Kannabis

pienois|Hampun lehtiä, joita voidaan käyttää päihteenä. Tavallisesti päihteenä käytetään hamppukasvin emikukintoja tai hasista, mitkä ovat kaikki kannabistuotteita. Kannabis (myös marihuana) on hamppukasvista valmistettava päihde- ja lääkeaine. Kannabiksen päihdyttävä ja lääkinnällinen vaikutus perustuu kasvin erittämiin kannabinoideihin,Cannabinoid Profiles - THC, THCA, THCV, CBD, CBG, CBN, CBC & Terpenes. joita on löydetty kasvista ainakin 113 kappaletta sekä terpeeneihin, joita on löydetty kasvista yli 200 kappaletta.

Kannabista käytetään yleisimmin sen psykoaktiivisten ja fyysisten vaikutusten takia, joihin kuuluu kohonnut mieliala, euforia, rentoutuneisuus, lisääntynyt ruokahalu, sekä assosiaatioiden ja aistikokemusten korostuminen. Epätoivottuina sivuvaikutuksina saattaa esiintyä lyhytmuistin häiriöitä, suun kuivumista, motorisen toiminnan häiriöitä sekä silmien punoitusta. Varsinkin kokemattomilla käyttäjillä tai suurista annoksista voi seurata ahdistusta ja vainoharhaisuutta. Sen ohessa voi esiintyä myös paniikkikohtauksia, sekavuustiloja, harhaisuutta ja epämiellyttäviä mielentiloja, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa. Pulssin lyöntitiheys voi kiihtyä, mikä muuttaa verenpainetta ja saattaa aiheuttaa huimausta ja pyörtymistä.

Kannabis on kiellettyjen aineiden joukossa Yhdistyneiden kansakuntien huumausaineyleissopimuksessa, ja sen päihdekäyttö on laitonta useimmissa maissa. Suomessa kannabiksen hallussapito ja käyttö, sekä hampun viljely kannabiksen raaka-aineeksi, on kielletty Suomen rikoslaissa. Kannabis saattaa aiheuttaa osalle käyttäjistä sairauksia, riippuvuutta ja sosiaalisia haittoja. Kannabis on poltettuna hengitysteille haitallinen kuten tupakka. Kannabis voi joskus vaikeuttaa mielenterveysongelmia. Erityisen riskialttiita mielenterveysongelmille ovat nuoret, joiden aivot vasta kehittyvät. Kannabis voi laukaista psykoosin ja kannabista käyttävillä psykoosisairauden ennuste on muita huonompi. Tarkkaa neurobiologista prosessia, jonka kautta vaikutukset psykoosiin tapahtuvat, ei kuitenkaan ymmärretä hyvin.

Monet Yhdysvaltojen osavaltiot ovat laillistaneet kannabiksen lääkinnällisen tai viihdekäytön. Colorado, Kalifornia, Nevada, Oregon, Washington, Alaska, Maine, Massachusetts, Vermont sekä pääkaupunki Washington D.C. Maailman maista kannabiksen ovat laillistaneet Uruguay ja Kanada. Näiden lisäksi kannabiksen käyttö on dekriminalisoitua Portugalissa ja osittain dekriminalisoitua Alankomaissa. Yhteensä kannabiksella on käyttäjiä maailmanlaajuisesti arviolta 125–203 miljoonaa. Kannabiksen laillistamisen vastustajien mukaan verotulot eivät minkään päihteen kohdalla korvaa sen aiheuttamia haittoja. Laillistaminen lisäisi niin inhimillisiä kuin rahallisia haittoja. Keuhkosyövät ja tulehdukselliset keuhkosairaudet lisääntyisivät. Rikollisuus ei vähenisi, sillä pimeät markkinat eivät poistuisi.

Kannabinoidit kannabiksessa

+NimiLyhennysCannabichromeneCBCCannabichromenic acidCBCACannabichromevarinCBCVCannabichromevarinic acidCBCVACannabicyclolCBLCannabicyclol acidCBLACannabicyclovarinCBLVCannabidiolCBDCannabidiol monomethyletherCBDMCannabidiolic acidCBDACannabidiorcolCBD-C1CannabidivarinCBDVCannabidivarinic acidCBDVACannabigerolCBGCannabigerol monomethyletherCBGMCannabigerolic acidCBGACannabigerolic acid monomethyletherCBGAMCannabigerovarinCBGVCannabigerovarinic acidCBGVACannabinodiolCBNDCannabinodivarinCBVDCannabinolCBNCannabinol methyletherCBNMCannabinol-C2CBN-C2Cannabinol-C4CBN-C4Cannabinolic acidCBNACannabiorcoolCBN-C1CannabivarinCBV10-Ethoxy-9-hydroxy-delta-6a-tetrahydrocannabinol8,9-Dihydroxy-delta-6a-tetrahydrocannabinolCannabitriolCBTCannabitriolvarinCBTVDelta-8-tetrahydrocannabinolΔ8-THCDelta-8-tetrahydrocannabinolic acidΔ8-THCADelta-9-tetrahydrocannabinolTHCDelta-9-tetrahydrocannabinol-C4THC-C4Delta-8-tetrahydrocannabinolic acidΔ8-THCADelta-9-tetrahydrocannabinolic acid ATHCA-ADelta-9-tetrahydrocannabinolic acid BTHCA-BDelta-9-tetrahydrocannabinolic acid-C4THCA-C4Delta-9-tetrahydrocannabiorcol THC-C1Delta-9-tetrahydrocannabiorcolic acidTHCA-C1Delta-9-tetrahydrocannabivarinTHCVDelta-9-tetrahydrocannabivarinic acidTHCVA10-Oxo-delta-6a-tetrahydrocannabinol OTHCCannabichromanonCBCFCannabifuranCBFCannabiglendolCannabiripsolCBRCannbicitranCBTDehydrocannabifuranDCBFDelta-9-cis-tetrahydrocannabinol cis-THCTryhydroxy-delta-9-tetrahydrocannabinoltriOH-THC3,4,5,6-Tetrahydro-7-hydroxy-alpha-alpha-2-trimethyl-9-n-propyl-2,6-methano-2H-1-benzoxocin-5-methanolOH-iso-HHCV

