Rautiainen (Prunella modularis) on rautiaisten heimoon kuuluva varpuslintu. Sen nimesi Carl von Linné vuonna 1758.
Koko ja ulkonäkö Rautiainen on kauttaaltaan ruskean sävyinen lintu, jonka nokka on hyönteissyöjälle ominaisesti ohut. Linnun rinnassa ja niskan tyvessä on savunharmaata, ja selässä on tummempia juovia. Helpoiten rautiaisen tunnistaa kirkkaasti helisevästä laulustaan, jota lintu esittää puun latvassa. Linnun lentoääni on yksinkertainen mutta heleä ”tsi-hi-hi”, varoitusääni on ”tiih”.
Pituus 13–15 cm, paino 17–20 g. Sukupuolet ovat samankokoisia ja -näköisiä. Nuori lintu on muutamia viikkoja pesästälähdön jälkeen täplikäs kuten nuori punarinta, mutta heinä–elokuussa tapahtuvan sulkasadon jälkeen sitä ei voi maastossa erottaa vanhasta linnusta. Myös vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato heinä–elokuussa.
Vanhin suomalainen rengastettu rautiainen on ollut 5 vuotta 10 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 11 vuoden 8 kuukauden ikäinen brittiläinen rautiainen.
Levinneisyys Rautiainen on euraasialainen laji, jonka kannasta yli 95 prosenttia sijoittuu Eurooppaan. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 11–18,5 miljoonaa paria, joista 19 prosenttia Isossa-Britanniassa.
Suomessa levinneisyys painottuu maan eteläpuoliskoon. Rautiaisen pesimäkanta lisääntyi Suomessa erittäin nopeasti 1940–1980-lukujen välisenä aikana. Vielä 1950-luvulla kannan kooksi arvioitiin noin 28 000 paria, mutta 1980-luvun lopussa arvio oli noussut jo noin 400 000 pariin. Tämän jälkeen kasvu on hidastunut, ja kanta on pysynyt viimeiset parikymmentä vuotta suhteellisen vakaana.
Rautiaisen Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 480 000 570 000 2013–2018 324 360 418 055 529 238 2019–2024 350 000 410 000 470 000
Pitkään Suomessa jatkuneen runsastumisen keskeisinä syinä pidetään kuusimetsien pinta-alan laajenemista sekä metsien rakenteen muuttumista tehometsätalouden seurauksena. Erityisesti havupuutaimikoiden osuus metsämaasta on kasvanut, mikä on lisännyt rautiaiselle sopivien pesäpaikkojen määrää verrattuna tilanteeseen noin puoli vuosisataa sitten. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttama talvien leudontuminen lajin eurooppalaisilla talvehtimisalueilla on todennäköisesti tukenut kannan kehitystä.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Rautiaisen arvo on 102 euroa.
Muuttolintu, joka saapuu Etelä- ja Keski-Euroopassa sijaitsevilta talvehtimisalueilta maaliskuun lopulta toukokuun alkuun. Syysmuutto alkaa elokuun loppupuolella, huipentuu syyskuun puolivälin maissa, ja päättyy lokakuun puoliväliin mennessä.
Saattaa talvehtia Suomessa, mutta silloin ei todennäköisesti pysy elossa koko talvea. Jotkut saattavat selvitä ruokintapaikkojen avulla. Talvehtiessaan hyönteissyöjä joutuu siirtymään marjoihin ja siemeniin.
Elinympäristö thumb|Rautiainen männyn oksalla. Rautiainen suosii pesimäympäristönään reheviä ja valoisia kuusimetsiä sekä taimikkovaltaisia metsänreunoja. Se pesii myös sekametsissä, jos tarjolla on riittävästi matalia ja pieniä havupuita pesäpaikoiksi. Lajia tavataan harvinaisempana pesijänä myös saariston katajikoissa ja tunturialueiden tunturikoivikoissa. Sen sijaan yksipuoliset mäntymetsät eivät ole rautiaiselle sopivaa elinympäristöä.
Muuttoaikana viihtyy kaikenlaisissa pensaikoissa, rikkaruohostoissa ja ruovikoissa.
Lisääntyminen
Suuri ja tiiviiksi tehty pesä on koottu sammaleesta, oksista ja kasvien varsista. Rautiainen pesii kesän aikana kahdesta kolmeen kertaan, joskus seuraava muninta alkaa ennen kuin ensimmäinen poikue on varttunut täysi-ikäiseksi. Pesä sijaitsee tavallisesti nuoressa kuusessa tai katajassa 1–2 metrin korkeudella. Muninta alkaa Etelä-Suomessa usein jo toukokuun alkupuolella. Munia on 4–6, väriltään puhtaan vaaleansinisiä. Naaras hautoo vajaa kaksi viikkoa, ja poikaset lähtevät pesästä noin kaksiviikkoisina. Naarasrautiaisella on usein kaksi puolisoa.
Ravinto Rautiainen on kesällä pääasiassa hyönteissyöjä, syksyllä ravinnoksi käyvät myös rikkaruohojen siemenet, marjat, nilviäiset ynnä muut.
Lähteet von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
Viitteet
Aiheesta muualla Yrjölä, Rauno 1989: Kuusikon kätköissä. – Lintumies 4.1989 s. 180–181. LYL. LuontoPortti: Rautiainen (Prunella modularis) ITIS: Prunella modularis
Luokka:Rautiaiset