Namibian tasavalta eli Namibia on noin 2,7 miljoonan asukkaan valtio Lounais-Afrikassa, Atlantin rannalla. Namibian naapurimaita ovat Angola ja Sambia pohjoisessa, Botswana idässä ja etelässä Etelä-Afrikka, jonka alaisuudesta Namibia itsenäistyi vuonna 1990. Namibian on sanottu olleen viimeinen siirtomaa, joka itsenäistyi. Etelä-Afrikan vallan aikaisesta sissijärjestö Swaposta on kehittynyt maan nykyinen hallitseva puolue. Kuivassa ja kuumassa Namibiassa on useita luonnonpuistoja, jotka houkuttavat matkailijoita. Maan vientituloista puolet saadaan kaivostoiminnasta: timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania.
Maantiede thumb|left|Okavangojoki aivan Angolan rajan tuntumassa. thumb|left|Maisema Dead Vleistä. thumb|left|Tammikuinen Namibia satelliittikuvassa Namibian pinta-ala on 824 292 km2 Maanpinnan muodostumista keskeinen on pohjois-eteläsuuntainen, 1 000–2 000 metriä korkea keskusylänkö, jonka rannikon puoleisella kaistaleella avautuu maailman vanhimpiin kuuluva Namibin autiomaa, itäpuolella Kalaharin autiomaa. Namibialle kuuluva pitkän ja kapean kielekkeen muotoinen Sambesin alue on perua siirtomaa-ajalta, jolloin saksalaiset uskoivat Sambesin olevan purjehduskelpoinen mereltä sisämaahan asti. Namibian korkein vuori Brandberg kohoaa 2 606 metrin korkeuteen.
Namibian ilmasto vaihtelee aavikkoilmastosta subtrooppiseen ja on suurimmaksi osaksi hyvin kuivaa ja kuumaa. Keskusylängöllä sadetta saadaan vähän ja epäsäännöllisesti, joten siellä kasvillisuus koostuu pääasiassa hyvin kuivuutta kestävistä, pensassavannille tyypillisistä kasvilajeista. Pohjoisessa Ambomaalla sadetta saadaan enemmän, joten siellä tavataan myös makalani-palmumetsikköjä.Between Mahangu Fields and Makalani Palms: Namibia’s far North Namibia Tourist Board Namibian ilmatieteellisen palvelun () julkaisemien pitkäaikaisten säätilastojen mukaan keskimäärin kuivinta on touko–syyskuussa, jolloin sademäärä on lähellä nollaa koko maassa. Sateisin kausi osuu suuressa osassa maata marras- ja maaliskuun väliin, jolloin keskimääräinen kuukausisademäärä voi useilla seuduilla kohota yli 100 millimetrin.
Rannikon ilmastoa viilentää sen tuntumassa virtaava Benguelan merivirta.BBC Weather
Namibian pohjoisosassa sijaitseva Etoshan kansallispuisto on eteläisen Afrikan suurimpia luonnonsuojelualueita ja tärkeä luontomatkailukohde.Etosha National Park – Namibia Namibia's premier Game Park Cardbox travel Kaikkiaan Namibiassa on seitsemäntoista kansallispuistoa ja riistansuojelualuetta.Country Parks Namibia Tourism Niistä suosituimpiin matkakohteisiin kuuluvat: Etosha, jota hallitsee valtava kuiva suolajärvi. Etosha oli aikanaan kooltaan noin 100 000 km², mutta on kutistunut noin neljännekseen alkuperäisestä koostaan. Täyttyessään vedellä luonnonpuiston suolakuoppa houkuttelee paikalle paljon lintuja sekä muiden muassa uhanalaisia mustia sarvikuonoja.Etosha National Park Game reserve Namib-Naukluftin kansallispuisto, joka sijaitsee Namibin aavikolla. Namibin uskotaan olevan maailman vanhin aavikko. Namib-Naukluft on Afrikan suurin villieläinpuisto,Namib Desert – Namibia Cardboar Box Travel Waterbergin kansallispuisto – historiallisen merkittävyytensä lisäksi Waterbergistä on tullut myös merkittävä eläinten suojelun alue. Koska alue on erittäin vaikeapääsyinen, Waterbergiin on sijoitettu harvinaisia eläimiä, jotta niiden kuoleminen sukupuuttoon estyisi. Alueella elää jopa 200 lintulajia. Waterberg sijaitsee Keski-Namibiassa Waterbergin tasangolla.Waterberg Plateau The Cardboard Box Travel Shop - Namibia Fish River Canyon on Afrikan ja mahdollisesti koko maailman toiseksi suurin rotko: 160 kilometriä pitkä ja paikoin jopa 550 metriä syvä.Fish River Canyon Namibia Namibia Travel
Twyfelfonteinin kalliopiirrosalue on Unescon maailmanperintöluettelossa.Twyfelfountein Tour Brief
Historia Varhaiset vaiheet Namibian alkuperäisasukkaat kuuluvat keräilyllä ja metsästyksellä elävään, myös busmannien nimellä tunnettuun san-kansaan, joka yhdessä Khoi-paimentolaisten kanssa muodostaa etnisen Khoisan-kieliryhmän maan keski- ja eteläosassa. Maan nykyinen pääväestö koostuu lähinnä pohjoisesta tulleista, bantukieliä puhuvista hereroista, ovamboista ja kavangoista.
