Ranua on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan eteläosassa Simojoen ylä- ja keskijuoksulla Rovaniemen eteläpuolella. Kunnassa asuu ihmistä, ja sen pinta-ala on km2, josta km2 on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km2.
Ranuan naapurikunnat ovat Ii lounaassa, Simo ja Tervola lännessä, Rovaniemi pohjoisessa, Posio idässä ja Pudasjärvi etelässä. Ranua rajautuu etelässä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan.
Historia vasen|pienoiskuva|Ranua muodostettiin vuonna 1917 Pudasjärven, Simon ja Rovaniemen alueista. Vuonna 1926 Ranuasta liitettiin osa vasta perustettuun Posioon. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Ranuan seudulle jo kivikaudella. Alueen ensimmäiset asukkaat olivat saamelaisia, jotka 1600-luvulle tultaessa joutuivat vetäytymään etelästä saapuneiden suomalaisten eränkävijöiden tieltä. Ranuan eteläisiä, Siuruanjoen vesistöalueen erämaita pitivät hallussaan iiläiset, ja kemiläiset ja simolaiset hallitsivat Simojoen ympäristöä. Alueiden rajat olivat pitkään eränkävijöiden keskisten kiistojen kohteina.Rikkinen, K. & Sihvo, H. (toim.): "Finlandia, Otavan iso maamme kirja 9". Otava, 1987.
Eränkäynti antoi sysäyksen pysyvän asutuksen syntymiselle. Asutuksen eteneminen oli kuitenkin hidasta – 1600-luvulla Ranuan ainoa asutettu alue oli luultavimmin Kuhan kylän seutu Ranuanjärven itäpuolella. Vasta 1800-luvulla asukasluku alkoi kasvaa toden teolla. Vuonna 1910 Ranualla asui noin 1 700 asukasta. Alueen asukkaiden toimeentulo perustui 1900-luvun alkuun asti maanviljelyyn ja karjatalouteen sekä metsästykseen ja kalastukseen. pienoiskuva|Ranuan kirkko syksyllä 2006
Ranuan alue jakautui seurakunnallisesti kolmeen kuntaan: Pudasjärveen, Simoon ja Rovaniemeen. Pitkät kirkkomatkat saivat asukkaat kannattamaan täysin oman seurakunnan perustamista. Hanke eteni kuitenkin nihkeästi, sillä epäselvyyksiä oli mm. kirkon paikan ja seurakunnan alueellisen laajuuden määrittämisessä. Ranuan seurakunta perustettiin vihdoin vuonna 1899, Ranuan kirkko rakennettiin vuosina 1911–1914.
Ranuan kunta perustettiin vuonna 1917. Ranuaan liitettiin alueita suurimmaksi osaksi Pudasjärvestä, mutta myös Simosta ja Rovaniemestä. Kunnan itsenäistymisen jälkeisinä vuosina metsien hakkuut ja uitot tarjosivat runsaasti töitä, ja kunnan väkiluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1920 asukasluku oli miltei 2 900.
Tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi koululaitoksen kehittyminen oli hidasta. Simon kunta perusti Ranuan ensimmäisen kansakoulun Saukkojärven kylään vuonna 1894. Kaksi vuotta myöhemmin Pudasjärven kunta perusti oman koulunsa Ranuan kirkonkylään. Ensimmäinen Ranuan kunnan perustama kansakoulu aloitti Ylimaan kylässä vuonna 1930.
Vuosina 1944–1945 Lapin sota aiheutti Ranualla mittavat vahingot, kun alueella käytiin kiivaita taisteluja suomalaisten ja saksalaisten kesken. Väestöä jouduttiin lähettämään evakkoon. Sodan tuhojen jäljiltä Ranualla jouduttiin aloittamaan laaja jälleenrakennus.
Sodan jälkeen Ranuan väkiluku kasvoi tasaisesti. Vuonna 1947 väkiluku lähenteli jo 4 800 asukasta; 20 vuotta myöhemmin vuonna 1967 ylitettiin jo 7 000 asukkaan raja. Tämän jälkeen asukasluku kääntyi laskuun, kun elinkeinorakenteen muutoksen aiheuttama kaupungistuminen alkoi.
