Mao Zedong (; mandariiniksi , kohteliaisuusnimi: Rùnzhī 润芝, 26. joulukuuta 1893 Shaoshan – 9. syyskuuta 1976 Peking) oli kiinalainen poliitikko, sotilas ja marxilainen teoreetikko, joka kehitti maolaisuutena tunnetun opin. Kiinan kommunistisen puolueen puheenjohtajana Mao johti kommunistit voittoon Kiinan sisällissodassa, ja 1. lokakuuta 1949 hän perusti Kiinan kansantasavallan, jota johti kuolemaansa saakka.
Maon merkittäväksi ansioksi on usein katsottu aiemmin hajanaisen Kiinan yhdistäminen vahvan keskushallinnon alaisuuteen. Lisäksi hän osallistui japanilaisten valloittajien karkotukseen, ja häntä pidetään taitavana sissisodan johtajana ja teoreetikkona. Kommunistien valtaannousun ja kansantasavallan perustamisen jälkeen Maon perintö on ristiriitaisempi, ja sitä varjostavat epäonnistunut talouspolitiikka, toisinajattelijoihin kohdistunut vaino sekä valtaviin mittasuhteisiin paisunut henkilökultti.
Maon johtamistyylille oli ominaista tavallisten kiinalaisten mobilisointi erilaisiin uudistusohjelmiin ja joukkoliikkeisiin. Niistä tunnetuimmat olivat 1950-luvun lopulla toteutettu suuri harppaus ja 1960-luvulla alkanut kulttuurivallankumous. Suuren harppauksen tarkoituksena oli teollistaa Kiina nopeasti, mutta epärealistiset tavoitteet ja kehno suunnittelu johtivat talouden syöksykierteeseen ja maanlaajuiseen nälänhätään, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Kulttuurivallankumouksen tavoitteena oli uudistaa Kiinan poliittista elämää ja syrjäyttää Maon kilpailijat. Tilanne karkasi nopeasti keskushallinnon käsistä, ja maa ajautui sekasortoon. Maon valtakauden viimeiset kymmenen vuotta olivat epävakaata aikaa, jota leimasivat sisäinen valtataistelu ja poliittinen väkivalta.
Maon politiikka johti valtavaan määrään kuolemia: kymmeniä miljoonia ihmisiä menehtyi nälänhätään, pakkotyöhön ja teloituksiin. Hänen hallintoaan on kuvattu totalitaariseksi. Kiinan väkiluku kasvoi silti Maon kaudella noin 500 miljoonasta lähes miljardiin. Koulutustaso ja eliniänodote paranivat huomattavasti aiemmasta. Tavallisen kansan elintaso pysyi kuitenkin heikkona, ja Maon kuollessa neljännes kiinalaisista eli edelleen äärimmäisessä köyhyydessä. Virallisesti Kiinan kansantasavalta kunnioittaa Maoa valtakunnan yhdistäjänä ja perustajana, mutta tunnustaa useat hänen virheensä. Tutkijat Lauri Paltemaa ja Juha A. Vuori katsovat, että Maon valtakaudella otettiin merkittäviä edistysaskelia, mutta ne olisi todennäköisesti saavutettu myös ilman kommunisteja.
Elämä
Lapsuus ja nuoruus (1893–1911)
pienois|vasen|Mao perheineen asui lapsuudenkotinsa itäsiivessä ja naapurit läntisessä.Panstov & Levine 2012, s. 13. Talo on nykyään matkailunähtävyys. Mao syntyi Hunanin maakunnassa Shaoshanin kylässä. Hänen isänsä oli entinen pientilallinen, joka oli vaurastunut viljakaupalla ja omisti suhteellisen paljon maata. Mao kasvoi vanhempiensa, kahden veljen ja adoptiosisaren kanssa. Isä oli Maon mukaan ankara ja kuritti lapsiaan usein.Schram 1966, s. 19–20; Feigon 2002, s. 13–14; Pantsov & Levine 2012, s. 12–14. Äitiään Mao muisteli lämmöllä.Feigon 2002, s. 14–15. Tämä oli harras buddhalainen ja lempeä luonne, joka toivoi pojastaan munkkia. Mao kuitenkin luopui uskonnosta teini-iässä.Schram 1966, s. 20; Pantsov & Levine, s. 14.