Arvellaan, että nykyisen Namibian alueella on ollut asutusta jo noin 20 000 vuotta sitten. Sanien lisäksi alkuperäisasukkaina pidetään namoja. Namat saapuivat etelästä paetakseen sortoa Hyväntoivonniemellä. Namojen perinteistä asuinaluetta on nykyisen Windhoekin pohjoispuoli. Keskiafrikkalaiset damarat asettuivat myös nykyisen Namibian alueelle. Kansanvaellus toi bantut Namibiaan noin 400 vuotta sitten. Maan keskiosa on perinteistä hereroiden aluetta,Herero People The Cardboard Box Travel Shop Namibian pohjoisosissa sijaitsevat owambojen asuttama Ambomaa (englanniksi ja saksaksi Ovamboland) ja Kavangon alue.
Eurooppalaisten aika pienoiskuva|Lähetyskoulu Namibiassa 1898 Namibian historiassa joutuminen kiinteään eurooppalaiseen valtaan ajoittuu paljon myöhemmäksi kuin monen muun Afrikan maan historiassa. Eurooppalaiset kiinnostuivat laajemmin Namibian alueesta vasta vuosisatoja sen jälkeen, kun ensimmäiset eurooppalaiset olivat saapuneet alueelle. Ensimmäinen eurooppalainen Namibian alueella oli portugalilainen Diogo Cão, joka saapui Namibian rannikolle, nykyiseen Cape Crossiin vuonna 1486. Samoihin aikoihin Bartolomeu Dias pystytti ristin nykyiseen Lüderitziin. Rannikon kuiva autiomaa ei houkutellut eurooppalaisia. Vasta 1700-luvulla Kapmaasta tehtiin vähitellen tutkimusmatkoja Namibiaan. Tämän jälkeen lähetyssaarnaajia ja kauppiaita alkoi saapua alueelle. Lüderitzista, joka silloin oli Angra Pequena, tuli suosittu satama kun laivat matkasivat Hyväntoivonniemeltä Eurooppaan.Lüderitz: Between wind and water Orusovo Namibia Guidebook
Vuonna 1883 bremeniläinen kauppias Adolf Lüderitz perusti Angra Pequenaan kauppapaikan, jonka hän nimesi Lüderitzbuchtiksi. Hän osti myös viereisen rannikkoalueen, jonka hän nimesi Lüderitzlandiksi. Näistä alueista muodostettiin 24. huhtikuuta 1884 Saksan siirtomaa.
Berliinissä vuonna 1884 pidetyssä Euroopan mahtimaiden konferenssissa nykyisen Namibian alue annettiin Saksan hallintaan, ja vähitellen saksalaiset ottivat koko maan haltuunsa, lukuun ottamatta Britannialle kuuluvaa Walvis Bayn aluetta rannikolla. Alueen rajat määriteltiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1890. Namibiasta tuli virallisesti Saksan siirtomaa. Siirtomaa sai näin nimekseen Saksan Lounais-Afrikka ().Die Kolonie Deutsch-Südwestafrika Deutsches Historisches Museum
Hererot ja namat kapinoivat saksalaisten valtauksia vastaan 1904–1907. Kostona tästä 80 prosenttia hereroista ja puolet namoista surmattiin järjestelmällisesti hererojen ja namojen kansanmurhassa.
Lüderitzin timanttilöydösten (1908) seurauksena Saksa vahvisti otettaan Namibiasta. Vuoteen 1913 mennessä Namibiaan oli valittu täysin valkoinen (whites-only) parlamentti. Saksan tiukka ote ei pitänyt kauan, sillä vuonna 1915 Etelä-Afrikka (Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta) hyökkäsi maahan, ja siihen päättyi Saksan siirtomaavalta. Ensimmäisen maailmansodan aikana Etelä-Afrikka piti Namibiaa hallussaan Kansainliiton mandaatilla. Versailles’n rauhassa vuonna 1919 Saksa luopui kaikista siirtomaaoikeuksistaan.The Treaty of Versailles - 28th June 1919 GCSE History 2
Yhdistynyt kuningaskunta hallitsi Namibiaa toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Etelä-Afrikka otti maan täysin hallintaansa Yhdistyneen kuningaskunnan vaatimuksesta. Namibiasta tuli näin käytännössä Etelä-Afrikan unionin viides maakunta. Kun Kansainliitto lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen, mandaattialueet siirrettiin YK:n huoltohallintoalueiksi 1966. Etelä-Afrikan tasavalta kuitenkin torjui tämän ja jatkoi läsnäoloaan alueella.