Historia

Hampun historiaa on yleisemmin artikkelissa hamppu.

pienois|Kannabista polttava intialaismies. Hamppua (Cannabis sativa, Cannabis indica) on viljelty pitkään hyötykasvina sen öljyn ja kuitujen takia. Kannabiksen päihdyttävä vaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin niin sanottuihin kannabinoideihin, joita on kukinnoissa ja ylimmissä lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan kannabikseksi.

Kiinasta on löytynyt noin 2 700 vuotta vanha kannabiserä šamaanina pidetyn miehen haudasta. Myös Siperiasta on löytynyt noin 2 500 vuoden takaisen naisen haudasta pieni erä kannabista. Vanhoja kannabislöytöjä on tehty myös muinaisesta Egyptistä.

Lähi-idässä kannabis tuli päihteenä yleiseen käyttöön arabialais-islamilaisessa maailmassa 1100-luvulla. Yhteiskunnallinen ongelma siitä tuli parisataa vuotta myöhemmin. Lähi-idässä päähuumeet ovat aina olleet oopiumi ja hamppu eri muodoissaan. Arabian kielen sana hašīš tarkoittaa ”ruohoa” ja saattaa viitata sekä hasikseen että kannabikseen. Hamppu kasvaa Lähi-idässä villinä, joten tuote oli halpaa. Lisäksi islam suhtautuu viiniin kielteisesti. Huumeiden käyttö oli periaatteessa kiellettyä ja liikakäyttöä paheksuttiin. Oikeudelliset toimet hasista vastaan olivat kuitenkin melko harvinaisia.

Euroopassa hamppuvalmisteet tunnettiin jo antiikin aikana. Kansanlääkinnässä sitä käytettiin vain vähän. Osasyynä tähän on se, että Euroopassa viljelty hamppu on teholtaan heikompaa kuin Intiassa kasvava Cannabis indica, sillä kasvi tarvitsee enemmän lämpöä ja auringonvaloa kehittyäkseen huumaavaksi. Herodotos mainitsee Historiateoksessaan skyyttien polttavan hamppua kuumilla kivillä teltan sisällä ja hengittävän sen savua.Hämeen-Anttila 2013, s. 108–109.

Ennen 1800-luvun puoliväliä kannabis mainitaan länsimaisessa kirjallisuudessa lähinnä matkakuvausten yhteydessä. 1840-luvulla pariisilaiset taiteilijapiirit kiinnostuivat hasiksesta. Sen psykoaktiivisia vaikutuksia kuvasivat värikkäästi muun muassa Alexandre Dumas kirjassaan Monte-Criston kreivi (1844), sekä amerikkalainen Fitz Hugh Ludlow omaelämäkerrallisessa teoksessaan Hashiksenkäyttäjä (1857).Hämeen-Anttila 2013, s. 83, 116, 124, 108–147.

Kannabis kiellettiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Yhdysvalloissa kannabiksen kriminalisointi perustui rodullisiin käsityksiin sen käyttäjistä. Rotuennakkoluulot afroamerikkalaisia ja meksikolaisia vastaan sai osavaltiot ja paikallishallinnot kieltämään sen käytön. Ennakkoluulot meksikolaisista toimi sytykkeenä kannabiksen kieltämiselle. Yhdysvaltojen kannabiksen kieltolait perustuivat määritelmiin, jotka olivat epätieteellisiä. Yhdysvaltojen aloitteesta kannabiksen kielto levisi Kansainliiton vuoden 1925 oopiumsopimuksen ja sen korvanneen YK:n huumausaineyleissopimuksen kautta lähes kaikkiin maailman maihin. Kuitenkin 1920- luvulla, alkoholin kieltolain aikaan yhdysvalloissa NYPD arvioi hasiksen polttohuoneita olevan pelkästään New Yorkissa yli 500. Poltteluhuoneita arvellaan olleen enemmän kuin salakapakoita. Erityisesti 1960-luvun yhdysvaltalaisten nuorisokulttuurien vaikutuksesta kannabiksen päihdekäyttö yleistyi Britanniassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Myös Suomessa nähtiin vuosiin 1966–1972 painottunut kannabiksen käytön ”ensimmäinen aalto”, joka oli keskittynyt lähinnä Helsingin alueelle.

