Kristiina, ruots. Kristina Augusta tai Christina (7. joulukuuta tai 8. joulukuuta 1626 Tre Knonor linna, Tukholma, Ruotsin valtakunta – 19. huhtikuuta 1689 Rooma, Kirkkovaltio) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuosina 1632–1654, kunnes luopui kruunusta.Mäkelä-Alitalo, Anneli & Setälä, Päivi: KRISTINA (1626–1689) Sveriges drottning. Biografiskt lexicon för Finland, Svenska tiden (2008). Första webbpublicering i december 2014. Artikelns permanenta identifikator för hänvisning: URN:NBN:fi:sls-4034-1416928956640.
Hän oli Ruotsin kuningatar vuosina 1632–1654 mutta hallitsi vasta vuodesta 1644 alkaen. Hänen hallintoaikanaan käytiin kuusikymmenvuotista sotaa (1598–1660), kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648) sekä Torstenssonin sotaa (1643–1645), joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa. Kristiinan valtakauden aikana kolmikymmenvuotinen sota myös lopetettiin
Taitavana poliitikkona Kristiina onnistui estämään kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen puhjenneiden katkerat säätyjen väliset riidat muuttumasta sisällissodaksi, mutta ei pystynyt ratkaisemaan pitkien sotavuosien aiheuttamia epätoivoisia taloudellisia ongelmia.
Kristiina oli kiinnostunut tieteestä ja kulttuurista ja houkutteli muun muassa filosofi René Descartesin ja Claudius Salmasiuksen Ruotsin hoviin. Hän luopui kruunusta vuonna 1654 ja kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, jonka kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä.
Suku, lapsuus ja koulutus thumb|Kristiinan vanhemmat kuningas Kustaa II Aadolf ja kuningatar Maria Eleonora. Tuntemattoman taiteilijan maalaus n. 1632|312x312px Kristiina syntyi Tre Knonor-linnassa Tukholmassa joko 7. tai 8. joulukuuta 1626 (juliaanisen kalenterin mukaan). Hänen vanhempansa olivat Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Maria Eleonora von Brandenburg.
Kruununprinssin syntymistä oli odotettu kiihkeästi, ja kunnialaukausten lataukset prinssin syntymän kunniaksi olivat valmiina kanuunoissa. Kätilöt ilmoittivat kuninkaalle ensin lapsen olevan poika, koska vastasyntynyt oli yltäpäältä karvainen sekä huusi karkealla ja kovalla äänellä. Vasta kuninkaan sisar kertoi hänelle lapsen olevankin tyttö. Kuningas otti tyttären vastaan iloisena sekä rauhallisesti. Kristiina ihaili ja kunnioitti isäänsä ja heidän suhteestaan tuli harmoninen. Suhde äiti Maria Eleonooraan sen sijaan oli ongelmallinen, joka oli viimeiseen asti toivonut poikaa.
Kuningatar oli ennen Kristiinaa synnyttänyt kolme lasta, jotka syntyivät joko kuolleina tai kuolivat jo vauvaikäisinä. Kuningas antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi, mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, sillä Vaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen. Jo Norrköpingin kokouksessa vuonna 1604 laadittu asiakirja varmisti naisen kruununperijyyden, jos miespuolisia perillisiä ei olisi. Asiakirjan tarkoituksena oli taata, että Ruotsin valtaistuin pysyisi Kaarle IX:n suvussa.
Kristiina näki isänsä viimeisen kerran nelivuotiaana. Kirjeessään 4. joulukuuta 1630 kuningas uskoi tyttärensä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan huostaan siltä varalta, että itse kuolisi. Kuningas kaatui jo marraskuussa 1632 Lützenin taistelussa, mikä johti siihen, että vielä alle kuusivuotiaasta Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar. pienoiskuva|Kuningatar Kristiina lapsena, Jacob Heinrich Elbfasin koulukunta 1630-lukuKuningas Kustaa antoi Kristiinalle maskuliinisen kasvatuksen: tämä kantaisi kruunua ja saisi siten nuorelle prinssille sopivan koulutuksen, lukuun ottamatta sotilaallista osaa. Latinan lisäksi Kristiina opiskeli ruotsia, saksaa, hollantia ja ranskaa sekä myöhemmin myös espanjaa. Muistelmissaan hän kertoo ruotsin olleen hänen äidinkielensä, mutta hänen ensimmäinen säilynyt kirjeensä on saksaksi. Isä uskoi tyttärensä kristillisen kasvatuksen kenttäpiispalleen Johannes Matthiae Gothukselle, joka luterilaisuuden sijaan korosti hurskautta ja itsenäistä ajattelua ja joka opetti hänelle klassisia kieliä, historiaa ja uskontoa.
