Benito Mussolini

Benito Amilcare Andrea Mussolini (ital. 29. heinäkuuta 1883 Predappio – 28. huhtikuuta 1945 Giulino di Mezzegra) oli italialainen poliitikko ja fasismin keskeinen perustaja. Mussolini toimi nimellisesti Italian pääministerinä 1922–1943, mutta käytännössä hän perusti maahan yksipuoluediktatuurin päästyään valtaan. Hän käytti arvonimeä Il Duce (”johtaja”).

Mussolinin ura alkoi sosialistiaktivistina ja hän johti sosialistista sanomalehteä vuodesta 1912 alkaen. Hänet kuitenkin erotettiin Italian sosialistipuolueesta ensimmäistä maailmansotaa kannattavien mielipiteidensä vuoksi. Hän perusti oman sanomalehden, jonka linja oli nationalistinen ja sosialismin vastainen. Karismaattisena puhujana Mussolini perusti Fasci Italiani di Combattimento -järjestön, josta kehittyi Italian fasistipuolue. Sodanjälkeisen Italian poliittiseen maaperään upposivat Mussolinin antikommunismi sekä lupaukset ratkaista Italian köyhyys- ja työttömyysongelmat. Mussolinin tukijoiden marssi Roomaan lokakuussa 1922 johti fasistien valtaannousuun, ja Mussolinista tuli ensin Italian pääministeri ja vuodesta 1925 diktaattori. Elintason nousu, teollistaminen ja työttömyystyöt takasivat kansansuosion.

Mussolini toteutti Italian Libyassa alistavaa siirtomaapolitiikkaa, miehitti Etiopian 1935–1936, tuki kansallismielisiä Espanjan sisällissodassa 1936–1937 ja liitti Albanian protektoraattina Italian yhteyteen 1939. Mussolini suhtautui aluksi epäillen Adolf Hitlerin johtamaan Saksaan, vaikka natsien aate oli saanut vaikutteita Mussolinilta. 1930-luvun loppuun mennessä Mussolinista oli tullut Hitlerin liittolainen ja Italiasta riippuvainen Saksan sotilaallisesta avusta. Suurvaltapyrkimyksiensä toteuttamiseksi Mussolini vei maansa toiseen maailmansotaan akselivaltojen puolelle. Sodan aikana italialaiset hyökkäsivät muiden muassa Egyptiin, Kreikkaan ja Jugoslaviaan.

Italian joukot kärsivät raskaita tappioita, ja Mussolinin kansansuosio romahti. Kun Italia oli häviämässä sotaa, Mussolini syrjäytettiin vuonna 1943. Saksalaiset nostivat hänet vielä pohjoisitalialaisen Italian sosiaalisen tasavallan nukkehallitsijaksi. Huhtikuussa 1945 Mussolinin yrittäessä paeta Sveitsiin, kommunistipartisaanit ottivat hänet kiinni ja surmasivat hänet.

Nuoruus

pienois|vasen|Mussolinin synnyinkoti, nykyisin museo Predappiossa. Benito Mussolini syntyi 29. heinäkuuta 1883 Predappio-nimisessä pikkukylässä Bolognan ja Riminin rajamailla Forlìn maakunnassa. Hänet nimettiin Meksikon presidentin Benito Juárezin sekä kahden italialaisen sosialistin mukaan. Hänen isänsä Alessandro Mussolini oli ammatiltaan seppä ja sittemmin ravintoloitsija, joka tunnettiin innokkaana sosialistina. Mussolinin äiti oli opettaja. Perhe asui ahtaasti ja oli köyhä.

Mussolini oli kertomansa mukaan lapsena kuriton ja väkivaltainen niin koulussa kuin kotonakin. Yhdeksänvuotiaana hänet lähetettiin salesiaaniveljeskunnan uskonnolliseen sisäoppilaitokseen. Siitä hänet erotettiin kaksi kertaa, sillä hän oli kertomansa mukaan puukottanut luokkatovereitaan ja käynyt opettajansa kimppuun. Kertomusta on pidetty paisuteltuna, sillä Mussolini kuvasi itseään mielellään väkivaltaisena.Hägg 2010, s. 27–28.

