Björn Andrésen (26. tammikuuta 1955 Tukholma – 25. lokakuuta 2025) oli ruotsalainen näyttelijä ja muusikko. Hän näytteli viisitoistavuotiaana Tadzion roolin Luchino Viscontin elokuvassa Kuolema Venetsiassa (1971). Sitä ennen hän oli sivuosassa Roy Anderssonin ruotsalaisteineistä kertovassa elokuvassa Eräs rakkaustarina (1970).Karlsson, Petter: Hitler eldade upp hans böcker, Expressen 30.8.2007. Viitattu 3.7.2016.
Visconti ja muut elokuvatyöryhmän miehet kuljettivat Andrésenia tämän kertoman mukaan Venetsian homobaareissa, joissa hän tunsi olevansa ”lihanpala susien keskellä”. Andrésen kärsi myöhemmin masennuksesta ja päihdeongelmista, mutta piti kokemustensa hyvänä puolena sitä, että ne edistivät keskustelua lapsinäyttelijöiden kohtelusta elokuvatuotannoissa.
Andrésen ei koskaan tavannut biologista isäänsä, ja hänen äitinsä teki itsemurhan kun poika oli kymmenvuotias. Oman poikavauvansa Andrésen menetti 1980-luvulla kätkytkuolemalle kärsiessään itse tuolloin pahoin alkoholismista. Hän opiskeli nuorena musiikkia ja aikuisiällä teatterialaa. Hän työskenteli tanssiorkesterin kosketinsoittajana ja sai lohtua kristinuskosta ja Gunnar Ekelöfin runoudesta.
Andrésen näytteli myöhemmin joissakin ruotsinkielisissä elokuvissa, kuten Yksinkertainen murhaaja (Den enfaldige mördaren, 1982), Kesälesket (Gräsänklingar, 1982) sekä Kissanviiksiä ja herneitä (Morrhår och ärtor, 1986). Suomessa hän teki pienen sivuosan pianistina elokuvassa Pelikaanimies (2004).
Vuonna 2021 julkaistiin Kristina Lindströmin ja Kristian Petrin ohjaama, Andrésenin elämästä kertova dokumentti Maailman kaunein poika.
Lähteet
Aiheesta muualla
Dokumenttielokuva Andrésenista ja Tadzion roolin vaikutuksista hänen koko elämäänsä, 93 min. Katsottavissa Yle Areenassa 14.11.2025 saakka
Luokka:Ruotsalaiset näyttelijät Luokka:Lapsinäyttelijät Luokka:Ruotsalaiset muusikot Luokka:Vuonna 1955 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet