Monopoly (Suomessa aiemmin nimellä Monopoli) on lautapeli, jossa myydään ja ostetaan kiinteistöjä. Peli on nimetty taloustieteellisen monopoli-käsitteen mukaan. Nykymuotoinen Monopoly julkaistiin vuonna 1935, mutta samantapaisia pelejä on ollut aikaisemminkin. Monopoly on julkaistu monessa maassa, ja se on yksi suosituimmista lautapeleistä.
Pelin kuvaus ja tavoitteet Pelaajan tavoitteena pelissä on mahdollisimman järkevillä investoinneilla aiheuttaa vastustajilleen konkurssi eli saada näiden rahavarat loppumaan. Joten kun vastustajalta loppuu rahat, hän häviää. Peliä pelataan lähes aina kahdella arpakuutiolla, joiden yhteinen silmäluku määrää, kuinka pitkälle pelaajan täytyy liikkua pelilaudalla. Jos noppaheitosta tulee kaksi samaa numeroa, pelaaja saa ylimääräisen heittovuoron.
Pelimerkkejä liikutetaan myötäpäivään laudan reunoilla, joilla on tontteja, asemia ja laitoksia. Osuessaan tontille, asemalle tai laitokselle ensimmäisenä pelaaja voi ostaa sen itselleen pankilta. Jos hän ei halua ostaa sitä määrätyllä hinnalla, järjestetään kaikkien pelaajien kesken huutokauppa. Jos ruutu on jo toisen omistuksessa, pelaaja maksaa tälle vuokraa. Pelaaja voi rakentaa taloja tai hotellin, kun omistaa kaikki samanväriset tontit, ja näin nostaa muiden pelaajien maksamaa vuokraa.
Pelilaudalta voi saada lisäksi sattumakortteja, jotka voivat määrittää pelin kulkua, muun muassa tuomalla pelaajalle maksuja tai siirtämällä hänen pelinappulaansa.
Historia pienoiskuva|428x428px|Pelin keksijän Elizabeth Magien patenttihakemus Landlord’s gamelle, johon Monopoly pohjautuu. Pelin patentoi yhdysvaltalainen, sillä hetkellä työtön myyntimies Charles B. Darrow. Pelin kadunnimet oli poimittu Atlantic Citystä, jonne Darrowit olivat aiemmin tehneet matkan. Myöhemmin useat muut ovat kertoneet pelanneensa kotitekoisia versioita pelistä jo ennen Darrowin patentointia. Pelin alkuperäisenä keksijänä pidetäänkin nykyään Elizabeth Magieta, joka patentoi suuresti Monopolya muistuttavan The Landlord’s Game -nimisen pelin jo vuonna 1904. Pelin tarkoituksena oli kritisoida kapitalismia ja 1900-luvun alun amerikkalaisia suurjohtajia.
Monopoly tuli suuren yleisön tietoisuuteen 5. marraskuuta 1935, kun peliyhtiö Parker Brothers aloitti sen markkinoinnin. Sittemmin yhtiö on tullut osaksi yhdysvaltalaista Hasbro-peliyhtiötä.
Anti-Monopoly-oikeudenkäynti Vuonna 1973 San Franciscon yliopiston taloustieteiden professori Ralph Anspach patentoi Anti-Monopolyn, Monopolya muistuttavan pelin. Parker Brothers haastoi hänet tästä oikeuteen. Kyseinen, kymmenen vuotta kestänyt lakijuttu meni aina korkeimpaan oikeuteen asti. Vetoomustuomioistuin huomasi, että Darrow oli kopioinut säännöt tarkasti (mukaan lukien jopa Marven Gardens -nimen kirjoitusvirheen) Charles Toddin tuottamasta pelistä. Juttu päättyi lopulta Anspachin voittoon.