Sisäoppilaitoksesta Mussolini siirtyi kahden vuoden jälkeen ei-kirkolliseen lukioon Forlimpopoliin. Sitä Mussolini kävi seitsemän vuotta ja sai päättötodistuksensa 1901. Hän sai erinomaiset arvosanat kasvatusopista, kielistä ja italialaisesta kirjallisuudesta. Mussolini harrasti kirjallisuutta ja musiikkia ja oli taitava amatööriviulisti, ja hän elättelikin pitkään toiveita tulevaisuudesta kirjailijana, muusikkona tai säveltäjänä. Sosialistilehti Avantissa häntä kutsuttiin talvella 1901 ”toveri opiskelijaksi”, joten ilmeisesti hänet tunnettiin jo tuolloin sosialistina kuten isänsäkin.Hägg 2010, s. 28–29.

Kasvatustieteiden opinnot ja äidin esimerkki johtivat siihen, että Mussolini lähti opettajan uralle. Hän sai alakoulun opettajansijaisuuden Gualtierin kunnassa, missä sosialisteilla oli vahva asema. Työsuhde kesti vain yhden lukukauden, ja 19-vuotias Mussolini lähti koettamaan onneaan Sveitsiin.Hägg 2010, s. 32–33.

Varhainen poliittinen toiminta

Journalismi ja ammattiyhdistystoiminta

pienois|Benito Mussolinin pidätyskuva Sveitsissä 1903. Mussolini muutti Italiasta Sveitsiin 19-vuotiaana ja vaihtoi siellä työstä toiseen. Hän luki paljon filosofiaa ja sai mainetta poliittisena toimittajana ja julkisena puhujana. Hän kirjoitti ammattiyhdistykselle propagandaa ja ehdotti lakkoja ja väkivaltaisia toimenpiteitä. Sveitsin poliisi vangitsi hänet monta kertaa. Mussolini kirjoitti Lausannessa artikkeleita italiankieliseen sosialistilehteen L’Avvenire del lavoratore. Hän osallistui myös lehden toimittamiseen.Hägg 2010, s. 36.

Mussolini oli pakoillut Sveitsissä Italian asepalvelusta, mutta kun Italiassa julistettiin joukkoarmahdus, hän saattoi palata Italiaan vuoden 1904 lopussa. Mussolini kävi vajaan kahden vuoden asepalveluksen Veronan tarkka-ampujarykmentissä. Armeijan jälkeen hän työskenteli jälleen opettajana. Hän joutui kuitenkin vaikeuksiin levitettyään uskonnonvastaista propagandaa ja aloitettuaan suhteen naimisissa olevan naisen kanssa, minkä vuoksi viransijaisuutta ei jatkettu ensimmäisen lukuvuoden jälkeen. Mussolini suoritti opintoja Bolognan yliopistossa, sai opettajan pätevyyden ja vuonna 1908 viransijaisuuden ligurialaisesta lukiosta. Opettajan töiden ohella Mussolini jatkoi kirjoittamista sosialistilehtiin.Hägg 2010, s. 39–40. Hänen ajamansa äärimmäinen politiikka aiheutti uuden pidätyksen.

