Kongon demokraattinen tasavalta (, ) on valtio Keski-Afrikassa. Se sijaitsee päiväntasaajalla, Kongojoen ympäristössä. Se on pinta-alaltaan ja väestöltään Afrikan viiden suurimman valtion joukossa. Runsaista luonnonvaroista huolimatta väestöstä merkittävä osa elää köyhyydessä, ja nälkä sekä tarttuvat taudit vaivaavat monia. Maan itäosissa on jatkuvasti levotonta. Kongossa asuu yli 200 eri etnistä ryhmää, jotka puhuvat yli 200 kieltä. Maan virallinen kieli on ranska.
Erotuksena Kongon tasavallasta eli Brazzavillen Kongosta maasta käytetään toisinaan täsmennystä Kinshasan Kongo tai Kongo-Kinshasa maan pääkaupungin mukaan. Kongosta käytetään myös englannin kielessä lyhennettä DRC ja suomen kielessä lyhennettä KDT. Kongon naapurimaat ovat Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Etelä-Sudan, Uganda, Ruanda, Burundi, Sambia, Tansania ja Angola. Maalla on pieni 37 kilometriä pitkä rannikkokaistale Guineanlahdella.
Ennen vuotta 1971 maata saatettiin kutsua nimellä Belgian Kongo tai Leopoldvillen Kongo silloisen pääkaupungin mukaan. Vuosina 1971–1997 maan nimi oli Zaire.
Kongon demokraattisen tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nimellä kongolainen tai kinshasankongolainen.Kongon demokraattinen tasavalta Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.2.2017.
Maantiede pienoiskuva|Kongon demokraattisen tasavallan kartta. pienoiskuva|Heinäkuinen Kongon demokraattinen tasavalta satelliittikuvassa. Kongon demokraattinen tasavalta sijaitsee päiväntasaajalla ja sen pinta-ala on 2 345 410 neliökilometriä, josta 3,3 prosenttia on vettä, eli se on suurin piirtein Länsi-Euroopan kokoinen. Maa sijaitsee pääosin Afrikan sydämessä Kongon altaassa ja se on sademetsävaltio. Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunki on Kinshasa.
Kongon demokraattisella tasavallalla on rantaviivaa vain 37 kilometriä Atlantin valtameren rannikolla. Valtion itärajan muodostaa Itä-Afrikan hautavajoaman läntinen haara vuoristoineen ja järvineen (Afrikan suuret järvet). Täällä sijaitsee maan korkein vuori, 5109 m korkea Margharetan huippu Ruwenzori-vuoristossa. Virungavuoret ovat tuliperäisiä. Valtion läpi virtaava Kongojoki on koko Afrikan toiseksi pisin joki ja Amazonin jälkeen vesimäärältään maailman suurin. Se alkaa Katangan ylängöltä ja kaartaa ensin pohjoiseen, sitten takaisin etelään ylittäen päiväntasaajan kahdesti.
Maan ilmastoa määrittää pasaatien kohtaamisvyöhyke. Päiväntasaajan kohdalla on kuuma ja kostea vyöhyke, jossa sataa vuoden jokaisena kuukautena. Sen etelä- ja pohjoispuolella trooppisilla alueilla on selkeä sade- ja kuivan kauden vaihtelu. Länsirannikolla on merellisen ilmaston alue, ja vuoristossa viileämpää vuoristoilmastoa.
Kongojoen valuma-alueella elää noin 10 000 kasvilajia, joista noin kolmannes on kotoperäisiä. Siellä tavataan myös lukuisia uhanalaisia eläinlajeja, ja kaikkiaan yli 400 nisäkäslajia, tuhat lintulajia ja 700 kalalajia.
Kongossa on yhdeksän kansallispuistoa, joista viisi on Unescon maailmanperintökohteita: Garamban kansallispuisto, Kahuzi-Biegan kansallispuisto, Okapin eläintensuojelualue, Salongan kansallispuisto ja Virungan kansallispuisto. Viimeiset luonnonvaraiset zairenleveähuulisarvikuonot elävät Garamban kansallispuistossa. Virunga ja Kahuzi-Biega tunnetaan gorilloistaan, Okapissa on okapien lisäksi metsänorsuja. Salongan kansallispuisto on koko Afrikan suurin trooppisen sademetsän suojelualue.