Säännöt Pelilaudalla on myös lähtöruutu, johon saapuessaan tai ohittaessaan pelaaja saa määrätyn rahasumman pankilta; Vapaa pysäköinti -ruutu, jota kukaan ei voi omistaa; Mene vankilaan -ruutu, johon saapuessaan pelaajan on mentävä suoraan Vankila-ruutuun; veroruutuja, joissa joutuu maksamaan rahaa pankille; Sattuma- ja Yhteismaa-ruutuja, joihin tullessaan pelaaja nostaa erillisen kortin, jolla voi olla monenlaisia vaikutuksia. Jos pelaaja saapuu Vankila-ruutuun normaalisti ("käy vankilassa"), hän voi lähteä sieltä vapaasti kuten muistakin ruuduista. Vankilaan voi joutua myös ylinopeudesta (kolmas perättäinen tuplaheitto samalla vuorolla), Mene vankilaan -ruudusta sekä Sattuma- tai Yhteismaa-kortin määräämänä. Tällöin pelaajan on vankilasta poistuakseen joko käytettävä Vapaudu vankilasta -korttia, maksettava vakuus, heitettävä nopilla tuplat tai odotettava kolme heittovuoroa.
Myytävät tontit jakautuvat kahdeksaan väriryhmään. Jos sama pelaaja on saanut haltuunsa kaikki saman väriryhmän tontit, hän saa periä niistä kaksinkertaista vuokraa tai korottaa vuokraa vieläkin enemmän rakentamalla tonteille taloja. Talot on rakennettava tasaisesti värialueen tonteille, ja samalla tontilla voi olla enintään neljä taloa. Neljän talon jälkeen tontilleen voi rakentaa hotellin.
Pelaajat voivat vaihtaa tai myydä ja ostaa tontteja keskenään. Tontteja voi myös kiinnittää noin puolella oletushinnastaan. Kiinnitetyltä tontilta ei voi periä vuokraa, ja kiinnityksen poistaminen maksaa kymmenen prosenttia enemmän kuin kiinnityksestä saatava summa.
Peliä pelataan monilla sääntömuunnelmilla. Siksi usein käy niin, että peliä aloittavat huomaavat olevansa eri mieltä joistakin säännöistä.
Monopolyn virallisten sääntöjen mukaan kaikki verot, sakot ja muut erikoismaksut maksetaan pankille, mikä rajoittaa pelaajien käytettävissä olevan rahan määrää ja estää pelin venymistä. Eräs hyvin yleinen "kotisääntö" on verorahojen ja sakkojen kerääminen erilleen ja antaminen pelaajalle, joka osuu Vapaa pysäköinti -ruutuun.
Virallisten sääntöjen mukaan:
Huutokaupat ovat käytössä. Ellei pankin omistamalle kadulle saapuva pelaaja halua ostaa tonttia merkittyyn hintaan, jokainen pelaaja (myös noppia heittänyt pelaaja) saa esittää tarjouksia, kunnes uusia tarjouksia ei tule. Kadun ostaa korkeimman hinnan tarjonnut pelaaja. Lähtöhinta on puolet tontin hinnasta. Jos pelaaja heittää tuplat eli kaksi samaa silmälukua, hän pelaa vuoronsa päätteeksi uuden vuoron. Kolmannet peräkkäiset tuplat siirtävät pelaajan suoraan vankilaan välittömästi nopanheiton jälkeen. Tällöin pelaaja ei voi saada palkkiota lähtöruudun ohittamisesta eikä joudu maksamaan vuokraa tai voi ostaa tonttia, jolle olisi saapunut. Vuokraa ei tarvitse maksaa, jos saaja ei vaadi saataviaan ennen kuin seuraavaksi vuorossa oleva pelaaja heittää noppia. Tämä sääntö saattaa aiheuttaa eripuraa ja tahallinen liian nopea pelaaminen kannattaa selvittää peliporukan kesken ennen peliä. Käytetyt kortit sijoitetaan pakan