Libyan valtio () eli Libya () on valtio Pohjois-Afrikassa. Libya sijaitsee Välimeren rannalla ja se on pääosin Saharan aavikkoa. Libyan rajanaapurit ovat idässä Egypti, kaakossa Sudan, etelässä Tšad sekä Niger ja lännessä Algeria sekä Tunisia. Libyan pinta-ala on 1 759 000 neliökilometriä ja se on kooltaan Afrikan neljänneksi suurin valtio. Libyan väkiluku on hieman yli seitsemän miljoonaa.
Libya oli Italian siirtomaa. Yhdistyneet kansakunnat julisti Libyan vuonna 1951 itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jonka hallitsija oli Idris I. Monarkia kumoutui vuoden 1969 arabisosialistisessa vallankumouksessa, jonka jälkeen Muammar Gaddafi johti maata itsevaltiaana vuosikymmeniä. Hänen johdollaan talous kansallistettiin ja maasta tehtiin sosialistinen valtio. Gaddafi sai surmansa sisällissodassa vuonna 2011. Sisällissodan jälkeen maa on ollut levoton ja tilanne eskaloitui toiseksi sisällissodaksi vuonna 2014.
Libya on merkittävä maaöljyn ja maakaasun tuottaja ja se on ollut OPECin jäsen vuodesta 1962. Libyan bruttokansantuote henkeä kohden on ollut Afrikan maista korkeimpia.
Historia
Varhainen historia Arkeologisista löydöistä voidaan päätellä, että nykyisen Libyan rannikolla oli kivikautista asutusta 8000-luvulla eaa. Berberit ovat levittäytyneet Saharaan ilmeisesti 3000-luvulla eaa., mutta jo ennen heitä sisämaassa oli liikkunut paimentolaisia.Early History Libya: A Country Study. Library of Congress, 1987.
Foinikialaiset käyttivät suojaisia satamia ennen 1200-lukua eaa. He kehittivät kauppasuhteet berbereihin, ja vaikuttivat näiden kulttuuriin. Karthagon kolmen kaupungin rypäs sai nimen Tripolis.Tripolitania and the Phoenicians Libya: A Country Study. Library of Congress, 1987. Myös kreikkalaiset merenkulkijat ylittivät Välimeren tottuneesti. He perustivat Kyreneen kaupungin 631 eaa.Cyrenaica and the Greeks Libya: A Country Study. Library of Congress, 1987. Samaan aikaan Saharan autiomassa, Fezzanin alueella asuivat berbereistä ja paimentolaisista polveutuneet garamantit. Garamantit saapuivat alueelle ennen vuotta 1000 eaa., ja heidän valtakuntansa oli vaikutusvaltaisimmillaan vuosien 500 eaa. ja 500 jaa. välillä.
Tripolitania ja Kyrenaika olivat kukoistavia Rooman provinsseja noin neljänsadan vuoden ajan. Kyrenaikaan asettui laaja juutalaisyhteisö, joka oli karkotettu Palestiinasta kapinan jälkeen. Kristinusko levisi Rooman afrikkalaisiin provinsseihin 400-lukuun mennessä.Libya and the Romans Libya: A Country Study. Library of Congress, 1987.
