Varsinais-Suomi () on Suomen maakunta, joka sijaitsee Saaristomeren rannikolla ja saarissa. Maakunta koostuu Loimaan, Salon, Turun, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnista. Naapurimaakunnat ovat Ahvenanmaa lounaassa, Kanta-Häme ja Pirkanmaa koillisessa, Satakunta pohjoisessa sekä Uusimaa idässä. Nykyinen maakunnan alue on Varsinais-Suomen historiallista maakuntaa hieman laajempi, sillä se käsittää myös Loimaan seudun, joka kuuluu Satakunnan, sekä Someron, joka kuuluu Hämeen historialliseen maakuntaan.
Varsinais-Suomen pinta-ala oli km², josta maa-alueita on km², sisävesiä km² ja merialueita km². Maakunnan väkiluku oli henkeä, joten se oli Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen Suomen kolmanneksi runsasväkisin maakunta. Maakunnan valtakunnallinen väestöosuus on noin 8,7 prosenttia. Asukkaista 5,7 prosenttia oli ruotsinkielisiä ja 3,9 prosenttia vieraskielisiä. Varsinais-Suomen väestötiheys on Suomen toiseksi suurin Uudenmaan maakunnan jälkeen. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Turku. Varsinais-Suomessa on enemmän kesämökkejä kuin missään muussa Suomen maakunnassa: vuonna 2012 Varsinais-Suomessa niitä oli noin 49 000.
Varsinais-Suomi muodostaa eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirin. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2019 vaaleissa eduskuntaan 17 kansanedustajaa.
Maantiede Varsinais-Suomen eteläisin vakituisesti asuttu paikka on Utö Korppoossa Paraisilla. Läntisin vakituisesti asuttu paikka on Nåtö Houtskarissa Paraisilla. Pohjoisin vakituisesti asuttu paikka on Pyhärannan Rihtniemi. Itäisin vakituisesti asuttu paikka on Somerniemen Härjänojalla Somerolla.
thumb|left|Aurajoki on yksi Suomen merkittävimmistä ja Varsinais-Suomen suurimmista joista. thumb|left|Maisema Gullkronan saarelta Turun saaristosta. Varsinais-Suomen luonto poikkeaa monilta osin muun Suomen luonnosta. Alueen arvokkaimpia luontotyyppejä ovat Saaristomeri ja lehdot. Tammivyöhyke ulottuu Turun saaristoon sekä Varsinais-Suomen rannikolle. Turun edustalla Ruissalon saaressa onkin Suomen laajimmat tammimetsät. Myös maaeläimistö on lajilukumäärältään Suomen rikkainta. Koko Suomen hyönteislajistosta 80 % on tavattu Varsinais-Suomessa. Koskematonta luontoa Varsinais-Suomessa on kuitenkin jäljellä enää hyvin vähän. Varsinais-Suomen alueella sijaitsevat Saaristomeren ja Kurjenrahkan kansallispuistot sekä Vaskijärven luonnonpuisto.
Joki- ja perinteiset maanviljelysalueet jylhien merenrantojen lisäksi luovat Varsinais-Suomelle ainutlaatuisen miljöön. Maakunnan korkein kohta on 163,9 metriä korkea Särämäki Kiikalassa Salossa. Varsinais-Suomen maaperä on pääosiltaan melko nuorta ja uutta maata nousee merestä jatkuvasti pikkuhiljaa lisää Turun saaristossa. Maaperä on alavaa ja muun Suomen oloihin nähden hedelmällistä. Varsinais-Suomea onkin kutsuttu Suomen vilja-aitaksi.
Varsinais-Suomi kuuluu kasvillisuudeltaan sekä hemiboreaaliseen että eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Hemiboreaalisen vyöhykkeen raja kulkee suunnilleen linjalla Uusikaupunki–Pöytyä–Salon pohjoisosa. Tämän linjan rannikon puoleisella alueella on hemiboreaalista, sisämaan puolella eteläboreaalista kasvillisuutta. Samalla linjalla kulkee tammen luontaisen kasvualueen pohjoisraja. Metsätammi on Varsinais-Suomen maakuntakasvi. Tammen luontaiset esiintymät Varsinais-Suomessa on hyvin kirjattu, ja niitä löytyy lähes jokaisesta kunnasta jotka jäävät hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lähes kaikki esiintymät ovat pienialaisia puuryhmiä tai metsäsaarekkeita keskellä havumetsää tai sekametsää, lukuun ottamatta Ruissaloa, jossa sijaitsevat Suomen laajimmat suojellut tammiaarniometsät. Kaikkia muitakin jaloja lehtipuita tavataan luonnossa Varsinais-Suomen maakunnassa yleisemmin kuin muualla Suomessa. Yleisimmät ovat euroopanpähkinäpensas, metsävaahtera ja tammi. Ruissalon saari Turussa on pienestä koostaan huolimatta sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000.