alle. Sekoittamista ei siis säännöissä edellytetä, vaikka sillä voikin olla peliä parantava vaikutus pakan mentyä ympäri. Vankilasta vapauttava tuplaluku on myös vankilasta ulos siirryttävä matka. Tämän jälkeen vapautunut vanki saa heittää ja siirtää pelinappulaansa vielä uudelleen. Tämä sääntö on Monopolyn kotisivuilla selvennetty niin, että toista heittoa ei saa vankilasta vapauttavien tuplien jälkeen. Vuoden 1993 suomalaisessa painoksessa säännöt kuitenkin sanovat toisin. Vapautuakseen vankilasta on maksu tai sopiva kortti käytettävä ennen noppien heittämistä. Jos pelaaja siis heittää noppaa ensimmäisellä tai toisella vuorollaan vankilassa, se tarkoittaa, että sillä vuorolla hän voi vapautua vain heittämällä tuplat. Jos vanki ei kolmannellakaan yrityksellään onnistu heittämään tuplia, on sakko maksettava heti samalla vuorolla, minkä jälkeen vapautunut vanki heittää vielä kerran (normaali siirtyminen). Vankilaan ei siis voi jäädä neljäksi vuoroksi. Sakon suuruus vaihtelee pelin eri painoksissa. Vaikka pelaaja on vankilassa, hän voi periä vuokria muilta pelaajilta ja rakentaa taloja tai hotelleja. "Jos halukkaita ostajia on enemmän kuin pankilla on mahdollisuus myydä, pankki myy talot huutokaupalla korkeimman tarjouksen tehneelle." Monopolyn suomalaisten sääntöjen sanamuoto antaa epäsuorasti ymmärtää, että pelaaja voi rakentaa taloja vain omalla vuorollaan. Amerikkalaisen Monopolyn säännöissä sanotaan, että pelaaja saa ostaa ja rakentaa taloja milloin vain. Hotellin voi rakentaa tontille, jolla on jo neljä taloa.Kirjaimellisesti tulkittuna tämä tarkoittaa, että vaikka pelaaja haluaisi rakentaa hotellin suoraan tyhjälle tontille, talojen asettamista tontille ei voi ohittaa eikä hotellia rakentaa, ellei saatavilla ole vähintään neljää taloa tonttia kohden. Tämä tulkinta johtaa siihen, että pelaajat voivat estää toisiaan rakentamasta hotelleja pimittämällä taloja omilla tonteillaan. Rakennettuja tontteja ei voi myydä. Talot pitää purkaa ennen tontin kauppaamista. Kun pelaajan velat ylittävät omaisuuden arvon, hän tekee konkurssin (tyypillisesti pelaajan joutuessa maksamaan korkean vuokran). Kaikki talot puretaan, tontit kiinnitetään ja saadut rahat sekä konkurssia tekevän käteiset annetaan velkojalle. Pankki saa pelaajan tontit, jotka huutokaupataan välittömästi. Konkurssin tehnyt pelaaja poistuu pelistä. Rahan lainaaminen on kielletty, mutta pelaajan varojen ollessa riittämättömät osan velasta saa maksaa omaisuudella (tonteilla). Velkoja voi määrätä tonttien arvon. Usein on kuitenkin mutkattomampaa laittaa velallinen tässä vaiheessa konkurssiin, sillä muuten peli saattaa pitkittyä tarpeettomasti.
Säännöt luettu suomalaisesta Monopolyn vuoden 1993 painoksesta.
Pelaajien kesken sovittuja omia pelisääntöjä (House Rules) Monopoly-peliin on olemassa monia suosittuja epävirallisia sääntöjä, joita voidaan käyttää pelaajien niin keskenään sopiessaan. Säännöt sopivat kokeneimmille Monopoly-pelaajille, joille perussäännöt ovat jo tuttuja.
Tuplapalkka. Kun pelaaja pysähtyy täsmälleen lähtöruutuun saa hän normaalin palkan kaksinkertaisena. Sääntö lisää pelin ns. tuuritekijää. Yksityisyyssääntö. Pelaajan omistuksessa olevia kortteja ja rahamäärää ei tarvitse julkistaa. Näin pelin aikana tehdyt kaupat ja pelaajien hankinnat pitää muistaa, ja vuokran vaatiminen muuttuu jännittävämmäksi, kun pelaajilta vaaditaan enemmän tarkkaavaisuutta. Vuokraa vaatiessaan vaatijan on kuitenkin pyynnöstä esitettävä vaatimuksensa pohjalla oleva omaisuuskortti. (Myös bluffaaminen voidaan sallia, mutta kiinni jäädessään bluffaaja maksaakin summan muuten maksumieheksi joutuneelle pelaajalle.) Ei alarajaa huutokaupassa. Omaisuusruutuun pysähtynyt pelaaja voi julistaa huutokaupan, vaikka hänellä olisi varaa ostaa ko. omaisuus. Yksityissääntöön yhdistettynä voi näin tehdessään joutua maksamaan omaisuudesta vähemmän. Nopeus/reaktiosääntö. Jos pelaajaa heittää tuplat ja pysähtyisi muuten vastapelaajan tontille, mutta ehtii heittämään uuden heiton ennen kanssapelaajan vuokravaatimusta, vuokraa ei tarvitse maksaa. Pelinappulaa ei siis liikuteta vastapelaajan ruutuun, ellei vastapelaaja ole tarpeeksi nopea. Sääntö vaatii pelaajilta enemmän tarkkaavaisuutta/nopeutta ja lisää pelin dramaattisuutta. Lottovoitto. Kaikki maksut Sattuma- ja Yhteismaa-korteista, veroista ja vankilasta vapautumisesta laitetaan pelilaudan keskelle. Kun pelaaja saapuu Vapaa pysäköinti -ruutuun, hän voi lunastaa kertyneen potin lottovoittona. Rankka tuomio. Vankilassa oleva pelaaja ei voi kerätä vuokria ja/tai rakentaa tai vuokrasta voi periä vain puolet. Rankka tuomio voidaan myös määrätä pelaajalle muiden pelaajien päätöksellä, jos pelaaja syyllistyy "bluffaamiseen" tai rikkoo jotain muuta sääntöä vakavaksi katsottavalla tavalla. Lainaaminen. Rahan lainaaminen pelaajien (muttei pankin) kesken on sallittua. Lainojen ehdot ovat sovittavissa. Myöskään vuokria ei ole pakko periä heti: vuokran voi laittaa "piikkiin". Rästivuokraa voi vaatia maksettavaksi myöhemmin tai kuitata sillä oman maksunsa. Tämä voi kuitenkin pitkittää peliä. Epätasainen rakentaminen. Taloja voi laittaa saman väriryhmän tonteille haluamassaan järjestyksessä, esim. kaikki talot ja hotelli samalle tontille. Tällä säännöllä voidaan ikään kuin lyödä vetoa, mille ruudulle vastapelaaja todennäköisesti joutuu. Tämä nostaa pelin riskitasoa. Tonttiarvonta. Pelin alussa kukin pelaaja saa itselleen sattumanvaraisesti 2–5 omaisuuskorttia. Tämä lyhentää peliä ja lisää siihen enemmän sattumanvaraisuutta ja ns. tuuritekijää. Ei tuplarajaa. Tuplia heittämällä ei voi joutua vankilaan. Tuplilla ei vankilaan. Jos pelaaja astuu Mene vankilaan -ruutuun tuplilla, ei hänen tarvitse mennä vankilaan vaan hän pysähtyy Mene vankilaan -ruutuun. Sääntö lisää pelin ns. tuuritekijää. Pyöristyssääntö. Kaikki vuokrat pyöristetään lähimpään sataseen (tai vastaavaan toiseksi pienempään seteliin). Turha näpläily pikkurahojen kanssa loppuu ja pelin tahti nopeutuu.