pienois|pysty|Matthias Grünewald, Ylösnousemus, noin 1510. Pääsiäinen on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Ensimmäistä pääsiäispäivää eli pääsiäissunnuntaita vietetään kevätpäiväntasauksen jälkeistä täysikuuta seuraavana sunnuntaina, minkä vuoksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee eri vuosina välillä 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta.
Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Pääsiäisen vietosta on tietoja 100-luvulta alkaen. Hiljainen viikko eli suuri viikko on kirkoissa paastonajan viimeinen viikko. Sen sisältö perustuu Kristuksen kärsimyskertomukseen. Hiljainen viikko huipentuu pitkäperjantaihin, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Sunnuntaina juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta. Pääsiäissunnuntaista alkaa pääsiäisviikko.
Suomessa pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai ja maanantai eli toinen pääsiäispäivä ovat virallisia pyhäpäiviä. Pääsiäisviikolla järjestetään monin paikoin konsertteja, joissa esitetään klassista pääsiäismusiikkia. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi Johann Sebastian Bachin passiot.
Ihmiset eri kulttuureissa ovat juhlineet keväällä talvesta pääsemistä ja luonnon heräämistä eloon jo esikristillisinä aikoina. Jäniksiä ja munia on pidetty hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvana ja ne esiintyvät nykyisessäkin pääsiäiskuvastossa. Pääsiäiseen on liitetty muitakin heräävän elämän vertauskuvia, kuten narsissit, keltaiset pääsiäistiput ja hiirenkorvalle puhkeavat pajunkissat. Suomalaiseen pääsiäisperinteeseen ovat kuuluneet muun muassa mämmin syönti, pääsiäismunien maalaaminen, pajunvitsoilla virpominen ja rairuohon kasvattaminen.
Sanan alkuperä ja pääsiäisen nimitykset eri kielissä
pienois|pysty|Pääsiäismunia. Muna on vanha hedelmällisyyden vertauskuva. Kristillisessä perinteessä muna on vertauskuva ylösnousemukselle. Suomen kielen sana pääsiäinen tunnetaan Mikael Agricolan kirjoituksista 1500-luvulta. Luultavasti sanaa on käytetty suomenkielisessä kristillisessä perinteessä jo ennen Agricolaa. Sana tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Tämän ’pääsemisen’ on myös sanottu viittaavan juutalaisten pääsyyn Egyptin orjuudesta, ylösnousemukseen liittyvään siirtymiseen kuolemasta elämään, kristikunnan pääsyyn synneistä tai pääsyyn talvesta.
Monissa kielissä pääsiäisen sana lienee johdettu hepreankielisestä kevätjuhlan nimestä pesah: esimerkiksi latinaksi pascha, venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk. Suomen lähisukulaiskielissä pääsiäisen nimityksenä on karjalassa murteesta riippuen joko äijäpäivä tai äijypäivy (’suuri päivä’), vepsässä äipäiv ja virossa lihavõtted, joka viittaa syömiseen paaston jälkeen. Myös unkarissa käytetty nimitys húsvét viittaa samaan kuin vironkielinen nimitys.
Pääsiäisen englannin- ja saksankielisten nimien Easter ja Ostern on arveltu tulevan anglosaksisesta jumalattaresta nimeltä Eostre, jonka kunniaksi vietettiin juhlia huhtikuussa. Toisen selityksen mukaan nimi juontuu muinaisyläsaksan sanasta eostarum, joka liittyy itään ja aamunkoittoon. Yhden oletuksen mukaan kirkkolatinan termi alba tulkittiin pääsiäisen yhteydessä sanaksi eostarum. Toisen spekulaation mukaan sana liittyy päivien pitenemiseen keväällä. Kolmannen oletuksen mukaan sana juontuu itäisestä rukoussuunnasta.
Pääsiäisen ajankohta
pienois|pysty|Diego Velázquez, Ristiinnaulittu Kristus, noin 1632. Sanonta ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” on vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta ei perustu suoraan havaittuihin tähtitieteellisiin ilmiöihin vaan kirkollisiin laskentasääntöihin. Laskemiseen käytetään yksinkertaistettuja oletuksia.
Pääsiäisen ajankohdan laskemiseen on käytetty 19 vuoden mittaisia taulukoita, jotka määräävät, milloin kevään ensimmäinen täysikuu on. Kirkollinen kevätpäiväntasaus on 21.3. tai sen jälkeen. Ajankohtaa laskettaessa käytettävät kevätpäiväntasaus ja täysikuu ovat muodollisia, taulukoituja päiviä, eivät todellisesti tähtitieteeseen pohjautuvia päiviä. Matematiikan kehityttyä riittävästi pystyttiin taulukoiden rinnalle kehittämään kaavat, joilla pääsiäisen ajankohta on käytännössä helpompi laskea. Carl Friedrich Gauss julkaisi tunnetun kaavan vuonna 1800.
