Lyndon Baines Johnson (27. elokuuta 1908 Gillespien piirikunta, Texas, Yhdysvallat – 22. tammikuuta 1973) tunnettiin myös lyhenteellä LBJ, oli Yhdysvaltain 36. presidentti vuosina 1963–1969 ja Yhdysvaltain 37. varapresidentti 1961–1963. Johnson astui presidentin virkaan John F. Kennedyn salamurhan jälkeen. Ennen varapresidentti- ja presidenttikausia Johnson toimi mm. kongressiedustajana Texasista ja Yhdysvaltain senaatissa enemmistöjohtajana.
Johnson oli esikoinen köyhässä torppariperheessä, josta kouluttautui opettajaksi ja opetti alirahoitetussa koulussa köyhtyneessä Cotullan kylässä lähellä Meksikon rajaa. Johnsonin kokemukset köyhyydestä lapsena ja opettajana maaseudulla muokkasivat hänen poliittisia näkemyksiään. Vuonna 1937 Johnson valittiin täydennysvaalissa kongressiedustajaksi Texasista Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, jossa hän toimi vuoteen 1948 asti, kunnes tuli valituksi Yhdysvaltain senaattiin. Senaattorina hän tuli tunnetuksi suurista suostuttelutaidoista ja häntä pidetään Yhdysvaltain senaatin merkittävimpänä enemmistöjohtajana. Vuonna 1960 Johnson pyrki demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi, mutta hävisi puolueen esivaaleissa John F. Kennedylle ja Johnson päätyi Kennedyn varapresidenttiehdokkaaksi. Kennedyn voitettua vaalit Johnson toimi maan varapresidenttinä 22. marraskuuta 1963 asti, kunnes John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa. Johnson astui virkaan välittömästi 23. marraskuuta 1963. Johnson oli neljäs varapresidentti, joka nousi presidentiksi istuvan presidentin murhan jälkeen.
Presidenttinä Johnson jatkoi ja ajoi läpi Kennedyn aloittamia sosiaalipolitiikan ja kansalaisoikeuslainsäädännön uudistuksia, jotka Johnson nimesi "Suuren yhteiskunnan" ohjelmaksi. Johnsonin "Suuri yhteiskunta" -ohjelmaan kuului mm. "Sota köyhyyttä vastaan" eli yritys eliminoida köyhyys sekä muita Johnsonin hyväksymiä lakeja, jotka auttoivat matalatuloisia ja köyhiä vanhuksia, etnisiä vähemmistöjä ja lapsia. Johnson valittiin toiselle kaudelle vuonna 1964. Johnsonin toisella kaudella Yhdysvallat kuitenkin sekaantui Vietnamin sotaan, ja 1960-luvulla yhä enemmän joukkoja lähetettiin taistelemaan Vietnamiin vuosi vuodelta. Sodan pattitilanne vaikutti valtavasti Johnsonin kasvavaan epäsuosioon, ja Johnson ei enää asettunut ehdolle vuoden 1968 presidentinvaaleissa, jotka voitti republikaanien ehdokas Richard Nixon. Presidenttikautensa jälkeen Johnson jäi eläkkeelle ja julkaisi muistelmansa Vantage Point vuonna 1971. Johnson kuoli kaksi vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen.
Johnsonin nousua köyhyydestä Yhdysvaltain kongressiin ja lopulta presidentin virkaan on pidetty esimerkkinä "Amerikkalaisesta unelmasta". Jälkikäteen Johnsonin sisäpoliittisia uudistuksia on ylistetty ja presidenttien sijoituslistalla hän sijoittuu yleensä "keskivertoa paremman" kategoriaan, mutta hänet usein muistetaan paremmin Vietnamin sodan katastrofista.
Lapsuus ja nuoruus Johnson syntyi köyhään texasilaiseen torppariperheeseen. Alue oli eteläisen Yhdysvaltojen köyhälistön asuinaluetta. Perheessä oli viisi lasta, joista Lyndon oli vanhin. Johnsonin isä, Samuel Ealy Johnson Jr. oli puuvillaviljelijä, liikemies ja poliitikko, joka toimi Texasin edustajainhuoneen jäsenenä kolmena kautena. Vuonna 1913 Johnsonin perhe hylkäsi maatilansa ja muutti Texasin Johnson Cityyn. Vaikka he asuivat texasilaiseen maaseutuasuntoon verrattuna mukavassa asunnossa, heidän asunnossa ei kuitenkaan ollut juoksevaa vettä eikä sähköä. Johnson kävi kansakoulun, toimi koulun oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana ja valmistui Johnson City High Schoolista vuonna 1924. Valmistumisen jälkeen Johnson teki töitä noin kolme vuotta muun muassa kengänkiillottajana, maatalous- ja betonityöläisenä, hissinkuljettajana, autonpesijänä ja talonmiehenä.
