Hanko () on Suomen eteläisin kaupunki, joka sijaitsee Uudellamaalla Suomenlahden rannikolla. Kaupungin sijainti on hyvin merellinen Hankoniemen kärjessä, kolmelta suunnalta meren ympäröimänä. Ominaista Hangolle ovat merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 kilometriä.
Kaupunki on ollut tunnettu matkailukaupunki 1900-luvun alusta lähtien, jolloin erityisesti venäläiset vieraat tekivät kaupungista tunnettun. Kaupungin suosittu matkailukohde erityisesti Salpausselän harjanteen pitkien hiekkarantojen ansiosta. Puolustusstrategisen asemansa vuoksi kaupunki koki ankaria vaiheita 1900-luvulla.
Kaupunki on kaksikielinen. prosentilla asukkaista on äidinkielenä suomi ja prosentilla ruotsi. pienoiskuva|Hangon keskusta vuonna 2025. Kuva otettu Kuningattarenvuoren näköalatornilta.
Historia Hangossa on tehty satunnaisia viikinki- ja ristiretkiajan irtolöytöjä, muttei kalmistoja. Hanko mainitaan ensimmäisen kerran 1200-luvun puolivälissä Tallinnassa kirjoitetussa tanskalaisessa itineraariossa vanhalla suomenkielisellä nimellään Kumionpää (Cumiupe) sekä latinaksi nimellä Hangethe.https://web.archive.org/web/20051120163940/https://www.wsoy.fi/oppi/dl/historianakatemia/index.jsp?c=ark23 Niemenkärki oli ollut jo sitä ennenkin tärkeä pysähdyspaikka purjelaivoille, jotka joutuivat odottelemaan suotuisampia tuulia joskus viikkojakin. pienoiskuva|Hankoniemen kartta 1600-luvulta.
Ruotsin vallan aika 1250–1808 Ruotsalaiset tekivät hämäläisiä vastaan niin sanotun toisen ristiretken 1200-luvun puolivälissä. Sotaretken jälkeen tapahtunut ruotsalaisten Uudenmaan kolonisaatio toi siirtolaisia myös Hankoon. Näin sai alkunsa myös alueen ruotsinkielinen nimistö. 1400-luvulla Hangossa alettiin käyttää satamana Tulliniemen kärkeä, jonka edustalla sijaitsee Gambla Tullen- ja Kobben-luotojen välissä Hauensuoli, kapea, mutkitteleva salmi. Sinne merenkulkijat tekivät aikansa kuluksi kalliopiirustuksia. Hauensuolessa on 650 tunnettua vanhaa kalliokaiverrusta, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Monet ovat merenkulkijoiden jättämiä nimikirjoituksia ja muita merkintöjä, kuten kuvia ja vaakunoita, ja joukossa on myös paikalla käyneiden kuuluisuuksien jättämiä merkintöjä. Tulliniemessä sijaitsee Hangon ulkosatama ja Suomen Vapaasatama.
Kun Ruotsin armeija oli tuhottu suuressa Pohjan sodassa Pultavassa vuonna 1709, Suomen valloituksen esti ainoastaan Hankoniemen edustalle koottu laivasto. Venäjä löi Ruotsin laivaston 1714 Riilahden taistelussa Venäjän keisari Pietari Suuren johdolla, mikä oli Venäjän laivaston ensimmäinen voitto. Taistelun voiton kunniaksi useat Venäjän taistelulaivat saivat myöhemmin nimekseen ”Gangut”. Tapahtumat toistuivat 1743.
Vuonna 1747 Augustin Ehrensvärd suunnitteli Hangon aseistamista tykistöpattereilla. Varojen puutteessa linnoitustyöt jäivät kuitenkin tekemättä.
Kun Venäjän laivasto saapui James Trevenenin johdolla kolmannen kerran puolustamattoman Hankoniemen edustalla elokuussa 1780, Ruotsin kuninkaan veli, Kaarle-herttua antoi viimein rakennuskäskyn. Majuri G. Hans von Kierting, myöhemmin aateloituna Wärnhjelm, sai suunnitelmansa valmiiksi tammikuussa 1789.
Hankoniemen edustalla oleville kallioille rakennettiin vuosina 1789–1808 Hangon linnoitus, joka siirtyi Suomen sodan aikana 1808 venäläisten haltuun. Linnoitus puolusti ansiokkaasti Hangon satamaa Krimin sodan aikana kesällä 1854, mutta elokuussa 1854 linnoituksen varusväki räjäytti sen peläten Ahvenanmaan Bomarsundin kohtaloa. pienoiskuva|Kylpylävieraita Hangossa vuonna 1894.
Suomen suuriruhtinaskunnan aika 1809–1917 Hankoniemen sijainti ja muoto pitkänä Itämereen työntyvänä sormena mahdollistivat talvimerenkulun vielä, kun maan muut satamat olivat jäätilanteen takia suljettuna. Tämän vuoksi niemelle rakennettiin vuosina 1871–1873 satama sekä rautatie Hyvinkäälle tarkoituksena turvata kuljetukset talviaikaan Pietariin.
