Agatha Mary Clarissa Christie (o.s. Miller; ) oli englantilainen kirjailija. Hänen dekkarituotantoonsa kuuluu useita sala­poliisi­kirjallisuuden klassikoita, kuten Eikä yksikään pelastunut, Idän pikajunan arvoitus ja Kuolema Niilillä. Christien luomia etsivä­hahmoja ovat Hercule Poirot ja Neiti Marple.

”Rikosten kuningattareksi” kutsuttu Christie on William Shakespearen jälkeen kaikkien aikojen myydyin kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty noin kaksi miljardia kappaletta ja niitä on käännetty 44 kielelle.Guinness suuri ennätys­kirja 2000, s. 134. Vain Raamattua, Jules Vernen tuotantoa sekä Harry Potter -kirjoja on käännetty useammalle kielelle kuin hänen kirjojaan. Christien näytelmää Hiiren­loukku on esitetty Lontoon West Endissä vuodesta 1952 asti; se on maailman pisimpään yhtä­jaksoisesti esitetty näytelmä ja sillä on ollut miljoonia katsojia.Guinness suuri ennätys­kirja 2000, s. 136.

Elämä Lapsuus ja nuoruus

pienois|pysty|Agatha Christie lapsena. Agatha Mary Clarissa Miller syntyi englantilaisen Clara (o.s. Boehmer) ja yhdys­valtalaisen Frederick Millerin kolmantena lapsena.Thompson 2008, s. 8. Hänen sisaruksensa olivat yksi­toista ja kymmenen vuotta vanhemmat Margaret Frary (Madge) ja Louis Montant (Monty).Baylac 2020, s. 13, 14 Toisin kuin sisarensa ja veljensä Agatha ei käynyt lainkaan muodollista koulua, vaan äiti huolehti tyttärensä opetuksesta. Christien lapsuus oli hyvin suojattua Millerien omistamassa Ashfieldissä.Thompson 2008, s. 18–21. Perhe kuului ylempään keski­luokkaan, ja isä oli niin kutsuttu koroilla­eläjä eikä koskaan käynyt työssä. Millerien taloudelliset vaikeudet alkoivat 1896, jolloin Frederick Millerin New Yorkin kiinteistö­sijoitukset alkoivat kärsiä sekä omaisuuden­hoitajien epä­rehellisyyden että kohonneiden yllä­pito­kustannusten takia. Perhe muutti vuodeksi Ranskaan asumaan hotelleissa, mikä tuolloin oli halvempaa kuin suuren englantilais­maalais­talon yllä­pito. Raha­huolet kuitenkin heikensivät Agathan isän terveyttä, ja hän kuoli sydän­kohtaukseen marras­kuussa 1901.Thompson 2008, s. 33–35.

Köyhtyneet Millerit jäivät asumaan Ash­fieldiin, joskin suuren palvelus­kunnan ja illallis­kutsujen aika oli ohitse. Agathan sisaren Madgen avioiduttua 1902 äiti ja tytär asuivat kahdestaan Ash­fieldissä. Lapsuudessaan Agatha harrasti innokkaasti kirjallisuutta ja luki niin satu­kirjoja kuin jännitys­romaanejakin. Hänen laajaan kirjastoonsa kuului muun muassa Jane Austenin, Lewis Carrollin ja Arthur Conan Doylen tuotantoa.Baylac 2020, s. 30, 31 Vuodelta 1901 ovat myös peräisin Christien varhaisimmat kirjalliset tuotokset: muisti­vihkoon kirjoitettu runo ja ealingiläisessä sanoma­lehdessä julkaistu raitio­tie­vaunu­aiheinen runo.Thompson 2008, s. 39–42.

Isän kuoleman myötä Agathan eristäytynyt lapsuus loppui ja hänen sosiaaliset kontaktinsa lisääntyivät. Hän kävi kodin ulko­puolella tanssi­tunneilla ja kahtena päivänä viikossa koulussa.Thompson 2008, s. 56. Vuodet 1905–1907 Agatha vietti Pariisissa, jossa hän opiskeli pianon­soittoa ja laulua. Christie tavoitteli tuolloin ooppera­laulajan uraa, mutta hänen äänensä ei soveltunut oopperaan ja hän joutui luopumaan tavoitteistaan.Thompson 2008, s. 59–61. Laulajan­uran hautaamisen jälkeen Christie keskittyi yhä enemmän kirjoittamiseen.Thompson 2008, s. 63.

Ensimmäinen avioliitto

Christien astuminen seura­piireihin tapahtui 1908 Kairossa, jossa äiti ja tytär viettivät talven raha­vaikeuksien ja äidin huonon terveyden takia. Kairossa oleskelu antoi myös aiheen ensimmäiselle Christien kirjoittamalle, vielä julkaisemattomalle romaanille Snow Upon the Desert.Thompson 2008, s. 67. Seura­piirien myötä Christie alkoi myös saada avio­liitto­tarjouksia. Christie ehti itse asiassa hyväksyä jo yhden kosinnan ennen kuin tapasi Archibald Christien vuonna 1912. Koska Archibald Christiellä ei kuitenkaan ollut juurikaan varallisuutta ja Christien äiti vastusti avio­liittoa, kestikin kaksi vuotta ennen kuin 24-vuotias Agatha Miller meni naimisiin joulu­aattona 1914 kuninkaallisten ilma­voimien upseerin Archibald ”Archie” Christien kanssa.Thompson 2008, s. 72–96.

Ensimmäisen maailman­sodan sytyttyä 1914 Agatha Christie ryhtyi työskentelemään sairaan­hoitajana. Suojattua elämää eläneelle Christielle alkuajat sairaalassa olivat järkyttävä kokemus – niin leikkaus­salissa kuin myös mies­puolisten vuode­potilaiden pesussa.Thompson 2008, s. 93–94. Christie siirtyi työskentelemään sairaalaan apteekkiin 1916, sillä siellä työ­aika oli lyhyempi ja palkka parempi. Apteekista Christie oppi myös paljon myrkyistä, joilla tulisi olemaan merkittävä osa monissa hänen romaaneissaan. Ammatillisesti hänen tietämyksensä oli kuitenkin vain keskitasoa: vuonna 1917 suoritetussa kokeessa hän sai vain 50 pistettä sadasta.Thompson 2008, s. 102, 103.

Christien normaali avio­elämä alkoi vasta syksyllä 1918, kun Archie Christie sai siirron LontooseenThompson 2008, s. 110.. Heidän tyttärensä ja Christien ainoa lapsi Rosalind syntyi 1919. Christie keskittyi vaimona ja äitinä olemiseen eikä ajatellut vakavasti kirjailijan­uraa sillä jo kuusi hänen kirjallisista tuotoksistaan oli hylätty eri kustantamoissa. Kaikki muuttui kun Stylesin tapaukselle löytyi kustantaja.Thompson 2008, s. 118–120. Vuoden 1922 Christiet viettivät kiertämällä Britannian siirtomaita, sillä Archie Christie oli saanut työpaikan vuoden 1924 British Empire Exhibitionin mainoskiertueella. Matka vei Christiet maailman ympäri: ensin Afrikkaan ja sitten Aasiaan, Australiaan ja lopuksi Pohjois-Amerikkaan. Myöhemmällä iällä Christie kertoi usein olevansa piinallisen ujo. Tällä kierto­matkalla siitä ei ollut havaittavissa mitään: hän oli täydellinen edustus­rouva, joka piti jopa puheita.Thompson 2008, s. 131–143.

Paluu arkeen maailman­matkan jälkeen oli ankea: Archie Christie oli menettänyt Lontoon-työ­paikkansa ja hänen terveytensä oli kärsinyt matkan aikana. Matkan ajaksi kotiin jätetty Rosalind-tytär ei tunnistanut vanhempiaan ja perheellä oli rahavaikeuksia. Tilanne parani kuitenkin vähitellen, kun Christien kirjoittaminen alkoi tuottaa ja Archie Christie löysi työtä. Vuoteen 1926 mennessä kumpikin Christie ansaitsi niin hyvin, että he pystyivät ostamaan kiinne­lainan avulla ensimmäisen oman talonsa, jonka nimeksi tuli Styles Christien ensimmäisen romaanin mukaanThompson 2008, s. 164–166..

Katoaminen

Vuosi 1926 oli monella tavalla merkittävä Christien elämässä. Alku­vuodesta Christiet olivat ostaneet oman talon. Christien äidin kuolema huhti­kuussa oli kova isku, sillä he olivat olleet hyvin läheisiä. Roger Ackroydin murha ilmestyi touko­kuussa. Kovin isku tuli kuitenkin elokuussa, kun Archie Christie pyysi avio­eroa, sillä hän halusi naida Nancy Neelen, johon hän oli rakastunut.Thompson 2008, s. 164–174.

Archie Christien ja Nancy Neelen suhteesta ennen elokuuta 1926 ei ole olemassa luotettavia tietoja. Christien elämä­kerran kirjoittanut Laura Thompson arvelee avio­liiton ulko­puolisen suhteen alkaneen joskus 1925, mutta kehittyneen vakavaksi vasta vuonna 1926 – mahdollisesti Christien äidin kuoleman jälkeen. Perusteluna Thompson käyttää Christien talon ostoa: Christiet olivat etsineet taloa yli vuoden ja jos Archie Christie olisi suunnitellut avio­eroa jo tässä vaiheessa, hän olisi helposti pystynyt siirtämään talon ostamista. Thompsonin lähteiden mukaan kyseessä ei ollut suku­puoli­suhde, koska ”sellaista ei ollut tuolloin tapana tehdä”.Thompson 2008, s. 174–178.

Agatha Christie katosi kotoaan 3. joulu­kuuta 1926 ja hänet löydettiin 14. joulu­kuuta harrogatelaisesta hotellista, jossa hän oli asunut koko ajan nimellä Teresa NeeleThompson 2008, s. 186, 217.. Thompsonin mukaan kyseessä oli ollut epä­toivoisen naisen viimeinen yritys voittaa avio­miehensä takaisin. Christie oli jättänyt kolme kirjettä (miehelleen, langolleen ja palvelijattarelleen), joissa hän oli kertonut olevansa hotellissa Yorkshiressa. Tutkimuksia johtanut poliisi ei kuitenkaan uskonut kirjeisiin, sillä hän oli vakuuttunut siitä, että Christie oli kuollut – ja mahdollisesti jopa avio­miehensä murhaamana. Sanoma­lehdet – ja varsinkin keltainen lehdistö – tarttuivat hanakasti tähän tulkintaan ja tapauksen myllytys lehdissä alkoi. Yksityinen avio-ongelma muodostui valtakunnan ykkös­uutiseksi.Thompson 2008, s. 222–224. Etsintä huipentui 12. joulu­kuuta järjestettyyn Christien ruumiin etsintään, johon osallistui eri sanoma­lehtien arvioiden mukaan – ihmistäThompson 2008, s. 233, 234..

Christie löydettiin vihjeen perusteella 14. joulu­kuuta Harro­gatesta. Hotellin henkilö­kunta ja vieraat sekä paikalliset asukkaat olivat tunnistaneet Christien jo useita päiviä aikaisemmin, mutta kukaan ei ilmoittanut siitä poliisille.Thompson 2008, s. 235–237. Perheen antaman selityksen mukaan Christie oli kärsinyt muistin­menetyksestä eikä muistanut tapahtumista mitään. Lehdistö nieli tämän aluksi, mutta hyvin pian yleinen mieli­pide alkoi kääntyä Christietä vastaan, sillä virallinen selitys oli täynnä aukkoja ja risti­riitaisuuksia, ja Christietä syytettiin mainos­tempusta.Thompson 2008, s. 238–245.