Uuden testamentin evankeliumien perusteella on oletettu, että Jeesuksen kuoleman päivämäärä olisi perjantai 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.Oja 2007, s. 12, 153. Se olisi tapahtunut pesah-juhlan aikoihin. Pesah alkaa juutalaisen kuukalenterin nisán-kuun 15. päivänä.Oja 2007, s. 56. Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus söi edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pesah-aterian ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin eli lepopäivän valmistuspäivä, siis perjantai. Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui sen sijaan jo pääsiäisen valmistuspäivänä.
Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla. Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 tehtiin periaatepäätös pääsiäispäivän vieton yhtenäistämisestä samalle sunnuntaille koko kristikunnassa. Tarkan päivämäärän laskemisesta päätettiin myöhemmin Aleksandriassa. Pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei vielä satoja vuosia. Vähitellen pääsiäispäiväksi vakiintui kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.
Ajanlaskun uudistus Länsi-Euroopassa vuosina 1582–1753 säilytti samat periaatteet ja pääsiäispäivän edelleen välillä 22.3.–25.4. Paavin istuimelta lähtöisin ollut ajanlaskun uudistus herätti vastustusta protestanttisissa maissa, joissa lykättiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa. Kun uudistuksia vihdoin alettiin hyväksyä 1700-luvun alussa, päätettiin eräissä protestanttisissa maissa, että pääsiäinen lasketaan ajanlaskussa eri tavalla, niin sanotun parannetun kalenterin mukaisesti. Järjestelmä jäi kuitenkin vähitellen lähes kokonaan käytöstä 1770-luvulle mennessä.
Ortodoksiset kirkot ovat pitäytyneet pääsiäisen suhteen vanhassa ajanlaskussa (juliaaninen kalenteri). Siksi itäisessä kristikunnassa pääsiäinen sijoittuu yleensä myöhemmäksi kuin läntisessä kirkossa|, noin 4.4.–8.5. Muista poiketen Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin pääsiäistä samaan aikaan kuin gregoriaanista kalenteria käyttävä läntinen kristikunta.Oja 2007, s. 176.
Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin helmikuuhun 1753 asti pääosin juliaanista kalenteria. Vuodesta 1753 alkaen käytettiin gregoriaanista kalenteria, mutta pääsiäinen laskettiin parannetun järjestelmän mukaan.Oja 2007, s. 44. Useimmiten poikkeava päivämäärä täsmäsi idän kirkkojen kanssa, mutta vielä vuonna 1845 pääsiäinen oli Suomessa viikkoa muuta Eurooppaa jäljessä.
Jehovan todistajat eivät vietä pääsiäistä. Heidän mukaansa pääsiäinen ei perustu Raamattuun vaan pakanallisiin kevätjuhliin ja hedelmällisyyssymboliikkaan.
Ajankohtia
pienois|Pitkäperjantain kulkue Meksikossa. pienois|Rairuohoa ja tipuja pääsiäiskoristeina. Pääsiäisen ajankohta 2024–2034 Vuosi Täysikuu Juutalaistenpääsiäinen Tähtitieteellinenpääsiäinen Gregoriaaninenpääsiäinen Juliaaninenpääsiäinen 2026 2. huhtikuuta 5. huhtikuuta12. huhtikuuta 2027 22. maaliskuuta 22. huhtikuuta 28. maaliskuuta2. toukokuuta 2028 9. huhtikuuta 11. huhtikuuta 16. huhtikuuta 2029 30. maaliskuuta 31. maaliskuuta 1. huhtikuuta8. huhtikuuta 2030 18. huhtikuuta 21. huhtikuuta28. huhtikuuta 2031 7. huhtikuuta 8. huhtikuuta 13. huhtikuuta 2032 27. maaliskuuta ? 27. maaliskuuta 28. maaliskuuta2. toukokuuta 2033 14. huhtikuuta ? 17. huhtikuuta24. huhtikuuta 2034 23. maaliskuuta ? 9. huhtikuuta
Protestantit, katolilaiset ja Suomen ortodoksinen kirkko viettävät pääsiäistä gregoriaanisen kalenterin mukaan, muut ortodoksit kuin Suomen ortodoksit viettävät sitä juliaanisen kalenterin mukaan.