Arabit tulivat 600-luvun puolimaissa Libyan alueelle, missä islamilaisen legendan mukaan myyttinen kalifi Omar I (634–644) valtasi Tripolin.Islam and the Arabs Libya: A Country Study. Library of Congress, 1987. Arabit alkoivat asuttaa rannikkoa jättäen sisämaan berberiheimoille. Libyan rannikko oli kuitenkin strategisesti tärkeä, joten muut valtiot kiinnostuivat alueesta. Aragonian kuningas Ferdinand Katalonialainen valtasi Tripolin vuonna 1510 ja luovutti sen Maltan ritarikunnalle vuonna 1530, mutta alue ei kuitenkaan pysynyt Maltan hallussa kuin parikymmentä vuotta. Turkkilainen merirosvo Dragut valloitti alueen vuonna 1551 ja perusti sinne turkkilaisen provinssin.Ottoman Regency Libya: A Country Study. Library of Congress, 1987. 1700-luvulla provinssi alkoi irtautua Turkista, vaikka paššat maksoivat silti veroja ottomaaneille. Ottomaanien valtakunta hallitsi koko Libyaa lukuun ottamatta Kyrenaikan kaupunkia, jota hallitsi šeikki Muhammed Ibn Ali al-Senusi. Ottomaanien valta Välimeren Afrikan rannikolla mureni, kun ranskalaiset valtasivat Algerin vuonna 1830 ja Tunisian vuonna 1881, Libya jäi Ottomaanien valtakunnalle vuoteen 1911 asti.Ottoman Decline and Great Power Expansion (teoksesta Thomas J. Kehoe, Harold E. Damerow, and Jose Marie Duvall, Exploring Western Civilization: 1600 to the Present: A Worktext for the Active Student, Revised Edition. (Dubuque, Iowa: Kendall/Hunt Publishing Co., 1999.)
Kun vuonna 1911 länsimaiden kiinnostus oli Toisessa Marokon kriisissä italialaiset päättivät hyökätä Libyaan. Italian armeija hyökkäsi Tripoliin ja onnistui kaupungin valtaamisessa.Colony of Italy Libya: A Country Study. Library of Congress, 1987. Tämän jälkeen Italia valloitti Kyrenaikan ja rannikkoseudut, muttei onnistunut sisämaan valtauksessa paikallisten heimojen vastarinnan vuoksi. Ochyn rauhansopimuksessa Libya liitettiin Italiaan Italian Libyana.Libya US Office of the historian
Italian hallitsemassa Libyassa järjestettiin verilöyly, jossa satoja arabeja ammuttiin ja vangittiin vastarinnan vuoksi. Tripolin verilöyly lisäsi muiden valtioiden arvostelua Italian siirtomaapolitiikkaa kohtaan. 1920- ja 1930-luvulla Italia harjoitti Libyassa kovaotteista siirtomaapolitiikkaa. Sen armeija kukisti beduiinien kansannousun Fezzanissa.The Second Italo-Sanusi War Libya: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Tuona aikana Italiasta muutti paljon ihmisiä Libyaan töihin, maahan rakennettiin nykyaikainen tieverkosto ja myös muuta infrastruktuuria kehitettiin.The Fourth Shore Libya: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
Kun toinen maailmansota alkoi, Italia evakuoi siirtolaisia takaisin emämaahan. Libya oli italialais-saksalaisten ja englantilaisten joukkojen rajujen taistelujen näyttämö vuosina 1941–1943. Kuuluisin taistelu oli Tobrukin piiritys vuonna 1942. Englantilaiset valtasivat Tripolitanian ja Kyrenaikan, ja Ranska Fezzanin vuonna 1943. Lisäksi Libyan aavikoilla asuvat heimot ottivat yhteen rajusti sisämaassa saksalaisten ja italialaisten joukkojen kanssa. Sodan jälkeen maa jäi Yhdistyneiden kansakuntien valvontaan, mutta maassa oli edelleen myös paljon italialaisia.
Itsenäisyys thumb|left|120px|Idris I. thumb|left|120px|Muammar Gaddafi. Yhdistyneet kansakunnat julisti Libyan itsenäiseksi kuningaskunnaksi vuonna 1951. Maan ensimmäiseksi hallitsijaksi tuli Kyrenaikan emiiri Mohammed Idris al-Mahdi al-Sensusi, joka otti nimekseen Idris I. Libya liittyi OPECin jäseneksi vuonna 1962http://www.opec.org/opec_web/en/about_us/166.htm. Idris sai lähes itsevaltiaan vallan, mutta hallitseminen oli vaikeaa paimentolaisheimojen liikkuvuuden takia. Kun Idris oli ulkomailla sairaalahoidossa, maassa tapahtui vuonna 1969 upseereiden järjestämä arabisosialistinen vallankumous, jota johti kapteeni, vallankaappauksen aikana vallankaappaajaryhmän everstiksi ylentämä, Muammar Gaddafi. Gaddafin johdolla talous kansallistettiin ja maasta tehtiin sosialistinen valtio. Vuonna 1973 Libya hyökkäsi Tšadiin, muttei onnistunut liittämään uusia alueita itselleen. 1970-luvulla Libya solmi kolme valtioliittoa Syyrian, Tunisian ja Egyptin kanssa, mutta kaikki liitot raukesivat.
