Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) on talitiaisen kokoinen, huomiota herättävän pitkäpyrstöinen pikkulintu, joka kuuluu varpuslintujen lahkoon. Sen esiintymisalueeseen kuuluu suurin osa Euroopan ja Aasian alueista. Laji ei kuuluu muuttolintuihin, vaikka sen joskus tiedetäänkin tehneen muuttomatkoja Koillis-Euroopassa.
Koko ja ulkonäkö pienoiskuva|vasen|Pyrstötiainen Pyrstötiaisen pituus on 13–16 cm, paino 7–10 g, ja se on Suomen pienimpiä pesimälintuja.
Linnun vartalo on vain 6–8 cm pitkä, mutta pyrstö on lähes yhtä pitkä. Selkäpuoli on mustan ja ruskean kirjava, pää ja vatsapuoli vaaleat. Se roikkuu usein pystyssä puun rungolla, oksassa tai talipallon kyljessä, ja näyttää siis P-kirjaimelta.
pienoiskuva|Pohjoiseurooppalainen alalaji. Suomessa ja Pohjois-Euroopassa pesivällä alalajilla caudatus on kokovalkea pää, kun taas Manner-Euroopan alalajilla europaeus, jota harvoin tavataan Suomessa, valkoisessa päässä on pitkä tumma juova.
Pyrstötiainen ei nimestään huolimatta kuulu varsinaisiin tiaisiin Paridae, vaan muodostaa oman heimonsa Aegithalidae. Se on luonteeltaan seurallinen ja liikkuu pesimäajan ulkopuolella parvissa, joissa syksyllä voi olla jopa 100 yksilöä. Tavallisimpia ovat 10–15 yksilön vilkkaasti hyörivät ja vikisevät parvet.
pienoiskuva|Pyrstötiaisen ääninäyte. Ääniä ovat kirkas ja korkea tiititys, karhea surahtelu ja näppäilevä ”tek”. Suuresta parvesta kuuluva ääntely on tarkkakorvaiselle unohtumaton kokemus.
Vanhin suomalainen rengastettu pyrstötiainen on ollut 2 vuotta 6 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 10 vuoden 9 kuukauden ikäinen lintu.
Levinneisyys Pyrstötiaista tavataan hyvin laajalla alueella Länsi-Euroopasta Japaniin ja Siperiaan. Suomessa se pesii harvalukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa painottuen Itä-Suomeen. Parimäärä on noin 20 000–50 000. Euroopassa arvioidaan pesivän 8,2–14,6 miljoonaa paria. Koko maailman kannaksi on karkeasti arvioitu 36–65 miljoonaa yksilöä.
Elinympäristö Sen elinympäristöä ovat nuoret lehtimetsät, erityisesti vesistöjen reunametsät. Nuorten lehtipuuvaltaisten metsien osuus on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja laji on runsastunut.
Lisääntyminen
Pyrstötiainen tekee pussimaisen pesänsä jäkälästä ja hämähäkinverkoista puuhun tai pensaaseen, ja siihen 6–12 munaa. Muninta alkaa usein jo huhtikuussa, tavallisesti toukokuussa. Haudonta-aika on 12–14 vrk, ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 16–17 päivän ikäisinä.
Ravinto Hyönteissyöjä, joka syö myös muita niveljalkaisia ja niiden toukkia. Se on viime vuosina alkanut yhä enemmän vierailla lintulautojen talipalloilla.
Lähteet
Aiheesta muualla Salminen, Pekka & Sisula, Heikki 1974: ”Pyrstötiaismylly” Hankoniemen kärjessä. – Lintumies 3–4:1974 s. 120. SLY. Helle, Eero, Helle, Pekka & Hildén, Olavi 1976: Pyrstötiaisen Aegithalos caudatus suurvaellus 1973. – Lintumies 1:1976. SLY. Hildén, Olavi 1977: Mass irruption of Longtailed Tits Aegithalos caudatus in Northern Europe in 1973. - Ornis Fennica 54:47-65. LuontoPortti: Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) ITIS: Aegithalos caudatus
Luokka:Pyrstötiaiset Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit