pienoiskuva|Kuvakollaasi Yhdysvaltain vapaussodan taisteluista
Yhdysvaltain sotahistoria käsittää yli kaksi vuosisataa.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa pienoiskuva|Kuvakollaasi Yhdysvaltain sisällissodasta 1637–1890: Intiaanisodat 1776–1783: Yhdysvaltain vapaussota 1812: Yhdysvaltain–Ison-Britannian sota 1846-1848: Meksikon–Yhdysvaltain sota 1857-58: Utahin sota mormonien ja hallituksen välillä 1863–1865: Yhdysvaltain sisällissota 1898: Espanjan–Yhdysvaltain sota Espanjan siirtomaista 1899-1902: Filippiinien ja Yhdysvaltain sota Filippiinien itsenäistymisestä 1900: Boksarikapina Kiinassa 1903: Panaman itsenäistyminen 1912–1933: Nicaraguan miehitys 1914: Meksikon vallankumous
Maailmansodat pienoiskuva|Yhdysvaltalaisia laskuvarjosotilaita Normandian maihinnousussa saaliinaan saksalaisten hakaristilippu
1917–1918: Ensimmäinen maailmansota, jossa Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan vasta kolme vuotta sodan alkamisen jälkeen. Osasyynä oli Saksan aloittama sukellusvenesota. Yhdysvallat oli myös kuullut Saksan neuvottelevan Meksikon kanssa hyökkäyksestä Yhdysvaltoihin. Yhtenä sodan ”suurista voittajavaltioista” (Yhdysvallat, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia) Yhdysvallat pääsi neuvottelemaan Versailles’n rauhasta.
1941–1945: Toinen maailmansota, johon Yhdysvallat osallistui vuoden 1941 lopulta alkaen, kun Japani pommitti Pearl Harborin sotilastukikohtaa. Sitä ennen Yhdysvallat oli antanut Yhdistyneelle kuningaskunnalle aseapua. Normandian maihinnousu oli yksi Yhdysvaltain sotahistorian huippukohdista.
Yhdysvaltain joukot taistelivat Saksaa vastaan Pohjois-Afrikassa 1942, Sisiliassa 1943, Italiassa 1943–1945, Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa ja Saksassa 1944–1945. Kun suurin osa saksalaisista sotilaista kaatui itärintamalla, Yhdysvaltain tärkeimmäksi panokseksi taistelussa Saksaa vastaan jäivät sen suorittamat ilmapommitukset, jotka heikensivät teollisuutta ja aiheuttivat terroria siviiliväestössä.
Kylmä sota
Kylmän sodan osana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto päätyivät usein tukemaan taistelevia osapuolia niin voimallisesti, että toisinaan sanottiin niiden sotivan keskenään jonkun muun valtion alueella (niin sanottu proxy-sota).
1950–1953: Korean sotaan johtanut kehitys alkoi toisen maailmansodan loppuratkaisusta, jossa Japanin vetäytyessä Pohjois-Korea jäi Neuvostoliiton, Etelä-Korea Yhdysvaltain valvontaan. Sotaan osallistui yli 300 000 yhdysvaltalaista.
1961: Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa oli yritys Fidel Castron vallankumousjoukkojen syrjäyttämiseksi. Yhdysvallat koulutti vastavallankumouksellisia, mutta ei osallistunut sotatoimiin.
1964–1973: Myös Vietnamin sota käytiin Neuvostoliiton tukeman pohjoisen ja Yhdysvaltain tukeman etelän välillä. Yhdysvaltalaisia sotilaita osallistui sotaan 2,59 miljoonaa, joista kuoli 58 169 ja 304 000 haavoittui.
1983: Grenadan miehitys 1989: Panaman vallankumous
Ainoa supervalta thumb|right|Yhdysvaltain sotilassuhteet 2007. Tummansinisellä Natonjäsenmaat, vaaleansinisellä Naton ulkopuoliset liittolaiset ja Taiwan, turkoosilla Naton kanssa ”Partnership for Peace” -sopimuksen (rauhankumppanuuden) solmineet valtiot 1991: Persianlahden sota 1993: Mogadishun taistelu Somaliassa 1996–1999: Kosovon sota 2001–: Afganistanin sota 2003–2010: Irakin sota
Katso myös Luettelo Yhdysvaltain sotilaallisista interventioista
Aiheesta muualla
United States Military Campaigns, Conflicts, Expeditions, and Wars Compiled by Larry Van Horn, U.S. Navy Retired
*