pienoiskuva|Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa pienoiskuva|Pyhän profeetta Elian kirkko
Ilomantsi (karjalaksi Il'mančihttp://onomastics.ru/sites/default/files/VO_2013_1%2814%29/Kuzmin%20Onomastics_2013_1%2814%29-2.pdf tai Ilomančči; ) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on henkeä. Sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa sekä Venäjän puolella Porajärvi ja Lentiira.
Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.
Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Ilomantsi on siis prosentuaalisesti Suomen ortodoksisin kunta.
Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2017 joulukuusta Marjut Ahokas.
Historia Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.
Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Ilomantsin alueella käytiin taisteluita sekä talvisodassa että jatkosodassa, ja kunnan alueella on useita näihin taisteluihin liittyviä muistomerkkejä. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa.
Osassa kunnan itäosia, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle, puhuttiin perinteisesti karjalan kielen varsinaiskarjalaa, tarkemmin eteläkarjalaa.
Maantiede Ilomantsin pinta-ala on km², josta km² on vesistöjä. Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste Virmajärvi. Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 26. suurin järvi.
Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.
Aluerakenne Kylät Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Longonvaara, Maukkula, Marjovaara, Mekrijärvi, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.
Luovutetut kylät Ilomantsin luovutetuissa kylissä asui ennen talvisotaa noin 1 700 ihmistä, joista valtaosa oli ortodokseja. Neuvostoliitolle luovutettiin seuraavat seitsemän rekisterikylää:
Kuolismaa, Liusvaara, Lokanlahti, Lutikkavaara, Melaselkä, Ontronvaara ja Vuottoniemi.
Pogosta Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.
Taajamat Vuoden 2017 lopussa Ilomantsissa oli 5 128 asukasta, joista 2 758 asui taajamassa, 2 324 haja-asutusalueilla ja 46:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ilomantsin taajama-aste on 54,3 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Ilomantsin kirkonkylä.
Väestö Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Talous ja elinkeinot Kaivannaisteollisuus Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset. Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011. Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.
Liikenne ja infrastruktuuri Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.
Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.
Palvelut ja koulutus Koulutus
Ilomantsissa esi- ja perusopetus keskitetään lukuvuodesta 2020–2021 alkaen Pogostan kouluun (luokka-asteiden 0–9 yhtenäiskoulu), ja kunta sulkee kolme viimeistä kyläkouluaan (Hatun, Iknonvaaran ja Lylykosken koulut) elokuuhun 2020 mennessä. Toisen asteen yleissivistävää koulutusta annetaan Ilomantsin lukiossa.
Kirjastot ja sivistyspalvelut Kirjastopalveluja tarjotaan muun muassa Ilomantsin pääkirjaston, kirjastoauton sekä Vaara-kirjastojen verkkopalvelujen ja muiden toimipisteiden välityksellä.
Sosiaali- ja terveyspalvelut Ilomantsin terveysasema tarjoaa arkipäivisin perusterveydenhoidon palveluja. Terveysasema on osa Siun soten tarjontaa.
Kulttuuri Nähtävyydet Ilomantsin ortodoksinen kirkko Luterilainen ”kuvakirkko” Katri Vala Kulttuurikeskus Kivilahden rajaseutukirkko Mekrijärven tutkimusasema Möhkö Naarvan asesepän paja Naarvan rajaseutukirkko Parppeinvaaran runokylä ja Runonlaulajan Pirtti Patvinsuon kansallispuisto Petkeljärven kansallispuisto ja sodanaikaiset taistelupaikat Taistelijan talo
Ruokakulttuuri Ilomantsin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla vatruskat, sienisalaatti, tsupukat eli ohukaiset, kiesa (kaura- tai ruisjauhosta valmistettu suuruste) ja lakat.
Uskonto Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ilomantsissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Ilomantsin seurakunta
Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Ilomantsissa toimii Ilomantsin helluntaiseurakunta.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilomantsin alueella toimii Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva Ilomantsin kappeliseurakunta.https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/ilomantsin-ortodoksinen-seurakunta
Muuta Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.
Tunnettuja ilomantsilaisia Irinja Arhipoff eli Iro Arhipo, runonlaulaja ja itkuvirsien taitaja Immo Eronen, jalkapalloilija Hannu Hoskonen, kansanedustaja Jari Jolkkonen, piispa Johannes Karhapää (Johannes Sonkajanrantalainen), kansanvalistaja Stepan Karhapää, runonlaulaja Martta Kuikka, kalevalaisten itkuvirsien laulaja Mateli Kuivalatar (oik. Magdaleena Ikonen), runonlaulaja Pietari Kurvinen, lähetyssaarnaaja Hilkka Kuusela, Pogostan Hilkka, Pogostan Sanomien päätoimittaja Maj-Lis Könönen, iskelmämuusikko ja lauluntekijä Konsta Laakso, näyttelijä Liisa Matveinen, kansanmuusikko Onni Määttänen, Mannerheim-ristin ritari Erkki Niemi, kauppaneuvos Heimo Rautava, eräkirjailija Henrik Renqvist, rukoilevaisliikkeen perustaja G. A. Serlachius, puunjalostusteollisuuden pioneeri, Gösta Serlachiuksen isä Simana Sissonen, runonlaulaja Katri Vala, runoilija Kaisa Varis, hiihtäjä
Katso myös Jatkosodan taistelut Ilomantsissa Luettelo Ilomantsin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
Lähteet
Kirjallisuutta Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.
Aiheesta muualla
Ilomantsin kunnan kotisivu Ilomantsin sotahistoria Suomen ortodoksinen kirkko – Ilomantsin seurakunnan alueella olevat kirkot ja pyhäköt Ylen Elävä arkisto – Metsien kätköissä Pogostalla 1964 Runolaulajan Pirtti Parppeinvaaran Runokylässä Mäkikylät (selostus mm. Ilomantsi-nimen merkityksestä) Tilastokeskus – Ilomantsin avainluvut
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit