Kustaa I Vaasa (, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuosina 1523–1560. Hän oli valtaneuvos Eerik Vaasan poika. Kustaa Vaasa oli ruotsalaisten kansannousun näkyvin johtaja, ja hänen johdollaan Ruotsi irtaantui kokonaan Kalmarin unionista. Hän nousi kuninkaaksi karismansa ja hyvän poliittisen vaistonsa avulla sekä myös siksi, koska hänen Lyypekin kanssa tekemänsä sopimus näytti lyypekkiläisten mielestä siten paremmalta. Hänen valtaannousupäivänään 6. kesäkuuta vietetään Ruotsin kansallispäivää.
Kustaa Vaasan hallintokauden alkuaikana Ruotsin taloustilanne oli huono ja ympäri Ruotsia oli talonpoikaiskapinoita. Kustaa Vaasa toteutti Ruotsin uskonpuhdistuksen ja perusti Ruotsin kirkon pian sen jälkeen, kun hän oli taloustilannetta parantaakseen määrännyt kirkolle erinäisiä veroja ja esittänyt vaatimuksia. Hän myös määräsi ulkomaankaupan käytäväksi ainoastaan kaupungeissa, mikä johti kaupunkien kehitykseen. Vuosina 1542–1543 tapahtunut, Kustaa Vaasan yllättänyt Dacken kapina sai kuninkaan vahvistamaan valtakunnan puolustusta eri tavoin. Vuonna 1544 Västeråsin valtiopäivillä hyväksyttiin hänen ehdotuksensa perintökuninkuuteen siirtymisestä. Suomessa Kustaa Vaasa muistetaan myös Helsingin kaupungin perustajana.
Perinteisessä historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on usein nähty hyvänsuopana ja tarmokkaana "maan isänä", koska hän loi perustan Ruotsin kansallisvaltiolle. Uudemmat tulkinnat ovat tuoneet esiin myös hänen negatiivisia ja julmia luonteenpiirteitään ja maalanneet hänestä kuvaa jopa tyrannina.
Nuoruus Kustaa Vaasa syntyi todennäköisesti Lindholmenin tilalla Roslagenin saaristossa, nykyisessä Vallentunan kunnassa lähellä Tukholmaa. Hän kuului Vaasa-sukuun ja hänen vanhempansa olivat Ruotsin ylhäisaatelia: hänen isänsä oli Sten Sture vanhemman sisarenpoika. Kustaa opiskeli jonkin aikaa Uppsalassa, mutta hänen opintonsa sujuivat huonosti. Noin vuonna 1514 hän liittyi valtionhoitajana toimineen Sten Sture nuoremman hoviin. Kustaa puolusti Tukholmaa tanskalaisia vastaan ja toimi vuonna 1518 lipunkantajana Brännkyrkan taistelussa. Hän joutui vuosiksi 1518–1519 vankeuteen Tanskaan, ja talven 1519–1520 hän oli maanpaossa Lyypekissä.
Nousu kuninkaaksi
Kalmarin unionin loppuvaiheessa Ruotsissa esiintyi halua irtaantua unionista. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520. Verilöyly tapahtui Kristian II:n kruunajaisissa, joihin hän oli kutsunut paljon Ruotsin ylhäisaatelia. Juhlallisuuksien aikana oikeus tuomitsi kaikki häntä vastustaneet vieraat kuolemaan, minkä jälkeen Kristian II mestautti tai vangitutti heidät. Kustaa Vaasa pelastautui verilöylystä jättäytymällä juhlista pois, mutta hänen isänsä, lankonsa ja kaksi enoaan teloitettiin, ja hänen äitinsä ja kaksi siskoaan kuolivat myöhemmin vankeudessa. Verilöyly synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johtoon nousi vankeudesta Tanskasta paennut Kustaa Vaasa. Kustaa Vaasan vetovoimaan vaikuttivat hänen hyvä poliittinen vaistonsa ja hyvät puheenlahjansa.Tarkiainen 2000, s. 126–127.
Kapinaliike menestyi ja sai sisämaan nopeasti haltuunsa. Rannikkolinnoituksia talonpoikaisarmeija ei kuitenkaan saanut vallattua ilman ammattisotilaita ja sotalaivoja, ja saadakseen rahaa niiden hankkimiseen Kustaa Vaasa pyysi apua Kristian II:n viholliselta Lyypekiltä. Hän sai 120 000 Lyypekin markan lainan, ja lisäksi hänen oli luvattava Lyypekille tulliton kauppaoikeus Ruotsiin. Elokuussa 1521 Kustaa Vaasa lupautui vastahakoisesti valtionhoitajan tehtävään, ja lopulta vuonna 1523 lyypekkiläisten painostuksesta järjestettiin hänen kruunajaisensa. Kustaa Vaasan kruunaaminen kuninkaaksi sai lyypekkiläisten kanssa tehdyn sopimuksen näyttämään arvokkaammalta, ja se merkitsi myös Ruotsin lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin samana vuonna myös Itämaa eli Suomi. Suomen liittyminen Ruotsin kuningaskuntaan paransi Kustaa Vaasan asemaa monen muun valtion edessä, ja sai hänet näyttämään varteenotettavalta poliitikolta.Keränen 2003, s. 143.