Epäily terrorismin tukemisesta
Libyaa epäiltiin 1980-luvulta lähtien osallisuudesta kansainvälisen terrorismin tukemiseen. Vuonna 1981 Yhdysvallat ampui alas kaksi maan hävittäjää ja pommitti vuonna 1986 Tripolia ja Bengasia, muttei saanut Gaddafia hengiltä. Vuonna 1986 Libyaa syytettiin pommin räjäyttämisestä Länsi-Berliinissä eräässä diskossa, jossa se surmasi amerikkalaisia sotilaita.
Välit viilenivät lopullisesti vuonna 1988, kun Pan Amin lento Lontoosta New Yorkiin räjähti pienen Lockerbien kylän yläpuolella Skotlannissa. Tämä tapahtuma tunnetaan nimellä Lockerbien pommi-isku. Huhtikuussa 1992 Yhdistyneet kansakunnat julisti pakotteet Libyaa vastaan sen painostamiseksi luovuttamaan kaksi libyalaista tiedustelu-upseeria epäiltynä osallisuudesta Lockerbien iskuun. Lopulta epäillyt luovutettiin, ja toinen epäillyistä tuomittiin vuonna 2002. Libyaa valtiona ei tuomittu. Vuonna 2009 Skotlanti luovutti tuomitun vangin Libyaan terveyssyistä.
Vuonna 1989 Libya, Algeria, Marokko, Mauritania ja Tunisia muodostivat arabien Maghreb-liiton.Timeline: Libya BBC News
Läheneminen länteen
Maiden välit paranivat kun Gaddafi tuomitsi syyskuun 11. päivän iskut 2001 Yhdysvaltoihin ja luovutti Lockerbien pommi-iskusta epäillyt. Libya maksoi korvauksia Lockerbien pommi-iskun uhreille, vaikkei tunnustanutkaan osuuttaan iskuun. Vuoden 2004 aikana taloussaarrot purettiin ja Libyan öljyvarat tulivat jälleen länsimaiden markkinoille. Libyan suhteet ulkovaltoihin paranivat tämän jälkeen nopeasti. Aikaisemmin Yhdysvallat luki Libyan pahan akseliin kuuluvaksi, mutta poisti sen tästä luettelosta vuonna 2006. Britannian Tony Blair vieraili maassa kaksi kertaa, Britannia myi Libyalle ohjuksia ja brittiläinen BP allekirjoitti 29. toukokuuta 2007 Libyan kanssa kahden miljardin dollarin sopimuksen maan kaasukenttien hyödyntämisestä. Myös Ranska myi maalle aseita, ja Nicolas Sarkozy puhui Libyaan rakennettavan ydinvoimalan puolesta. Italia solmi vuonna 2009 Libyan kanssa ystävyys- ja yhteistyösopimuksen, jossa se lupasi korvata Libyalle viisi miljardia Yhdysvaltain dollaria viiden vuoden aikana siirtomaa-ajan tuhoista.El doble juego de Berlusconi y Gadafi El Pais
Sisällissota, väliaikaishallinto ja vaalit Arabikevät levisi vuonna 2011 Libyaankin, ja Gaddafin vastustajat aloittivat pian aseellisen kapinan. 17. helmikuuta alkanut kapina sai pian Naton ilmavoimien tuen.http://yle.fi/uutiset/libyan_hallitus_aloitti_ilmaiskut_kapinallisjoukkoja_vastaan/7709348 YK:n turvallisuusneuvosto asetti lentokiellon Libyan ilmatilaan. Sisällissotaan osallistui länsimaisia Nato-joukkoja, mutta Gaddafia ei pyritty tappamaan, koska YK:n päätöslauselma ei oikeuttanut sitä. Gaddafia vastustaneet kapinalliset surmasivat Gaddafin 20. lokakuuta 2011 ja julistivat sodan päättyneeksi 23. lokakuuta.
Sisällissodan jälkeen Ison-Britannian parlamentin tutkimuksen mukaan maan strategia perustui virheellisiin oletuksiin ja vaillinaiseen aineiston tulkintaan, eikä hallitus kyennyt osoittamaan uhkia joita väitettiin Libyan hallituksen kohdistavan siviileihin.
Libyaa hallitsevaksi tahoksi julistautui Muammar Gaddafin vastaisten kapinallisten Siirtymäajan kansallinen neuvosto (), jonka ovat tunnustaneet useat valtiot.Ylen uutiset 31.10.2011 7. heinäkuuta 2012 järjestettiin vaalit, joissa valittiin Yleinen kansankongressi (, ), joka korvasi Siirtymäajan kansallisen neuvoston. Kansankongressin tehtävä oli laatia maalle uusi perustuslaki 18 kuukauden kuluessa. Tämä kuitenkin epäonnistui määräajassa.
Vallankaappaus, uudet vaalit ja toinen sisällissota Libya oli sekasortoisessa tilassa, järjestysvaltaa ei käytännössä ollut. Äärijärjestöt ja rikolliset käyttävät monin paikoin hyväksi keskusvallan luhistumista. Tämä mahdollisti pakolaisvirran Libyasta Eurooppaan. Toukokuussa 2014 kenraali Khalifa Haftar nousi useiden poliitikkojen tuella kapinaan islamistien hallitsemaa kansankongressia vastaan.Libyalaisministeri tukee Haftaria. Yle uutiset 22.5.2014. Viitattu 24.5.2014. Haftar kehotti kapinaan kansankongressia vastaan ja vaati parlamenttia luovuttamaan vallan väliaikaiselle hallinnolle, joka laatisi Libyalle uuden perustuslain.Tripolin kaaos syvenee . Ilta-Sanomat 19.5.2014. Viitattu 27.5.2014.. Tästä alkoi Libyan toinen sisällissota. 25. kesäkuuta 2014 maassa järjestettiin uudet vaalit ja kansankongressi siirsi 4. elokuuta 2014 tehtävänsä näin valitulle parlamentille (Majlis al-Nuwaab, ”edustajainhuone”). Marraskuussa 2014 Tripolissa vielä toimiva Libyan korkein oikeus tuomitsi maan kansainvälisesti tunnustetun parlamentin perustuslain vastaiseksi. Tobrukissa paossa istuva parlamentti kieltäytyi hyväksymästä päätöstä, joka palauttaisi vallan islamistien hallitsemalle kansankongressille. Maaliskuussa 2015 parlamentti nimitti Haftarin maan asevoimien komentajaksi.
Sodassa olivat vastakkain Libyan hallitus, Yleinen kansankongressi sekä useita omia etujaan ajavia islamistijärjestöjä ja Gaddafin kannattajia. Qatar ja Sudan tukivat islamisteja ja Arabiemiraatit ja Egypti hallitusta. Isis-järjestö otti haltuunsa kaupunkeja Libyassa.http://www.theguardian.com/world/2014/dec/06/us-fears-isis-nothern-libya-derna
Vuonna 2021 YK:n johtamassa foorumissa valittiin maan johtoon pääministeri ja kolmijäseninen neuvosto, ja on sovittu, että sen jäsenet eivät asetu ehdokkaiksi joulukuun 2021 vaaleissa.