Historia Esihistoria Edwardinjärven ja Albertinjärven välisen Semlikijoen rannalta on löydetty merkkejä ihmistoiminnasta 90 000 vuoden takaa, ja bambutipygmeihin kuuluneet kalastajat, metsästäjät ja keräilijät ovat eläneet Kongon altaan seuduilla tuhansien vuosien ajan. 2000 eaa. lähtien 500-luvulle saakka bantuja vaelsi nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueelle luoteesta pygmien sekaan ja tilalle. Myöhemmät kansanvaellukset pohjoisesta Sudanista ja Itä-Afrikasta lisäsivät kansojen määrää alueella. Bantut toivat mukanaan Länsi-Afrikasta raudantekotaidon ja viljelymenetelmiä sekä -lajikkeita.Brief history of the Bantu migration into South Africa South Africa Tours and Travel
Paikalliset kuningaskunnat Kongon demokraattisen tasavallan alueella kehittyi ennen Belgian valtaa omaperäisiä kulttuureja. Kongo-joen alajuoksulla syntyi 1100-luvulta alkaen joukko kaupunkivaltioita, joiden liittyessä yhteen muodostui Kongon kuningaskunta, jonka kukoistuskausi kesti 1300-luvun lopulta melkein 1800-luvun loppuun. Maan itäosassa, Lualaba-joen varrella alkoi kehittyä 400-luvulla Upembaksi kutsuttu yhteiskunta, josta merkittävä Luban kuningaskunta sai alkunsa. Tämä keskushallintoinen kuningaskunta vallitsi maan kaakkoisosassa 1500-luvulta 1800-luvun loppuun. Myös Ruandan, Lundan ja Chokwen kuningaskunnat ovat vaikuttaneet nykyisen Kongon ja sen naapurimaiden alueella. Lundan keskus oli nykyisessä Katangan maakunnassa, Chokwet saattoivat lähteä Kasain alueelta, mutta asettuivat nykyisen Angolan puolelle.
Belgian vallan aika Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka purjehti Kongoon oli portugalilainen Diego Cão. Hänen vaikutuksestaan Kongon kuningas Afonso I kääntyi kristinuskoon ja avasi maan kaupalle ja muulle eurooppalaiselle vaikutukselle. Kongoa ei kuitenkaan yritetty kolonisoida ennen kuin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Belgian kuningas Leopold II sai maan haltuunsa brittiläisen tutkimusmatkailija Henry Stanleyn avulla.
Leopold II sai Kongon vapaavaltion virallisesti haltuunsa Berliinin konferenssissa 1885. Hän sai sen henkilökohtaiseksi omaisuudekseen. Aluetta hallitsemaan perustettiin ”filantrooppinen” osakeyhtiö Association Internationale Africaine, jonka ainut osakkeenomistaja oli Leopold II. Motiivit olivat taloudelliset. Kongosta saatiin ensin norsunluuta ja myöhemmin luonnonkumia, jota uusi kumiteollisuus tarvitsi. Kaupallisiin tavoitteisiin päästiin poikkeuksellisen julmalla terrorilla, jotta epäinhimillistetyt alamaiset hankkisivat mahdollisimman paljon kumia isännilleen. Kun tieto olosuhteista paljastui 1900-luvun alussa, siitä syntyi kansainvälinen skandaali. Kuolleiden määräksi on arvioitu myöhemmin 4–8 miljoonaa, toisten arvioiden mukaan jopa 10 miljoonaa eli puolet silloisesta väestöstä. Kuningas Leopoldin ahne ja julma politiikka Kongossa sai aikaan kansainvälistäkin pahennusta. Tämän takia alue muutettiinkin vuonna 1908 kuninkaan yksityisomaisuudesta Belgian siirtomaaksi nimellä Belgian Kongo. Siirtomaaisännän nimi nimen alussa tarvittiin erottamaan se naapurimaasta Ranskan Kongosta eli nykyisestä Kongon tasavallasta. Pakkotyö jatkui myös siirtomaa-aikana. Belgialaiset pyrkivät rakentamaan sellaista infrastruktuuria, joka tuki resurssien vientiä pois maasta. Muuten se laiminlöi maan kehittämistä.
Itsenäistyminen ja Kongon kriisi
Kongo itsenäistyi Belgiasta rauhanomaisesti vuonna 1960, joskin Belgia puuttui pitkään sen sisä- ja talouspolitiikkaan. Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen alkoi viisivuotinen Kongon kriisi, josta tuli yhdistelmä itsenäisyystaistelua, rikkaimpien alueiden separatismia, kylmän sodan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton proxy-sotaa, vallankaappauksia ja YK:n rauhanturvaoperaatioita. Maa ajautui poliittisesti epävakaaseen tilaan, joka jatkui viisi vuotta. Eri puolilla maata virisi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä, jotka kaikki kukistettiin ulkovaltojen ja YK:n tuella.