Vuosi 1926 jätti Christieen syvät jäljet. Sen jälkeen hän suojeli yksityis­elämäänsä lähes maanisella vimmalla. Julkisuuteen pääsivät vain kirjailija­minät: taidokkaita sala­poliisi­romaaneja sommitteleva Agatha Christie ja rakkauden mysteerejä tutkiskeleva Mary West­macottThompson 2008, s. 261..

Christiet saivat avio­eron 1928, jonka jälkeen Archie Christie avioitui Nancy Neelen kanssa. Agatha ja Archie Christien väli­rikko oli täydellinen: vuoden 1927 jälkeen he eivät enää koskaan tavanneet, tytär Rosalind ei tavannut koskaan uutta äiti­puoltaan ja veli­puolensa hän tapasi vasta isänsä hautajaisissa 1962 eikä Rosa­lindin poika ehtinyt koskaan tapaamaan iso­isäänsä.Thompson 2008, s. 263–267.

Toinen avioliitto

Agatha Christie matkusti Lähi-itään ensimmäisen kerran 1928. Siellä hän osallistui Leonard Woolleyn kaivauksiin Urissa.Thompson 2008, s. 271–276. Christie palasi Urin kaivauksille helmi­kuussa 1930, jolloin hän tapasi ensimmäisen kerran tulevan avio­miehensä Max Mallowanin (1904–1978). Mallowan oli 14 vuotta Christietä nuorempi, joskin vihki­todistuksessa ikäero oli kutistunut kuuteen vuoteen. Christie ja Mallowan vihittiin syys­kuussa 1930. Avio­liitto kesti Christien kuolemaan asti.Thompson 2008, s. 284–296.

Christie vieraili ennen toista maailman­sotaa säännöllisesti talvisin avio­miehensä kaivauksilla Irakissa ja Syyriassa. Christielle nämä vierailut lienevät myös olleen keino paeta kotimaan julkisuuden paineita – arkeo­logisilla kaivauksilla hän ei ollut Agatha Christie vaan pelkkä rouva Mallowan.Thompson 2008, s. 313–316. 1930-luvulla Christie osti kaksi uutta taloa: Winterbrook Housen Walling­fordissa ja Green­way Housen Devonissa, joka säilyi Christien perheen kotina vuoteen 2000 astiThompson 2008, s. 308–311..

Toisen maailman­sodan aikana Christie asui Lontoossa, sillä Green­way oli otettu laivaston käyttöön. Mallowanin kaivaukset Lähi-idässä olivat luonnollisesti keskeytyneet ja 1943 hän lähti armeijan palvelukseen Pohjois-Afrikkaan. Christie ja Mallowan tapasivat seuraavan kerran vasta 1945.Thompson 2008, s. 319–321. Maailman­sodan jälkeen Mallowan aloitti kaivaukset Irakin Nimrudissa 1949 ja ne jatkuivat vuoden 1958 vallan­kumoukseen asti. Christie seurasi miestään joka vuoden alussa kaivauksille. Suurimman osa 1950-luvun tuotannosta Christie kirjoittikin Nimrudin kaivauksilla ja Bagdadissa. Christie osallistui myös itse kaivaus­töihin. Hän valokuvasi esineitä ja luetteloi niitä ja lisäksi ennallisti norsun­luu- ja puu­esineitä. Kuten jo ennen sotaa Lähi-idän matkat olivat Christien keino päästä irti kotimaan paineista.Thompson 2008, s. 414–419. 1950-luvulta alkaen Christien kuuluisuus oli alkanut kasvaa ennen­näkemättömiin mitta­suhteisiin. Saman­aikaisesti Christie kuitenkin suojeli yhä enemmän ja enemmän yksityis­elämäänsä. Hän esiintyi harvoin julkisuudessa ja antoi vielä harvemmin haastatteluja.Thompson 2008, s. 362, 363.

Viimeiset vuodet