Maantiede pienoiskuva|Vaaramaisemaa Simojärvellä. pienoiskuva|Simojärvi on Ranuan suurin järvi.
Pinnanmuodot Ranuan maisema on yleispiirteiltään melko tasaista tai loivasti kumpuilevaa. Noin 80 prosenttia kunnan pinta-alasta on alankoa (alle 200 m merenpinnan yläpuolella). Maasto nousee loivasti lounaasta koilliseen. Etelä- ja länsiosat ovat alavia ja tasaisia, ja maasto levittäytyy siellä monin paikoin mahtaviksi suolakeuksiksi. Itä- ja pohjoisosia luonnehtivat suuremmat korkeuserot ja vaihtelevammat pinnanmuodot – Simojärven itäpuolella kohoaa vaarajonojen alue merkkinä muinaisista vuoristoista, jotka ovat kuluneet satojen miljoonien vuosien aikana puolitasangoksi, peneplaaniksi. Korkein kohta Palovaara (277 m merenpinnasta) sijaitsee tällä vaara-alueella lähellä Posion rajaa. Muita mainittavia Simojärven itäpuolisia kohoumia ovat Petäikkö-Mustakumpu, Paasonvaara, Haisukummut, Pajuvaara ja Muljuvaara. Omat ylänköalueensa lännempänä muodostavat Palovaaran kohouma Portimojärven luoteispuolella, Kuoppelikko Näskäjärven eteläpuolella ja Hervanvaara Luiminkajoen itäpuolella.
Ranuan maisemassa näkyy monia jääkauden merkkejä. Moreenista syntyneitä, pitkittäisiä pohjois–etelä-suuntaisia kohoumia, drumliineja, on etenkin etelässä Ranuanjoen ympäristössä. Luoteessa maisemaa rikkovat soiden keskellä kohoavat kumpumoreenit. Kunnan pohjoisosassa sijaitsee laaja kumpumoreenikenttä. Alueen huomattavin harju halkoo kuntaa kaakosta Kelankylästä Kuukasjärven kautta kirkonkylään. Pieniä harjuja on myös idässä Penämönjärven eteläpuolella sekä lännessä Ruonajoen varrella ja Näätäaavan suolakeudella.
Kallioperä Ranuan kallioperä on muun Suomen tavoin ikivanhaa prekambrista (yli 570 miljoonaa vuotta vanhaa) kallioperää eli peruskalliota. Se muodostuu pääosin muuttuneista kivilajeista, graniittigneisseistä, jotka ovat jäänteitä muinaisista vuorenpoimutuksista. Idässä Simojärven ympäristössä esiintyy graniitin ja gneissin seoskivilajeja, järven koillispuolella taas pelkästään graniittia. Paikoin tavataan emäksisiä kivilajeja. Kunnan lounaisosassa Käärmevaaran tienoilla sekä kirkonkylän koillispuolella Simojoen ja Luiminkajoen varsilla vallitsevia kivilajeja ovat amfiboliitti ja metabasaltti. Kunnan luoteisessa osassa Palovaaran itäpuolella on pieni esiintymä tummaa syväkiveä, gabroa.
Maaperä Ranuan yleisimmät maalajit ovat moreeni ja turve (soiden osuus pinta-alasta on huomattava). Turve on eloperäinen maalaji, jota syntyy kosteissa ja hapettomissa oloissa nimenomaan soilla sekä kosteikoilla. Moreeni on jäätikön synnyttämä maalaji, jossa on sekaisin raekooltaan erilaisia maalajeja, kuten savea, hiekkaa ja soraa. Etenkin kunnan pohjois- ja itäosien maaperä on moreenia, kun taas lännempänä alavilla suoalueilla kallioperää peittää paksu turvekerros. Lajittuneita maalajeja on niukasti, lähinnä harjualueilla kunnan kaakkoisosissa sekä Simojärven itäpuolisella vaara-alueella. Simojoella tulvavedet ovat kasanneet rannoille hienojakoista hiekkaa sekä viljavaa silttiä. Siellä onkin parhaat edellytykset maanviljelyn harjoittamiselle.
Vesistöt Sisävedet peittävät Ranuan kokonaispinta-alasta 241 km² eli noin 6,5 prosenttia. Pääosa Ranuasta kuuluu Simojoen vesistöalueeseen, mutta myös Iijoen, Kuivajoen ja Kemijoen vesistöalueet ylettyvät kunnan alueelle.
193 kilometriä pitkä Simojoki on Ranuan huomattavin joki. Se saa alkunsa kunnan itäosassa sijaitsevasta Simojärvestä, ja sen ylä- ja keskijuoksu mutkittelee Ranuan alueen halki länteen. Simojoki laskee Perämereen naapurikunta Simon puolella. Simojoki on Tornionjoen ja Kiiminkijoen ohella Suomen ainoita jokivesistöjä, johon Itämeren lohi nousee vielä luontaisesti kutemaan. Simojoessa on varsin paljon koskia, vaikka suuria putouksia ei olekaan. Simojoen sivujokia Ranuan puolella ovat muun muassa Kelukkajoki, Kämäjoki, Majavajoki, Ylijoki ja Ruonajoki.
Simojoen lisäksi muita mainittavia jokivesistöjä Ranualla ovat kunnan eteläosassa virtaavat Ranuanjoki, Luiminkajoki ja Siuruanjoki, jotka ovat Iijoen sivuhaaroja. Pohjois-Ranualla virtaavat Paattinkijoki ja Piittisjoki kuuluvat Kemijoen vesistöalueeseen. Lounaassa laajojen suoalueiden halki virtaa Kuivajokeen laskeva Kivijoki, jonka pieniä sivuhaaroja ovat Nuupasjoki ja Heinijoki.
Ranuan suurin järvi on lähes 90 km² laaja ja 30 kilometriä pitkä Simojärvi kunnan itäosassa, johon laskevat muun muassa Näskänjoki, Vohonjoki, Paasonjoki, Korvajoki, Penämönjoki ja Impiönjoki. Muita Ranualla sijaitsevia mainittavia järviä ovat Näskäjärvi, Penämönjärvi, Impiönjärvi ja Ranuanjärvi sekä puoliksi Rovaniemen puolella sijaitseva Paattinkijärvi. Näskäjärvi ja Ranuan pohjoisimpien osien muut järvet (esim. Paattinkijärvi ja Piittisjärvi) laskevat Kemijokeen; Penämönjärvi, Impiönjärvi sekä muut itäisen Ranuan pienet järvet puolestaan Simojärveen. Simojoen keskijuoksulla Ranuan kirkonkylältä pohjoiseen sijaitsee joukko pieniä järviä, kuten Toljanjärvi, Kuopasjärvi, Saukkojärvi ja Portimojärvi. Ranuan kirkonkylältä kaakkoon sijaitsee jono pitkänomaisia pikkujärviä. Niitä ovat esimerkiksi Kuhajärvi, Luiminkajärvi, Petäjäjärvi ja Kuukasjärvet. Nämä järvet ja kunnan eteläosien vesistöt – Ranuanjärvi mukaan lukien – laskevat Siuruan-, Luiminka- ja Ranuanjokien kautta etelään Iijokeen. Kunnan lounaisosien järvet, kuten Kivijärvi, Nuupasjärvi ja Käärmejärvi, laskevat Kuivajokea pitkin Perämereen.
