Leo Tolstoi ( ; 9. syyskuuta (J: 28. elokuuta) 1828 Jasnaja Poljana, Tulan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 20. marraskuuta (J: 7. marraskuuta) 1910 Astapovo, Rjazanin kuvernementti, Venäjän keisarikunta) on yksi tunnetuimmista venäläisistä kirjailijoista.
Tolstoin tunnetuimpia teoksia ovat Sota ja rauha (1865–1869) sekä Anna Karenina (1875–1877). Tyyliltään hän edustaa realismia. Tolstoi oli myös merkittävä yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ajattelija.Nokkala 1958; Roos 1956.
Suku ja koulutus
Kreivi Leo Tolstoi syntyi vanhaan, köyhtyneeseen Tolstoin aatelissukuun äitinsä sukutilalla Jasnaja Poljanassa, jonka hän myöhemmin peri. Maatila sijaitsi senaikaisessa Tulan kuvernementissa 200 kilometriä Moskovasta etelään ja siellä hän vietti suurimman osan elämäänsä. Hänen isänsä oli kreivi, upseeri Nikolai Iljitš Tolstoi (1794–1837) ja äitinsä ruhtinatar Maria Nikolajevna Volkonskaja (1790–1830), joka oli erittäin sivistynyt ja hyvinkoulutettu, mutta vielä 30-vuotiaana naimaton, koska ei ollut suuri kaunotar. Avioliitto solmittiin vuonna 1822 järkisyistä, mutta osoittautui myöhemmin onnelliseksi. Leo oli neljäs perheen viidestä lapsesta: vanhemmat veljet olivat Nikolai (1823–1860), Sergei (1826–1904) ja Dmitri (1827–1856) sekä nuorempi sisar Maria (1830–1912). Kaksi veljistä kuoli ennenaikaisesti keuhkotautiin ja kaksi veljistä oli matemaattisesti lahjakkaita. Vanhemmat kuolivat Leon ollessa alle 10-vuotias. Äiti kuoli tapaturmaisesti päähän kohdistuneesta iskusta saatuun infektioon ja isä kuoli äkillisesti todennäköisesti infarktiin; isän pikkuserkku Tatjana Jergolskaja kasvatti Leon ja sisarukset.
Leo Tolstoi aikoi aluksi diplomaatiksi ja kirjoittautui Kazanin yliopistoon opiskelemaan itämaisia kieliä. Tolstoi, joka osasi ranskaa yhtä sujuvasti kuin äidinkieltään venäjää, oli oppinut kreikan kielen kolmessa kuukaudessa ja perehtynyt vaivatta saksan, italian ja englannin kieleen, piti yliopiston kieltenopetusta kaavamaisena ja hitaana.Peattie 1972, s. 47. Hän vaihtoi kielet lakitieteeseen, mutta sekin kyllästytti häntä. Lait eivät vastanneet moraalin vaatimuksia ja opiskelu oli ikävää, hän ei koskaan saanut opiskelujaan päätökseen.
Opinnot eivät vastanneet kysymykseen ”mikä on elämän tarkoitus”, kuten hän päiväkirjoissaan kirjoitti. Moraalifilosofian opintojen ohella hän jatkoi lapsuudessa herännyttä kiinnostustaan kaunokirjallisuuteen. Hänen nuoruudenvaikutteitaan olivat muiden muassa Jean-Jacques Rousseau, Charles Dickens, Friedrich Schiller sekä Laurence Sternen Sentimentaalinen matka, josta hän käänsi osia venäjäksi, ja venäläisestä kirjallisuudesta Aleksandr Puškinin ohella muiden muassa Mihail Lermontov, Dmitri Grigorovitš sekä Ivan Turgenev.