Varsinais-Suomen vesistöistä tärkeimpiin kuuluu Aurajoki, jonka jokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema. Joki saa alkunsa Oripään harjualueelta ja virtaa Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kautta Turkuun, jossa se laskee Saaristomereen. Maakunnan muita Saaristomereen laskevia jokia ovat muun muassa Paimionjoki, Halikonjoki, Uskelanjoki, Kiskonjoki–Perniönjoki, Mynäjoki, Laajoki ja Sirppujoki. Näistä Paimionjoen vesistö on valuma-alueeltaan suurin. Lisäksi sisämaassa maakunnan koillisosan halki virtaa Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki. Maakunnan suurin järvi on Säkylän Pyhäjärvi, jonka pituus on noin 30 km suurin leveys noin 8 km ja pinta-ala 155 km². Muutoin järviä on lähinnä maakunnan itäosissa, missä Enäjärvi Kiskonjoen-Perniönjoen vesistössä on pinta-alaltaan 12 km², Paimionjoen vesistöön kuuluva Painio, Fiskarsinjoen vesistöön kuuluva Määrjärvi, Kiskon Kirkkojärvi kukin noin 7 km² sekä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön kuuluvat Iso-Kisko 6 km² ja Hirsijärvi 5 km². Maakunnan luoteisosassa Säkylän Pyhäjärven ohella suurimpia järviä ovat Laajoen vesistöön kuuluva Elijärvi ja Ihodenjoen vesistöön kuuluva Otajärvi.
Turun saaristo maakunnan lounaisosassa muodostuu noin 20 000 saaresta, joista osa on pieniä kallioluotoja, osa taas suuria asuttuja saaria. Suuria yli neliökilometrin laajuisia saaria on muutama sata. Joidenkin lähteiden mukaan Saaristomeri on maailman suurin saaristo saarten määrän mukaan laskettuna. Alue on Aurajokilaakson tavoin yksi Suomen kansallismaisemista. Luonto on alueella hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää. Saaristomerta leimaavat rehevät saarnimetsiköt ja karut kallioluodot. Ensimmäisen Salpausselän jatkeena on alueen eteläosissa joukko soraharjun pätkiä eli hiekkasaaria. Suurin näistä on Jurmo Korppoossa Paraisilla. Toisen Salpausselän jatkeena on muun muassa Örö Dragsfjärdissä Kemiönsaarella. Hiekkasaarten kasvillisuus ja eläimistö ovat tavallista rikkaampia ja poikkeavat kallioluotojen luonnosta.
Vaakuna
pienoiskuva|270x270px|Satakunnan (vas.) ja Varsinais-Suomen vaakunat Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa. Varsinais-Suomen liitto kuvaa maakunnan vaakunaa seuraavasti: Punaisessa kentässä ristikkäin kaksi kultaista peistä; kumpaankin peitseen on kiinnitetty kaksikielekkeinen sininen lippu, jossa reunoihin ulottuva kultainen risti; peitsien päällikkeenä kruunullinen kultainen turnajaiskypärä. Kruunu: herttuakunnan kruunu.
Vaakunakuvio on peräisin vuodelta 1557, jolloin Kustaa Vaasa antoi pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Tunnuskuvio oli yhtenä osana herttuakunnan vaakunassa. Tunnus oli esillä myös Kustaa Vaasan hautajaisissa ja esiintyy hänen Upsalan tuomiokirkossa olevassa hautamuistomerkissään.
Vaakunakuvio edusti Suomen herttuan Juhanan kilvessä Etelä-Suomea eli nykyistä Varsinais-Suomea. Kypärän ja peitsien voidaan olettaa kuvaavan täällä sijainnutta herttuan hovia ja maan hallinnollista keskusta. Pohjois-Suomen eli nykyisen Satakunnan karhuaiheinen vaakuna on tulkittu viittaavan turkiksia ja riistaa tuottaviin metsämaihin. Varsinaisiksi maakuntavaakunoiksi nämä vanhat tunnuskuviot tulivat 1800-luvulla.
Varsinais-Suomen vaakuna on osa Kustaa Vaasan 7. syyskuuta 1557 silloiselle Suomen herttuakunnalle ja pojalleen Juhanalle myöntämää vaakunaa. Vaakuna esiintyy monien muiden maakuntavaakunoiden ohella myös Uppsalan tuomiokirkossa samassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä, jossa on myös vanhin tunnettu Suomen vaakuna. Siinä nykyisen Varsinais-Suomen vaakunan yhteydessä lukee kuitenkin ”Södra Finland” (Etelä-Suomi) ja Satakunnan vaakunan yhteydessä ”Norra Finland” (Pohjois-Suomi).
Varsinais-Suomen vaakuna vuodelta 1557 on vanhin kuvallinen esitys, jossa sinikeltainen ristilippu esiintyy Ruotsin valtakuntaan liittyvänä tunnuksena, josta sittemmin kehittyi nykyisen Ruotsin lippu.
Syyskuussa vuonna 2007 vaakuna täytti 450 vuotta. Vaakunan syntymäpäiviä vietettiin kutsuvierastilaisuutena Turun linnassa 7. syyskuuta 2007.