Kustaa II Adolf yritti sulkea vaimonsa pois tyttärensä kasvatuksesta ja valtakunnan asioista, mutta ei jättänyt yksityiskohtaista testamenttia. Hänen kuolemaansa Lützenissä seurasi pari vuotta hämmennystä, kunnes valtaneuvosto julistautui alaikäisen kuningattaren suojelijaksi.
Holhoojahallinnon vuodet Kristiinan kasvattaminen kruununperijäksi oli valtakunnan asia. Leskikuningatar Maria Eleonora sai aluksi huolehtia tyttärestään, mutta häntä pidettiin kuninkaan kuoleman jälkeen syyntakeettomana ja psyykkisesti epävakaana henkilönä. Siksi vuonna 1634 valtiopäivillä päätettiin, että holhooja vastaisi Kristiinan kasvatuksesta. Seuraavan vuoden säätykokouksessa asiasta annettiin perusteellinen ”mietintö ja ohjeistus”. Niissä säädettiin muun muassa siitä, kuinka tärkeää oli, ettei Kristiinaa kasvatettu ainoastaan hyväksi hallitsijaksi vaan myös oikeaoppiseksi luterilaiseksi. Lisäksi hänelle tuli antaa oikea käsitys Ruotsin hallintotavasta ja säätyjen elinehdoista ja hänelle tulisi muodostua ”hyvä kiintymys” valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin.
Holhouslautakuntaa johti valtakunnankansteri Axel Oxenstierna. Kustaa Adolf oli jättänyt ohjeet tyttärensä kasvatuksesta ja valinnut tämän tulevat opintojen ohjaajat ja opettajat. Pidettiin erittäin tärkeänä, että nämä olivat syntyperäisiä ruotsalaisia miehiä – Axel Banér nimitettiin opintojen ohjaajaksi ja Gustaf Kristersson Horn af Åminne varaopintojen ohjaajaksi. Kristiinan kasvatuksen tavoitteet valtionhoitajana säädettiin säätykokouksen raportissa 24. maaliskuuta 1635. Kristiinan oli tarkoitus oppia jotain ulkomaisista tavoista, koska ne olivat välttämättömiä hänen arvonsa ja asemansa kannalta, mutta häntä oli ensisijaisesti "koulutettava" kotimaisissa tavoissa. Hänen opintojensa ytimen oli oltava Jumalan sana, kristinuskon uskonkappaleet ja kaikki kristilliset hyveet. Korostettiin, ettei hänen tulisi saastua "paavillisista tai kalvinistisista oikuista".
Vuonna 1636 Kristiina erotettiin äidistään Maria Eleonorasta, ja hänen kasvattajakseen tuli edesmenneen kuninkaan sisarpuoli kreivitär Katarina Vaasa, joka jo aiemmin oli hoitanut Kristiinaa kuninkaan ollessa matkoilla. Katarina oli naimisissa Johan Kasimir von Pfalz-Zweibrückenin kanssa, ja pari asui Stegeborgin linnassa. Vuosina 1636–1638 Kristiina sai nauttia harmonisesta perhe-elämästä ja kiintyi erityisesti tätipuolensa vanhimpaan poikaan, serkkuunsa Karl Gustaviin. Tämä onnellinen ajanjakso päättyi äkillisesti hänen ottoäitinsä odottamattomaan kuolemaan joulukuussa 1638. Vuosi tämän jälkeen Kristiina sai valtaneuvoston toiveesta kaksi kasvatusäitiä vuosiksi 1639–1642, hovinainen Christina Nilsdotterin (Natt och Dag) (1580–1642) ja hovinainen Ebba Mauritzdotter Leijonhufvudin (1595–1654), jotta hän ei liiaksi kiintyisi kehenkään yksittäiseen henkilöön tai olisi heistä riippuvainen, kuten lastenkasvatuksessa tuohon aikaan oli tapana aatelisten parissa.thumb|Noin 14-16-vuotias Kristiina kuningattarena, Jacob Heinrich Elbfasin koulukunta 1640/1642.Axel Oxenstierna, joka oli Kustaa II Aadolfin luottomies, holhouslautakunnan johtaja ja yksi Euroopan taitavimmista diplomaateista, otti vastuulleen nuoren kuningattaren poliittisen kasvatuksen. Hän käytti kolmesta neljään tuntia päivässä Kristiinan hallitsemisen taidon opettamiseen ja pysyi hänelle esikuvana koko tämän elämän ajan. Opinto-ohjelmaan sisältyi myös ulkoilua. Kristiina laiminlöi ulkonäköään ja oppi käsittelemään aseita. Tästä huolimatta hän rakastui serkkuunsa Karl Gustaviin. Valtionhoitaja suunnitteli turhaan naittavansa Kristiinan tämän äidinpuoleiselle serkulle Brandenburgin markkreivikunnan Friedrich Wilhelmille; Kristiina itse halusi olla uskollinen isänpuoleiselle serkulleen. Hänen älykkyytensä ja vahva tahtonsa näkyivät jo lapsuudessa. Oxenstierna itse opetti hänelle politiikkaa ja päästi hänet ensimmäisen kerran valtaneuvoston kokouksiin 14-vuotiaana.