Kristillisen perinteen pääsiäisen aika
Hiljainen viikko
pienois|Pääsiäisnäytelmän kulkue Maltalla. pienois|Heinrich Schützin Johannes-passion esitys. Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaina. Viikkoa nimitetään läntisessä kristillisessä perinteessä hiljaiseksi, kärsimys- tai pyhäksi viikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuoden kalenterissa hiljaisen viikon päivien nimitykset ovatː palmusunnuntai hiljaisen viikon maanantai hiljaisen viikon tiistai hiljaisen viikon keskiviikko kiirastorstai pitkäperjantai hiljainen lauantai
Suomessa on kansanperinteessä hiljaisen viikon eri päiville omat nimensä. Nimillä on yhteys maatalousyhteiskunnan töihin.
palmu- eli virposunnuntai malkamaanantai tikkutiistai kellokeskiviikko (ei pidä sekoittaa tuhkakeskiviikkoon) kiirastorstai pitkäperjantai lankalauantai
Ortodoksisessa eli itäisessä perinteessä tuon viikon ja sen päivien nimitykset eroavat läntisestä perinteestä. Viikkoa itseään kutsutaan suureksi viikoksi. Kuusi seitsemästä päivästä ovat nimiltään myös ”suuria”.
Hiljaisen viikon aikana kirkoissa seurataan Jeesuksen kärsimystietä. Kiirastorstaina muistetaan ehtoollisen asettamista. Kiirastorstain illasta alkaa triduum sacrum eli pyhä kolmen päivän aika, ristin ja ylösnousemuksen muistelu, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan. Pitkäperjantaina muistetaan Jeesuksen kuolemaa ihmiskunnan syntien sovittamisena sekä hänen hautaamistaan. Pitkäperjantain liturginen väri luterilaisessa kirkossa on musta. Pitkäperjantaita seuraavana hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa. Koska Jeesus nousi haudasta, liturginen väri vaihtuu luterilaisessa kirkossa mustasta valkoiseen. Paaston alkaessa lopetettu ylistyksen laulaminen jatkuu.
Pääsiäisyön messu
pienois|pysty|Yhdysvaltalaisia benediktiinimunkkeja sytyttämässä pääsiäiskynttilää pääsiäisyön messussa. Paastonaika päättyy pääsiäisyön messuun, joka on perinteisesti kristikunnan suurin jumalanpalvelus. Pääsiäisyön messua viettävät muun muassa katoliset, ortodoksiset ja jotkut protestanttiset kirkot, mukaan lukien Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen perinne ulottuu 300-luvulle. Siihen liittyy pääsiäiskynttilän sytyttäminen, pääsiäistekstien lukeminen, kaste tai kasteen muistaminen ja ehtoollinen. Suomessa perinne katkesi reformaation jälkeen mutta yleistyi jälleen 1900-luvun lopulla.
Ortodoksisessa kirkossa liturgiaan kuuluu erityisesti ristisaatto, jossa kierretään kirkko ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkua. Liturgiassa lähes kaikki osuudet lauletaan. Evankeliumi luetaan usealla kielellä.
Paasto päättyy
Ennen pääsiäistä vietetään suuren paaston eli pääsiäispaaston aikaa. Paasto päättyy pääsiäisen jumalanpalvelukseen, joka toimitetaan eri kirkoissa joko pääsiäisyönä tai pääsiäisaamuna. Pääsiäistä seuraa helluntaihin saakka kestävä pääsiäisaika, jonka keskeisenä sanomana on Jeesuksen ylösnousemus.
Ortodoksinen pääsiäisyöpalvelus alkaa ristisaatolla, joka kiertää kirkon ympäri. Ristisaatto pysähtyy kirkon ulko-oven eteen, jossa luetaan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi ja huudetaan ensimmäistä kertaa pääsiäistervehdys ”Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi!” Tämän jälkeen kirkkokansa palaa tyhjään kirkkoon, joka symboloi Kristuksen tyhjää hautaa, ja varsinainen pääsiäisjuhlapalvelus alkaa. Pääsiäisen sanoma ilmoitetaan jumalanpalvelustekstien lisäksi myös joka pääsiäisenä luettavassa Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa.
Pääsiäisviikko
Pääsiäisviikko eli riemuviikko alkaa pääsiäissunnuntaina. Viikon toisena päivänä, maanantaina, muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja häntä seuranneille naisille. Pääsiäisviikko kestää seuraavaan sunnuntaihin asti.
Pääsiäisen vieton perinteitä
Koristeet
pienois|pysty|Pääsiäispupu postikortissa vuodelta 1907.