Pablo Picasso

Pablo Picasso (25. lokakuuta 1881 Málaga, Espanja – 8. huhtikuuta 1973 Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska) oli espanjalainen kuvataiteilija, joka vietti suurimman osan aikuiselämästään Ranskassa. Picasso on yksi 1900-luvun tunnetuimpia ja merkittävimpiä taiteilijoita. Hänen tuotannossaan näkyvät lukuisat 1900-luvun taiteen suuntaukset, ja hänen omaperäinen taiteensa vaikutti merkittävästi uusien taidesuuntausten syntyyn.

Picasso maalasi ja teki grafiikkaa, keramiikkaa ja veistoksia. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu useita tuhansia teoksia. Hänet tunnetaan uusista menetelmistään, joita olivat esimerkiksi erilaisten materiaalien ja esineiden yhdistely eli kollaasin ja assemblaasin käyttö. Kubistisella kaudellaan Picasso kehitti yhdessä Georges Braquen kanssa uudenlaisen tavan kuvata kolmiulotteisuutta kaksiulotteisella pinnalla. Picasson tunnetuimpia maalauksia ovat Avignonin naiset (1907) sekä sodanvastaiseksi symboliksi muodostunut Guernica (1937), joka kuvaa kaupungin pommitusta Espanjan sisällissodan aikana.

Picasson ura taidemaalarina jaetaan useisiin kausiin, joiden aikana hän teki hyvinkin erityylisiä teoksia. Hänen tunnetuimpia kausiaan ovat sininen kausi (1901–1904), vaaleanpunainen eli ruusunpunainen kausi (1904–1906), afrikkalaisvaikutteinen kausi (1907–1909), analyyttinen kubismi (1909–1912) ja synteettinen kubismi (1912–1919). 1910-luvun lopulta alkaen Picasso alkoi käyttää uusklassista tyyliä, kun taas hänen 1920-luvun keskivaiheen tuotannossaan on surrealistisia piirteitä. Myöhempi taide yhdisti monia hänen varhaisempien tyyliensä elementtejä. Hänen tuotantoaan on esillä useissa museoissa ympäri maailmaa, kuten Pariisin Musée Picassossa ja Barcelonan Museu Picassossa.

Elämänvaiheet

Lapsuus

Pablo Picasso syntyi Málagassa Etelä-Espanjassa 25. lokakuuta 1881. Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y PicassoOn-line Picasso Project. (Archive.org) Viitattu 5.9.2011. . Pablon isä oli nimeltään José Ruiz y Blasco ja äiti María Picasso y López. Isä oli taidemaalari ja piirustuksenopettaja. Pablolla oli kaksi pikkusiskoa. José kaavaili pojalleen figuuri- ja historiamaalarin uraa ja opetti tälle tarkan ja luonnonmukaisen piirtämisen perusteet. Pablo aloitti vuonna 1892 opinnot La Coruñan taidekoulussa, jossa isä opetti.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 8–10.

Barcelonassa

Picasson perhe muutti vuonna 1895 Barcelonaan, missä isä oli saanut paikan taidekoulun opettajana. Pablokin aloitti siellä opinnot, mutta vaihtoi vuonna 1897 arvostettuun Madridin taideakatemiaan. Hän palasi kuitenkin saman tien kuusitoistavuotiaana Barcelonaan ja avasi siellä oman ateljeen.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 50. Picasson ensimmäinen julkisesti esillä ollut teos oli Ensimmäinen ehtoollinen (1896), jonka hän maalasi Barcelonan suureen taidenäyttelyyn.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 11.

Barcelonassa Picasso pääsi taiteilijapiireihin. Hän piirsi paljon, etenkin katu- ja kahvilanäkymiä, härkätaisteluita ja ystävien muotokuvia. Vaikutteita hän oli saanut esimerkiksi Henri de Toulouse-Lautrecilta. Picasson ensimmäinen yksityisnäyttely pidettiin barcelonalaisessa kahvilassa Els 4 gatsissa 1900.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 14–15.

Pariisissa

Picassolta valittiin yksi työ Pariisin maailmannäyttelyyn 1900. Hän kävi siitä alkaen monta kertaa Pariisissa, joka oli maailman taiteen pääkaupunki.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 13. Pariisissa Picasso maalasi vaikutelmiaan suurkaupungin aiheista, ja vuodesta 1901 alkaen etenkin juoppoja naisia, syrjäytyneitä ihmisiä, köyhyyttä ja kurjuutta.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 16.