Itsenäistyminen Vastarintaa alkoi kehittyä 1940-luvulta lähtien. South African Labour Association välitti YK:lle tietoa maan sisäisistä erimielisyyksistä. Vuonna 1952 perustettu Owamboland's People's Organization, myöhemmin "Lounais-Afrikan kansanjärjestö" (SWAPO) -nimellä kulkeva marxilainen sissiryhmä käynnisti alueella itsenäisyyssodan 1966. Tämän seurauksena Etelä-Afrikan tasavalta lisäsi miehitysjoukkoja ja sääti tiukat terrorismin vastaiset lait tuomiten niillä SWAPOlaisia ankarasti. Jopa 40 000 namibialaista pakeni tuolloin naapurimaihin. Maan nimi muutettiin virallisesti Namibiaksi vuonna 1968. YK julisti Etelä-Afrikan tasavallan edelleen jatkuneen läsnäolon Namibiassa laittomaksi vuonna 1971 ja vuonna 1972 YK:n yleiskokous tunnusti SWAPOn ainoaksi autenttiseksi edustajaksi Namibian kansalle.
Etelä-Afrikka suostui lopettamaan hallintonsa alueella YK:n alueellisen rauhansuunnitelman mukaisesti. Maassa järjestettiin perustuslakia säätävän kokouksen vaalit vuonna 1989. Itsenäistymistä ajavan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 435 toteuttamista valvoivat Martti Ahtisaari YK:n pääsihteerin erityisedustajana sekä YK:n rauhanturvaajat. Itsenäisyyden Namibia sai 21. maaliskuuta 1990, ja Walvis Bayn alue luovutettiin Namibialle vuonna 1994.
SWAPO sai ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1989 eniten paikkoja. Namibia itsenäistyi maaliskuussa 1990 ja SWAPOn johtajasta Sam Nujomasta tuli Namibian ensimmäinen presidentti. SWAPOn johtama hallitus vannoi virkavalansa itsenäistymispäivänä. Nujoma vetäytyi kolmen kauden jälkeen. Vuonna 2004 valittiin presidentiksi hänen kannattamansa ehdokas Hifikepunye Pohamba ja vuonna 2009 Pohamba valittiin toiselle kaudelle. Marraskuussa 2014 Pohamban seuraajaksi valittiin pääministeri Hage Geingob. joka aloitti virkakautensa maaliskuussa 2015.
Marraskuun 2019 vaaleissa presidentti Hage Geingob valittiin uudelleen, mutta maan parlamentissa hallitseva SWAPO-puolue menetti aiemman kahden kolmaosan enemmistönsä, vaikka sai edelleen selkeän enemmistön. Työttömyys ja korruptio-skandaalit sekä pahan kuivuuden aiheuttamat taloudelliset ongelmat olivat vähentäneet hallitsevan puolueen suosiota. Presidentti Geingob sai nyt 56 prosenttia äänistä, kun edellisissä vaaleissa hän oli saanut äänistä 87 prosenttia. SWAPO on hallinnut maata koko sen itsenäisyyden ajan vuodesta 1990 lähtien ja kaikki maan presidentit ovat olleet SWAPOn edustajia. Geingob on maan kolmas presidentti.
Pääministerinä on toiminut presidentti Hage Geingobin ensimmäisen virkakauden alusta maaliskuusta 2015 lähtien SWAPO-puolueen Saara Kuugongelwa-Amadhilajoka on Namibian ensimmäinen naispuolinen pääministeri.
Politiikka thumb|225px|Namibian parlamentin ja hallituksen rakennus. Namibia on periaatteessa monipuoluedemokratia.Iina ja Lempi Shivuten kotimaassa setäkerho on ollut vallassa vuosikymmenet – mutta nyt vapaana syntynyt sukupolvi pyrkii huipulle Yle, 2020 Puolueeksi järjestäytynyt SWAPO on saanut vaaleissa hallitsevan aseman. Presidentti ja parlamentin 96-jäseninen kansalliskokous (National Assembly) valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Sama presidentti voidaan valita toiselle kaudelle. Parlamentin toisella kamarilla, alueita edustavalla kansallisneuvostolla (National Council) on lähinnä neuvoa-antava rooli.
Vuoden 2009 parlamenttivaaleissa SWAPO sai yli 74 prosenttia äänistä ja 54 paikkaa kansalliskokoukseen.Valtapuolue ja istuva presidentti Namibian vaalien voittajat Suomen ulkoministeriö Tärkeimmät oppositiopuolueet ovat vuonna 2007 perustettu Rally for Democracy and Progress RDP, joka sai vuonna 2009 11,3 prosenttia äänistä ja 8 paikkaa, konservatiivinen Demokraattinen Turnhall-allianssi (DTA), vuonna 2004 9,5 prosenttia ja seitsemän paikkaa, mutta vuonna 2009 vain kaksi paikkaa sekä sosiaalidemokraattinen Demokraattien kongressi (CoD), joka sai vuonna 2004 9,9 prosenttia ja seitsemän paikkaa, vuonna 2009 vain yhden paikan.Final results for Namibia November 2009 National Assembly Elections African Elections Project. Viitattu 13.12.2009