Hangon rautatie oli alun perin yksityinen hanke. Hankoniemen Rautatien Osakeyhtiö perustettiin venäläisten ja suomalaisten toimesta vuonna 1871. Yhtiön perustivat pörssikauppias A. Gisiko, kauppias F. Kiseleff, todellinen valtioneuvos A. Durasoff, kunnallisneuvos R. Ullner, pankkiiri Dom. Riva, todellinen valtioneuvos, kreivi Mauritz Wladimir Armfelt ja ruhtinas Aleksei Krapotkin. Rautatie valmistui vuonna 1873, jonka seurauksena perustettiin Hangon satama samana vuonna. Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II perusti Hangon kaupungin vuonna 1874. Tapulikaupunkioikeuksien myötä Hanko sai luvan harjoittaa ulkomaankauppaa.
Kaupunkiin perustettiin kylpylä vuonna 1879. 1900-luvun alkupuolella Hanko olikin vilkas kylpyläkaupunki. Kaupunkiin rakennettiin ravintolarakennus Hangon Casino Plagenin rannalle kylpylävieraille; villoja eli huviloita ja täysihoitoloita rikkaille venäläisille, joita saapui kesänviettoon junilla ja laivoilla.
Pietarilaisten kylpylävieraiden ja venäläisten kauppiaiden myötä kaupunkiin rakennettiin ortodoksinen kirkko, mutta lähtölaukauksen rakennustyölle antoi Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III:n pelastuminen junaonnettomuudesta vuonna 1888. Kirkon suunnitteli arkkitehti V.I. Barankejev ja kirkko vihittiin vuonna 1895. Kirkko on pyhitetty pyhän suuriruhtinas Vlamidirin ja Maria Magdalan muistolle.
Hangon pohjoisosaan kasvoi huomattava teollisuusalue 1880-luvulta alkaen. Maineikkain sen yrityksistä lienee Suomalais-Englantilainen Biscuittehdas Oy, myöhemmin Hangon Keksi – Hangö Kex, jonka tehdasrakennukset ovat vanhimmilta osin vuodelta 1916. Toinen merkittävä yritys on ollut 1934 perustettu Hangon lasitehdas, jonka tehdasrakennus on samalta ajalta.http://www.nba.fi/rky1993/kohde834.htm
Hanko oli merkittävä kaupunki ensimmäisen maailmansodan aikana. Elokuussa 1914 venäläiset räjäyttivät eräitä satamalaitteita sekä rautatien konepajan saksalaisten tuloa peläten, mutta Hangon tullinhoitaja kapteeni Wikström sai tuhotyöt pysäytettyä.
Suomen tasavallan aika 1917- pienoiskuva|Appelgrenintien ja Puistokadun kulma vuonna 2020. Hanko toimi vuodesta 1914 vuoteen 1918 ainoastaan sotasatamana. 3. huhtikuuta 1918 kenraali Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi Hangossa maihin Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin kutsumana ja alkoi edetä kohti Helsinkiä, joka vallattiin 13. huhtikuuta 1918. Loviisaan 7. huhtikuuta maihinnoussut eversti Otto von Brandensteinin komentama Osasto Brandenstein eteni Uudenkylän asemalle Nastolaan ja Lahteen Itä-Uudenmaan kautta.
Hankoon ja sen lähisaarille linnoitettiin rannikkotykistöön kuulunut joukko-osasto Hangon Rannikkopatteristo (HanRPsto). Se toimi vuodesta 1921 alkaen erilaisissa kokoonpanoissa ja lakkautettiin vuonna 2002.
alt=Saksalaisen kauttakulkuleirin parakki Tulliniemessä.|pienoiskuva|Saksalaisen kauttakulkuleirin parakki Tulliniemessä. Kuva Japo Knuutila.
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 Hankoniemi kaupunkeineen vuokrattiin Neuvostoliitolle talvisodan rauhanehtojen mukaisesti sotilastukikohdaksi. Niemelle siirtyi Neuvostoliitosta yli 30 000 sotilasta vuosina 1940–1941. Tukikohdasta on nykyisinkin nähtävinä monia umpeutuneita juoksuhautoja, bunkkereita ja tykkiasemia. Jatkosodan alkuvaiheissa Hankoniemellä ja sen saaristossa taisteltiin lukuisia mittakaavaltaan pieniä, mutta verisiä taisteluita. Syksyllä 1941 Hangon tukikohta oli jäänyt kauas rintaman taakse, ja Neuvostoliitto päätti evakuoida sen väen Leningradiin (nyk. Pietariin). Joukkojen evakuointi alkoi lokakuun lopussa, ja viimeinen evakuointialus lähti Hangosta 2. joulukuuta 1941. Vuosina 1942–1944 Hangon Tulliniemessä sijaitsi suuri kauttakulkuleiri saksalaisille sotilaille jonka läpi kulkivat kaikki Suomessa tuona aikana taistelleet saksalaissotilaat. Tulliniemen leirin historiaa on tutkittu arkeologisesti vuosina 2014-2019 ja tutkimustulokset on julkaisu FT Jan Fastin väitöskirjassa "Deutsches Lager Hanko 1942-1944 - The Modern Conflict Archaeology of a German Second World War Transition Camp in Hanko South Finland" vuonna 2024.