Helmikuussa 1909 Mussolini lähetettiin Itävallan Trenton maakuntaan johtamaan sosialistipuolueen toimintaa ja sen viikkolehteä. Sen ohella Mussolini kirjoitti myös juttuja muihin lehtiin sekä kaksi romaania. Itävallan viranomaiset karkottivat Mussolinin Italiaan syyskuussa 1909 syytettynä pankkiryöstöön sekaantumisesta. Tekaistun syytteen uhriksi joutuminen nosti Mussolinin arvostusta Italian sosialistien joukossa. Palattuaan Forlìin Mussolini tapasi 19-vuotiaan Rachele Guidin. He muuttivat yhteen ja saivat pian ensimmäisen viidestä lapsestaan. Tammikuussa 1910 Mussolini sai toimittajanpaikan sosialistipuolueen paikallislehdessä La lotta di classe. Hänestä tuli myös puolueen päälehti Avantin kirjeenvaihtaja ja sen paikallisosaston johtaja. Mussolini ryhtyi järjestämään agitaatiotoimintaa ja kokoustilaisuuksia, joissa hän pääsi esittelemään vaikuttavia puhujanlahjojaan.Hägg 2010, s. 41–44. Mussolinilla oli jo maine yhtenä Italian lahjakkaimmista ja vaarallisimmista nuorista sosialisteista.

Mussolini ei hyväksynyt Italian sotaa Turkkia vastaan 1911. Sota alkoi, kun Italian hallitus ryhtyi valloittamaan Tripolitaniaa eli nykyistä Libyaa. Mussolini ryhtyi Forlìn työläisten johtajana protestoimaan sotaa vastaan pysäyttämällä ammuksia ja sotilaita kuljettaneita junia. Mussolini vangittiin neljäksi kuukaudeksi. Vapauduttuaan maaliskuussa 1912 hänestä oli tullut vasemmiston sankari ja sosialistipuolueen jyrkimmän siiven tunnustettu johtaja. Hän onnistui saamaan puolueen erottamaan riveistään sotaa kannattaneita reformisteja ja sai paikan puolueen hallituksessa.Hägg 2010, s. 47–49.

Joulukuussa 1912 Mussolini nimitettiin sosialistien virallisen lehden Avantin! päätoimittajaksi. Hän alensi heti päätoimittajan palkkaa, ja hänen onnistui mukaansatempaavien pääkirjoitustensa ansiosta kasvattaa lehden levikkiä lyhyessä ajassa 40 000:sta 100 000:een.Hägg 2010, s. 49–51.

Ensimmäisen maailmansodan aikana

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 Mussolini kannatti useimpien muiden sosialistien tavoin Italian puolueettomuutta ja julkaisi sotaa vastustavia kirjoituksia. Yhtäkkiä hänen kantansa muuttuivat jyrkästi: hän hylkäsi entiset pasifistiset mielipiteensä ja alkoi vaatia, että Italian täytyisi osallistua sotaan. Mussolini oli lukenut Karl Marxia, jonka mielestä vallankumous seuraa usein sotaa. Hän katsoi, että Ranskan tappio olisi Euroopan vapauden kuolema ja perusteli näin Italian osallistumista sotaan. Mussolini sanoi, ettei ”ihminen ja sosialisti” voi jäädä sivustakatsojaksi, vaan hänen on asetuttava oikean puolen tueksi. Sota taantumuksellista Saksan keisarikuntaa ja Itävalta-Unkaria vastaan oli oikein.Hägg 2010, s. 59.

Mussolini julkaisi Avantissa 18. lokakuuta 1914 pitkän pääkirjoituksen ”Ehdottomasta puolueettomuudesta aktiiviseen ja toimivaan puolueettomuuteen”, jossa hän kannusti sosialisteja ryhtymään yhteistoimintaan Ison-Britannian, Ranskan ja Belgian sosialistien kanssa taantumusta vastaan. Hän puolusti irredentismiä, jonka mukaan Trenton tuli liittyä Italiaan, vaikka se veisikin Italian sotaan.Hägg 2010, s. 57–58. Mussolinin linja ei saanut sosialistipuolueen johdolta ymmärrystä, ja hän joutui eroamaan Avantin päätoimittajan paikalta. Hänet erotettiin puolueesta marraskuussa.Hägg 2010, s. 60–61.

Ranskan hallituksen ja italialaisen teollisuuden tuella Mussolini nousi pian Avantista lähtönsä jälkeen vastaperustetun Il Popolo d’Italia -lehden päätoimittajaksi. Uudessa lehdessään Mussolini kirjoitti kovasanaista sotamyönteistä propagandaa ja alkoi tukea liittolaistensa irredentistien kansallismielisyyttä. Hän perusti heti sosialisteista erottamisensa jälkeen joulukuussa 1914 järjestön Fasci d’azione rivoluzionaria, ’vallankumoukselliset toimintaryhmät’. Sanalla fasci tarkoitettiin tuossa vaiheessa tavallisesti vain ryhmää, nippua, ja sanan yhteys antiikin Roomaan luotiin vasta myöhemmin.Hägg 2010, s. 60–62.

pienois|Kiväärimies Mussolini vuonna 1917. Italian liityttyä sotaan Mussolini kutsuttiin palvelukseen elokuussa 1915 ja lähetettiin syyskuussa Isonzon rintamalle, missä hänestä tuli 11. bersaljeerirykmentin kiväärimies. Mussolini taisteli rintamalla ja haavoittui Isonzossa sotilasharjoituksen aikana helmikuussa 1917 kranaatinheittimen räjähtäessä. Vamma jätti Mussoliniin elinikäisiä jälkiä: hän joutui käyttämään erikoisvalmisteisia saappaita, ja hänellä oli kipuja ja liikkumisvaikeuksia. Hänet kotiutettiin huhtikuussa Milanoon toipumaan.Hägg 2010, s. 64–68. Mussolinin toimintaa rahoitti sen jälkeen myös brittien tiedustelupalvelu MI5, joka maksoi hänelle 100 puntaa viikossa, jotta hän kirjoittaisi propagandaa Italian maailmansodassa pysymisen puolesta.

Fasismin synty ja nousu

Palattuaan ensimmäisestä maailmansodasta Mussolini oli vakaumuksellinen antisosialisti, jolla oli tavoite. Helmikuussa 1918 hän julisti kaipaavansa diktaattoria, jonka johdolla Italiaa vaivaava taloudellinen ja poliittinen kriisi ratkaistaisiin. Bolognassa pitämässään kuuluisassa puheessa hän vihjasi olevansa itse juuri sellainen mies.

Maaliskuussa 1919 Milanossa kokoontui Mussolinin kutsusta 300 tasavaltalaisen, anarkistin, syndikalistin, entisen sosialistin, vallankumouksellisen ja sotilaan joukko keskustelemaan uuden ”puolueiden vastaisen” liikkeen perustamisesta. Liikkeen tarkoitus oli Mussolinin kutsun mukaan ryhtyä taisteluun taantumuksellista oikeistoa eli kirkkoa sekä sosialistipuoluetta vastaan. Tätä tarkoitusta varten oli perustettava ”taistelujoukkoja”, Fasci di Combattimento.Hägg 2010, s. 87. Mussolini antoi liikkeen aatteelle fasismille visuaalisen symbolin, antiikin Roomassa käytetyn auktoriteettisymbolin, vitsakimpun. Järjestö oli hajanainen, mutta Mussolini määräili sen toimintasuuntaa lehtensä Popolo d’Italian kautta. Järjestön tavoitteisiin kuuluivat muun muassa yleinen äänioikeus ja naisten äänioikeus, senaatin lakkautus, työläisten aseman parantaminen sekä raskaan teollisuuden ja kirkon omaisuuden kansallistaminen. Vaikka liikkeen tavoitteet olivat melko vasemmistolaiset, yhteistyö sosialistien kanssa oli pian mahdotonta, sillä liikkeen jäsenet hyökkäsivät sosialistilehti Avantin toimitukseen.Hägg 2010, s. 90–91.

Mussolini omaksui nationalistikirjailijalta ja Fiumen valloittajalta Gabriele D’Annunziolta valtaosan fasistien teatraalisesta repertuaarista, kuten nationalistisen retoriikan, iskulauseet, roomalaisen tervehdyksen ja mustat paidat sekä itselleen nimityksen il Duce, ’johtaja’.