Opintoviikko (lyhenne ov) oli Suomessa 1970-luvulta 2000-luvun puoleenväliin saakka opintojen laajuuden mitta, jolla yhtenäistettiin eri opintoalojen tutkintolaajuuksia. Opintoviikolla tarkoitettiin arvioitua keskimääräisen opiskelijan tekemää 40 tunnin työtä opintotavoitteiden saavuttamiseksi.
Opintoviikko oli Suomessa käytössä 1960-luvun lopulta korkeakoulututkintojen laajuuden mittana vuoteen 2005 asti, jonka jälkeen sen käytöstä luovuttiin korkea-asteella vuosina 2005–2010 osana Euroopan unionin korkeakoulupolitiikan yhtenäistämistä eli Bolognan prosessia. Opintoviikon korvasi opintopiste. Opintoviikkojärjestelmässä alemman korkeakoulututkinnon laajuus oli 120 opintoviikkoa, ylemmän tutkinnon laajuus 160 opintoviikkoa, alempi tutkinto mukaan lukien. Poikkuksena olivat teknillis–tieteellisen alan tutkinnot diplomi-insinööri ja arkkitehti, jotka olivat 180 opintoviikon laajuisia, seä eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinto, jonka laajuus oli 220 opintoviikkoa.
60 opintopistettä vastaa yhden vuoden täysipainoista opiskelua tai 1600 tuntia, eli periaatteessa yksi opintoviikko vastaa 1,5 opintopistettä. Käytännössä kertoimina on käytetty lukuja 1,5:n ja 2:n välillä silloin, kun eri mitoituksella olevia opintoja on yhdistetty samaan tutkintoon.
Ammatillisella asteella opintoviikot vaihtuivat osaamispisteiksi 1. elokuuta 2015.
Lähteet
Luokka:Korkeakoulutus Luokka:Suomen koulutus