Picasso signeerasi maalauksensa nuorena nimellä ”P. Ruiz”, mutta kaksikymmentävuotiaasta ”Picasso”. Se oli harvinaisena paremmin mieleen jäävä kuin Ruiz, ja Pablo halusi myös erottautua taidemaalari-isästään.

pienois|pysty|Picasso vuonna 1908. Picasso asettui Pariisiin pysyvästi vuonna 1904. Hän liittyi nopeasti kaupungin avantgardististen taiteilijoiden ja kirjailijoiden piiriin. Hänen ystävistään läheisimmäksi tuli Max Jacob, jonka kanssa hän jakoi asuntonsakin jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Picasso alkoi saada menestystä taidepiireissä vuodesta 1907 alkaen, vaikka hän ei asettanut töitään esille perinteisiin julkisiin näyttelyihin.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 50–53.

Picasson merkittävimpiä tukijoita Pariisissa olivat kirjailija ja keräilijä Gertrude Stein ja taidekauppias Daniel-Henri Kahnweiler. Vuonna 1907 Picasso tutustui Georges Braqueen, jonka kanssa hän työskenteli muutaman vuoden ajan tiiviisti yhdessä, mistä oli tuloksena uuden tyylisuunnan, kubismin, synty. Miehet erosivat vuonna 1914 Braquen jouduttua sotaan, ja Picasso jatkoi työskentelyä Pariisissa vuoteen 1917 saakka. Sen jälkeen hän matkusti lyhyeksi aikaa Roomaan.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 52. Roomassa Picasso suunnitteli pukuja ja lavastuksia venäläisen Sergei Djagilevin perustamalle Ballets russes -balettiseurueelle balettiin Parade. Hän tutustui myös antiikin nähtävyyksiin ja sai niistä vaikutteita omiin töihinsä. Roomassa Picasso tapasi tanssija Olga Koklovan. Palattuaan Pariisiin Picasso avioitui hänen kanssaan.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 43–48.

Picasso tutustui surrealisteihin vuonna 1923 ja osallistui surrealistien ensimmäiseen yhteisnäyttelyyn 1925.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 57.

Sotien aika

Vuonna 1937 Picasso maalasi kuuluisimman teoksensa, sodanvastaisen Guernican, joka kuvaa pienen baskikaupungin pommitusta Espanjan sisällissodan aikana.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 53. Francisco Francon päästyä valtaan Espanjassa Picasso jäi Ranskaan. Sodan aikana Picasso asui Royanissa ja Pariisissa. Ranskassa hän joutui taiteilijana ja ihmisenä eristyksiin, sillä monet läheiset ystävät olivat maanpaossa tai saksalaisten miehittäjien pidättämiä. Pariisissa hän eristäytyi vuodesta 1940 alkaen asumaan ateljeehensa, jossa hän myös tapasi taiteilijaystäviään. Saksalaiset olivat määränneet hänet näyttelykieltoon. Hän ei maalannut suoraan sotaa, mutta sanoi, että sota oli mukana hänen maalaamissaan töissä, joissa oli erilaisia väkivallan ja aggression symboleja.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 70–71.

Muutamia viikkoja ennen Saksan miehitystä keväällä 1940 Picasso haki Ranskan kansalaisuutta, mutta se evättiin turvallisuuspoliisin kielteisen lausunnon takia. Picasso säilyttikin koko ikänsä Espanjan kansalaisuuden ja tiiviit yhteydet kotimaahansa.

Sodan jälkeen

Picasso liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Hänelle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuonna 1962.

Uransa loppua kohti keramiikasta tuli yksi Picasson tuotannon tärkeimmistä osa-alueista. Hän työskenteli hyvin ahkerasti vanhoille päivilleen. Picasso kuoli 91-vuotiaana 8. huhtikuuta 1973. Hänet haudattiin Château de Vauvenarguesiin.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 54–55.

Yksityiselämä

pienois|Picasso ystäviensä kanssa taidenäyttelyn avajaisissa vuonna 1962. Picasso oli naimisissa kahdesti. Hän sai neljä lasta kolmen naisen kanssa. Hänellä oli useita rakastajattaria ja usein käynnissä kaksi suhdetta rinnakkain, vanha ja uusi.

1900-luvun alkuvuosina Picassolla oli suhde Fernande Olivierin kanssa, joka toimi myös hänen mallinaan. Saavutettuaan mainetta ja varallisuutta Picasso ryhtyi suhteeseen Marcelle Humbertin kanssa, jota hän kutsui Evaksi. Humbertin kuoltua Picasso avioitui vuonna 1918 ballerina Olga Koklovan kanssa. He saivat pojan nimeltä Paul. Vuonna 1927 Picasso tutustui malli Marie-Thérèse Walteriin, jonka kanssa hän aloitti salaisen suhteen. Picasso erosi Koklovasta vuonna 1935, mutta he olivat virallisesti naimisissa vuoteen 1955, Koklovan kuolemaan saakka. Picasso ja Walter saivat tyttären nimeltä María.Porzio 1975, s. 41–43.

