Iasonin lapsille (, ) on Isokrateen kirjoittama kirje, joka on osoitettu Iason Ferailaisen lapsille näiden saatua vallan kaupungissaan. Kirjeen numero Isokrateen kirjeiden joukossa on 6.
Historia
Iason, Ferain tyranni ja Thessalian tagos, murhattiin 102. olympiadin kolmantena vuonna eli 370 eaa. Hänen seuraajistaan tunnetut tapahtumat voidaan tiivistää seuraavasti:Erityisesti: Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.60, 16.14: Ksenofon: Hellenika 6.4.33.
370 eaa. – Iasonin kuoltua hänen veljensä Polydoros ja Polyfron ryhtyivät yhdessä tagoksiksi. Pian tämän jälkeen Polyfron murhasi Polydoroksen. 369 eaa. – Aleksanteri, Polydoroksen poika, murhasi Polyfronin ja hallitsi hänen sijassaan. 359 eaa. – Aleksanteri murhattiin; murhan tekivät hänen vaimonsa Theben (Iasonin tyttären) yllytyksestä tämän velipuolet Teisifonos, Peitholaos ja Lykofron. Thebe ja Teisifonos jakoivat ylimmän vallan. 358 eaa. – Teisifonos kuoli. Lykofron ja Peitholaos käyttivät pian hyväkseen kolmannen pyhän sodan (356–346 eaa.) aiheuttaman sekasorron perustaakseen yhteisen tyrannian. 352 eaa. – Makedonian Filippos II syöksi Lykofronin vallasta ja vapautti Ferain tyranniasta.
Tämä Isokrateen kirje on kirjoitettu Thebelle ja hänen velipuolilleen, Iasonin lapsille, vuonna 359 eaa., pian Aleksanterin kuoleman jälkeen. Kirjeen kohdissa 7–14 Isokrates kehottaa kirjeen vastaanottajia, joita imartelijat olivat ”yllyttämässä tyranniaan” (),Isokrates: Iasonin lapsille 12. pohtimaan, onko parempi saada kunniaa vapaaehtoisilta vai vastentahtoisilta kansalaisilta. Tätä valaisee täsmällisesti Diodoros Sisilialainen, joka sanoo Thebesta ja hänen veljistään: ”Aluksi heillä oli suuri suosio tyrannin surmaajina; mutta myöhemmin he muuttivat mielensä, tekivät sopimuksen palkkasoturien kanssa ja asettuivat itse tyranneiksi; ja raivattuaan tieltään monia vastustajiaan sekä varustettuaan valtansa huomattavaan voimaan he anastivat hallitusvallan.”Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.14. Isokrates kirjoitti ennen kuin he olivat täysin ”muuttaneet mielensä”. Kohdassa 1 mainittu ateenalainen lähetystö oli epäilemättä saanut alkunsa toivosta, että Ferain hallitus oli muuttumassa demokraattisemmaksi.
Sisältö
Isokrates kirjoittaa, että eräs lähettiläistä on kertonut hänelle vastaanottajan kysyneen tältä lähettiläältä yksityisesti, voisiko Isokrates suostua asettumaan asumaan hänen luokseen. Koska Isokrates oli Iasonin ja Polyalkeen ystävä, hän sanoo tekevänsä sen mielellään, mutta monet seikat estävät häntä. Ensinnäkin ikä: hänen ei omasta mielestään sovi enää lähteä Ateenasta, sillä jos hän olisi ulkomailla, hänen pitäisi pikemminkin kiirehtiä takaisin kuollakseen kotimaassaan. Toiseksi – ja hän sanoo tämän suoraan – hän pelkää Ateenaa. Sen liitot näyttävät hänen silmissään lyhytikäisiltä, ja jos Ateenan liitto vastaanottajan kanssa osoittautuisi sellaiseksi, hän itse, joka asuisi vastaanottajan luona, joutuisi ainakin häpeälliseen asemaan asettumalla ystävien puolelle toisia ystäviä vastaan (kohdat 1–3).
Isokrates jatkaa kuitenkin yrittävänsä käsitellä vastaanottajan asioita samoin kuin olisi tehnyt, jos olisi tullut hänen luokseen. Kirje ei ole tarkoitettu retoriseksi näytöksi, vaan se on kirjoitettu siksi, että hän näkee vastaanottajan olevan suurissa vaikeuksissa. Hänen ikäisensä mies ei enää kirjoita kauniisti, mutta juuri pitkä kokemus tekee hänet hyväksi neuvonantajaksi (4–6). Hän kertoo opettavansa aina oppilailleen, että puhetta laadittaessa ensimmäinen välttämätön asia on määritellä selvästi tavoite, joka puheella halutaan saavuttaa, ja seuraavaksi tulee sovittaa käytetyt keinot tähän päämäärään. Tämä periaate ei hänen mukaansa koske vain puheiden kirjoittamista, vaan kaikkia hankkeita – myös vastaanottajan tilannetta. Vastaanottajan tulee pohtia, millaista elämää ja millaista mainetta hän tavoittelee: haluaako hän kunnianosoituksia, jotka kansalaiset antavat vapaaehtoisesti, vai sellaisia, joihin heidät pakotetaan, ja hänen on sen jälkeen muovattava jokapäiväinen toimintansa tämän mukaisesti.
Isokrateen omasta näkökulmasta yksityisen miehen elämä näyttää paremmalta kuin kuninkaan, ja tasavallan kunnianosoitukset makeammilta kuin monarkian. Hän tietää, että tämä näkemys saa paljon vastustajia, etenkin niiden keskuudessa, jotka ovat vastaanottajan ympärillä. Nämä katsovat vain kuninkuuden valtaa, rikkautta ja nautintoja ja sivuuttavat sen vaivat ja vaarat. Juuri tällainen mielentila hänen mukaansa saa ihmiset uskaltautumaan rikoksiin: he tietävät vaaran olevan olemassa, mutta luottavat siihen, että osaavat välttää sen. Isokrates sanoo kadehtivansa tällaista huolettomuutta, mutta häpeäisi, jos hän neuvoja antaessaan jättäisi esittämättä rehellisesti kysymyksen molemmat puolet. Vastaanottajan tulee siksi odottaa puolueetonta arviota. Teksti katkeaa kesken (7–14).
Lähteet
Kirjallisuutta
Isocrates: The the Children of Jason. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ισοκράτης: Τοῖς Ἰάσονος παισίν. Wikiaineisto. Isocrates: Ad filios Jasonis. Perseus. Isocrates: Ad filios Jasonis. Perseus.
Luokka:Isokrateen kirjeet