Antipatrokselle (, ) on Isokrateen kirjoittama kirje, joka on osoitettu Antipatrokselle ja suosittelee erästä Diodotosta tämän palvelukseen. Kirjeen numero Isokrateen kirjeiden joukossa on 4.

Historia

Kirje Antipatrokselle on kirjoitettu Ateenan ja Filippos II:n välisen sodan uudelleen puhkeamisen jälkeen vuonna 340 eaa., todennäköisesti pian sodan alettua. Antipatros oli tuolloin ollut jo ainakin seitsemän vuoden ajan näkyvässä asemassa Makedoniassa sekä sotilaana että diplomaattina. Vuonna 347 eaa. hän näyttää toimineen sotilaskomentajana Traakiassa käydyssä sodassa, ja vuosina 347 ja 346 eaa. hän oli Makedonian tärkein lähettiläs Ateenassa. Kirjeen kirjoittamisen aikaan, vuonna 340 tai 339 eaa., Antipatros asui Makedoniassa, ilmeisesti sijaishallitsijana tai Aleksanterin pääministerinä Filippoksen ollessa sotimassa Traakiassa.

Kirjeessä Isokrates suosittelee Antipatrokselle erästä Diodotosta ja tämän poikaa, jotka haluavat astua Filippoksen palvelukseen. Tästä Diodotoksesta ei tiedetä muista lähteistä mitään. Hän näyttää olleen ateenalainen, joka oli palvellut — luultavasti palkkasoturipäällikkönä — useamman kuin yhden Vähän-Aasian itsevaltiaan alaisuudessa. Sen vuoksi, että hän oli ”puhunut näille avoimesti heidän omista eduistaan”, hänet oli ”riisuttu kotimaansa kansalaisoikeuksista”;Isokrates: Antipatrokselle 7. toisin sanoen häneltä oli viety Ateenan kansalaisuus, koska häntä syytettiin Ateenan vastaisen politiikan tukemisesta ulkomailla. Kirje on Isokrateen kirjeistä ainoa, josta huokuu vaikutelma henkilökohtaisesta ystävyydestä: Isokrates oli tutustunut Antipatrokseen Ateenassa.

Sisältö

Isokrates kirjoittaa, että jo rauhan aikana Ateenasta Makedoniaan lähetetty kirje on altis vaaroille, ja sodan aikana vielä paljon enemmän. Tästä huolimatta hän on päättänyt kirjoittaa vastaanottajalle Diodotoksesta ja, koska ei enää ehdi esitellä tätä henkilökohtaisesti, ainakin liittää kirjeeseen oman todistuksensa tämän hyväksi (kohdat 1–4).

Isokrates kertoo, että hänen oppilainaan on ollut miehiä monista eri maista: joillakin on ollut erityinen lahjakkuus puhetaidossa, toisilla ajattelun ja toiminnan kykyä, toisilla vain rajalliset lahjat mutta hyvä luonne ja kyky olla miellyttävää seuraa. Diodotoksen luonne on hänen mukaansa niin tasapainoinen, että tämä on kaikissa näissä suhteissa täydellinen.

Isokrates korostaa lisäksi, että Diodotos on poikkeuksellisen suorapuheinen. Suurimieliset hallitsijat arvostavat tällaista avoimuutta, kun taas heikommat pelkäävät sitä, koska luulevat sen pakottavan heidät toimimaan vastoin omaa tahtoaan eivätkä ymmärrä, että vapaa arvostelu on pikemminkin paras keino saavuttaa se, mitä he itse tavoittelevat. Isokrateen mukaan mikään monarkia – eikä edes tasavalta – voi kestää ilman neuvonantajia, jotka uskaltavat myös loukata. Silti tällaisia miehiä halveksitaan, kuten Diodotos on saanut omalla kustannuksellaan kokea (5–9).

Isokrates kertoo, että Diodotos on palvellut joitakin Aasian hallitsijoita sekä neuvoin että vaarallisilla teoilla, mutta vapaan puheensa vuoksi menettänyt paitsi asemansa kotimaassaan myös monia tulevaisuuden toiveita. Tästä syystä hän suhtautuu epäluuloisesti hallitsijoihin, kuten huonon kokemuksen saanut merenkulkija pelkää merta; silti Isokrates katsoo hänen tehneen oikein tullessaan vastaanottajan luo. Vastaanottaja hyötyy Diodotoksen uskollisuudesta ja kyvyistä, ja Diodotos puolestaan vastaanottajan suopeudesta.

Isokrates lisää, että hän on neuvonut myös Diodotoksen poikaa hakeutumaan vastaanottajan palvelukseen. Poika on siihen halukas, mutta tuntee itsensä kuin urheilijaksi, joka tavoittelee seppelettä mutta ei uskalla toivoa sen saavuttamista. Häneltä puuttuu kokemus, ja hänellä on ruumiillisia puutteita, joiden hän pelkää koituvan itseään vastaan. Joka tapauksessa Isokrates pyytää, että vastaanottaja valvoisi sekä pojan että isän turvallisuutta, asuivatpa he Makedoniassa tai puolueettomina Ateenassa. Hänen tulee pitää heitä luottamuksenosoituksena, jonka Isokrateen vanhuus, hänen maineensa (jos sillä on mitään arvoa) ja hänen ystävyytensä ovat vastaanottajalle uskoneet. Lopuksi Isokrates toteaa, että hänellä oli vain yksi tarkoitus: osoittaa hyväntahtoisuutta parhaalle ystävälleen (10–13).

Lähteet

Kirjallisuutta

Isocrates: To Antipater. Teoksessa

Aiheesta muualla

Ισοκράτης: Ἀντιπάτρῳ. Wikiaineisto. Isocrates: Ad Antipatrum. Perseus. Isocrates: Ad Antipatrum. Perseus.

Luokka:Isokrateen kirjeet