Männyt (Pinus) on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu pitkälti yli sata lajia, ja se on siten paitsi heimonsa suurin suku, myös runsaslajisin kaikista havupuiden suvuista. Männyt ovat ainavihantia puita tai pensaita. Niitä kasvaa lähes kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla pohjoiselta napapiiriltä Väli-Amerikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. Monet niistä ovat tärkeitä talouspuita.
Nimet Suvusta käytetty suomenkielinen nimi mänty on alun perin suvun ainoan Suomessa luonnonvaraisena kasvavan edustajan männyn eli metsämännyn (Pinus sylvestris) nimitys. Suomen kielessä on tälle lajille kaksi muutakin vanhaa nimeä, honka ja petäjä.
Suvun tieteellinen nimi Pinus on antiikin roomalaisten männyistä käyttämä latinankielinen nimi.
Kuvaus Männyt ovat puuvartisia kasveja. Ne ovat yleensä puita, mutta jotkin lajit voivat olla pensasmaisia. Männyt ovat pihkaisia, ja niillä on pihkatiehyitä puussaan, kuoressaan, lehdissään ja usein myös kävyissään. Versot ovat eriytyneet selvästi erillisiin pitkäversoihin eli pitkähaaroihin ja niistä haarautuviin lyhytversoihin eli lyhythaaroihin, joissa on kussakin vain yksi neulaskimppu. Rungon kaarna voi vaihdella ohuesta ja sileästä paksuun ja uurteiseen tai kilpimäisinä levyinä halkeilevaan.
Lyhytversojen lehdet ovat yleensä neulasmaisia ja kasvavat verson kärjessä useimmiten kahden, kolmen tai viiden neulasen kimppuna. Esimerkiksi krempfinmännyllä (Pinus krempfii) kuitenkin lehdet ovat neulasmaisen sijaan litteitä ja suikeita, kun taas bajanmännyllä (Pinus monophylla) ne kasvavat yksittäin. Männyt ovat ainavihantia, ja neulaset pysyvät puussa 2–30 vuotta lajista riippuen. Neulasten varistessa koko kimppu varisee yleensä kokonaisena.
Neulasten lisäksi männyillä on pieniä suomulehtiä, jotka kasvavat pitkäversoissa silmujen, lyhytversojen ja kukintojen tyvellä. Ne ovat kalvomaisia, eikä niissä ole lehtivihreää. Nuorilla männyntaimilla on myös erillisiä sirkkalehtiä ja neulasmaisia lehtiä, jotka kasvavat yksittäin pitkäverson rangan ympärillä. Sirkkalehtien määrä vaihtelee välillä 3–24.
Männyt ovat yksikotisia, ja samaan yksilöön kehittyvät erilliset yksineuvoiset hede- ja emikukinnot. Kukinnot kehittyvät pitkäversoihin niiden ensimmäisenä vuonna. Hedekukinnot eli hedekävyt kasvavat kierteisesti pitkäverson ympärillä. Hedekukinto koostuu lukuisista yleensä kilpimäisistä hedelehdistä, jotka ovat kierteisesti rangan ympärillä. Emikukinnot eli kävyt kasvavat pienissä ryppäissä tai yksittäin lähellä verson kärkeä. Ne koostuvat rangan ympärillä kierteisesti kasvavista suuremmista pitkänpyöreistä tai vastapuikeista käpysuomuista sekä pienimmistä peitinsuomuista. Peitinsuomut ovat näkyvillä pölytysvaiheessa mutta jäävät käpysuomujen alle piiloon käpyjen kypsyessä. Kävyn ulkopinnan muodostavat käpysuomujen kärkiosat ovat yleensä paksuja, kovia ja kilpimäisiä. Käpysuomun kärjessä tai keskellä on tavallisesti nystymäinen kohouma. Käpy kypsyy toisena tai kolmantena pölytyksen jälkeisenä vuonna. Siemenet ovat paksukuorisia, ja niillä on yksi lenninsiipi, joka tosin on surkastunut joillakin lajeilla.
Monet männyt voivat elää hyvin vanhoiksi. Usean pohjoisamerikkalaisen lajin tiedetään voivan saavuttaa yli tuhannen vuoden iän, ja okakäpymännystä (Pinus longaeva) tunnetaan useita yksilöitä, jotka ovat yli 4 000 vuotta vanhoja. Vanhin tunnettu lajin yksilö oli 5 060, kun sen ikää analysoitiin vuonna 2012.
Levinneisyys thumb|Karibianmänty (Pinus caribaea). Männyt ovat levittäytyneet suurimpaan osaan pohjoista pallonpuoliskoa kylmän vyöhykkeen reunalta etelään trooppisen vyöhykkeen vuoristoihin. Euraasiassa lajeja tavataan laajalti Euroopasta Espanjasta, Portugalista ja Skotlannista itään Aasiaan Venäjän kaukoitään, Japaniin, Taiwanille, Filippiineille ja Indonesiaan. Eteläisimmät esiintymät ovat Kaakkois-Aasiassa, missä indonesianmänty (Pinus merkusii) esiintyy Sumatralla päiväntasaajan eteläpuolella. Pohjois-Amerikassa mäntyjä esiintyy pohjoisesta Kanadan Yukonista ja Newfoundlandista ja Yhdysvaltain Alaskasta etelään Meksikoon ja Nicaraguaan Väli-Amerikassa sekä Kuubaan ja Hispaniolan saarelle Karibian alueella. Eteläisellä pallonpuoliskolla mäntyjä kasvatetaan monin paikoin talouspuuksi istutusmetsissä.
Elinympäristö ja ekologia thumb|Mätäsvaiheessa oleva pitkäneulasmännyn (Pinus palustris) taimi. Männyt ovat sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin, mutta kasvavat yleisimmin kuivilla tai vähäravinteisilla mailla, joilla useimmat muut puut tai pensaat eivät menesty yhtä hyvin. Mäntyjä esiintyy pohjoisen kylmän vyöhykkeen taigalta subtrooppisiin metsiin ja tropiikin vuoristometsiin. Monet mäntylajit kestävät hyvin kuivuutta ja voivat kasvaa hyvinkin kuivissa oloissa. Kosteampien alueiden männyt kasvavat usein vähäravinteisilla mailla, kuten karuilla soilla tai serpentiinialueilla.
Monet männyt ovat sopeutuneet toistuviin metsäpaloihin. Useat lajit tarvitsevat toistuvia paloja säilyttääkseen valtapuulajin asemansa, ja palojen puutteessa korvautuvat toisilla, huonommin paloja sietävillä puilla tai pensailla. Jotkin männyt ovat sopeutuneet kestämään toistuvia pieniä metsäpaloja, kun taas toiset lajit ovat sopeutuneet säännöllisin välein tuhoutumaan voimakkaissa paloissa ja kasvamaan sitten nopeasti takaisin siemenistä tai juurakoista. Joillakin paloihin sopeutuneilla männyillä on erityisenä sopeumana nuoren taimen ensimmäisten vuosien mätäsvaihe. Mätäsvaiheessa nuori mänty kehittää aluksi syvän pääjuuren haarautumatta tai kasvamatta korkeutta käytännössä ollenkaan. Mätäsvaiheen lyhyt, syväjuurinen kasvi selviää todennäköisemmin metsäpalosta kuin korkeampi, kapea nuori puu. Lyhyt, haaraton maanpäällinen varsi on yleensä pitkien neulasten peittämä, ja muistuttaa ruohomätästä. Joillakin lajeilla kävyt ovat serotiinisia, eivätkä niiden käpysuomut aukea käpyjen kypsyttyä, vaan vasta jonkin ulkoisen tekijän avatessa ne. Männyillä serotiiniset kävyt alkavat yleensä avautua metsäpalon kuumentaessa ja kuivattaessa kävyt, jolloin siemenet pääsevät leviämään tulen raivaamalle maalle.
Luokittelu Männyt luokitellaan kahteen tai kolmeen alasukuun käpyjen, siementen ja neulasten piirteiden mukaan. Vaikutusvaltaisen havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijän Aljos Farjonin luokituksessa vuodelta 2010 männyt jakautuvat kahteen alasukuun, Pinus ja Strobus. Toisissa luokituksissa alasuvun Strobus sektio Parrya erotetaan kolmanneksi alasuvukseen nimellä Ducampopinus.
Mäntyjä on perinteisesti lajiteltu kimpuissa kasvavien neulasten lukumäärän perusteella pareittaisneulasisiin mäntyihin, kolmittaisneulasisiin mäntyihin ja viisittäisneulasisiin mäntyihin. Kimpussa olevien neulasten lukumäärä ei kuitenkaan kerro paljoa lajien todellisista sukulaisuussuhteista ja esimerkiksi sekä pareittaisneulasisia että viisittäisneulasisia lajeja on sekä alasuvussa Pinus että alasuvussa Strobus.
Lajit Mäntyjä tunnetaan pitkälti yli sata lajia, joihin kuuluu noin 110 nykyisin elävää lajia, sekä useita esihistoriallisia lajeja. Lajien tarkka määritys ja siten lukumäärä vaihtelee lähteestä riippuen. Esimerkiksi siperiansembraa (Pinus sibirica) eräät kasvitieteilijät pitävät sembramännyn (Pinus cembra) alalajina, eivätkä omana lajinaan. Tässä käytetyssä Aljos Farjonin luokittelun mukaisessa määritelmässä mäntyjä on 113 nykyisin elävää lajia, joista neljä on risteymälajeja. Alla olevaan luokitukseen on luetteloitu ne 109 lajia, jotka eivät ole risteymäperäisiä, siten kuin ne on luokiteltu Aljos Farjonin teoksessa A Handbook of the World's Conifers. Risteymälajeja puolestaan ovat Pinus ×densithunbergii, Pinus ×hakkodensis, Pinus ×neilreichiana ja rinnemänty (Pinus ×rhaetica).