Ranuan pintavesien tilaa arvioi Suomen ympäristökeskus. Vuonna 2013 suoritettujen mittausten mukaan vedenlaadultaan erinomaisessa kunnossa ovat Ranualla Simojoki kokonaisuudessaan, Kaitajärvi ja Sääskijärvi Simojoen keskijuoksulla sekä Simojärven eteläosa. Simojoen sivujoet ja Simojärven Näskänselkä, Pajuselkä ja Välttämönselkä ovat hyvässä kunnossa. Hyvässä kunnossa ovat myös muun muassa Kivijoki, Kemijoen vesistöön kuuluvat pohjoiset järvet, Toljanjärvi ja Portimojärvi Simojoen varressa sekä Penämönjärvi ja muut Simojärven läheisyydessä sijaitsevat pienet järvet. Tyydyttävässä kunnossa puolestaan ovat Ranuanjärvi, Luiminkajärvi ja muut Iijokeen laskevat vesistöt Ranuan eteläisissä osissa, lukuun ottamatta Kuukasjärviä ja Kuhan Takajärveä, jotka ovat hyvässä kunnossa.
Suurimmat pohjavesialueet sijaitsevat Simojärven itäpuolella ja kunnan kaakkoisosan harjualueilla. Ranuan pohjavesivarat ovat kuitenkin melko vaatimattomat verrattuna esimerkiksi naapurikuntien, Posion ja Pudasjärven, pohjavesivarantoihin.
Ilmasto
Ranua kuuluu lauhkean havumetsäilmaston vyöhykkeeseen, kuten suurin osa muutakin Suomea. Talvet ovat kylmiä ja kesät lauhkean lämpimiä. Etelälappilaisen Ranuan ilmastoon vaikuttaa suuresti sijainti pohjoisessa ja ns. väli-ilmastossa meri- ja mannerilmaston välissä. Atlantin lämpimällä merivirralla, Golfvirralla on huomattava lämmittävä vaikutus Ranualla, Suomessa ja koko Pohjois-Euroopassa, sillä samoilla leveysasteilla esim. Grönlannissa on ikijäätä.
Vuotuinen sademäärä on Ranualla noin 600 millimetriä; sateisin kuukausi on yleensä elokuu, vähäsateisin huhtikuu. Vuoden keskilämpötila on Ranualla tavallisesti 0–1 °C, joskin vuotuista vaihtelua tietenkin on. Kylmintä on tavallisesti tammikuussa (keskilämpötila −12 °C), lämpimintä heinäkuussa (keskilämpötila +15 °C). Terminen talvi, jossa vuorokauden keskilämpötila on pakkasen puolella, kestää lokakuun lopusta huhtikuun alkuun (170–180 vuorokautta). Ranuan pakkasennätys −44 °C mitattiin 5. helmikuuta 1953. Terminen kesä, jossa vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 °C:n yläpuolella, alkaa touko–kesäkuun vaihteessa ja kestää syyskuun alkuun (80–90 vuorokautta). Ranuan lämpöennätys, 32 °C, mitattiin 29. heinäkuuta 2010. Yhden kesän aikana Ranualla on tavallisesti 6–8 hellepäivää. Lapin kesälle tyypillinen yötön yö, jolloin aurinko paistaa keskiyölläkin, kestää Ranualla kolmisen viikkoa, alkaen hieman ennen kesäkuun puoliväliä ja kestäen kesäkuun loppuun saakka. Yöttömän yön vastakohtaa, talvista kaamosta, ei Etelä-Lapissa eikä siis myöskään Ranualla koeta.
Ranua on talvisin muun pohjoisen Suomen tavoin hyvin runsaslumista aluetta. Keskimääräinen lumensyvyys maaliskuussa saattaa monin paikoin etenkin kunnan itäosissa olla yli 70 senttimetriä. Paksut lumikerrokset ja tykkylumi saattavat aiheuttaa pahoja tuhoja metsissä. Pysyvä lumipeite sataa Ranualle ja Etelä-Lappiin marraskuun alkupuolella, ja viimeiset lumet sulavat tavallisesti toukokuun alussa.
Termisen kasvukauden alku ajoittuu normaalisti toukokuun alkuun, ja kasvukausi päättyy syyskuun lopulla. Näin kasvukauden pituus on Ranualla 135–140 vuorokautta.
Kasvillisuus ja eläimistö pienoiskuva|Talvista havumetsää Ranualla.