pienois|Japanin Saksan-suurlähettiläs Kintomo Mushakoji ja Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop allekirjoittamassa Antikomintern-sopimusta 25. marraskuuta 1936. Antikomintern-sopimus oli Saksan ja Japanin välinen antikommunistinen sopimus, joka allekirjoitettiin 25. marraskuuta 1936 Berliinissä, Saksassa. Sopimus oli suunnattu Kommunistista internationaalia (Komintern) ja etenkin Neuvostoliittoa vastaan.
Sopimuksessa Saksa ja Japani sitoutuivat neuvottelemaan ”yhteisten etujensa suojelemisesta” ja sopivat, ettei kumpikaan solmisi mitään sopimuksia Neuvostoliiton kanssa. Japani oli ärsyyntynyt Kiinan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksesta elokuussa 1936 sekä lentokoneiden ja ammusten myynnistä kiinalaisille. Saksa suostui myös tunnustamaan Japanin nukkehallituksen Mantšuriassa.
Myöhemmät vaiheet pienois|Turkki liittyi sopimukseen tarkkailijana 18. kesäkuuta 1941. Fasistinen Italia liittyi 6. marraskuuta 1937 sopimukseen, joka oli tuolloin jo enemmän brittiläisvastainen. Propagandatarkoituksessa Adolf Hitler ja Benito Mussolini kuitenkin esiintyivät ensisijaisesti länsimaisen sivistyksen puolustajina neuvostokommunismia vastaan.
Saksan, Japanin ja Italian jälkeen Kominternin vastaiseen sopimukseen liittyivät 24. helmikuuta 1939 Unkari ja japanilainen satelliittivaltio Mantšukuo. Hieman myöhemmin, 8. huhtikuuta 1939, mukaan tuli Espanja, jonka sisällissota oli juuri päättynyt Francon joukkojen voittoon.
Kolmen vallan sopimus Japani irtautui sopimuksesta, sillä Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 solmima Molotov–Ribbentrop-sopimus oli Antikomintern-sopimuksen vastainen. Antikomintern-sopimuksesta tuli kuitenkin pohja 2. syyskuuta 1940 Saksan, Japanin ja Italian solmimalle kolmen vallan sopimukselle, jossa kolme akselivaltaa liittyivät liittoutuneita vastaan.
Suomi Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Japani ei kuitenkaan liittynyt Saksan aloittamaan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, vaan hyökkäsi sen sijaan Yhdysvaltoja vastaan Pearl Harborissa. pienois|Suomen ulkoministeri Rolf Witting saapui 25. marraskuuta 1941 Berliiniin, jossa Suomi liittyi Saksa-johtoiseen antikomitern-sopimukseen. Kuva Unter den Lindeniltä, jossa ulkoministeri Witting tarkasti kunniakomppanian. Saksan ja Japanin vuonna 1936 viideksi vuodeksi solmiman sopimuksen määräaika meni umpeen 25. marraskuuta 1941. Saksan, Japanin ja Italian käymien neuvottelujen tuloksena päätettiin kyseiseksi päiväksi järjestää Berliiniin sopimuksen pidentämistilaisuus, jonka yhteydessä otettaisiin vastaan myös uusia jäseniä sopimuksen allekirjoittajien joukkoon. Tilaisuuden tärkein merkitys oli propagandistinen. Haluttiin luoda kuva yhtenäisestä Euroopan kulttuuriarvojen puolesta bolševisminvastaiseen taisteluun omistautuneesta rintamasta. Suomen ulkoministerin lisäksi tilaisuuteen saapuivat myös Romanian, Bulgarian, Slovakian, Kroatian, Wang Jingwein hallituksen ja Tanskan ulkoministerit. Suomi liittyi sopimukseen 25. marraskuuta 1941, kun ulkoministeri Rolf Witting osallistui allekirjoitustilaisuuteen Berliinissä. Solmimiseen kannustivat muun muassa Saksalta saadut vilja- ja rautatiekalustotoimitukset.
Sopimuksen vaikutus Suomen ja Saksan välisiin suhteisiin jäi vähäiseksi. Pääreaktio tuli liittoutuneiden taholta. Britannia julisti sodan Suomelle itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1941 Josif Stalinin painostamana. Antikomintern-sopimus raukesi akselivaltojen kukistuessa toisessa maailmansodassa.Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 105. Helsinki: Otava, 1987.
Allekirjoittajavaltiot
Poulsen, Henning: ”Hvad mente Danskerne?”. Historie 2, s. 320. 2000. "Türk-Alman Dostluk Paktı İmzalandı"
Kiinassa
Katso myös Terässopimus
Lähteet
Luokka:1900-luvun kansainväliset sopimukset Luokka:1936 Luokka:Antikommunismi Luokka:Toisen maailmansodan politiikka Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Hyökkäämättömyyssopimukset