaavat yhteistoiminnassa aluelennonjohto ja lentokentän lähilennonjohto. Maailmalla (esim. USA, Kanada) lähestymislennonjohtopalvelu on huomattavasti yleisempää. Historian näkökulmasta lähestymislennonjohto on myöhempi keksintö, nykylaajuudessaan vasta 1950-luvulta, jolla haluttiin täydentää lähi- ja aluelennonjohtopalveluita. Lähilennonjohto vastaa lentopaikan lähialueella (, lyh. CTR) ja lentokenttäalueella tapahtuvasta ilma- ja maaliikenteestä.
Lennonjohto Suomessa Lennonjohtopalvelua annetaan Suomessa 19 lentokentällä. Lisäksi kahdeksalla lentokentällä annetaan lentopaikan lentotiedotuspalvelua (, lyh. AFIS). AFIS-palvelu antaa lentäjille turvallisen lentotoiminnan vaatimia sää- ja liikennetietoja, muttei ole juridisesti lennonjohtopalvelua. Käytännön ero AFIS-lentopaikan ja vähäliikenteisen, lennonjohtopalvelua antavan lentopaikan välillä jää kuitenkin usein pieneksi. AFIS otettiin käyttöön Suomessa 1970-luvun puolivälissä, ja sen tavoitteena oli alentaa lennonvarmistuksen kustannuksia. Lähes kaikilla nykyisillä Suomen AFIS-lentopaikoilla on aiemmin ollut täysimittainen lennonjohto. AFIS-palveluun siirryttiin pienillä kentillä enenevässä määrin 1990-luvun laman seurauksena.
Suomessa AFIS-palvelua koskeva valtakunnallinen ohjeistus oli olemassa viimeistään vuonna 1974, jolloin Ilmailuhallitus julkaisi toimintaa koskevat väliaikaiset ohjeet.Ilmailuhallitus: Ilmailuhallituksen väliaikainen ohje toiminnasta lentopaikoilla, missä ei anneta lennonjohtopalvelua. AIC B 3/74, 15.7.1974, s. 1–5 ja liitteet 1–3. Ohjeet korvattiin vuoden 1992 alussa ilmailumääräyksellä OPS M1-19.Ilmailulaitos: AIC B 3/74:n kumoaminen. Numeroimaton ilmoitus, 23.1.1992.
Lennonjohto- ja lentopaikan lentotiedotuspalveluiden antamisesta Suomessa vastaa (pois lukien Mikkelin ja Seinäjoen lentoasemat) valtion kokonaan omistama Fintraffic Lennonvarmistus, jonka pääkonttori sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Maaliskuun 2017 loppuun saakka lennonjohtopalveluista Suomessa vastasi Finavia. Suomessa Avia College kouluttaa lennonjohtajia ja lennontiedottajia. Suomeen yhtenäinen, standardinmukainen lennonjohtojärjestelmä perustettiin 1940-luvun puolivälissä, jolloin otettiin käyttöön myös ensimmäiset standardoidut elektroniset suunnistusjärjestelmät (NDB-majakat, 1946) Suomessa.Hanski, Jari: Torni kutsuu -- Suomen lennonjohtajien yhdistys 50 vuotta, SLJY 2002, s. 15-
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ilmailu