Kahdeksanvuotiaana Mao meni kylänsä kouluun, missä hän tutustui klassiseen kiinalaiseen kirjallisuuteen. Kyläyhteisö piti koulutuksen ainoana mielekkäänä tavoitteena kirjanpidon oppimista, ja 13-vuotiaana Mao lopetti koulun voidakseen työskennellä perheensä maatilalla. Hän luki edelleen paljon ja kiinnostui politiikasta luettuaan Zheng Guanyingin edustuksellista demokratiaa puolustaneen ja Kiinan alennustilaa kritisoineen pamfletin.Schram 1966, s. 23; Pantsov & Levine 2012, s. 21. Talvi 1906–1907 oli kylmä, ja Hunanissa puhkesi nälänhätä ja levottomuuksia. Ne levisivät myös Shaoshaniin, missä nälkäiset maalaiset takavarikoivat Maon isältä viljaa. Mao ei hyväksynyt rikosta, mutta suhtautui köyhälistön ahdinkoon ymmärtäväisesti.Schram 1966, s. 22; Pantsov & Levine 2012, s. 17–19.
Talvella 1907–1908 Maon isä järjesti pojalleen vaimoksi paikallisen tytön Luo Yixiun, joka oli neljä vuotta aviomiestään vanhempi. Tapaus teki Maosta kiivaan järjestettyjen avioliittojen vastustajan, ja hän karkasi kotoa pian häiden jälkeen. Luo jäi asumaan appivanhempiensa luokse ja kuoli 1910.Feigon 2002, s. 23; Pantsov & Levine 2012, s. 25–28.
Vaimonsa kuoleman jälkeen Mao jatkoi opintojaan ja siirtyi läheiseen Dongshaniin peruskoulun yläluokille. Maon isä halusi nähdä poikansa menestyvän ja maksoi tämän ylöspidon. Mao opiskeli Dongshanissa vain muutaman kuukauden ja siirtyi alkuvuodesta 1911 Hunanin pääkaupungissa Changshassa sijainneeseen keskikouluun.Schram 1966, s. 26; Feigon 2002, s. 15; Pantsov & Levine 2012, s. 28–30.
Tasavaltalaiset aatteet olivat Changshassa suosittuja,Pantsov & Levine 2012, s. 32–34. ja Mao tutustui siellä ensimmäistä kertaa länsimaisiin ajatuksiin. Häneen vaikuttivat Liang Qichaon ja Sun Yat-senin kaltaiset kiinalaiset poliittiset uudistajat ja vallankumoukselliset. Hän ihaili myös sotapäälliköitä ja -sankareita, Kiinan muinaisia keisareita sekä Napoleon Bonapartea ja George Washingtonia. Symbolisena eleenä Mao leikkasi pois perinteisen hiuspalmikon, jota pidettiin mantšuhallitsijoille omistautumisen merkkinä.Pantsov & Levine 2012, s. 30, 33–35.
Poliittinen aktivoituminen (1911–1919)
pienois|pysty=0.6|left|Mao 19-vuotiaana. Wuchangissa puhkesi lokakuussa 1911 kapina Qing-dynastiaa vastaan. Changshassa opetus keskeytettiin, ja Mao värväytyi Sun Yat-senin vallankumousarmeijan riveihin. Hän ei osallistunut sotatoimiin ja käytti vapaa-aikansa lukien. Kuuden kuukauden palveluksen jälkeen hän pyysi eroa armeijasta voidakseen palata opintojensa pariin. Xinhai-vallankumouksen myötä keisarikunnan tilalle perustettiin keväällä 1912 ensimmäinen Kiinan tasavalta.
Keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen perinteiset virkamiesopinnot eivät enää taanneet turvattua elämää. Virattomaksi jäänyt Mao opiskeli muun muassa poliisikoulussa, lakikoulussa ja kauppaopistossa sekä historiaa. Hän oli uuttera itseopiskelija ja luki Changshan kirjastossa länsimaisten tiedemiesten, filosofien ja liberaalien ajattelijoiden teoksia kiinankielisinä käännöksinä.Schram 1966, s. 36; Pantsov & Levine 2012, s. 35–36; Schram 2020 (”Early Years”). Nuoren Maon ajattelu oli individualistista, ja vanhemmalla iällä hän myönsi pitäneensä itseään intellektuellina, joka oli fyysisen raatamisen ja työväenluokan yläpuolella.Schram 1966, s. 34; Pantsov & Levine 2012, s. 35–36, 40–41. Maon isä turhautui poikansa päämäärättömään elämään ja lopetti elatusrahan maksun.Schram 1966, s. 36; Pantsov & Levine 2012, s. 36.
Opettajan urasta haaveillut Mao ilmoittautui Changshan normaalikouluun, missä hän teki vaikutuksen etiikanopettajaansa Yang Changjiin. Tämä kannusti Maoa tutustumaan Chen Duxiun Uusi nuoriso -lehteen, joka huhtikuussa 1917 julkaisi Maon ensimmäisen artikkelin. Siinä kehotettiin älymystöä valmistautumaan vallankumoukseen fyysisellä harjoittelulla.Schram 1966, s. 36–41; Feigon 2002, s. 19; Pantsov & Levine 2012, s. 37–42, 59. Mao aktivoitui poliittisesti, vastusti koulun tiukkaa kuria ja perusti radikaalin opiskelijajärjestön. Viralliset opinnot painottuivat Kiinan historiaan, kirjallisuuteen ja filosofiaan sekä länsimaiseen ajatteluun. Mao luki paljon kirjoja ja sanomalehtiä ja kävi laajenevaa kirjeenvaihtoa.Schram 1966, s. 42–45; Pantsov & Levine 2012, s. 48–50; Schram 2020 (luku ”Early years”).
Mao valmistui koulusta keväällä 1918 ja siirtyi lokakuussa Pekingiin, jonka yliopistosta hänen suojelijansa Yang Changji oli saanut työn. Hän ei päässyt varsinaiseksi opiskelijaksi, mutta Yang järjesti suojattinsa kirjastoapulaiseksi. Yliopistossa Mao tapasi Kiinan kommunistisen puolueen tulevat perustajat Chen Duxiun ja Li Dazhaon.Schram 1966, s. 45, 47–50; Feigon 2002, s. 20–22; Schram 2020: ”Early Years”. Talvella 1918–1919 hän radikalisoitui nopeasti. Mao kiinnostui niin bolševismista, liberalismista, utopiasosialismista kuin anarkismistakin, joka vetosi häneen individualisminsa ja perinteiden vastaisuutensa vuoksi. Myös perinteinen kiinalainen filosofia ja nationalismi vaikuttivat häneen.Schram 1966, s. 45, 47–51, 54; Feigon 2002, s. 20–22.
Toukokuussa 1919 Kiinassa puhkesi kansallismielisiä ja Japanin-vastaisia protesteja. Chen Duxiu pani Pekingissa alulle opiskelijamielenosoitukset, joihin myös Mao osallistui. Hän lähti Pekingistä keväällä 1919 saattaakseen ulkomaille aikovat ystävänsä Shanghaihin.Schram 1966, s. 50; Terrill 1980, s. 68. Kesällä hän perusti erilaisia Japanin-vastaisia järjestöjä ja ryhtyi kirjoittamaan aktiivisesti. Mao kirjoitti tekstinsä kansankielellä, jota tavalliset kiinalaiset kykenivät ymmärtämään, ja niissä oli usein myönteisiä viittauksia Venäjän vallankumoukseen. Aktivismi alkoi tuoda Maolle mainetta kiinalaisten kommunistien keskuudessa,Schram 1966, s. 56. mutta toistaiseksi hänen poliittisen ajattelunsa tärkein innoittaja oli anarkisti Pjotr Kropotkinin keskinäinen apu.