Keskeytettyään opiskelunsa hän vietti jonkin aikaa kevytmielistä seuraelämää Moskovassa ja Pietarissa. Jouduttuaan pulaan suurien pelivelkojensa vuoksi Leo päätti seurata vanhempaa veljeään Kaukasiaan vuonna 1851 ja värväytyi Venäjän armeijaan. Rykmentti oli komennettu taistelemaan tataarisissejä vastaan Kaukasian rajalle. Tolstoi osallistui vuoristolaisheimoja vastaan käytyihin taisteluihin, mutta hänellä oli tykistöupseerina myös runsaasti aikaa kirjoittamiseen. Vuoristomaisemien kauneus ja lumihuippuiset vuoret viehättivät häntä suunnattomasti‚ ja niiden ympärille syntyivät kertomukset Kasakat (1863) ja Hadži Murat (1896-1904, julk. 1912, suom. 1912).Peattie 1972, s. 48. Krimin sodassa hän osallistui Sevastopolin puolustukseen linnoituksen kukistumiseen elokuuhun 1855 asti.Spectrum 1980. Tolstoin kirjoitukset Sevastopolin piirityksestä kertoivat venäläisten joukkojen urheudesta ja sodanjohdon kyynisestä typeryydestä. Kertomuksia kehystävät ne sotatoimet, jotka seurasivat, kun Englanti liittoutui Venäjää vastaan Ranskan ja Turkin kanssa. Kärkevä arvostelu armeijaa kohtaan kiinnitti sensuurin huomion, ja Tolstoi joutui muokkaamaan tarinoita ennen niiden julkaisua Sovremennik-lehdessä. pienoiskuva|180x180px|Leo Tostoi ja veli Nikolai Tolstoi. Carl Peter Mazerin valokuva, 1851 pienoiskuva|265x265px|Kreivi Leo Tolstoi vuonna 1856. Sovremennik-lehden kirjoittajien kuvauspäivänä Sergei Lvovits Levitski otti jokaisesta kirjailijasta erilliset muotokuvat valokuvausstudiossaan. Tolstoi on pukeutunut Krimin sodan osanottajan univormuun.
Kirjallinen ura Vuonna 1856 Tolstoi palasi sodasta 27-vuotiaana jo tunnustusta saaneena kirjailijana, lähes neljä ja puoli vuotta kestäneestä leirielämästä takaisin elegantin maailman salonkeihin. Hän liikkui Pietarin kirjallisuuspiireissä ja keskusteli aikansa johtavien kirjailijoiden kanssa. Hän ystävystyi erityisesti Ivan Turgenevin kanssa, mutta heidän välilleen tuli 1860-luvun alussa kitkerä riita. Tolstoi julkaisi kertomuksiaan Sovremennik-lehdessä ja tutustui Nikolai Nekrasoviin sekä muiden lehtien ympärillä toimineisiin kirjoittajiin. Myös Pietarin yöelämä, uhkapeli ja ilotalot olivat hänelle tuttuja. Kirjailijan päiväkirjat kertovat jatkuvasta moraalisesta kamppailusta hänen paheina pitämiään tapoja ja mieltymyksiä vastaan.
Hän teki kaksi matkaa Eurooppaan, missä hänen kielteiset tuntemuksensa länsimaista kulttuurin sivistyksen näennäisyyttä kohtaan vahvistuivat. Vuonna 1861 Tolstoi palasi maatilalleen Jasnaja Poljanaan ja aloitti varsinaisen kirjallisen uransa. Hän halusi auttaa maatilan köyhää oppimatonta väestöä, perusti koulun näiden lapsille ja ryhtyi toimiin vapauttaakseen maaorjansa, mutta talonpojat suhtautuivat näihin tekoihin hyvin epäluuloisesti. Vuonna 1862 hän nai hovilääkärinsä Bersin 17-vuotiaan tyttären Sofja Andrejevna Bersin ollessaan itse jo 34-vuotias. Pariskunnalle syntyi kolmetoista lasta (viisi kuoli jo lapsena), ja kuuluisimmat heistä ovat ehkä Aleksandra Lvovna Tolstaja ja Lev Lvovitš Tolstoi. Bersin vieraanvarainen ja vilkas koti on myös Sota ja rauha romaanin Rostovien kodin esikuva.