pienoiskuva|vasen|upright|Lumumba neuvostoliittolaisessa postimerkissä. Maassa pidettiin vuonna 1960 parlamenttivaalit, jotka voitti vaaliliitto, jossa olivat MNC-L (Kongon kansallisliike), PSA (Parti Solidaire Africain) ja CEREA (Centre de Regroupement Africain). MNC:n johtajasta Patrice Lumumbasta tuli Kongon ensimmäinen pääministeri. Presidentiksi valittiin Joseph Kasa-Vubu ABAKO:sta (Alliance des Bakongo). Etelä-Kasain maakunta julistautui itsenäiseksi 14. kesäkuuta. Sen presidentiksi nousi Albert Kalonji.History of the Republic of Great Kasai Africa Federation Heinäkuussa 1960 armeija kapinoi ja Katangan maakunta julistautui itsenäiseksi Moïse Tshomben johdolla. Tshombe pyysi Belgian asevoimien tukea, mihin Belgia suostui muodollisesti kansalaistensa suojelemiseksi. YK:n turvallisuusneuvosto päätti lähettää maahan joukkoja palauttamaan järjestystä, mutta niiden ei sallittu puuttua maan sisäisiin asioihin. Lumumba pyysi Neuvostoliiton joukkoja Kasaihin, mikä suututti Yhdysvallat, joka alkoi tukea Kasa-Vubua ja armeijan komentajaa Joseph-Désiré Mobutua. 5. syyskuuta Kasa-Vubu ilmoitti radiossa Lumumban erosta, johon Lumumba vastasi ilmoittamalla presidentin pidätyksestä. Viikon kuluttua Lumumban aiemmin johtajaksi nimittämä Mobutu asetti hänet kotiarestiin ja kaappasi vallan CIA:n tuella. Lumumba teloitettiin myöhemmin.Patrice Emery Lumumba Africa Within
YK aloitti seuraavana vuonna Katangan suurelta osin valkoisten palkkasoturien riisumisen aseista ja maakunnan liittämisen takaisin Kongoon. YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld, joka oli ollut aktiivinen Kongon kysymyksen ratkaisemisessa, sai samana vuonna surmansa häntä kuljettaneen lentokoneen maahansyöksyssä Kongossa. Kongolaiset joukot liittivät Kasain maahan nelikuukautisen sotilasoperaation jälkeen. Katanga saatiin YK-joukkojen haltuun tammikuuhun 1963 mennessä.
Itä- ja Kivun maakunnissa puhkesi alkuvuodesta 1964 Simba-kapina, jonka seurauksena Moïse Tshombe nimitettiin pääministeriksi. Kapinalliset ottivat 1 600 länsimaalaista panttivankia. Kongo pyysi myös Yhdysvaltain ja Belgian apua, jotka vapauttivat eurooppalaiset panttivangit.
Presidentti Kasa-Vubu erotti 13. lokakuuta 1965 pääministeri Moïse Tshomben ja asetti väliaikaisen hallituksen, jonka johtoon tuli Evariste Kimba. 25. marraskuuta 1965 armeijan komentaja Joseph-Désiré Mobutu, joka tunnettiin paremmin myöhemmällä nimellään Mobutu Sese Seko, kaappasi vallan länsimaiden tuella ja perusti yksipuoluejärjestelmän. Entinen pääministeri Tšombe joutui syytetyksi ja pakeni maasta. Länsimaat pitivät Mobutua takeena kommunismia vastaan. Hänen hallintoaan on syytetty ihmisoikeuksien rikkomisesta, sorrosta, henkilökultista ja rehottavasta korruptiosta, jopa niin paljon, että hallinnolle on annettu pilkkanimi ”kleptokratia”.
Mobutu hankki itselleen suuren omaisuuden kavaltamalla valtion omaisuutta ja vaatimalla lahjuksia: miljardeja dollareita talletettiin ulkomaisille pankkitileille.
Mobutun valtakausi
pienoiskuva|vasen|Mobutu Sese Seko ja Richard Nixon Washingtonissa vuonna 1973. Mobutun hallinto oli aluksi epäpoliittinen ja jopa politiikan vastainen. Hänen mukaansa poliitikot olivat viidessä vuodessa raunioittaneet maan, ja viiden vuoden kuluttua maassa ei olisi enää poliittisia puolueita. Mobutu sai hätätilahallinnon vallitessa lähes täyden vallan ja pyrki leikkaamaan poliitikkojen valtaa. Maakuntien määrää vähennettiin ja niiden itsehallintoa leikattiin. Parlamentti menetti merkityksensä ja ajoittain lakkautettiin.
Vuonna 1966 Mobutu perusti vapaaehtoisliikkeen ”Tasavallan vapaaehtoiset joukot” ja pyrki kokoamaan taakseen kansanliikettä. Hän nimitti itsensä ”toiseksi kansallissankariksi” Lumumban jälkeen, jota oli ollut syrjäyttämässä. Vuonna 1967 luotiin Vallankumouksen kansanliike (Mouvement Populaire de la Révolution; MPR), joka oli vuoteen 1990 asti ainut sallittu puolue. Sen jäsenyydestä tuli kaikille kansalaisille pakollinen. Myös kaikki ammattiliitot yhdistettiin yhdeksi suuremmaksi liitoksi.
Mobutua vastaan oli aluksi vastarintaa. Vuonna 1966 neljä ministeriä pidätettiin ja teloitettiin julkisesti syytettynä vallankaappauksen suunnittelusta. Katanganin kapina murskattiin, kuten myös valkoisten palkkasoturien kapina vuonna 1967. Vuoteen 1970 mennessä lähes kaikki vastarinta oli kukistettu ja hallitus saanut maan hallintaansa.