Kuninkaana Ruotsin uskonpuhdistus
Kustaa Vaasan asema kuninkaana oli hänen hallituskautensa alussa hyvin epävarma, koska hänellä oli vaikeuksia maksaa takaisin Lyypekiltä saatua lainaa. Samaan aikaan ympäri Ruotsia oli myös jatkuvasti talonpoikaiskapinoita. Valtaneuvoskunnan 30 jäsenestä oli toisaalta hengissä enää vain yhdeksän Kustaa Vaasan aloittaessa hallituskautensa, mikä helpotti hänen tehtäväänsä. Kustaa Vaasa oli vuosina 1522–1523Ylikangas 2021, s. 134. lyhentänyt Lyypekin velkaa noin kolmanneksella kirkolta otettujen hopeaverojen avulla.
Vuosina 1524–1526 Kustaa Vaasa antoi kirkolle useita määräyksiä, joiden tarkoitus oli parantaa valtion taloustilannetta: keväästä 1524 Suomen luostarien tuli ottaa sotilaita linnaleiriin, vuonna 1525 valtio otti kirkon sen vuotiset kymmennykset itselleen ja vuonna 1526 kaksi kolmannesta pitäjäkirkkojen kymmennyksistä määrättiin luovutettavaksi kruunulle.Keränen 2003, s. 144–145.
Kustaa Vaasa romahdutti kirkon taloudellisen vallan lopullisesti Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527, kun valtiopäivillä toteutettiin Ruotsin uskonpuhdistus. Valtio sai kirkon omaisuuden ja verotulot, mikä olennaisesti helpotti valtion taloustilannetta.Tarkiainen 2000, s. 127. Kustaa Vaasa myös lupasi palauttaa aatelistolle niiden aiemmin omistamat, mutta vuoden 1454 jälkeen kirkon omistukseen päätyneet tilukset. Sittemmin uskonpuhdistusta on myös kritisoitu niillä perustein, että Kustaa Vaasa olisi siten katkaissut henkiset siteet muuhun Eurooppaan ja samalla eristänyt Ruotsin. Katolisella kirkolla oli myös suuri osa ruotsalaisessa kulttuurielämässä ja opetuslaitoksessa, mutta Kustaa Vaasa ei luonut niiden tilalle mitään uutta.Lindqvist 2016, s. 186–187. Kritiikin mukaan Kustaa Vaasa olisikin tuhonnut sivistyksen Ruotsista.Tarkiainen 2000, s. 131.
Talous ja Lyypekin velka Kuningas korvasi usein omia etujaan ajaneet linnanisännät kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka muun muassa valvoivat verotusta. Valtiontaloudessa Kustaa sovelsi varhaismerkantilismia, eli hän määräsi ulkomaankaupan käytäväksi ainoastaan kaupungeissa. Kaupan keskittäminen kaupunkeihin johti kaupunkien kehitykseen.Keränen 2003, s. 155. Taloustilanteen edistämiseksi Kustaa Vaasa pyrki myös edistämään kaivosteollisuutta, koska kruunu sai merkittäviä verotuloja raudan, kuparin ja hopean tuottamisesta.
Lyypekillä oli vielä 10 vuotta Kustaa Vaasan hallituskauden alettuakin oikeus tullittomaan kauppaan Ruotsissa, ja vapaakaupunki käytännössä hallitsi koko Ruotsin kauppaa. Kustaa Vaasalle tarjoutui mahdollisuus päästä Lyypekin holhouksesta, kun Lyypekki ja Tanska ajautuivat kreivisotaan 1533–1536. Lyypekki vaati Ruotsilta tukea, mutta Kustaa Vaasa kieltäytyi ja perui Lyypekin erioikeudet. Lyypekki hävisi sodan eikä voinut sen jälkeen enää vaatia tullitonta kauppaoikeutta Ruotsissa.
Vuonna 1538 Kustaa Vaasa toteutti verouudistuksen Suomessa: hän määräsi Henrik Klaunpoika Hornin yhdenmukaistamaan ja yksinkertaistamaan verotusta sekä lisäämään verojen tuottoa. Verouudistus kaksinkertaisti Suomesta saatujen verotulojen määrän.Keränen 2003, s. 153.
Saksalaiskausi ja kuninkuuden perinnöllistäminen Kreivisodan jälkeen vuonna 1536–1539 Ruotsissa alkoi niin sanottu saksalaiskausi, jonka aikana Kustaa Vaasa otti palvelukseensa ulkomaalaisia sotilaita ja asetti paljon saksalaisia henkilöitä poliittisesti merkittäviin asemiin. Kustaa asetti heitä vastuullisiin asemiin siksi, koska saksalaiset toimihenkilöt eivät vaatineet palkakseen läänityksiä, vaan heille riittivät rahapalkka ja luontaisedut.Keränen 2003, s. 147.