Kristiinan holhoojahallituksen aikana perustettiin Suomeen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia vuonna 1640 ja ensimmäinen suomenkielinen Raamattu julkaistiin vuonna 1642, sen nimiösivulla oli vielä alaikäisen kuningattaren kuva.
Kuningatar ja hallitsija Politiikka ja suosikit Kristiina nousi valtaistuimelle tultuaan täysi-ikäiseksi, 18-vuotispäivänään 8. joulukuuta 1644, jolloin Ruotsi oli edelleen osallisena kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648). Ruotsin joukkoja vuosina 1642–1645 johtaneen Lennart Torstenssonin operaatiot olivat menestyksellisiä, eikä Saksan rintamalta enää tullut viestejä tappioista.
Kristiina jatkoi opintojaan ja perehtyi kirjoihin ja käsikirjoituksiin, jotka oli tuotu Ruotsiin kolmikymmenvuotisen sodan aikana sotasaaliina. Yksi maan suurimmista kirjastoista syntyi Tukholmaan. Hänen edistymisensä opinnoissaan oli huomattavaa. 18-vuotiaana hän luki kreikkalaisten Thukydidesin ja Polybioksen kirjoituksia alkuperäiskielellä ja kirjoitti ja puhui latinaa, saksaa ja ranskaa.
Kotimaan politiikassa Kristiinan avioliittosuunnitelmat ja kruununperimys olivat etusijalla. Hänen serkkunsa Karl Gustav kosi häntä tuloksetta vuonna 1645. Vuosina 1647–1648 spekuloitiin useista mahdollisista ehdokkaista hänen tilalleen: serkku Brandenburgin vaaliruhtinas Friedrich Wilhelm, Saksin herttua ja kuningattaren serkku, Pfalz-kreivi Kaarle Kustaa. Kristiina lykkäsi asiaa ja aloitti sen sijaan valmistelut Kaarle Kustaan nimittämiseksi kruununperijäksi. Kristiinan ensimmäisenä hallitusvuotena alkoi ilmetä ongelmia. Kuningatar jakoi huolettomasti suosionosoituksia uusien aatelisarvojen, asemien ja apurahojen muodossa, mikä pitkällä aikavälillä vähensi kruunun tuloja. Tavalliset säädyt valittivat aristokratian kohtuuttomuuksista, ja talonpojat kärsivät pahoista katovuosista.
Kristiina omistautui aluksi innokkaasti hallinnon tehtäviin. Hän halusi hallita itse, minkä vuoksi joutui pian erimielisyyksiin vanhan valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Oxenstierna syrjäytettiin ja tämä vetäytyi hallintotehtävistä. Epäsuosio ulottui myös hänen poikiinsa. Kristiina sai ison voiton koko oxenstiernalaisesta puolueesta, kun hän vuonna 1648 ajoi läpi alhaissäätyisen Johan Adler-Salviuksen nimittämisen valtaneuvokseksi. Vaikka valtakunnankansleri ei enää koskaan saanut takaisin vaikutusvaltaansa, parantui hänen suhteensa kuningattareen uudelleen ja hänen mielipiteensä saivat merkitystä erityisesti ulkopolitiikassa.
Ajan mittaan alettiin puhua kuningattaren henkilökohtaisista suosikeista. Ensimmäinen ja kuuluisin oli Magnus Gabriel De la Gardie. Kristiina ihastui tähän ja hukutti hänet suosionosoituksiin. Diplomaatit väittivät, että kuningatar oli rakastunut De la Gardieen, kunnes tämä lopulta teki lopun juoruista ja kiirehti naimakauppaansa vuonna 1647 Kristiinan serkun, Kaarle X Kustaan sisaren Maria Eufrosynen kanssa. Itse hallintoon De la Gardiella ei ollut suurempaa vaikutusta ja hän päätyi lopulta Kristiinan epäsuosioon. Kuningattaren hallintokauden loppupuolella Klaus Tott ylennettiin suosikiksi, mutta hänellä oli vielä vähemmän vaikutusta politiikkaan kuin De la Gardiella oli ollut.