Aluejako
Varsinais-Suomi muodostuu 27 kunnasta, joista 12 on kaupunkeja (lihavoituina). Entisiä kuntia on 48.
Kartta kunnista
Luettelo kunnista NimiVaakunaKuntamuotoVäkilukuPinta-alaVäestötiheysSeutukuntaPerustettu Turku (Åbo) 23px|center maakunnanpääkaupunki km² as./km² Turun seutukunta 1229 Salo 23px|center kaupunki km² as./km² Salon seutukunta 1887 Kaarina 23px|center kaupunki km² as./km² Turun seutukunta 1869 Raisio 23px|center kaupunki km² as./km² Turun seutukunta 1292 Naantali 23px|center kaupunki km² as./km² Turun seutukunta 1443 Loimaa 23px|center kaupunki km² as./km² Loimaan seutukunta 1921 Uusikaupunki || 23px|center || kaupunki || || km² || as./km² || Vakka-Suomi || 1617
| Lieto|| 23px|center || kaupunki || || km² || as./km² || Turun seutukunta || 1331
| Parainen (Pargas) || 23px|center || kaupunki || || km² || as./km² || Turunmaan seutukunta || 2009
| Paimio || 23px|center || kaupunki || || km² || as./km² || Turun seutukunta || 1997
| Somero || 23px|center || kaupunki || || km² || as./km² || Salon seutukunta || 1867
| Masku || 23px|center || kunta || || km² || as./km² || Turun seutukunta || -
| Laitila''' 23px|center kaupunki km² as./km² Vakka-Suomi 1868 Pöytyä 23px|center kunta km² as./km² Loimaan seutukunta - Mynämäki 23px|center kunta km² as./km² Turun seutukunta - Kemiönsaari (Kimitoön) 23px|center kunta km² as./km² Turunmaan seutukunta 2009 Rusko 23px|center kunta km² as./km² Turun seutukunta - Nousiainen 23px|center kunta km² as./km² Turun seutukunta 1867 Aura 23px|center kunta km² as./km² Loimaan seutukunta 1917 Sauvo 23px|center kunta km² as./km² Turun seutukunta - Koski Tl 23px|center kunta km² as./km² Loimaan seutukunta 1869 Vehmaa 23px|center kunta km² as./km² Vakka-Suomi 1869 Pyhäranta 23px|center kunta km² as./km² Vakka-Suomi - Marttila 23px|center kunta km² as./km² Loimaan seutukunta 1409 Taivassalo 23px|center kunta km² as./km² Vakka-Suomi - Oripää 23px|center kunta km² as./km² Loimaan seutukunta 1869 Kustavi 23px|center kunta km² as./km² Vakka-Suomi 1874
Entisiä kuntia
Varsinais-Suomen maakunnan entisiä kuntia ovat:
23px Alastaro 23px Angelniemi 23px Askainen 23px Dragsfjärd 23px Halikko 23px Hiittinen (Hitis) 23px Houtskari (Houtskär) 23px Iniö 23px Kakskerta 23px Kalanti 23px Karinainen 23px Karjala 23px Karuna 23px Kemiö (Kimito) 23px Kiikala 23px Kisko 23px Korppoo (Korpo) Kuusisto (Kustö) (Ei vahvistettua vaakunaa) 23px Kuusjoki 23px Lemu 23px Loimaan kunta 23px Lokalahti 23px Maaria 23px Mellilä
23px Merimasku 23px Metsämaa 23px Mietoinen 23px Muurla 23px Naantalin maalaiskunta 23px Nauvo (Nagu) 23px Paattinen 23px Paraisten kaupunki (Pargas) 23px Paraisten maalaiskunta (Pargas landskommun) 23px Perniö 23px Pertteli 23px Piikkiö 23px Pyhämaa 23px Rymättylä 23px Somerniemi 23px Suomusjärvi 23px Särkisalo (Finby) 23px Tarvasjoki 23px Uskela Uudenkaupungin maalaiskunta (Ei vahvistettua vaakunaa) 23px Vahto 23px Velkua 23px Västanfjärd 23px Yläne
Väestö ja kielet
Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Kielet Varsinais-Suomen asukkaista vajaa 92 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea tai ruotsia ja hieman yli 8 prosenttia puhuu äidinkielenään muita kieliä. Vieraskielisten osuus on melkein tuplaantunut vuodesta 2010. Alla olevassa taulukossa on esitetty Varsinais-Suomen kymmenen puhutuinta kieltä vuonna 2021: +SijaKieliPuhujia 2021Väestöosuus 20211.suomi415 91786,03%2.ruotsi27 4595,68%3.venäjä5 5571,15%4.viro4 0530,84%5.arabia3 8490,80%6.kurdi2 8610,59%7.albania2 5490,53%8.somali1 8210,38%9.englanti1 7000,35%10.ukraina1 4950,31%
Suurimmat taajamat
Vuonna 2017 Varsinais-Suomessa sijaitsi 65 taajamaa. Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.