Kannabiksella on useita erilaisia kiertoilmauksia ja slanginimityksiä, joista yleisin on pilvi. Muita slanginimityksiä ovat esimerkiksi: ganja, ruoho, vihreä, iskuhamppu ja budi.

Käyttötavat

pienois|Kannabissavuke. Kannabista käytetään yleisimmin poltettuna joko piipussa, vesipiipussa tai savukkeena, joko tupakkaan tai knasteriin (eli ei-päihdyttävään yrttiin tai vastaavaan) sekoitettuna tai sellaisenaan. Tupakoitsijat päätyvät muita todennäköisemmin kannabiksen käyttäjiksi, koska kannabistuotteet ovat pääsääntöisesti poltettavia aineita. Kannabiksen imelä haju tarttuu useiksi tunneiksi käyttäjän hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin.

Kannabista voidaan käyttää myös juomissa (Green Dragon, kannabistee), kannabisleivonnaisina tai muutoin syötynä. Mahdollista on myös vaikuttavien aineiden höyrystäminen kukinnosta.

Vaikutus

Kannabiksen käytön tyypillisiä vaikutuksia ovat mielihyvän tunne, innovatiivisuuden ja ajattelukyvyn lisääntyminen, ruokahalun lisääntyminen, lisääntynyt passiivisuus, naurukohtaukset, rentoutuneisuus, suun kuivuminen, silmien sidekalvon verestys (punaiset silmät) sekä harvemmin sydämen sykkeen kiihtyminen.

Kannabispäihtynyt on usein erityisesti aluksi ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja hyväntuulinen. Hän voi vaikuttaa myös sisäänpäin kääntyneeltä, mutta ajatusten lento ja assosiointi on vilkasta. Kannabiksen vaikutuksen alaisena erilaisiin yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota ja aistikokemukset korostuvat. Päihtymys voi aiheuttaa myös erilaisia aistiharhoja, jotka käyttäjä kuitenkin yleensä tunnistaa päihtymyksen aiheuttamiksi ja ohimeneviksi. Päihtymys kestää poltettaessa muutamia tunteja ja syötäessä jonkin verran pidempään.

Kannabis voi aiheuttaa ahdistus- ja paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai sekavuustiloja. Suurina annoksina, erityisesti syötynä, voi seurauksena olla sekavuustila, joka lievenee muutamassa tunnissa päihtymyksen mentyä ohi. Vieroitusoireita ovat yleensä levottomuus, hermostuneisuus, ärsyyntyminen sekä ruokahalu- ja unihäiriöt. Vieroitusoireiden voimakkuus vaihtelee käytön laajuuden mukaan. Tutkimukset eivät tunne yhtään kannabiksen yliannostuksesta aiheutunutta kuolemantapausta.

Kannabiksen käyttö heikentää koordinaatiokykyä, tasapainoa, reaktioaikaa, muistia, tarkkaavaisuutta ja arvostelukykyä. Kannabis vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi ajokykyyn.

Käytön haitat

Säännöllisessä käytössä kannabiksen sietokyky eli toleranssi kasvaa. Kannabiksen säännöllinen ja päivittäinen käyttö voi aiheuttaa ensisijaisesti psyykkistä riippuvuutta. Kannabiksen käytön äkillisestä lopettamisesta seuraa joskus vieroitusoireita, kuten ärtymystä, ahdistusta, vapinaa, hikoilua, huonovointisuutta ja unettomuutta. Kannabiksen käyttäjistä noin kymmenen prosentin arvioidaan tulevan riippuvaiseksi siitä. Kannabisriippuvuutta hoidetaan tavallisesti avohoidon menetelmin.

Pulssin nousu ja verenpaineen muutokset saattavat altistaa sydän- ja verisuonihäiriöille.

Kannabis vahvistaa alkoholin ja joidenkin muiden päihteiden vaikutuksia, mikä saattaa altistaa päihderiippuvuuksille ja tapaturmille. Riski joutua vakavaan liikenneonnettomuuteen jopa kaksinkertaistuu, jos ajoneuvoa ajaa kannabiksen vaikutuksen alaisena.

Nuorilla on merkittävä riski sairastua psykoosiin kannabiksen käytön vuoksi. Kannabis voi laukaista psykoosin sille alttiilla henkilöllä. Erityisen suuri riski on, jos henkilö on aloittanut säännöllisen kannabiksen käytön nuorena ja jos hänellä on lähisuvussa vakavia mielenterveyden häiriöitä, kuten skitsofreniaa. Kannabista käyttävillä psykoosisairauden ennuste on muita huonompi. Kannabis heikentää psykoosin lääkehoidon tehoa ja lisää uudelleen psykoosiin sairastumisen todennäköisyyttä. Nuorena aloitettu kannabiksen käyttö lisää myös masennuksen riskiä ja myöhempää itsemurhariskiä.

Fyysiset sairaudet