Sofja Andrejevna toimi myös miehensä sihteerinä ja kirjoitti öisin puhtaaksi Tolstoin päivisin kirjoittamat sivut. Suuresta lapsikatraasta huolimatta Tolstoin avioliitto oli hyvin ristiriitainen. Häidensä aattona itsesyytösten vaivaama Tolstoi, jonka koko siihenastinen elämä oli ollut täynnä naisia, antoi morsiamensa lukea omat päiväkirjansa, joissa hän kuvasi sukupuolisuhteitaan maatilansa maaorja talonpoikaisnaisten kanssa. Nuori neito pysyi järkytyksestään huolimatta myöntävässä vastauksessaan ja niin alkoi 48 vuotta kestänyt avioliitto. Sofja oli käytännöllinen ja Leo taas uneksija. Sofja rakasti kaupunkielämää ja inhosi hiljaista maaseutua päinvastoin kuin Leo, joka viihtyi maaseudun rauhassa. Kreivittären oli huolehdittava siitä, että pojat saivat kunnollisen koulutuksen ja tyttäret esiteltiin seurapiireissä.Peattie 1972, s. 49. Anna Grigorjevna Snitkina Dostojevskajan, Fjodor Dostojevskin vaimon, avulla kreivitär Tolstaja aloitti oman kustannustoimensa ja kustansi miehensä viimeiset teokset viimeisinä kahtena vuosikymmenenä.
Uran loppupuoli Tolstoi kallistui 1870-luvun lopussa yhä enemmän uskonnolliseen mystiikkaan. Tämä muutos tapahtui hänessä keski-iän kriisin ja sitä seuranneen vakavan masennuskauden jälkeen. Hän ei ollut tyytyväinen ortodoksisen kirkon oppiin. Myöhemmässä vaiheessa kreivitär Tolstaja vastusti miehensä uskonnollista mystiikkaa ja anarkismia – muun muassa sitä, että aviomies halusi luopua maatilastaan ja kieltäytyi vastaanottamasta tekijänpalkkioita teoksistaan. Yksinkertaisuuteen pyrkivä Tolstoi jakoi omaisuutensa perheenjäsenten kesken ja muutti suuren osan tuottavista tekijänoikeuksistaan yleiseksi omaisuudeksi. Tolstoi ryhtyi suutariksi ja ryhtyi valmistamaan kenkiä ansaitakseen oman elatuksensa.Peattie 1972, s. 50.
Tolstoi oli elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana maailmankuulu kirjailija, jota eurooppalaiset ja amerikkalaiset sanomalehdet kutsuivat ”Jasnaja Polnajan tietäjäksi” ja ”ihmiskunnan omaksitunnoksi”. Tsaarin sensuuri yritti vaientaa hänet ajoittain, ja hänet julistettiin kirkonkiroukseen vuonna 1901. Tolstoi ei silti luopunut äänekkään moralistin, sosiaalieetikon ja uskontofilosofin roolista. Tämän hän yhdisti talonpoikaiseen elämäntapaan, jota usein esitteli vierailleen ja ulkomaalaisille lehtimiehille. Kuva vanhenevasta Tolstoista venäläisessä kyntöasussa levisi maailmalla. Elämää Jasnaja Polnajassa varjostivat kuitenkin erilaiset ristiriidat sekä erityisesti Tolstoin apulaisen Vladimir Tšertkovin ja Sofja Tolstajan erimielisyydet.
Tolstoi oli perustanut apulaisensa Vladimir Tšertkovin (1854–1939) kanssa Posrednik-kirjapainon (n. 1880–1935), jonka toiminta-ajatus ol julkaista ja levittää pienin kustannuksin painettua opettavaista kirjallisuutta erityisesti kouluttamattoman kansan pariin. Tätä varten Tolstoi kirjoitti sarjan Tarinoita kansalle (suom. Tolstoin tarinoita, 1979). Muun muassa Vladimir Korolenko, Vsevolod Garšin ja Maksim Gorki kirjoittivat kirjapainon tarpeisiin. Kustantamo johti myös kampanjaa juoppoutta vastaan. Vallankumouksen jälkeen se julkaisi lähinnä lastenkirjallisuutta.