Ruotsin keskushallinto järjestettiin saksalaiskauden aikana uudelleen Keski-Euroopasta lainatun mallin mukaan. Valtaneuvosto sai vain neuvoa-antavan luonteen, ja kuninkaalliseen kansliaan perustettiin saksalainen ja ruotsalainen osasto. Saksalainen osasto keskittyi ulkomaiseen kirjeenvaihtoon. Lisäksi rahavarainhoitajan johtama kamari jaettiin tili- ja laskukamareihin. Uudistukset jäivät lyhytaikaisiksi, koska Ruotsista puuttui niiden vaatima koulutettu henkilöstö. 1540-luvun alussa Kustaa Vaasa luopui ruotsalaisilta kohtaamansa vastustuksen takia saksalaisista neuvonantajista.Keränen 2003, s. 149. Sitä ennen kirkollisministeri Georg Norman ja kansleri Conrad von Pyhy ehtivät kuitenkin esitellä kuninkaalle uuden valtion ideologian, jonka perustana oli kuninkaan ehdoton valta.
Kustaa Vaasa keskitti valtaa itselleen muun muassa perinnöllistämällä kuninkuuden. Örebron valtiopäivillä 1540 kuningas määräsi säädyt ottamaan uskollisuudenvalan kuninkaan rintaperillisille, ja lopulta uutenavuotena 1544 Västeråsin valtiopäivillä hyväksyttiin hänen ehdotuksensa perintökuninkuuteen siirtymisestä niin, että kuninkaan valta siirtyisi Vaasa-suvussa isältä pojalle.Tarkiainen 2000, s. 132–133. Kustaa Vaasa perusti valtakautensa aikana kaikille pojilleen suuria, melko autonomisia ruhtinaskuntia.Tarkiainen 2000, s. 115. Hänen tavoitteenaan oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen ruhtinaskunnat kuitenkin hajottivat valtakuntaa, kun hänen poikansa alkoivat käydä sisällissotia. Tyttärilleen Kustaa Vaasa lupasi vastaavasti erittäin suuret, 100 000 taalerin myötäjäiset.Lindqvist 2016, s. 165–167 Hänen kuoltuaan kruunulla oli vaikeuksia maksaa kaikkien siskosten myötäjäisiä: esimerkiksi Cecilia Vaasa ei ollut saanut kaikkia rahoja vielä vuosia häidensä jälkeenkään.Lindqvist 2016, "Cecilia – Arbogan merirosvokuningatar". thumb|Kustaa Vaasan voittoja esittelevään viisiosaiseen kuvasarjaan kuuluvan maalauksen jäljennös 1700-luvulta, alkuperäinen 1542. Kuvassa armeija lähtee kukistamaan Smålandin kapinaa (Dacken sota).|vasen
Dacken kapina
Vuosina 1542–1543 Smoolannissa tapahtui aseellinen kansannousu, jolle annettiin kirjallisuudessa nimeksi Dacken kapina. Tavallisesti kapinoita ei tapahtunut Smoolannissa, joten Dacken kapina oli Kustaa Vaasalle yllätys.Ylikangas 2021, s. 197. Kapina sai alkunsa Nils Dacken tyytymättömyydestä vuonna 1542 voimaan tulleeseen, kymmennyksien maksamiseen liittyneeseen määräykseen, jonka mukaan talonpoikien oli vahvistettava valalla kylvönsä ja satonsa määrä.Ylikangas 2021, s. 202. Kapina sai aluksi paljon kannatusta talonpoikien keskuudessa, ja Dacken joukoissa oli kapinan alussa 3500–4000 talonpoikaa. Noin kolmekymmentä katolista pappia ilmaisi tukensa kapinalle, ja todennäköisesti kaupunkien porvareissakin ilmeni myötätuntoa kapinallisia kohtaan. Kapina levisi pian koko Smoolantiin ja osaan Öölantia ja Itä-Götanmaata, ja kapinalliset pärjäsivät sotilaallisesti hyvin epätasaisten voimasuhteiden vuoksi: kapinan aluksi kuninkaan joukoissa oli vain 2500–3000 sotijaa, ja vuonna 1542 talonpojat voittivat kahdesti kuninkaalliset sotajoukot. Kustaa Vaasa tarvitsikin aikaa kootakseen riittävän suuren armeijan uutta hyökkäystä varten.Ylikangas 2021, s. 207–213. Kapinan aikana kuninkaan upseerit solmivat useita aselepoja Dacken joukkojen kanssa. Kustaa Vaasa pyrki heikentämään kapinaa myös propagandaa levittämällä.Ylikangas 2021, s. 218–221. Maaliskuussa 1543 kuninkaalla oli käytettävissään ulkomaalaisia palkkasotilaita, jotka käytännössä kukistivat Smoolannin kapinalliset. Myöhemmin keväällä ja kesällä 1543 kuninkaan joukot kukistivat Itä-Götanmaan ja Öölannin kapinalliset.Ylikangas 2021, s. 243–246. Kapina hiipui vähitellen, ja heinäkuussa 1543 Nils Dacke kuoli. Kustaa Vaasa teloitti ja karkotti hänen kannattajiaan ja sukulaisiaan. Osa teloituksista oli julmia. Toisille kapinallisia auttaneille hän määräsi suuriakin sakkoja.Ylikangas 2021, s. 250–252.