1950-luvulla sadat nuoret suomenkieliset naiset muuttivat eri puolilta Suomea ruotsinkieliseen Hankoon tekemään töitä vasta avatussa Hyvon-Kudeneuleen alusvaatetehtaassa.
Vuoden 1977 alussa Hankoon liitettiin Bromarvin kunnasta Santalan ja Täktomin kylät sekä Lappohja Tenholasta ja Tvärminne Tammisaaren maalaiskunnasta. Hankoniemellä sijainnut osa Bromarvin kunnan alueesta oli jo vuonna 1909 päätetty erottaa Hangon maalaiskunnaksi, mutta käytännössä tämä ei koskaan toiminut itsenäisenä kuntana.
pienoiskuva|350px|Hangon ja Raaseporin kuntajako 1960-luvulla. Hankoon (oranssilla) on liitetty osia Bromarvista, Tammisaaren maalaiskunnasta ja Tenholasta.
Maantiede Fyysinen maantiede thumb|left|Ilmakuva Hankoniemestä. Hanko sijaitsee lounaisella Uudellamaalla, 127 kilometriä Helsingistä länteen ja 145 kilometriä Turusta kaakkoon. Lähin naapurikaupunki on Raasepori 35 kilometriä koilliseen. Kaupungin naapurikunnat ovat Kemiönsaari ja Raasepori. Hanko on Manner-Suomen eteläisin kunta. Etäisyys Viron luoteiselle rannikolle on noin 70 kilometriä.
Meri ympäröi Hankoa kolmelta puolelta, joten maarajaa on vain Raaseporin kaupunkiin muutama kilometri. Pääosa Hangon maa-alueesta koostuu Hankoniemen lounaisimmasta osasta. Hankoniemi puolestaan on viime jääkauden loppuvaiheessa syntyneen, moreenista, hiekasta, sorasta ja kallioista muodostuvan ensimmäisen Salpausselän lounaisin osa. Niemen rannalla on lukuisia kilometrejä hiekkarantaa sekä myös dyynejä. Hankoniemen lisäksi Hankoon kuuluu lukuisia saaria, joista suurimmat ovat Russarö, Bengtsår, Byön ja Kadermo. Kaupungin merialueella on myös paljon karuja kallioluotoja. Hangon alueella on muutamia pieniä järviä ja lampia, kuten Sandöträsket, Skogbyträsket ja Österfjärden. Russarön saarella on myös useita lampia, kuten Lemmenlampi. Hangossa on myös lukuisia hiidenkirnuja, muun muassa keskustan tuntumassa Puistovuoressa sekä Täktomin kylässä keskustasta noin seitsemän kilometriä itään.
Sijaintinsa ansiosta Hangon ilmasto on lauha ja merellinen, ja lämpötilavaihtelut ovat suomalaisittain pieniä. Vuotuinen keskilämpötila oli 6,5 °C kaudella 1991–2020.
Hanko on kasvi- ja eläinlajistoltaan muuhun Suomeen verrattuna poikkeuksellisen monimuotoinen, ja Hangossa tavataan myös monia uhanalaisia lajeja. Monimuotoisuuteen vaikuttavat leuto ilmasto, maaperän kalkkipitoisuus ja laivojen painolastin mukana tulleet erikoiset kasvilajit. Hankoniemelle saapuvat kevään ensimmäiset muuttolinnut, ja niemellä havaitaan vuosittain noin 270 lintulajia.
Ilmasto
Aluerakenne Kaupunginosia Hangon keskusta (Hangö centrum), Hangonkylä (Hangöby) ja Hanko Pohjoinen (Hangö Norra).
Taajamia ja kyliä Henriksberg, Koverhar, Krogars, Tvärminne, Täktom, Lappohja (Lappvik), Santala (Sandö).
Taajamat Vuoden 2020 lopussa Hangossa oli 8 042 asukasta, joista 7 651 asui taajamissa, 278 haja-asutusalueilla ja 113:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Hangon taajama-aste on 96,5 %. Hangon taajamaväestö jakaantuu kahden eri taajaman kesken:
# Taajama Väkiluku(31.12.2020) 1 Hangon keskustaajama 7 197 2 Lappohja 454
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Väestö Väestörakenne Hanko on asukasluvultaan Suomen 121. suurin kunta. Hangon asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 7 718 asukasta, mikä on 0,4 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Hangon väkiluku on ollut laskeva 1990-luvulta lähtien. Hangon väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 83,2 prosenttia, mikä on noin 31 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Hangon väestöstä on 18,4 prosenttia. Työikäisiä Hangossa on 66,4 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 15,2 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Hangossa oli vuonna 2021 yhteensä 371 eli 4,6 prosenttia kaupungin asukkaista.
Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2022 tilanteen mukainen.
Asuminen