Tolstoin vuonna 1900 kirjoittama, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1911 ensiesityksensä saanut näytelmä Elävä ruumis (Živoi trup, suom. 1911) kertoo miehestä, joka yrittää paeta kotoaan. Talvella 1910 Tolstoi itse päätti jättää kotinsa ja perheensä 82 vuoden iässä ja pitkään sairastelleena. Hän päätti elää viimeiset vuotensa yksinäisyydessä. Lääkärinsä ainoana seuranaan Tolstoi poistui kodistaan kylmänä talviyönä. Rakkain tytär Aleksandra lähti pian isänsä perään. Hidas ja jääkylmä juna ei ehtinyt pitkälle, kun Tolstoi sairastui. Hänet siirrettiin Astapovon asemalla ratamestarin kotiin. Sofja Tolstaja kiiruhti paikalle, mutta häntä ei laskettu sisään, koska pelättiin vaimon järkyttävän sairastunutta miestään. Vasta kun Tolstoi menetti tajuntansa, Sofja päästettiin sisään. Koko maailma seurasi lehdistön välityksellä Venäjän kuuluisimman kirjailijan pakomatkaa ja kuolinkamppailua. Leo Tolstoi kuoli 82-vuotiaana keuhkokuumeeseen.
Tolstoin uskonnolliset ja poliittiset aatteet pienoiskuva|Kreivi Leo Tolstoi, Mihail Borisovits Tulinovin valokuva, 1862 Tolstoi katsotaan eräänlaisen uskonnollisen anarkismin edustajaksi. Hän sai innoitusta poliittisille näkemyksilleen tsaarinaikaisen Venäjän maaseutuyhteisöistä, joiden elämälle Venäjän valtio näyttäytyi usein vain haitallisena, sekä Jeesuksen toiminnasta. Tolstoin mukaan oli rikollista, että valtio hyväksyi köyhyyden. Hän kävi pitkän kirjeenvaihdon Mahatma Gandhin kanssa. Tolstoi kannatti myös voimakkaasti esperantoa.
Tolstoin kristillinen elämänkäsitys perustui Vuorisaarnaan ja sen oppien mukaisesti hän halusi tehdä ruumiillista työtä ja luopua kaikesta köyhien hyväksi. Hän vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa luottaen ihmisystävyyteen. Hän oli myös kasvissyöjä. Paradoksaalisesti hänen oppinsa aiheutti suuria ristiriitoja hänen omassa perheessään. Tolstoin rauhanaate vaikutti syvästi rauhanliikkeeseen. Ajan mittaan Jasnaja Poljanasta tuli ”tolstoilaisuuden” ihailijoitten pyhiinvaelluskohde. Tolstoin mielestä oli syntiä paistatella maineen tuomassa kunniassa.
Totuuden etsinnässään Tolstoi hakeutui ortodoksiseen kirkkoon, mutta huomasi pian monien pappien tietämättömyyden. Hän käsitti, etteivät ulkoiset menot, tuoksuvat suitsutukset, loistavat kynttilät, vanhat ikonit ja välkehtivät mosaiikit tehneet ihmisestä kristittyä. ”Kannamme kaikki Jumalan valtakuntaa itsessämme”, hän julisti. Tolstoin kirkkoon kohdistama arvostelu johti siihen, että Pyhä synodi vuonna 1901 julisti hänet harhaoppiseksi ja Tolstoi erotettiin ortodoksisesta kirkosta. Hän perusti ajatuksensa Jeesuksen Vuorisaarnaan ja näin kaikki väkivalta myös sodankäynnin muodossa oli syntiä. Niin myös aseveljet kääntyivät Tolstoita vastaan. Venäjän imperiumi oli Euroopan itsevaltaisimmin keisarin hallitsema maa ja Tolstoi asetti asemansa lukuisia kertoja alttiiksi taistellessaan ihmisten, sananvapauden ja oikeanmukaisuuden puolesta.