Alasuku Pinus
Sektio Pinus Alasektio Pinaster rannikkomänty (Pinus pinaster) bosnianmänty (Pinus heldreichii) turkinmänty (Pinus brutia) alepponmänty (Pinus halepensis) pinja (Pinus pinea) kanarianmänty (Pinus canariensis) himalajanmänty (Pinus roxburghii) Pinus latteri indonesianmänty (Pinus merkusii) Alasektio Pinus Pinus densata Pinus yunnanensis khasinmänty (Pinus kesiya) japaninmustamänty (Pinus thunbergii) kiinanmustamänty (Pinus tabuliformis) Pinus henryi Pinus hwangshanensis Pinus luchuensis Pinus taiwanensis japaninpunamänty (Pinus densiflora) metsämänty eli mänty (Pinus sylvestris) amerikanpunamänty (Pinus resinosa) vuorimänty (Pinus mugo) alppimänty eli puualppimänty (Pinus uncinata) kiinanpunamänty (Pinus massoniana) juventudinmänty (Pinus tropicalis) euroopanmustamänty (Pinus nigra) Sektio Trifolius Alasektio Contortae kontortamänty (Pinus contorta) banksinmänty (Pinus banksiana) virginianmänty (Pinus virginiana) floridanmänty (Pinus clausa) Alasektio Ponderosae keltamänty (Pinus ponderosa) Pinus arizonica jeffreynmänty (Pinus jeffreyi) engelmanninmänty (Pinus engelmannii) jättikäpymänty (Pinus coulteri) sabinenmänty (Pinus sabiniana) kalifornianmänty eli torreinmänty (Pinus torreyana) Pinus hartwegii meksikonmänty (Pinus montezumae) Pinus devoniana salvadorinmänty (Pinus pseudostrobus) Pinus douglasiana Pinus maximinoi Pinus durangensis Alasektio Australes pitkäneulasmänty (Pinus palustris) karibianmänty (Pinus caribaea) etelänkeltamänty (Pinus elliottii) louisiananmänty (Pinus glabra) kuubanmänty (Pinus cubensis) Pinus occidentalis okamänty (Pinus pungens) pikimänty (Pinus rigida) alabamanmänty (Pinus serotina) loblollymänty (Pinus taeda) arizonanmänty (Pinus leiophylla) partamänty (Pinus lumholtzii) Pinus herrerae lyhytneulasmänty (Pinus echinata) lawsoninmänty (Pinus lawsonii) pringlenmänty (Pinus pringlei) teocotenmänty (Pinus teocote) meksikonriippamänty (Pinus patula) Pinus greggii kyhmykäpymänty (Pinus attenuata) piispanmänty (Pinus muricata) montereynmänty (Pinus radiata) Pinus jaliscana Pinus tecunumanii pallokäpymänty (Pinus oocarpa) Pinus luzmariae Pinus praetermissa
Alasuku Strobus
Sektio Parrya Alasektio Nelsoniae nelsoninmänty (Pinus nelsonii) Alasektio Balfourianae revonhäntämänty (Pinus balfouriana) vihnemänty (Pinus aristata) okakäpymänty (Pinus longaeva) Alasektio Rzedowskianae Pinus rzedowskii Pinus maximartinezii hidalgonmänty (Pinus pinceana) Alasektio Cembroides meksikonpähkinämänty (Pinus cembroides) Pinus culminicola coloradonpähkinämänty (Pinus edulis) Pinus remota bajanmänty (Pinus monophylla) sandiegonmänty (Pinus quadrifolia) Sektio Quinquefolius Alasektio Gerardianae himalajanpähkinämänty (Pinus gerardiana) kiinanpähkinämänty (Pinus bungeana) Pinus squamata Alasektio Krempfianae krempfinmänty (Pinus krempfii) Alasektio Strobi strobusmänty (Pinus strobus) valkorunkosembra (Pinus albicaulis) kalliovuortensembra (Pinus flexilis) uudenmeksikonmänty (Pinus strobiformis) meksikonvalkomänty (Pinus ayacahuite) lännenvalkomänty (Pinus monticola) sokerimänty (Pinus lambertiana) sembramänty (Pinus cembra) siperiansembra (Pinus sibirica) makedonianmänty (Pinus peuce) kyynelmänty (Pinus wallichiana) Pinus bhutanica kiinansembra (Pinus armandii) Pinus amamiana koreansembra (Pinus koraiensis) pensassembra (Pinus pumila) japaninvalkomänty (Pinus parviflora) Pinus morrisonicola Pinus fenzeliana Pinus wangii Pinus dalatensis
Kehityshistoria thumb|Esihistoriallisen lajin Pinus taedaformis fossiilinen neulaskimppu.
Männyt on yksi vanhimpia yhä elossa olevia havupuusukuja. Sukuun on kuvattu useita esihistoriallisia lajeja fossiilisista jäänteistä, joita tunnetaan jo liitukaudelta alkaen. Vanhin tunnettu mäntylaji on 130 miljoonaa vuotta vanhoista sedimenttikerrostumista löydetty Pinus yorkshirensis.
Käyttö thumb|Mäntytukkeja kuljetusvaunussa.