Kääntyminen kommunistiksi (1919–1923)
pienois|pysty=0.6|Maon toinen vaimo Yang Kaihui lapsineen. Joulukuussa 1919 Mao järjesti Changshassa lakon, mutta joutui paikallisen sotaherran pelossa palaamaan Pekingiin.Schram 1966, s. 55–56; Feigon 2002, s. 21. Siellä hän sai käsiinsä kiinaksi käännettyjä marxilaisia julkaisuja, kuten Kommunistisen manifestin alkuosan. Pekingistä Mao siirtyi Shanghaihin, missä hän teki sekalaisia töitä ja tutustui Chen Duxiuun. Chenin vaikutuksesta hän omaksui marxilaisia ajatuksia.Schram 1966, s. 56; Feigon 2002, s. 21, 24–25; Pantsov & Levine 2012, s. 66.
Syksyllä 1920 Mao sai paikan Changshan normaalikoulun yhteydessä toimineen peruskoulun rehtorina ja organisoi sosialistisen nuorisojärjestön toiminnan kaupungissa. Hän sai nyt hyvää palkkaa, ja loppuvuodesta 1920 hän avioitui professori Yangin tyttären Yang Kaihuin kanssa. Pariskunta sai 1920-luvun mittaan kolme poikaa.Schram 1966, s. 56–57; Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”); Schram 2020 (luku ”Mao and the Chinese Communist Party”).
Li Dazhao ja Chen Duxiu perustivat Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) Shanghaissa vuonna 1921. He omaksuivat marxilaisuuden Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Mao perusti puolueen ja sen nuorisojärjestön Changshan-osastot sekä kirjallisuusseuran, joka levitti vallankumouksellista kirjallisuutta Hunaniin. Mao oli jonkin aikaa mukana myös Hunanin autonomiaa ajaneessa liikkeessä toivoen maakunnallisen perustuslain edistävän kansalaisvapauksia ja helpottavan vallankumouksellista toimintaa. Osa kommunisteista syytti Maoa liiasta hunanilaismielisyydestä, ja kesällä 1923 hän kiisti kannattaneensa maakuntien itsehallintoa.Schram 1966, s. 63–64; Feigon 2002, s. 23–24, 28, 30.
Heinäkuussa 1921 Mao osallistui KKP:n ensimmäiseen puoluekokoukseen, jossa hänet nimitettiin Hunanin puoluesihteeriksi.Schram 1966, s. 64–69. Mao osoittautui taitavaksi poliitikoksi, joka perusti kouluja, järjesti kurinalaisia lakkoja, solmi liittoja paikallisten mahtimiesten kanssa ja houkutteli salaseurat puolelleen. Kaikki tämä tapahtui KKP:n ohjauksessa ja sen maanlaajuisia toimintamenetelmiä noudattaen. Liike oli älymystön johtama, ja sen menestys perustui paikallisen eliitin myötämielisyyteen.
Kominternin suosituksesta KKP solmi väliaikaisen liiton ”porvarillisten demokraattien” kanssa, jotta kaikki kiinalaiset voisivat yhdessä kamppailla imperialisteja (Japani, Yhdysvallat ja Britannia) vastaan. Toisin kuin moni kommunisti, Mao suhtautui myönteisesti kansallismielisten kanssa tehtävään yhteistyöhön.Schram 1966, s. 66, 69–70, 73–74. Kun kommunistinen puolue 1923 solmi liiton Sun Yat-Senin Kuomintang-puolueen kanssa, Mao oli ensimmäisiä puolueeseen liittyneitä kommunisteja.
Kuomintangin jäsenenä (1924–1927)
pienois|pysty=0.6|Mao Kantonin-vuosinaan.