Vuonna 1945 Picasso tapasi nuoren taideopiskelijan Françoise Gilot’n. He muuttivat seuraavana vuonna yhteen ja saivat kaksi lasta, Clauden ja Paloman. Gilot lähti myrskyisästä suhteesta vuonna 1953. Pian Picasso alkoi seurustella Jacqueline Roquen kanssa, ja he olivat yhdessä koko Picasson loppuelämän.Porzio 1975, s. 45. He menivät naimisiin vuonna 1961.

Tuotanto

Pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän teki tuhansia tauluja, piirroksia, grafiikantöitä, veistoksia ja keramiikkatöitä sekä lukuisia kirjankuvituksia.Tieto on valttia, s. 224. Helsinki: Valitut Palat, 1996. .

Taidemaalarina

Picasson taiteellinen tuotanto jaetaan kausiin:

sininen kausi (1901–1904) vaaleanpunainen eli ruusunpunainen kausi (1904–1906) afrikkalaisvaikutteinen kausi (1906–1909) analyyttinen kubismi (1909–1912) synteettinen kubismi (1912–1914) klassinen ja surrealistinen kausi (1918–1945)Classicism and Surrealism Period – 1918 to 1945, PabloPicasso.org. myöhäistuotanto (1945–)Pablo Later Works – After 1945. PabloPicasso.org.

Ennen vuotta 1901

Picasson varhaisimmille nuoruudentöille 1890-luvulla on vielä ominaista kypsymättömyys.Valsecchi 1975, s. 55–56. Vuosikymmenen puolenvälin jälkeisessä tuotannossa on havaittavissa akateemista realismia. Asuessaan Barcelonassa Picasso opiskeli Charles Barguen kurssin mukaan kopioimalla kipsimallien mukaan tehtyjä litografioita.Glueck, Grace: In the Days When Artists Were Taught How to Draw. The New York Times 26.12.2003. Viitattu 12.3.2008.

Sininen kausi

pienois|pysty|Melankolinen ja moniselitteinen Elämä (1903) on Picasson sinisen kauden päätyö. Picasson sininen kausi (1901–1904) sisältää synkkiä maalauksia, joita hän alkoi maalata vietettyään aikaa Barcelonassa perheensä luona. Kauden käynnisti Picasson läheisen ystävän, taiteilija Carlos Casagemasin, itsemurha helmikuussa 1901. Picasso totesi: ”Aloin maalata sinistä, kun havaitsin, että Casagemas oli kuollut.” Kauden ensimmäinen maalaus oli Casagemasin hautaus (1901), ja Casagemas esiintyy myös joissakin muissa tämän kauden maalauksissa.Walther 1988, s. 15, 18. Picasso kuvasi sinertävillä väreillä prostituoitujen, vanhojen juutalaisten, laihojen poikien ja kerjäläisten maailman kurjuutta. Picasson sinisen kauden kuvat olivat radikaalin symbolistisia.Valsecchi 1975, s. 57–59. Picasso kieltäytyi itse avaamasta teostensa merkitystä, ja niitä voidaankin tulkita moniselitteisesti. Maalaukset eivät kuvaa arkielämän tilanteita, vaan välittävät runollisia viestejä.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 24–25.

Ruusunpunainen kausi

Picasson ruusunpunaisen kauden (1904–1906) värit ovat savitavaroiden, ihon ja maan sävyisiä – ruusunpunaisen ohella muitakin enimmäkseen vaaleita ja läpikuultavia sävyjä.Buccholz & Zimmermann 2001, s. 30–31. Picasson suhde kuvanveistäjien ja taiteilijoiden elävänä mallina työskennelleeseen Fernande Olivieriin vaikutti useisiin tämän kauden teoksiin, kuten myös arkaaiset iberialaiset veistokset. Picasso kuvasi kaudella usein kiertelevää sirkusta ja sen esiintyjiä. Harlekiini oli Picasson alter ego, samalla tavalla kuin 1930-luvun tuotannossa Minotauros.

Afrikkalaisvaikutteinen kausi

pienois|vasen|Avignonin naiset (1907) on Picasson afrikkalaisvaikutteisen kauden tuotantoa. Picasson afrikkalaisvaikutteinen kausi (1906–1909) alkoi kahdella naamiota pitävällä naishahmolla, jotka on kuvattu hänen huomiota herättäneessä ja joitakin järkyttäneessä maalauksessaan Avignonin naiset (1907). Picasso tutki tuolloin afrikkalaista heimotaidetta ja sai siitä vaikutteita naamionkaltaisiin päihin ja uurteisiin.

Analyyttinen kubismi