Vuonna 1927 Johnson aloitti opettajan ammatin opiskelun Lounais-Texasin opettajainopistossa ja lopulta valmistui opettajaksi vuonna 1930. Opiskeluaikoina Johnson toimi aktiivisesti opiskelijapolitiikassa, työskenteli vapaa-ajalla journalistina, harjoitteli julkista väittelyä ja toimitti koulun sanomalehteä. Opiskeluvuosina 1928–1929 Johnson opetti pienen ja köyhtyneen texasilaisen Cotullan kylän amerikanmeksikolaisessa koulussa. Johnsonin lyhyt ura ja kokemukset opettajana alirahoitetussa koulussa muokkasivat hänen poliittisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä sekä vaikuttivat tulevaisuudessa hänen presidenttikauden "Sota köyhyyttä vastaan" -ohjelmaan.
Sotilasura ja toinen maailmansota Johnson ei palvellut Yhdysvaltain asevoimissa ennen toista maailmansotaa eikä Johnson saanut sotilaskoulutusta. Kongressiedustajana Johnson käytti yhteyksiään presidentti Rooseveltiin hyväksi ja hän sai suoraan upseerin arvonimen. 21. kesäkuuta 1940 Johnson nimitettiin Yhdysvaltain laivastoreservin (U.S. Naval Reserve) komentajakapteeniksi (Lieutenant Commander). Johnson ilmoittautui aktiivipalvelukseen 10. joulukuuta 1941, kolme päivää Pearl Harborin iskun jälkeen. Sodan alkuvaiheessa Johnson määrättiin Yhdysvaltain laivastoministeriön laivasto-operaatioiden komentajan toimistoon Washington D.C:hen. D.C:n toimistotyön jälkeen Johnson määrättiin tutkimaan Yhdysvaltain laivaston tuotanto- ja vahvuusongelmia, jotka hidastivat sotalaivojen ja -lentokoneiden tuotantoa. Palveluksessa Johnson matkusteli Texasin, Kalifornian ja Washington D.C:n välillä. Toukokuussa 1942 Johnson siirrettiin San Franciscoon, josta hänet siirrettiin aluksi Uuteen Seelantiin ja lopulta Australiaan. Kesä-heinäkuussa 1942 Johnson oli mukana useilla pommikoneiden havaintoleinnoilla eteläisellä Tyynenmerellä. 9. kesäkuuta 1942 Douglas MacArthur myönsi Johnsonille Army Silver Star Medal -ansiomerkin urhoollisesta palveluksesta.
16. heinäkuuta 1942 Johnson vapautettiin palveluksesta kunnianarvoisesti, kun presidentti Franklin D. Roosevelt oli määrännyt, että kaikki kongressiedustajat ja senaattorit, jotka palvelivat Yhdysvaltain asevoimissa, täytyi palata lainsäädännöllisiin töihin. Johnson siirrettiin Yhdysvaltain laivastoreserviin ja vuonna 1949 hänet ylennettiin komentajan -sotilasarvoon. Johnson erosi laivastoreservistä tammikuussa 1964.
Varhainen poliittinen ura Siirtyminen politiikkaan pienoiskuva|19-vuotias Lyndon B. Johnsonin opiskelijakuva Vuonna 1930 Johnson toimi lyhyen aikaa opettajana Houston High Schoolissa. Pian hän alkoi kuitenkin toimia politiikassa. Vuonna 1931 Johnson pääsi texasilaisen demokraattipuolueen kongressiedustaja Richard Klebergin sihteeriksi. Kongressiedustajan sihteerin työssä Johnson sai kokemusta kongressista, ja vuodet sihteerinä olivat hänelle erittäin hyödyllisiä myöhemmällä poliittisella uralla, sillä hän sai vaikutusvaltaisia ystäviä ja yhteyksiä, joihin lukeutui esim. edustajainhuoneen puhemies texasilainen Samuel "Sam" Rayburn. Vuonna 1935 Johnson nimitettiin New Deal -ohjelman luomaan National Youth Administrationin Texasin osaston pääjohtajaksi.
Edustajainhuoneessa Johnson valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen Texasin 10. vaalipiirin edustajana Austinista vuonna 1937 täydennysvaalissa. Vaalikampanjassa Johnson tuki presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -uudistusohjelmaa ja voitti vaalit. Johnsonin poliittisen uran alusta lähtien Johnson kuului demokraattisen puolueen uudistussiipeen. Kesäkuun 26. päivä 1941 Texasin senaattori Andrew Jackson Houston kuoli kesken vaalikauden, jolloin hänen paikasta järjestettiin täydennysvaali 28. kesäkuuta. Johnson pyrki täyttämään paikan, mutta hävisin äärimmäisen tiukassa vallissa vain 0,23% eli noin 1311 äänellä. Johnson uudelleenvalittiin jatkuvasti kongressiedustajana edustajainhuoneessa vuoteen 1948, kun Johnson pyrki Yhdysvaltain senaattiin. Edustajainhuoneessa Johnson pääsi testaamaan tulevia suostuttelutaktiikoita ja hän onnistui siltarumpupolitiikassa. Johnson sai useita liittovaltion rahoittamia asuntorakennus- ja patoprojekteja hänen paikalliseen vaalipiiriin. Kongressiedustajana nuori Johnson toimi presidentti Franklin D. Rooseveltin luottomiehenä, ja Roosevelt usein kutsui hänet lyhyille keskusteluille Valkoiseen taloon.
Joulukuussa 1941 Johnson ilmoittautui aktiiviseen palvelukseen. Heinäkuussa 1942 Johnson vapautettiin palveluksesta kunnianarvoisesti ja hän palasi Washingtoniin presidentin määräyksen mukaan, kun kaikki Yhdysvaltain asevoimissa palvelleet kongressiedustajat ja senaattorit määrättiin takaisin Washingtoniin.
Yhdysvaltain senaatissa pienoiskuva|Senaattori Johnson senaatin enemmistöjohtajana 1950-luvulla Vuonna 1948 Johnson pyrki Texasin senaattoriksi. Johnson voitti puolueen esivaalit äärimmäisen tiukassa äänestyksessä, vain 87 äänellä. Esivaalivoiton jälkeen Johnson kukisti republikaanivastustajan yleisvaalissa. Johnson valittiin Yhdysvaltain senaatin demokraattien vähemmistöjohtajaksi vuonna 1953. Demokraatit saivat takaisin enemmistön edustajainhuoneessa ja senaatissa vuoden 1954 välivaaleissa, jolloin Johnsonista tuli Yhdysvaltain senaatin enemmistöjohtaja. Hänellä oli kyky käsitellä ja "suostutella" senaattoreita "The Johnson treatment" (Suom. Johnson-käsittely). Hänen kyvystään oli hyötyä myöhemmin presidenttinä. Johnsonin elämäkerran kirjoittaneen historioitsijan Robert Caron mukaan Johnson oli yksi senaatin kaikkien aikojen tehokkaimmista enemmistöjohtajista. Johnson sai myös lempinimen "Master of the Senate" (Suom. Senaatin mestari). Kennedylle ja Johnsonille hävinnyt varapresidenttiehdokas ja Johnsonia presidenttinä seurannut Richard Nixon haastattelussa Pat Buchananin kanssa vuonna 1982 piti Lyndon Johnsonia yhdessä Theodore Rooseveltin ja Franklin D. Rooseveltin kanssa Yhdysvaltain 1900-luvun parhaimpana poliitikona.
Varapresidenttinä
Johnson pyrki demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 1960 presidentinvaaleissa, mutta hävisi demokraattipuolueen esivaaleissa nuorelle ja karismaattiselle John F. Kennedylle. Kaikkien yllätyksenä Kennedy pyysi Johnsonia varapresidenttiehdokkaakseen, ja on epäselvää tekikö hän niin kohteliaisuutena vai siksi, että tarvitsi Johnsonia voittaakseen konservatiivisen Texasin. Joka tapauksessa Johnson hyväksyi pyynnön, ja Kennedy-Johnson ehdokkuus voitti vaalit niukasti. Johnson astui virkaansa varapresidenttinä 20. tammikuuta 1961. Varapresidentiksi valittua hän joutui syrjään senaatin enemmistöjohtajan paikalta, mikä harmitti häntä. Suhteet John F. Kennedyyn olivat hyvät, mutta Johnsonin ja John F. Kennedyn veljen ja Yhdysvaltain oikeusministeri Robert F. Kennedyn välit olivat huonommat.
Varapresidentti Johnson vieraili vaimonsa ja tyttärensä kanssa Suomessa syyskuussa 1963 osana Pohjoismaiden kiertomatkaa. Silloisen ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön Max Jakobsonin mukaan Johnsonin vierailun järjesti Yhdysvaltain Helsingin-suurlähettiläs Carl Rowan tarkoituksenaan edistää omaa uraansa. Vierailu oli luonteeltaan epävirallinen, sillä Johnson oli etukäteen ilmoittanut haluavansa tavata sen aikana nimenomaan tavallisia suomalaisia. Jakobsonin saaman vaikutelman mukaan Johnson ei ollut tosiasiassa vähääkään kiinnostunut Suomesta, mitä hän ei edes vaivautunut salaamaan.Max Jakobson: Veteen piirretty viiva, s. 329–332. Helsinki: Otava, 1980. . Presidenttinä
Max Jakobsonin mukaan John F. Kennedy ei pitänyt Johnsonia täysin salonkikelpoisena; tämän kiertue Pohjoismaissa oli ollut kolmannen luokan PR-matka. Vuoden 1963 aikana poliittisissa piireissä kiersi huhu, jonka mukaan Kennedy aikoi pudottaa Johnsonin varapresidentin paikalta syksyn 1964 presidentinvaalissa.